Toxine Cyanid (Minty)

Siirry alas

Toxine Cyanid (Minty) Empty Toxine Cyanid (Minty)

Viesti kirjoittaja Minty lähetetty Pe Marras 19, 2010 10:00 pm

Toxine Cyanid (Minty) Sipepikku

# PERUSTIEDOT
nimi: Toxine Cyanid
kutsumanimi: Cyan [off-game sipe]
ikä: 6
säkäkorkeus: 174cm
sukupuoli: ori
lauma: Rodwor
perimä: 80% rodwor, 20% chadra

# ULKONÄKÖ
Cyanin ulkonäöstä on miltei mahdoton päätellä sen vähäistä chadraperimää. Ori on kookas ja lihaksikas, myös värit viittaavat selvästi nahkasiipien laumaan. Rodworin pohjavärinä toimii musta. Ympäri orin kehoa on myös satunnaisia, pieniä ja suuria arpia elämän kolhujen jäljiltä. Cyanin silmät ovat kissamaiset ja keltaiset. Orin kaviot ja jouhet ovat sähkönsiniset, kuten myös tämän vasemman silmän ympärillä oleva rengas. Hevosen siivet ovat melko kookkaat ja vahvat pienestä repaleisuudestaan huolimatta. Siipien rankaa koristavat terävät luupiikit, yksi kumpaisessakin siivessä. Siipien kalvot ovat myöskin siniset, mutta vaaleammat, kuin orin muu sininen väritys. Cyanin harjassa roikkuu vasemmalla puolella helmikoristeinen kiehkura.

# LUONNE
Kaiken karman lain ja puhtaan järjen mukaan orin tuskin kuuluisi olla enää elävien kirjoissa - mutta niin on silti päässyt käymään. Orin mieliharrastuksia on päänsä aukominen ja yleisestikin muille kettuileminen, eikä tämä aina osaa pitää turpaansa kiinni, vaikka se voisikin olla viisasta. Kunnia on asia, jota Cyan ei katso hyödylliseksi. Ilman suurempia ongelmia ori voikin livahtaa paikalta, jos tilanne käy sille hankalaksi, eikä välitä, mitä tästä ajatellaan. Muiden mielipiteet orista eivät hetkauta tätä juuri missään tilanteissa. Tammoja kohtaan musta on usein imarteleva, mikä saattaa ajoittain peittää orin todellisen luonteen, mutta tämä on orille tyypillistä, eikä tällä ole muuta mielessä kuin kenties tylsiä iltoja piristävät yhden illan jutut, rakkaus kun on Cyanille vieras tunne. Ori ei kuitenkaan masennu, vaikka sen iskuyritykset menisivät pieleen - tämä harvoin ottaa etenkään naisia kovin vakavasti. Musta ajattelee, että asia oli tamman oma tappio, ori kun kuvittelee olevansa jokaisen tamman unelmaseuralainen. Laumanjohtoon Cyan pyrkii pysymään kohtuullisissa väleissä, sillä tämä ei halua joutua hylkiöksi. Itseään heikompia chadra- ja hylkiötammoja musta ei epäröi käyttää hyväkseen ja omaksi huvituksekseen. Kohdistuvatpa tuon hämärät harrastukset joskus myös roditammoihinkin, jos ori sille tuulelle sattuu.

Cyanilla on hyvä itsetunto ja tämä onkin varsin itserakas persoona, ja orin kasvoilta löytyykin lähes aina itserakas hymy. Tämä itserakkaus onkin suurin osasyy siihen, että ori välttelee itselleen vaarallisia tilanteita, taistelussa kun voisi vaikka katketa muutama rakas häntäjouhi. Musta on myös ajoittain hieman turhamainen ja pyrkii pitämään itsensä hyvässä kunnossa. Jos ori joutuu pakon edessä taistelutilanteeseen, tämä kuitenkin unohtaa ulkonäköhuolensa ja käy agressiivisesti päälle, mutta pakenee epäröimättä paikalta, jos vastus vaikuttaa liian suurelta palalta purtavaksi.

Kusipäisestä käyttäytymisestään johtuen ori voi vaikuttaa idiootilta, mutta tosiasiassa tältä löytyy myös järkeä. Se vain usein jää muilta hämärän peittoon, mutta mitäpä tuosta. Todellisuudessa orin älykkyys kohdistuukin lähinnä strategiseen ja loogiseen puoleen, eikä ori osaa juuri miettiä tekojensa seurauksia ja rasittaa aivokapasiteettiaan vain pakon edessä. Musta ei ole uskollista tyyppiä ja myisi tuosta vain oman äitinsäkin, jos sille tarpeeksi hyötyä asiasta koituisi. Cyan saattaa vaihtaa kantaansa ja puoltaan oman etunsa mukaan ja hyppää usein aina vahvemman kelkkaan. Ori ei epäile myöskään mielistellä ylempiarvoisiaan saadakseen näiltä hyväksyntää ja kohotakseen arvoasteikossa. Musta tavoittelee aina omaa etuaan, eikä kykene suomaan ajatustakaan muiden tarpeille. Luonteensa takia Cyan ei myöskään osaa luoda kunnon ystävyyssuhteita, ainoastaan tapaa kenties ihan mukavia juttukumppaneita, joihin voi olla pidempäänkin yhteydessä, muttei sen enempää.

Ajoittain orin jutut voivat käydä melko hämäriksi, tällä kun on varsin kiero mieli ja huumorintaju. Orin luonteen ilmenemismuoto vaihtelee jonkin verran seurasta ja sen hetkisestä mielentilasta riippuen. Cyan saattaa eräänä päivänä olla tammoja vihastuttava sovinistisika, toisena iltana taas näitä liehakoiva machomies. Orin mielentilat ailahtelevat josksus nopeastikin. Musta ei yleensä vihastu tai ärsyynny helposti ja tällä onkin usein vaikeuksia ottaa asioita vakavasti. Vaikka Cyan luikkii pakoon aina tilanteen käydessä hankalaksi, todellista pelkoa ori ei juuri tunne.

# SUVUN HISTORIAA PART 1
Cyanin isoisä Gier syntyi kunnialliseen chadraperheeseen. Kävi kuitenkin niin, että isän häviävän pieni rodworperimä nosti päätään ja varsa sai nahkasiivet. Sodassa oleva isä oli varsastaan autuaan tietämätön ja äiti kasvatti poikaansa rakkaudella muiden paheksunnasta ja juoruilista huolimatta. Gierin äiti alkoi sairastella ja nuorikoksi vartuttuaan Gier päätti tehdä palveluksen rakkaalle äidilleen. Sinisen värityksen ja nahkasiipien ansiosta ori livahti epäilyksiä herättämättä rodworien maille, väri kun oli sellainen jonka omaava saattoi kuulua kumpaan laumaan vain. Pian tämän jälkeen Gierin isä palasi kotiin eikä äidillä ollut antaa pojastaan muuta kuin kertomus tämän lähdöstä ja pari sinertävää jouhta. Tyrmistynyt isä päätti, ettei edes halua tavata petturipoikaansa. Gier kuitenkin tapasi yhä silloin tällöin äitiään salaa.

Muutaman vuoden kuluttua elämä näytti olevan mallillaan ja pariskunnalla oli jo kaksi uutta sulkasiipistä jälkeläistä. Isä sai kuitenkin taas kutsun sotaan ja ori joutui jättämään vaimonsa yksin, joka oli alkanut sairastelemaan yhä enemmän eikä mikään tuntunut auttavan kummaan sairauteen. Tällä välin Gieristä oli kasvanut vahva nuori ori ja tämä sai huomiota myös tammojen keskuudessa, mutta rakkauden kipinä ei ottanut syttyäkseen. Gierin ahkera harjoittelu tuotti tulosta, sillä orin lahjakkuus huomattiin ja se kutsuttiin sotilaskoulutukseen. Rankan koulutuksen ohessa ori ei ehtinyt enää tavata äitiään eikä tiennyt tämän heikkenevästä terveydentilasta. Gier oli myös alkanut pelätä jäävänsä kiinni ja vaarantavansa lupaavalta vaikuttavan sotilasuransa, eikä siksi kokenut niin suurta tarvetta tavata äitiään, vaikka tätä ikävöikin.

Kun sota alkoi, oli myös Gier paikalla rodworien sotilasrivistössä. Sininen taisteli, ironista kyllä, veriveljiään vastaan ja toisella puolella kuin minne se olisi perimänsä puolesta kuulunut, oman synnyinlaumansa unohtaen. Chadrasotilaiden joukossa oli myös nuorukaisen isä. Ja ehkä kaikkein ironisinta oli se, että poika lahtasi tunteetta oman isänsä, jota se ei koskaan ollut tavannut. Eikä Gier koskaan saanut tätä tietää, vaan salaisuus kuoli chadraisän mukana. Rodwor ei huomannut vilaustakaan siitä oivaltavasta katseesta, joka oli valaissut chadran kasvoja vain hetken ennen sen kuolemaa. Kasvoilla yhdistyneet epäusko, tyrmistys ja toisaalta myös ilo, kun isä oli tunnistanut nuo siniset jouhet ja silmät, jotka poika oli perinyt äidiltään, jäivät orin viimeiseksi inhimilliseksi tunteeksi. Ja tuo tunne oli saanut sotilaan jähmettymään murto-osasekunniksi, epäröimään hetken. Se oli riittänyt sinetöimään chadran kohtalon, ja ori oli iskenyt viimeisen naulan omaan arkkuunsa. Ainakin Gieristä oli tullut sotilas, niin kuin tämän isä oli toivonut.

Gier selvisi kahakasta ilman suurempia vammoja ja oli onnistunut pelastamaan useampia nahkasiipiä ja lahtamaan useampia chadroja kuin kukaan muu. Rodworien johto huomasi tämän ja orille suunniteltiin jo nousujohteista uraa. Mutta pian tapahtui jotakin, mikä horjutti nuorukaisen asemaa voimakkaasti. Muutama päivä sodan päättymisen jälkeen Gier vieraili pitkästä aikaa äitinsä luona chadrojen alueella, huomasi tämän heikon tilan ja lupasi auttaa parhaansa mukaan. Ori tapasi äitiään lähes joka toinen yö, mutta pian tapahtui se, mitä ori oli osannut pelätä: Gier jäi kiinni.

Rodworien johto oli raivoissaan. Vaadittiin Gierin armeijasta erottamista, siipien repimistä tai jopa tappamista. Ori kuitenkin vakuutti uskollisuuttaan ja johdon oli tunnustettava, ettei sotilas ollut sortunut uransa aikana muihin rikkeisiin, jollaisia tyhmänrohkeat nuoret sotilaat toteuttivat vedonlyöntinä aikansa kuluksi. Silti nahkasiivet näkivät Gierin petturina ja vihdoin tämän aneluiden ja vakuuttelujen seurauksena päättivät luvata tälle aseman rodworyhteisöstä, kahdella ehdolla. Yksi: jos ori enää koskaan jäisi kiinni laumauskollisuuden pettämisestä, tämä tapettaisiin armotta. Toinen ehto oli paljon julmempi ja sellainen, jota moni tuskin olisi ollut valmis toteuttamaan: uskollisuuden osoituksena Gierin täytyi tappaa oma äitinsä.

Epäuskoisen vastahakoisena Gier suostui ehtoihin, kuitenkaan vakavasti harkitsematta äitinsä tappamista. Ori tiesi, että pettäessään laumansa se tulisi kuolemaan, joten ori halusi vielä hyvästellä äitinsä. Sininen halusi sydämestään yhä taistella jo veljiksi tuntemiensa nahkasiipien rinnalla, muttei voinut tehdä sitä niin karmeasta hinnasta. Niinpä rodworsotilaat saattajinaan Gier lähti viimeisen kerran vierailemaan chadrojen alueella. Mielessään ori hyvästeli niin kaikki chadrojen kuin rodworienkin maat, kaikki rakastajattarensa, ystävänsä ja sotaveljensä sekä maallisen elämän. Gier oli turta, niin paljon kuin se olisikin halunnut jäädä ja niin paljon kuin sillä olisi vielä koettavana, sen olisi nyt kohdattava kuolema oman äitinsä tähden. Gier ei olisi voinut millään ottaa omalle tunnolleen oman rakkaan äitinsä murhaa, niin sydämetön se ei ollut.

Saattajikseen Gier oli saanut kaksi sodan aikaista aseveljeään, joilla riitti vielä jonkinmoista sympatiaa oria kohtaan. Niinpä he suostuivat jäämään sivummalle, kun Gier hyvästelisi ja kaksikon vakaan uskon mukaan sen jälkeen tappaisi oman äitinsä. Gier siis suuntasi entistä sairaamman äitinsä luo. Gier kertoi äidilleen, miten kovasti rakasti tätä ja miten kohtuuttomasti nahkasiivet nyt käskivät tätä surmaamaan tamman. Gierin äiti puolestaan vastasi pojan rakkaudentoivotuksiin ja kuunteli poikaansa. Tamma kertoi miten ylpeä tämä oli pojastaan ja tämän sotilasurasta ja siitä, ettei se saanut loppua tämän sairaan äidin takia, joka ei muutenkaan eläisi enää pitkään. Gier kielsi jälleen kykynsä äitinsä surmaamiseen. Tamma hymyili ja kertoi vielä pojalleen, miten ylpeä tuo oli tästä ja uskoisi orin isänkin olleen, jos tämä olisi yhä elossa. Chadra vakuutti vielä kerran pojalleen rakastavansa tätä ja toivovansa tämän sotilasuran jatkuvan yhä. Ennen kuin Gier ehti vastata, elonkipinä pakeni tamman silmistä ja tämä jäi makaamaan maahan elottomana kuin nukke, yhä vieno hymy huulillaan.

Gier palasi sotilaiden luo. Orin vuodattaessa hiljaisian kyyneleitä kaksikko kävi vielä tarkastamassa tamman ja totesi tämän kuolleeksi. Paluumatka rodworien alueelle sujui hiljaisena, Gierin miettiessä kuollutta äitiään ja kaksikon kauhistellessa nuorikon kylmäverisyyttä sekä miettiessä, olisivatko he itse olleet valmiita tekemään saman uransa puolesta.

# SUVUN HISTORIAA PART 2
Niin Cyanin isoisä hyväksyttiin rodworien jäseneksi, mutta sitä ei voinut kiistää etteikö ilmapiiri kyseisen chadrasukuisen lähistöllä olisi ollut kireä. Muutamaksi vuodeksi ori erotettiinkin armeijasta, mutta rodworien tappioiden kasvaessa ja Gierin toistuvasti pyytäessä takaisinpääsyä ori otettiin muutaman vuoden kuluttua pitkin hampain takaisin mukaan, sillä rodworarmeija kaipasi kipeästi lisävahvistusta. Ainoastaan uskollisuutensa vuoksi ori selvisi noista vuosista, sillä sitä tarkkailtiin jatkuvasti enemmän kuin muita ja siihen suhtauduttiin varauksella. Luottamuksen puutteen huomasin myös siinä, että Gier vietti vanhuuteensa asti kaikki työkykyiset vuotensa armeijassa, palvellen koko tuon ajan tavallisena sotilaana sen toverien kaatuessa tai kivutessa lähemmäs johtoporrasta. Moni Gierin uran alkuvaiheen tovereista myöhemmin vakuuttikin, että ilman chadrasuvun paljastumista Gieristä olisi hyvinkin voinut tulla jopa sotakapteeni.

Gierin nuoruusvuosien kääntyessä jo kypsään aikuisuuteen ori vihdoin tapasi tamman, jota tämä saattoi rakastaa. Rodwortamman temperamenttisuuden takia vuodet olivat myrskyisiä ja epävakaita, mutta parin suhde kesti läpi aallokon. Vihdoin parille syntyikin yksi orivarsa, Zare. Lienee sanomattakin selvää, että niin menestyksekkään sotilaan pojalta odotettiin suuria.

Zare varttui turvatussa ympäristössä ja sitä varjeltiin ja kasvatettiin lapsesta pitäen sotilaaksi. Ori teki parhaansa, mutta muutaman vuoden kuluttua saattoi jo selvästi nähdä, ettei poika ollut isänsä veroinen. Silti Zare oli rakastettu lapsi, josta kypsemmällä iällä tulikin vielä kelpo sotamies, mutta joka ei yltänyt läheskään sille tasolle, mitä tämän isä oli ollut. Toisen polven rodworiin luotettiin jo kuitenkin sen verran enemmän, että viimeisinä sotilasvuosina tälle annettiin pieni joukko nuoria sotilaita koulutettavaksi. Zare löysikin piilevät lahjansa, ja orin huomattiin soveltuvan paremmin muiden kouluttamiseen kuin itse taisteluun. Niin Zarekin loi pienen, kohtuullisen menestyksekkään uran. Myös Zarea suosi onni rakkaudessa, ja isäänsä nuoremmalla iällä ori saikin jo ensimmäisen jälkeläisensä: Cyanin.

# MENNEISYYS
Cyanilta odotettiin jo nuorena paljon, mikä selittyykin sen isoisän sotasankaruudella. Vanhempien iloksi poika osoitti taipuvuutta sotilaan kaipaamiin avuihin, kuten kestävyyteen, voimaan, nopeuteen, ketteryyteen sekä taistelustrategiaan. Hieman vanhemmalla iällä huomattiin kuitenkin, että taitojensa lisäksi ori osoitti huonoa luonnetta ja taipumusta niskurointiin, vastuusta luistamiseen, muiden tahalliseen härnäämiseen, empatiakyvyttömyyteen, yleiseen välinpitämättömyyteen ja muuhun vastaavaan. Moneen otteeseen orin vanhempien teki mieli heittää pyyhe kehään, mutta lopulta pari suoriutui kunnialla hankalan orin kasvattamisesta ja kaksikko oli lähinnä helpottunut orin varttuessa ja lähtiessä omille teilleen. Isä ei voinut kieltää pettymystään poikansa suhteen, jonka koulutuksen ja kasvatuksen eteen se oli nähnyt niin paljon vaivaa saamatta aikaan juuri mitään.

Muutamia vuosia ori harhaili ympäri Loraniaa, keräsi kokemusta oppien lähinnä sen, kenen kupista saisi parhaat sapuskat. Cyan eli muiden siivellä, häpeilemättä hyväksikäyttäen ja miellyttäen tarpeen tullen. Omillaan ori pärjäsi, jos oli aivan pakko, mutta mieluusti sinimusta meni aina sieltä, mistä aita oli matalin tai missä ei ollut aitaa ollenkaan. Ori tutustui muihin nahkasiipiin, eikä usein kovin hehkein tuloksin: ori ei osannut pitää suutansa kiinni, vaikka niin olisi ollut parempi. Sinimusta joutui useisiin tappeluihin, joissa pärjäsi kohtalaisesti, mutta pian ori tajusi, että helpoin tapa välttyä selkäsaunalta oli yksinkertaisesti liueta paikalta.

Niinpä Cyan jatkoikin paheellista elämäänsä ilman tarvetta käytöstapojen opettelulle. Ori kunnioitti laumarajoja jonkin verran lähinnä muodollisuutena ja tietäen, että niiden rikkomisesta voisi seurata huonoa sen rakkaalle henkikullalle. Niinpä Cyan tyytyi vittuilemaan ja ärsyttämään muita lähinnä rodworlauman rajojen sisäpuolella joutuen jälleen useita kertoja hankaluuksiin luonteensa takia.

# MUUTA
Cyan on perinyt veressään hyvät sotilastaidot ja onkin varsin taitava taistelija - tosin ori useammin livistää mieluummin karkuun kuin vaarantaa itsensä. Ori on myös perinyt lihakset ja kestävyyden rodworeilta, mutta ketteryyttä chadran puolella. Lentäminen tosin on mustan alaa ainoastaan kestävyyslajina - nopeat käännökset ja muu pyrähtely ei orilta kovin mallikkaasti onnistu. Rodwor on kuitenkin varsin varteenotettava vastus, jos tämän kanssa joutuu tappeluun, sillä myös jonkin verran älliä tällä on päässä ja ori taitaa jonkinmoisen taktikoinnin. Koulutettuna orista saattaisi epäilemättä kehkeytyä taidokas tappokone - mutta orin motivoiminen moiseen pinnistykseen olisi vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
Minty
Minty
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 728
Ikä : 24
Paikkakunta : mursula
Registration date : 18.08.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa