Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Edessäni hämäräinen tie (K-15)

2 posters

Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja Elmia Su Toukokuu 09, 2010 7:12 pm

brainchild ja Redjan!

Varoitus! Peli käsittelee kuolemaa, ahdistusta, surua. Ei herkkämielisille!

---------

Talvi oli saapunut Loraniaan. Se vuodenaika ei yleensä ollut kylmä trooppisessa ympäristössä, mutta paikoittain saattoi nähdä silläkin hetkellä lunta. Viima oli kova, ja sai kylmät väreet kulkemaan Evessäkin.

Oli kulunut kaksi kuukautta siitä, kun tamma oli viimeksi nähnyt Redjanin. Tuska siitä, ettei tamma ehkä enää näkisi oria koskaan, oli syövyttänyt reiän tamman rintaan. Ori oli hävinnyt kuin tuhka tuuleen, ja joka päivä tamma uskotteli itselleen, että sotakapteeni vielä saapuisi. Toisinaan tammasta jo melkein tuntui, että ori oli jossain, mutta kun tamma vilkaisi kohteeseen, ori ei ollut enää siinä.

Ja vaikka tamma oli kuinka pyydellyt anteeksi Rilolta, oli Evelle jäänyt vaikutelma, että ruskea oli vihainen. Tosin vähemmästäkin - lauman vakooja sentään oli hankkinut suhteen rodien sotakapteeniin. Johtajattaren reaktio oli kuitenkin ollut parempi kuin mitä harmaa olisi voinut kuvitella. Raidoitettu tamma oli odottanut huutoa, vähintään hylkiöksi ajamista, mutta Rilo oli vain käskenyt piiloutua. Eveä alkoi ottamaan päähän ainainen piileskely, ensin sodan aikaan, ja nyt vielä sodan jälkeenkin. Mutta olihan se odotettavissa, kun tamma katsoi metsän laidalta eteensä.

Märässä suojalumessa nimittäin silläkin hetkellä loikki huomattavasti vahvistunut tammavarsa. Nera oli aivan uskomaton persoona, niin viaton, tarkkaavainen, mutta silti aavistuksen hiljainen. Kaiketi Even alati melankolinen olotila oli aiheuttanut sen. Tamma ei puhunut paljon, joten ujon, pienistä asioista riemastuvan varsan oli hankala yrittää itse luoda minkäänlaista keskustelua. Useimmat keskustelut olivat lähinnä kysymyksiä, ja niiden vastauksia. Mitä tuo on, mitä sille pitää tehdä.

Nera oli hyvin paljon Redjanin näköinen. Se oli suhteellisen raskasrakenteinen - siitä kasvaisi varmasti raskaampi kuin emästään. Lisäksi varsa oli perinyt isänsä silmämerkit ja mustat siivet sekä tummemman värityksen. Onneksi varsa oli sentään saanut sulkasiivet. Vaikka Eve olikin rakastunut rodiin, se ei tarkoittanut, että tamma luottaisi muihin rodeihin.
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 29
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja brainchild Ti Toukokuu 11, 2010 9:14 pm

Viiltävän kylmä tuuli puri mustan orin kehoon kuin nälkäinen susi.
Tämä oli vaeltanut sulkasiipisten mailla kaksi päivää, löytämättä sitä, mitä oli lähtenyt etsimään. Redjan veti syvään henkeä, kokosi itsensä, muttei kiristänyt tahtia. Etsiminen oli oikeasti yksinkertainen peli - jos halusit löytää jotain, etsit ensimmäisenä sieltä, mistä et missään nimessä odottanut sen olevan. Siksi sotakapteeni oli tehnyt täysin päinvastoin - se oli etsinyt nimenomaan sieltä, missä ensimmäisenä olettaisi törmäävänsä siihen. Mutta kuka halusi tarkoituksella vetää vesiperän jokaisesta paikasta, josta etsi?

Se, joka ei halunnut löytää etsimäänsä.

Redjanin jokainen askel oli kuin ohjelmoitu, tarkoitettu laskeutuvaksi juuri niille sijoille, kuin ne maahan vuoronperään painautuivat. Tämä eteni määrätietoisesti, mutta sivustakatsoja saattoi huomata orin sähkön keltaisissa silmissä jotain tilanteeseen sopimatonta - koko keho viestitti, että sotakapteeni oli matkalla hoitamaan jonkinlaista tehtävää, eikä epäröinyt täyttää sitä hetkeäkään, mutta katse.. Katse, se kertoi jotain muuta. Pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta. Silmät hapuilivat ympäristöä, tarkkaillen jokaista liikehtivää asiaa näkökentässä, ja tällaisen sattuessa kohdalle, ne pysähtyivät kuin aaveen nähneinä. Pian jokaisen tällaisen tapahtuman jälkeen silmät kuitenkin jatkoivat samaa, epäröivää vaeltamista pitkin sademetsän laitamaa, vailla selkeää päämäärää.

Musta heilautti kaulaansa ja pärskähti äänekkäästi. Se oli kiertänyt ja kaartanut pysähtymättä, nukkumatta ja syömättä, tietäen, että velvollisuus saavuttaisi tämän jonakin päivänä pakollakin. Sotakapteeni tiesi, että se oli kävellyt noidankehää, välttänyt saamansa käskyn toteuttamista kaikin mahdollisin keinoin, toivonut että jokin keino sen kiertämiseen olisi löytynyt ja rukoillut mielessään, että oli nähnyt vain pahaa unta, mutta silti todellisuus muistutti olemassaolostaan hetki hetkeltä yhä enemmän. Redjanin keltaiset silmät olivat tekemässä jälleen kaarrosta, kunnes ne pysähtyivät. Samalla tavalla kuin kymmeniä kertoja aikaisemminkin, mutta tälläkertaa jäädäkseen. Musta tunsi kuinka syke tämän rinnassa kiihtyi, ja veri alkoi kohista villinä suonissa. Sademetsän huurteisen metsän laitamilla näkyi selkeää liikettä.

Harmaa tamma. Redjanin silmäkulmiin kihosivat suolaiset kyyneleet, mutta ne eivät valuneet poskille asti. Ori oli turruttanut mielensä - se ei saisi itkeä. Se ei halunnut itkeä. Se ei voinut itkeä. Ei nyt. Nahkasiipi jatkoi kävelyään määrätietoisesti koko ajan suurenevaa hahmoa kohden, keltaiset silmät tämän siroon kehoon lukittautuneena. Tuo olento ei voinut olla kukaan muu, mutta samalla sotakapteeni rukoili sisimmissään, että se oli. Siniset kaviot iskeytyivät maahan viimeisen kerran, pysäyttäen Redjanin jonkin matkan päähän harmaasta tammasta. Sillä samaisella hetkellä ori toivoi, että käsky, joka sen päässä soi taukoamatta, olisi ollut vain harhaa.

Tapa se vakooja. Tapa hairahduksesi. Tapa se hitto vie, Redjan!
brainchild
brainchild
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 293
Ikä : 30
Registration date : 13.03.2009

http://lorania.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja Elmia Ti Toukokuu 11, 2010 9:33 pm

Eve vain tuijotti eteensä, tarkkaillen nuoren tamman leikkiä. Se ei voinut uskoa, että siinä he molemmat seisoivat, täysin terveinä. Samalla harmaa tunsi suunnatonta kateutta varsalle - se oli saanut pitää emänsä, toisin kuin sen emä itse.

Nera pysähtyi hetkeksi, valkea häntä koholla lähes arabin tavoin. Tamman pieni rintakehä laajeni tiheästi, sen korvat olivat hörössä ja sen katse oli riemastunut. Varsa nautti olostaan suuresti. Lähes samasta ajatuksesta tammojen katseet kuitenkin kääntyivät lähestyvään tummaan oriin. Reaktiot olivat täysin päinvastaisia. Eve hengähti onnesta, nähdessään jälleen Redjanin, mutta nuori varsa painoi korvansa visusti luimuun ja loikki emänsä taakse, mulkoillen tunkeilijaa happamasti.

Mutta Eve ei voinut olla huomaamatta Redjanissa tapahtunutta muutosta. Toki ori oli aina ollut stressaantunut astuessaan rotkon toiselle puolelle, mutta ori oli niin vakava, jännittynyt... Se oli eri asia viime kerralla. Silloin ori ei ollut kuitenkaan ollut niin ahdistuneen näköinen. Synkät varjot orin silmissä olivat tällä kertaa jostain eri syystä.

- Redjan? harmaa sanoi varovaisesti, varsan aavistuksen kohottaessa korviaan ja siirtäen katseensa vanhempaan tammaan. Sitten se painoi korvansa uudelleen luimuun ja mulkaisi oria uhkaavasti. Jos se uskaltaisi koskea tammaan...
- Redjan, mikä hätänä? vakooja esitti uudelleen, tarkkaillen epäluuloisesti oria, aiheuttaen varsan keskittymisen herpaantumisen jälleen.

Miten sen äiti pystyi keskustelemaan noin asiallisesti tuolle uhkaavalle orille?
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 29
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja brainchild Ke Toukokuu 12, 2010 2:43 pm

This isn't happening to me,
this can't be happening to me
.

Redjanin keltaiset silmät hakeutuivat vastahakoisesti harmaan kasvoihin, yrittäen peitellä turhaan tämän ahdistusta. Tamman ääni kaikui heleästi tuulen mukana, mutta sanat eivät saaneet orin ilmettä värähtämäänkään. Se ei aikonut vastata - kuinka se voisi? Sotakapteeni ei yksinkertaisesti halunnut sanoa mitään, eikä se olisi osannutkaan. Sanat olivat kadonneet muutaman päivän aikana vain mitättömiksi, katkonaisiksi äännähdyksiksi kurkkuun, niin kauan nahkasiipi oli rypenyt itsesäälissä. Itsesäälissä ja omantunnon tuskissa, vaikkei ollutkaan vielä toimeksiantoaan suorittanut - siitäkin huolimatta pelkkä myönteinen ajatus tehtävän suhteen oli saanut orin rankaisemaan itseään. Rankaisuja tai ei, lopputulos oli aina sama. Redjan oli antanut sanansa, vannonut että puhdistaisi nimensä - tappaisi harmaan.

This was my first love..

Musta henkäisi syvään. Lihaksikas keho alkoi keinua puolelta toiselle tuudittavaan tahtiin, katseen laskeutuessa maahan. Aikaa ei ollut tuhlattavaksi, sillä orin henkinen kestävyys ei yksinkertaisesti pystynyt kannattelemaan näin suurta taakkaa. Sotakapteeni pysäytti liikkeensä ja siirsi silmänsä tamman puoleen, joista pystyi lukemaan helposti, ettei kaikki ollut todellakaan kohdillaan. Ja että se, mitä seuraavaksi tapahtuisi, ei todellakaan olisi orin oma tahto. Redjan puri huultaan, sulki muutamaksi sekunniksi keltaiset silmänsä, jännitti takajalkansa ja ponkaisi voimakkaasti harmaata kohden, iskien etujalkojensa kaikilla voimilla tammaa ryntäisiin, aikeinaan kaataa toinen maahan.

And for the first time,
I've opened up my eyes.
This was my worst love
..
brainchild
brainchild
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 293
Ikä : 30
Registration date : 13.03.2009

http://lorania.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja Elmia Ke Toukokuu 12, 2010 3:08 pm

Eve luki kaikenaikaa Redjanin kehoa. Orin jännittyneisyyttä, ahdistusta. Kaikki ei ollut hyvin. Toinen näytti kamppailevan jonkin asian parissa. Sotakapteeni ei ollut ennen ollut niin huolissaan, mikä sai tammankin ahdistumaan ja painamaan korvansa taakse. Mikä oli vialla? Miksi ori ei puhunut?

Ori alkoi heilua edes takaisin, saaden tamman kurtistamaan kulmiaan. Miksi ori oli niin stressaantunut? Menettikö ori paikkansa sotakapteenina? Tiesikö ori mahdollisesti, että murhattaisiinko tamma? Olihan tämä loppujen lopuksi sentään vakooja. Rilokin oli vihjannut jotain sen suuntaan. Tamma mitä luultavimmin siis tapettaisiin...

Sitten musta ori pysähtyi ja katsoi takaisin Eveen. Se katse kertoi niin paljon, mutta ei mitään, mikä antaisi varsinaisesti tietoja. Orin jännittyminen sai kuitenkin nyt tamman hälytystilaan, jolloin harmaa nopeasti huitaisi takajalallaan takana olevaa varsaa, joka säikähti ja älähtäen hyppäsi kauemmas, juuri ajoissa, sillä seuraavassa hetkessä harmaan huulilta vapautui tukahdutettu kiljaisu ja siivekäs makasi maassa.

Samassa chadra tajusi, mistä oli kyse. Jaguar ei ollut vain hankkinut jonkun murhaamaan tammaa, vaan pistänyt Redjanin hoitamaan likaisen työn. Tamman rynnästä vihloi - mitä ilmeisimmin iskun voima oli saanut tamman ryntäitten lihaksen lähes repeämään sijoiltaan. Mutta tamma ei noussut ylös, vaan katsoi vain surullisesti takaisin oriin.

Eve oli pahoillaan, että ori joutuisi tekemään sen itse, ja antoi teon anteeksi. Rukoili vain mielessään, että musta hoitaisi tamman nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti.
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 29
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja brainchild Ke Toukokuu 12, 2010 7:57 pm

Redjan käveli pitkillä, maata viistävillä askelilla harmaan viereen, nostaen oikean etujalkansa ja painaen sen kevyesti tamman kurkun päälle. Keltaiset silmät kostuivat, mutta niistä ei vuotanut yhtäkään kyyneltä - ne katsoivat vain haikeasti maassa makaavaa, selvästikin järkyttynyttä ja kivuissaan olevaa sulkasiipeä, jonka jopa pelottavan valkeista silmistä huokui epäusko, mutta myös ymmärrys. Sotakapteenin sisällä ei kuohunut sillä hetkellä - se oli tasainen, rauhallinen ja juuri se, mitä oli aina halunnutkin olla Evelle. Turva ja rakastava puoliso. Redjan henkäisi syvään.

Keltaiset silmät ahmivat harmaata tammaa - teräväpiirteiset kasvot, pitkät, helmeilevät jouhet, sinisiä kuviointeja ympäri kehoa.. Musta käänsi kasvonsa hetkeksi pois päin, painaen silmänsä kiinni. Se oli pitkittänyt tilannetta jo aivan liikaa, mutta silti jokin sai tämän epäröimään. Redjan näki sielunsa silmin, kuinka harmaa sulkasiipi katsoi suoraa tähän, surullisin, pettynein kasvoin. Ori yritti sulkea mielikuvan pois, muttei onnistunut siinä. Tämä heräsi hätkähtäen takaisin todellisuuteen.

You won't see me cry, I'm hiding inside.
My heart is in pain but I'm smiling for you.


Redjan käänsi kasvonsa taas Even puoleen, tällä kertaa hymyillen pehmeästi. Aidosti. Musta oli koko sinä aikana, kun oli harmaan tuntenut, hymyillyt vain muutamia harvoja kertoja. Siksi tämä halusi, että toinen tulisi muistamaan, että kaikista huudoista huolimatta sotakapteeni rakasti tätä. Sitä ei tarvinnut sanoa. Koko nahkasiiven olemus huusi rakkautta ja lämpöä, joka kohdistui vain ja ainoastaan Eveen. Kylmä viima leikitteli hevosten jouhilla ja samaan aikaan se toi mukanaan ensimmäiset lumihiutaleet taivaalta. Redjan katsahti ylöspäin, sulki silmänsä, kurottautuen sitten kuiskaamaan tamman korvaan.

- Sinä olet ainoa. Ei ole ketään muuta kaltaistasi, ei ketään joka saisi sydämeni hakkaamaan tuhatta ja samaan aikaan lopettamaan lyömisen. Rakastan sinua enemmän kuin mitään muuta, Ratefe. Mustan ääni oli tasainen, niin miellyttävä kuunnella, että kuka tahansa olisi voinut nukahtaa sen kuullessaan. Tämän kuiskaus oli kuitenkin niin vaimea, että sen saattoi kuulla vain harmaa tamma - jäätävä tuuli kun kätki sen vihellystä muistuttavan ulvontansa alle.

- .. Minulla ei vain ole enää vaihtoehtoja. Musta liu'utti turpansa harmaan turvalle - se halusi muistaa sen hetken ikuisesti. Toisen lämmön, toisen haavoittuvaisuuden. Kaikki oli vain sotakapteenista kiinni, siitä, toimittaisiko se tehtävänsä loppuun asti. Keltaiset silmät aukesivat, katsoen tammaa suoraa, paljastaen kaiken, mitä orin mielen sisällä oli ikinä ollutkaan. Tämän kaiken Redjan halusi antaa sulkasiivelle. Enempää ei ollut tarjottavaksi.

My love is dying inside.

Musta tiesi, ettei harmaa halunnut pitkittää tätä - eikä tämä itsekään halunnut. Se ei olisi kestänyt katsoa Eveä kärsimässä. Jalka nousi kurkulta aavistuksen, jonka jälkeen muutamassa sekunnissa se jännittyi ja teki yhden valtavan sysäyksen. Rusahdus oli järkyttävä - se sai jopa nahkasiiven värähtämään ja peruuttamaan pois paikoiltaan. Kaulavaltimoiden- ja nikamien katkaiseminen onnistui varmasti odotettua paremmin. Ja silloin se iski sotakapteenin tajuntaan - totuus.

Eve oli kuollut. Tämän omasta kaviosta.
brainchild
brainchild
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 293
Ikä : 30
Registration date : 13.03.2009

http://lorania.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja Elmia Ke Toukokuu 12, 2010 8:20 pm

Eve vain katsoi Redjanin keltaisiin silmiin.

Tamma ei päästänyt ääntäkään. Ei sen yhden kiljaisun jälkeen. Tamma keskittyi hengittämään ja katselemaan oria. Mutta harmaa vakooja ei tuntenut mitään muuta, kuin sen kaiken rakkauden ja välittämisen oria kohtaan. Se ei ollut vihainen orille siitä, että tämä silläki hetkellä valmisteli tamman tappamista. Jokaisella oli aikansa tässä maassa, ja nyt tamman oli päättynyt. Ehkä olisi parempi niin. Tamma ei ainakaan tuottaisi enää pettymystä kenellekään.

Orin hymy ja tämän sanat toivat kyyneleet chadran valkoisiin silmiin. Hitaasti tamma nosti aavistuksen päätään ja veti keuhkonsa täyteen orin voimakasta tuoksua. Sitten tamma kosketti kevyesti orin ryntäitä.
- Olen aina kanssasi, Eve kuiskasi hiljaa ja laski päänsä takaisin hiekalle, sulkien kyyneleiset silmänsä. Sitten orin jalka nousi tamman kaulalta hetkellisesti, chadra veti viimeisen kirpeän hengenvedon, ja sitten se päättyi.



Valtava räsähdys ja sitä seuraava veren metallinen haju sai varsan painamaan korvansa luimuun, veren hajun aiheuttaessa ahdinkoa ja pakovaistoa. Mitä äidille oli juuri tapahtunut? Miksi se oli näyttänyt niin onnelliselta? Mikä se rusahdus oli, mikä tämä haju oli? Niin monta kysymystä ponnahti nuoren tamman mieleen.
- ... M-mitä sinä teit? harmaasilmäinen varsa aukaisi suunsa ensimmäistä kertaa orin saapumisen jälkeen. Sinimerkkinen sulkasiipi ryhdistäytyi ja katsoi sillä tietyllä uhmakkuudella mustaan. Vaikka ori oli sitä monta kertaa suurempi ja massiivisempi, äiti oli aina kehottanut Neraa vahvaksi ja rohkeaksi. Tässä tilanteessa tosin tamma ei tuntenut itseään vahvaksi, eikä rohkeaksi, vaan pelokkaaksi. Miksi äiti vain makasi siinä?

Miksi, miksi, miksi?



Rest in peace Ratefe, 12.05.2010
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 29
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja brainchild Ke Toukokuu 12, 2010 8:35 pm

Totuus oli asia, joka joko hämäsi tai tyrmäsi lopullisesti. Redjanille se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta - harmaa makasi maassa, elottomana ja verisenä, mutta siinä ei ollut kaikki. Jokin pieni, siivellinen ja rimppakinttuinen seikka oli nimittäin jäänyt sotakapteenilta huomaamatta - varsa. Sotakapteenin pelästyneet silmät kohdistuivat pelokkaaseen, heiveröiseen otukseen hieman taaempana. Se muistutti jollain tapaa peilikuvaa - tumma, sinimerkkinen.. Redjan puri huultaan.

Hänen tyttärensä. Kuinka ori oli saattanut unohtaa tämän seikan. Nahkasiipi nielaisi, peruutti muutaman askeleen ja yritti muodostaa järkeviä sanoja. Tämän suu aukesi, meni kiinni, aukesi ja meni kiinni. Mutta pihaustakaan ei kuulunut. Redjan oli juuri tappanut varsan äidin - viimeisenä vaihtoehtona tämä menisi nyt esittäytymään pienokaisen isänä. Musta pysähtyi, yritti vältellä pienen sulkasiiven katsomista, ja suunnitteli hätäisesti itselleen jonkinlaista pakokeinoa. Lähteäkkö nyt heti, ennen kuin joku vieras eksyisi paikalle, vai listiäkkö varsakin.. Se oli todistaja. Oli nähnyt tapahtuman.

Keltaiset silmät eksyivät jälleen varsaan.

Ei. Redjan ei pystyisi siihen. Se näki pienessä Even. Samanlaiset, helmeilevät silmät ja hento ruumis.. Musta ei vastannut toisen kysymykseen, vain kääntyi ja lähti loittonemaan pitkillä, maata viistävillä askelillaan pois. Lumisade oli yltynyt. Suuria hiutaleita laskeutui taivaalta, aiheuttaen, ettei pitkälle enää nähnyt kunnolla. Talvi oli ankara, eikä antanut tässäkään tilanteessa periksi - meni minuutti, ehkä toinenkin, ja nahkasiipi oli kadonnut paikalta, jossa se oli suorittanut tehtävänsä.

Tappanut elämänsä rakkauden ja jättänyt osan itsestään, oman tyttärensä, kuolemaan.

Redjan poistuu, kiitos rakas <3
brainchild
brainchild
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 293
Ikä : 30
Registration date : 13.03.2009

http://lorania.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja Elmia Ke Toukokuu 12, 2010 8:54 pm

Nera tuijotti orin keltaisiin silmiin, laittaen ne tarkkaan muistiinsa. Orilla oli lisäksi nahkaiset siivet, ja se oli kamalan suuri. Vaikka ori huokuikin auktoriteettia verisillä kavioillaan ja sähköisellä katseellaan, tammavarsa katsoi röyhkeästi oriin.

Toinen oli täysin sanaton. Se tuijotti harvinaisen paljon varsaa, ja lopulta vain kääntyi ja lähti kävelemään.
- Hei, minä puhuin sinulle! Varsa huudahti ja loikkasi muutaman kerran orin perään, mutta ei pysynyt perässä. Koska musta ori oli jo hävinnyt. Neran korvat painuivat jälleen luimuun, häntä sivalsi ilmaa ja tamma puuskahti. Varsa oli selvästi pelottanut orin pois. Sillä sulkasiipi oli tasan niin uhkaava.

Sitten tumma varsa kääntyi ja ravasi harmaan tamman luo, tuuppaisten tätä.
- Äiti, voit nousta nyt ylös, se ori lähti pois... varsa kehotti, mutta tamma ei reagoinut. Nera töytäisi uudestaan, nyt sotkien vaaleansinisen turpansa tamman vereen.
- Äiti, tämä ei ole hauskaa, varsa sanoi vihaisesti, alkaen kuitenkin hätääntyä. Miksi äidistä valui tätä ihme ainetta? Miksei äiti reagoinut? Varsa tuuppi emäänsä kokoajan vain rajummin, yrittäen eri kohtia. Ei mitään. Harmaisiin silmiin kihosi kyyneleet, kun orpoutunut varsa lopulta painoi korvansa luimuun ja puri emäänsä korvaan.
- Äiti, herää! Varsa huudahti, mutta totuus alkoi valjeta. Äiti ei tulisi enää takaisin.

Harmaa parahti itkuun, mutta nyppäsi silti rohkeasti emänsä sulkia suuhunsa, sitten kääntyen suunnattoman vihaisena suuntaan, johon musta ori oli hävinnyt, nostaen sitten raivoissaan laukan. Nera kostaisi orille äitinsä kuoleman!

Muutama kyynel tipahti maahan lumen sekaan.

Nera poistuu, kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitos kulta <333
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 29
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Edessäni hämäräinen tie (K-15) Empty Vs: Edessäni hämäräinen tie (K-15)

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa