Would you like to react to this message? Create an account in a few clicks or log in to continue.

Holokaust (Tildy)

Siirry alas

Holokaust (Tildy) Empty Holokaust (Tildy)

Viesti kirjoittaja Tildy Ma Heinä 05, 2010 3:21 pm

Holokaust (Tildy) Kluau

>> Holokaust
>> kutsutaan - nimellään, ei siedä väännöksiä
>> sukupuoli - ori
>> säkäkorkeus - 185 cm
>> ikä - 8 vuotta
>> lauma - rodwor
>> asema - sotilas
>> perimä - puhdas rodwor

>> luonne
Holokaust on kaukana siitä, mitä tuo oli joskus ennen. Ori on saamarinmoinen sadisti, kylmä ja tunteeton tappaja, jolla on partaveitsenterävä äly ja musta huumorintaju. Tuo on täydellinen, huippuunsa viritetty tappokone ja melkeinpä mestaristrategi. Nahkasiipi ei välttämättä ole mitenkään erikoisen hyvä tunteiden- tai ajatustenlukija, mutta koska pitää etäisyyttä kaikkiin kohtaamiinsa ja tarkastelee näitä puhtaasti vieraan asemasta, kyynisesti ja tunteettomasti, kykenee arvioimaan kaiken ilman mitään linssiä. Kuten usein tehdään tärkeille henkilöille, ei suostuta näkemään toisesta mitään pahoja puolia eikä uskomaan, että toinen voisi vaikka pettää. Holokaust sen sijaan odottaa lähes sitä kaikkein pahinta kaikilta ja vaikuttaakin melkoisen kyyniseltä henkilöltä. Se ei ole aivan totta, mutta eipä tuo toisaalta mitään ehdoton optimistikaan ole joka suhtautuu elämäänsä toiveikkaasti vaikka paskassa ryömien. Mutta toisaalta, eteenpäin mennään vaikka ojanpohjaa myöten ja nahkasiipi ei suostu luovuttamaan ikinä. Holokaust on piinkovalla kuorella varustettu eikä näytä tunteitaan, käyttäytyy todella kylmästi ja etäisesti, vaikkakin on samalla suhteellisen hyvätapainen. Ei nuoleskele tai lauo turhia kohteliaisuuksia, mutta toisaalta ei ilkeilekään ilman syytä. Orilla on niin pitkä pinna, että sen luulee kestävän loputtomiin. Tietyissä tilanteissa, tosin, eikä kannata tieten tahtoen mennä koettamaan kuinka pitkään nahkasiipi kykenee venyttämään hermojaan, sillä tuskin kukaan haluaa moista mammuttia kimppuunsa.

Niin, se pitkä pinna ei kuitenkaan kestä ikuisuuksiin eikä ole aivan niin pitkä, riippuen kuka sitä koettaa venytellä. Holokaust suhtautuu nahkasiipiin sellaisella tarmokkaalla uskollisuudella, ettei hyvä tosikaan. Vaikka jokin päätös ei miellyttäisi, siihen ei juurikaan nokkaa koputeta vaan päätös tai käsky toteutetaan niin tarkasti, kuin se on ikinä mahdollista ja ylemmille ei ryttyillä. Elleivät nämä ole ihan toivottoman epäpäteviä, mihin ori ei todellakaan usko. Jokin raja toki uskollisuudellakin kulkee, täysin mielettömät käskyt ja muut jätetään huomiotta ja kyllä nahkasiipi tuo oman mielipiteensä esille välillä kysymättäkin, jos jokin tuntuu menevän täydellisen vikaan. Ei ikinä muuten. Laumatovereiden kera Holokaustin pinna kestää loputtomiin, sillä tuo tietää omat voimansa ja tietää, että tulee pahaa jälkeä jos sellainen massa menettää itsehillintänsä. Eikä ole soveliasta hyökätä omiensa kimppuun, joten tuo ei sitä tee. Ei tosin nahkasiipistenkään kanssa orin pinna kestä loputtomiin, mutta selkeän varoituksen tuo antaa aina ja siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Chadrojen kanssa sen sijaan Holokaust ei siedä minkäänlaista pinnanvenytystä tai jään kokeilua vaan jo ensimmäisestä herjaavasta sanasta voi olla kiinni kurkussa. Sekin riippuu hieman siitä, millainen päivä on kyseessä, mutta se on erittäin pieni tekijä. Pahoina päivinään ei ori siedä edes sulkasiipisen näkemistä, hyvinä voi sietää jopa herjauksen tai kaksi ennen kuin hyökkää, mutta yleensä ei mitään näistä. Muutenkin inhoaa chadroja ja pitää näitä likaisina ja verenhimoisina petoina, omiin kokemuksiinsa perustuen. Hylkiöihin tuo suhtautuu sääntöjen mukaan, mutta ei omaa näistä erillistä mielipidettä.

Holokaust ei halua astua ulos kuorestaan vaan tarrautuu siihen kuin hukkuva viimeiseen toivoonsa, haluamatta ja kykenemättä päästää irti. Sen kylmän ja tunteettoman, kyynisin ja ilmeettömin silmin katsovan kuoren alla asuu kuitenkin aivan toisenlainen persoona, lempeä ja kovia kokenut. Tosin kaikki se menneisyyden hakatuksi tuleminen ja hakkaaminen, tappaminen ja lähes tapetuksi tuleminen ovat muovailleet myös sisustaa eikä ori enää usko siihen, että täysi rauha olisi mahdollista saavuttaa. Nahkasiipi kyllä uskoo rakkauteen ja on valmis edelleen siihen, että joku tamma voisi todellakin saada Holokaustin jälleen onnelliseksi, mutta varoo silti tarkasti kiintymästä kehenkään, sillä pelkää rakkaidensa kuolevan. Haittapuoli on tosin se, että ori ihastuu melko helposti, ei jokaiseen vastaantulevaan tammaan, mutta melkein kaikkiin kauniisiin ja hyvätapaisiin, mukaviin yksilöihin. Vaikka ei sitä halua näyttää, mutta tarkkasilmäiset voivat huomata, että silloin ori käyttäytyy tavallistakin jäykemmin ja vihamielisemmin, jotta tekisi selväksi lähinnä itselleen, ettei kannata lähemmin tutustua. Se saattaa johtaa väärinkäsityksiin, mutta se ei toisaalta Holokaustia haittaa. Mitä enemmän tätä inhotaan, sen hankalampi tämän on itse kiintyä. Eikä orille ole muutenkaan vaivaksi inho ja viha niiltä, joiden puolesta taistelee, sillä harva tässä maailmassa kiitosta saa. Oma mielenrauha riittää nahkasiivelle paremmin kuin hyvin.

>> ulkonäkö
Yhdellä sanalla saa jo todella hyvän kuvan tästä; valtava. Holokaust on joka suhteessa suuri, massiivinen, iso, mitä adjektiiveja keksiikään. Ori voisi olla komea, sillä rakenteeltaan tämä on vaikkakin raskas, erittäin jalopiirteinen, mutta kun ei niin ei. Sellaista kohtaloa ei Holokaustille ole suotu, vaan valtavan lisäksi tuota kuvaa hyvin adjektiivi pelottava. Massiivinen lihaksisto saa tuon näyttämään tankilta, joka liikkeelle lähdettyään on täysin mahdoton pysäyttää vaan tuo murskaa alleen kaiken. Rodworin lihaksisto ei ole edes komea, se on valtava kasa pelkkää raakaa voimaa joka pullistelee nahan alta erityisesti orin liikkuessa. Tämä yksinään ei tietenkään aiheuta sitä, että Holokaust voi ja yleensä aiheuttaakin kauhua kulkiessaan. Koko rodworin keho on kirjavanaan vaaleansävyisiä arpia lukuisista voitetuista ja hävityistä taisteluista. Harva jaksaa tai ehtii niitä laskea, mutta ne kertovat, että ei kannata ehkä ensimmäiseksi haastaa riitaa Holokaustin kanssa vaan miettiä asiaa kaksi kertaa. Muuten ori on väriltään kiiltävän musta, vaaleanharmain jouhin. Silmät tällä ovat haaleat merenvihreät, mutta usein piilossa otsaharjan alla eikä niistä muutenkaan voi lukea mitään piinkovan ilmeen vuoksi, joka säilyy samana kuohuipa sisus miten paljon hyvänsä. Myös kovia kokeneet siipikalvot ovat vaaleanharmaat ja siivet... niin, niiden koko on tietenkin suhteessa omistajaansa melko sopusuhtainen, mutta koska omistaja on niin valtava, siivetkin ovat. Niissä ei ole mitään erikoisuuksia, ei piikkejä tai kynsiä, mutta silti niitä kannattaa varoa. Itse siipien lihakset vain ovat niin käsittämättömän voimakkaat ja massiiviset, että heikkorakenteiset voivat kuolla iskusta niskaan ja vahvatekoisemmatkin vähintään hieman pökrääntyvät, vaikka eivät tajuttomiksi menisi. Ylipäänsä ei kannata aliarvioida Holokaustia, sillä massaansa ja kokoonsa nähden tuo on nopea ja ketterä. Ei tietenkään voita kummassakaan lajissa sirompia ja pienempiä tovereita, mutta kokoonsa nähden yllättää monet ketteryydellään. Kestäväkin ori on ja sanomattakin selvää, että vahva. Siitä on leikki kaukana, jos Holokaustin kokoinen mammutti osuu täydellä voimalla päin tai edes vähälläkin voimalla. Käytännössä ori on huippuunsa treenattu sotakone, joka on taistelussa vaarallinen vastus kenelle hyvänsä. Lentääkin tuo osaa melko hyvin, vaikka moisen massan ilmassa pitäminen vaatiikin paljon. Kestävyyslentäjä.

>> menneisyys
Orin ulkonäkö puhuu omaa kieltään siitä, millaista elämä on ollut, miten se on kohdellut tätä nahkasiipeä. Verta, kuolemaa, kauhua. Alkuaikoina Holokaust oli herttainen varsa, suuri ja voimakas jo silloin, mutta hyvin kiltti ja lempeä. Sellainen kiusattavaksi joutuva. Sellaista tosin ei tapahtunut, sillä vaikka ori oli hyvin herttainen, tiesi tuo omat voimansa ja kyllä puolustautui, jos oli tarvis. Vanhemmat, emä Karmiini ja isä Fester olivat suuresta ja vahvasta jälkeläisestään erittäin ylpeitä. Nämä kasvattivat Holokaustia sotilasuraa varten, koska sellaiseksi varsa oli halunnut. Ei ilkeydestä, vaan koska halusi puolustaa laumansa heikompia. Onnea ei kuitenkaan kestänyt äärettömiin, sillä kun ori oli vasta kuuden kuukauden ikäinen, suurikokoinen joukko ympäriinsä hihhuloivia chadroja sattui huomaamaan Karmiinin, Festerin ja varsan. Nämä kävivät kimppuun kuin lauma nälkäisiä apinoita ja koska Karmiini ja Fester olivat molemmat suhteellisen siroja, oli suuren joukon helppo lannistaa varsaansa puolustavat nahkasiivet. Holokaust ei osannut kuin katsoa verilöylyä, jossa vanhemmat säälimättä revittiin käytännöllisesti katsoen kappaleiksi ja sai itsekin pahat vammat - kliseisesti ei kuitenkaan kuollut vaan jäi henkiin. Rikottuna ja muserrettuna niin ulkoa kuin sisältä, tuijottaen sitä vähää, mikä oli Karmiinista ja Festeristä jäljellä, haluten vain kuolla. Tunteja kului ja pieni ori tunsi, kuinka keho alkoi väsyä siihen, että haavoista vuoti verta jatkuvasti ja hymyili, olettaen pääsevänsä pian takaisin vanhempiensa luokse.

Kaikkien draaman lakien mukaan se ei kuitenkaan Holokaustilta onnistunut, kuoleminen nimittäin. Eräs oman varsansa menettänyt rodwortamma löysi veripäisen varsan ja kauhistui. Jollakin lailla pieni mytty oli samantapainen kuin Nefren kuollut varsa, vaikkakin Holokaust oli paljon isompi ja massiivisempi. Joka tapauksessa tamma sääli pientä veristä olentoa ja otti tuon siipiensä suojaan, auttaen oria paranemaan ulkoisista vammoistaan ja osittain sisäisistäkin - Nefre ei voinut korvata Karmiinia ja Festeriä, mutta toi kuitenkin lohtua pienen nahkasiiven elämään. Paria asiaa kasvattaja ja varsa eivät kuitenkaan saaneet järjestykseen vaan niistä oli jatkuvasti suukopua ja lopulta kuin yhteisestä sopimuksesta, niistä ei puhuttu. Pasifistinen, rauhantahtoinen Nefre ei voinut ymmärtää sitä, että Holokaust treenasi öin ja päivin kaikkea, mitä sotilas tarvitsi. Voimaa, nopeutta, kestävyyttä, ketteryyttä, taitoa ja että tuolla oli palava vimma päästä sotilaaksi tai mieluummin vielä sotakapteeniksikin. Tamma taas halusi solmia rauhan sulkasiipien kanssa ja oli aivan varma siitä, että kaikki voitiin selvittää puhumalla. Nämä kaksi näkemystä taas harasivat niin pahasti toisiaan vastaan, että ensin meinasi tulla välirikko. Asiasta ei siis puhuttu enää muutaman sanasodan jälkeen vaan Holokaust jatkoi harjoitteluaan ja Nefre omaa linjaansa, jota kukaan ei kunnioittanut.

Onni ei kestä ikuisesti. Holokaust ei tietenkään enää siinä kohtaa tarvinnut holhousta, mutta koska Nefre oli käynyt vanhaksi ja oli orille kuin oma emä, eli vahva nuorikko vieläkin vanhan tamman kanssa, auttaen, tukien ja puolustaen. Jo siinä vaiheessa nahkasiipi oli vaikuttava näky, vain parivuotiaana säkäkorkeutta oli kertynyt jo reilut 160 senttimetriä ja kasvutahti oli edelleen huima, lihaksia oli enemmän kuin useimmilla täysikasvuisilla ja varsana koettu verilöyly oli jättänyt jo arpia ja repaleita siipiin. Joka tapauksessa jälleen kerran sulkasiivet onnistuivat tuhoamaan Holokaustin uudelleenrakennetun elämän. Joukko nuoria ja röyhkeitä, itsevarmoja chadroja oli huomannut epätavallisen parin ja aikoi vähän hauskuuttaa itseään. Vähän nämä aristelivat suurta oria, mutta ajattelivat, että chadran ketteryydellä se olisi helppo nakki. Niinpä joukkio kävikin kaksikon kimppuun kuin sika limppuun ja koettivat saada molemmat hengiltä. Se vaan ei ollutkaan niin yksinkertaista, sillä Holokaust oli kokoonsa nähden erittäin ketterä. Ensimmäiset kolme sulkasiipeä kuolivat aliarvioidessaan oria, loput neljä taas osasivat jo varoa ja väistellä nahkasiipeä, joka ei saanut näitä kiinni taidoistaan huolimatta. Säälimättä nämä kostivat toveriensa kuoleman, tappen Nefren ja repien Holokaustia, joka oli jokseenkin lamaantunut nähtyään rakkaan kasvattajansa kaatuvan maahan - niiden toimesta, joihin olisi halunnut solmia rauhan. Kaunis, vanha musta tamma, jonka sininen harja peitti rumat vammat kaikessa pituudessaan, näytti niin rauhantahtoiselta edelleen, että ori halusi auttaa Nefreä saavuttamaan rauhan. Vaikkakin omilla keinoillaan, tukahduttamalla sulkasiivet. Niin Holokaust kävi raivona loppujen neljän chadran kimppuun, repien jokaisen lähes tunnistamattomiksi palasiksi. Kuten Karmiinille ja Festerille oli tehty.

Pari seuraavaa vuotta Holokaust kasvoi, kasvoi ja harjoitteli kuin hullu, suomatta itselleen lepoa yhtään enempää kuin oli pakko, tappaen matkan varrella enemmän chadroja kuin välitti muistaakaan, saaden yhä enemmän arpia taisteluista ja vanhojen laajetessa lukuisissa taisteluissa. Useimmiten ori voitti ja kun voitti, ei vastustaja säilynyt hengissä. Häviöt saivat Holokaustin vain entistä kostonhimoisemmaksi ja harjoittelemaan entistä lujemmin. Orin katkeruus chadroja kohtaan oli kasvanut ensin inhoksi, sitten vihaksi, raivoksi ja lopulta vain kylmäksi ja sokeaksi kostonhimoksi näitä sulkasiipisiä enkeleitä kohtaan. Koko nahkasiipi oli täydellisen muuttunut, ennen niin lempeä ja hyväntahtoinen ori uhkui kylmää vihaa kaikkia kohtaamiaan chadroja kohtaan ja omia laumalaisiaankin tuo lähestyi varauksella. Holokaust halusi puolustaa heikompia tovereitaan edelleenkin, halusi, ettei kukaan kokisi samaa kohtaloa kuin tuo itse. Mutta ei vain osannut näyttää sitä. Tosin siinä oli vain puoli totuutta, sillä tuo oli hitaasti muuttumassa entistä tunteettomammaksi ja kovemmaksi kovien kokemustensa myötä. Vielä ei kuitenkaan ollut aika tämän muuttua tunteettomaksi. Se kohtalo oli nahkasiivelle varattu vasta myöhemmäksi vaiheeksi elämässä, sillä vielä kerran Holokaust sai yrittää olla onnellinen ja korjata elämänsä raiteilleen. Se oli niinkutsuttu viimeinen mahdollisuus, vaikka tuo ei sitä itse etukäteen tiennyt.

Aluksi nahkasiipi suhtautui hyvin epäillen ja kylmästi masentuneeseen tammaan, joka myös itsekin sulkeutui täysin ja tuskin puhui Holokaustille. Vähitellen kuitenkin, kun kaksikko kohtasi yhä useampia kertoja, ori suhtautui pienikokoiseen, raskastekoiseen tammaan yhä lämpimämmin ja punaharjakin alkoi vähitellen luottaa toiseen, kertoen mikä mätti. Niin kohtasi Holokaust rodwortamma Jokerin ja mitäpä muutakaan siitä syntyi kuin romanssi ? Holokaust piti pienestä, mutta itsenäisestä tammasta joka ei halunnut ikinä huolenpitoa ja jolla oli jäänsiniset silmät ja liian suuret sinikalvoiset siivet. Jokeri taas piti orista sen vuoksi, että toinen oli niin suuri ja turvallinen, ei udellut turhia ja antoi tilaa. Pari luotti toisiinsa ja tukeutui aina toiseen osapuoleen, lopulta niin, että nämä olivat pikemminkin yksi kuin kaksi, ajattelivat ja toimivat samalla aallonpituudella toistensa kanssa. Parin vuoden kuluttua Jokerilla ja Holokaustilla oli varsa; vahva, nuori ori emänsä jäänsinisin silmin ja isänsä rotevuuden kera. Holokaust oli onnellinen, luuli elämänsä olevan jälleen tasapainossa ja jopa pysyvän siinä, mutta ei. Jälleen sulkasiivet tuhosivat orin elämän, sulkasiivet ja sattuma, sillä mikään muu ei voinut olla syynä siihen että jo orin kolmas perhe hajosi chadrojen toimesta. Holokaust ei ollut laajasti tunnettu, sillä lähes kaikki chadrat jotka tuo oli kohdannut, olivat kuolleet heti, eikä kuollut voinut kertoa mistään. Sattuma ei olisi voinut olal julmempi.

Eräs chadrasotilas oli hyvin vuoksi loikannut rajan yli tutkailemaan nahkasiipisten aluetta ja löytänyt Jokerin ja varsan, Ranzkyn ja käynyt näiden kimppuun. Sotilaansa sulkasiipi oli taitava taistelija ja koettaessaan käydä ensin Ranzkyn kimppuun, sai vastaansa raivostuneen äitimuorin, joka oli myöskin sotilaskoulutuksen saanut. Taistelu oli raivokas, mutta koska Jokeri joutui puolustamaan myös varsaansa, taistelu alkoi hitaasti kääntyä chadran voitoksi. Lopulta Jokeri makasi murjottuna maassa, vierellään varsansa. Kun Holokaust saapui paikalle. Mikään ei olisi voinut satuttaa ja suututtaa enemmän kuin se, että kaksi rakkainta maailmassa makasi maassa veren keskellä ja sulkasiipi vieressä nauroi mielipuolisesti. Chadran elämä oli ohi yhdessä potkussa niskaan, joka katkesi rusahtaen kuin risu. Se ei kuitenkaan Holokaustia lohduttanut, sillä Jokeri oli ehtinyt kuolla ja Ranzkykin heitti henkeään hyvää vauhtia. Heikosti pieni ori ehti huutaa "isä", ennen kuin elämä pakeni tästä. Rakkaiden kuolema masensi Holokaustia syvästi ja tuo harkitsi useammin kuin kerran päiviensä päättämistä. Loppujen lopuksi ori ei kuitenkaan sitä tehnyt, vaan päätti jatkaa sillä tiellä, jonka oli valinnut, koettaen suojella muita laumansa heikompia jäseniä samalta kohtalolta. Hylätä kaikki tunteet ja tulla todelliseksi sotakoneeksi.

>> pelit
Se siitä // Astralove
kesken.

peace, love, emphaty. // Querrier
kesken.

>> suhteet
tavatut: Querrier, Astralove
ystävät:
luotetut:
kunnioitetut:

ei pidä:
vihaa:

ihastus:
rakastaa:
puoliso:

>> muuta
pelaaja - Tildy
Holokaust ja oheistuotteet © Tildy, vanuarteissa lukee
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 30
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun

- Similar topics

 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa