Riko minut, rakkaani

Tättärää, kaikkihan varmasti jo tiedostaa, että huomenna rakas Elmosein saapuu meille pariksi päiväksi vierailulle (yökylään nääs). Minäpä olin vekkuli ja malttamattomuuksissani piirtelin kuvasen, arttisen, joka uupuu ilman värejä, mutta pilasin sen sitäkin paremmin tunnelmalla :>

Rakas Eve poistui elävien kirjoista, mutta meikä aatteli ikuistaa sen sellaisena, kuin aina opin sen tuntemaan. Tunteikas, nätti höperö, joka jos vain ikinä olisi pystynyt, tuijottelisi tähtitaivasta ja ajattelisi Redjania<3 Hih. Oon ehkä vähän jopa kliseinen, kun tämmöisiä yli malkaisen siirappisia kuvia piirtelen, mutten voi sille mitään 8> jotenkin tuo Redjanin ja Even juttu inspas piirtämään ja piirtämään, aina vaan uusia kuvia.

Toivottavasti tykkäät siitä, Elmo rakas, ja kommenttiahan saa antaa kuka vaan. Olen puhunut. Elkäähän tappako mua koska anatomia on sitä normisettiä - eli koko kuva ei tunne edes sitä sanaa.

Lyriikat on Anna Puulta, ah, ihana biisi (ja sopi valehtelematta kuvaan ja Eveen täydellisesti)<3

IEÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK <3333333333333 *fanikirkumista*

voi luoja. mä olen sanaton! tää on ihanaihanaihana <3 itkettää kun Eveä ei enää ole >:

sä olet kyllä onnistunu luomaan Even niin kauniiksi ja just täydelliseksi. kiitos rakas <3

D''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''8

oioioioioioioioi rääkkään kaikkia kirjaimia mutta oi~<3
tää on niin surullinen ja ihana ja nätti ja voi vitsit parun täällä yksikseni.
voi hitsit. ihana kuva. ei muuta. makkara on puhunut.






<3