Routaa sydämessä.

Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty Ma Helmi 01, 2010 6:39 pm

( Rusinnnnnnn ja Varennnnnnn )

Päivä oli suhteellisen tuulinen, ei mikään myrskyinen, mutta ei mikään tyynikään jos ajateltiin näin. Puuskittaistakin jonkin verran oli, välillä aron kellastunut ruohikko painui enemmän lakoon, välillä nousi taas lähes pystyyn. Pilvet kiisivät taivaalla melkoista vauhtia joten aurinkokin näkyi välillä, välillä ei. Päivä oli kyllä lämmin, joten tuuli toi mukavaa virkistystä päivään. Arolla seisoskeli valko-musta-violetti hevosenhahmo katsellen ympärilleen jokseenkin uteliaasti. Ei sillä lailla kun varsat katsoivat uusia asioita, mutta kohtalaisen kiinnostuneena ympäristöstään. Kairou oli vaellellut päämäärättömästi arolle, etsiskellen edelleen vanhempiaan. Tosin arollesaapuminen ei ollut juuri etsintöihin kuuluvaa, sillä tokihan tuolla muutakin elämää, omaa elämää oli elettävänä. Ori oli laskostanut pitkäsulkaiset siipensä tiuksti kyljilleen, jottei puuskittainen tuuli olisi repinyt niitä mitenkään erikoisiin asentoihin. Sieraimet väristen koetti valkoinen etsiskellä tuulen joukosta jotakin muutakin, jotakin, joka kenties kielisi siitä, että voisi seuraakin saada.

( vähän käpy tuli 8< )
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty Ma Helmi 01, 2010 7:07 pm

Muutama päivä sitten Varenne oli saanut kuulla järkyttävän uutisen. Niin, laguunilla tamma oli saanut kuulla Indien kuolleen. Se ei kuitenkaan ollut se järisyttävän kurja tapahtuma. Nimittäin, Varennea oli päätetty tykittää täysillä mitä kavereiden kuolemiseen tuli.
Jader oli poissa, ikuisesti. Tamma oli kuullut tämän, se joku, jota valkea ei ollut tunnistanut, eikä tunnistaisi varmasti myöhemminkään järkytyksen sumentamista muistoista, oli ilmeisesti kuullut Varennen olevan johtajattaren pikkuveljen ystävä. Kukikas oli saanut lyhyen, kiireisen ilmoituksen oranssin 'poismenosta'. Poismenosta. Ikään kuin Jader, iloinen Jader olisi lentänyt rotkon puolelle näyttäen kieltään ja kadonnut sinne.
Indie, pirteä limenvärinen tamma, makasi kylmänä merenpohjassa. Jader, aurinkoinen oripoika oli kuollut myös.
Kuultuaan ensin laguunilla Ramokselta Indiestä Varenne oli ryhdistäytynyt ja päättänyt aloittaa uuden elämän. Aloitus oli kuitenkin ollut karmiva, kukikas ei suinkaan ollut tarkoittanut että jokainen entinen ystävä pitäisi raahata ruumiina pois tamman elämästä. Eihän valkealla ollutkaan enää muita ystäviä kuin Titan. Mukavan Ramoksen tamma oli tavannut pari kertaa. Muut olivat hädin tuskin tuttavia.
Pari päivää valkea oli harhaillut ympäriinsä itkien ja surren. Päivän jälkeen Varenne oli saanut rajun paniikkikohtauksen ja löytänyt itsensä sademetsän vetisestä osasta kylmissään, ilmeisesti tamma oli pyörtynyt sinne. Nyt tamma oli selvinnyt ehkä pahimmasta, mutta oli edelleen alakuloinen. Kukikas oli lähtenyt harhailemaan arolle, ehkä toivoen tapaavansa Titan, viimeisen ystävänsä kuten arolla viimeksi.

Varenne huokaisi ja käveli hiljaa eteenpäin tuulen riepotellessa violetin- ja valkeankirjavia jouhia ympäri valkeaa kehoa.

(älä angstaa tildypieni 8>)
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty Ti Helmi 02, 2010 6:29 pm

Kairoun eripariset silmät poimivat arolta lähestyvän chadrahahmon, valkoisen kuten melkein kaikki muutkin, vaaleanvioletilla harjalla, kukkakuvioilla, jotka vain ajoittain heinän takaa näkyivät. Ori hymyili itsekseen iloisena siitä, että saisi pian seuraa, jota olikin osittain tullut arolle haeskelemaan. Hymyillen edelleen kaunista seuralaishymyään, pehmeää, ystävällistä ja kohteliasta, omille laumalaisille suunnattua tuo kaarsi kaulaansa hivenen, ei mitenkään erityisen machoilevasti tai huomiohakuisesti, mutta se oli vain jäänyt tavaksi kohdatessa vieraita, näyttää samaan aikaan sekä vaikuttavalta että mitä ystävällisimmältä persoonalta. Kairou panosti täysillä kaikkiin kohtaamiinsa, kuin kuka tahansa etevä näyttelijä panostaisi jokaiseen harjoitukseensa täysillä. Tämä ponkaisi pehmeään raviin, joka ominaista oli tuolle raskastekoiselle valkoiselle.
"Hyvää iltapäivää teille", Kairou lausui pehmeään, ystävälliseen tyyliinsä päästyään puhe-etäisyydelle ja hieman lähemmäksi toista, pysähtyi ja katseli uteliaana valkoista tammaa, joka myöskin arolle oli eksynyt tänä tuulisena päivänä.
"Saanen tiedustella nimeänne, neito ?" ori jatkoi huolellisesti muistaen teititellä ja kutsua neidiksi. Vain hyvien tapojen vuoksi, vaikka jotkut valkoisen "todellisen luonteen" tietävät sanoivatkin että tämä mielisteli. Ei, sitä Kairou ei tehnyt vaikka näyttelikin. Mielistely oli jotakin, johon orin ylpeys ei antanut periksi.
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty To Helmi 04, 2010 1:19 pm

Varenne pohti juuri olisiko helpompaa vajota murheen alhoon vai aloittaa uusi elämä niin kuin valkea oli suunnitellut, kun tamma sai vahvistusta jälkimmäiselle vaihtoehdolle. Valkea, violetinkirjoma chadraori ravasi pehmein askelin kukikkaan suuntaan. Varenne ei ennen ollut tavannut lähestyvää hevosta ennen. Luonnostaan tamma otti hiukan varovaisen asennon, ilmeestä häilyi pieni epäluulo. Tulijan ystävällisen olemuksen huomatessaan kukikas kuitenkin päätti rentoutua hiukan, jos aikoi rohkaistua ja päästä yli entisestä täytyisi jättää myös vanhat ylivarovavaiset tavat. Tässä tilanteessa ei sitä paitsi pitäisi olla pelättävää, paikka oli avoin ja kuului chadroille, tulija oli chadra eikä vaikuttanut verenhimoiselta sadistilta.
Varenne katsoi oria ja painoi mieleensä tuntomerkkejä kuten lähes aian uusien tuttavuuksien kohdalla. Ori ei oikeastaan ollutkaan vain violetti-valkoinen kuten kukikas oli ensin katsonut, vaan mustaa oli yhtä paljon kuin violettia. Valkea oli melko raskas chadraksi, lavalla oli kuvio, silmän alle valui viiru, siivet olivat valkoisen, mustan ja violetinkirjavat. Järjestelmällisesti kirjavat. Myös jaloissa oli väriä, kuten jouhissakin. Nuori, mutta Varennea vanhempi. Tamma kohotti katseensa vieraan silmiin hiukan ennen kuin tämä pysähtyi puhe-etäisyydelle.

Kieli oli hyvin huoliteltua. Varenne päästi varovaisen hymyn huulilleen.
"Teille myös. Olen Varenne." tamma esittäytyi muttei kysynyt toisen nimeä. Eiköhän tämä sen kertoisi itsekin. Valkea toivoi orin keksivän jotain puhuttavaa, Varennen mieleen kun ei tullut muuta kuin omia ongelmia. Eikä tamma halunnut olla se joka aloittaisi keskustelun säästä.
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty Ma Helmi 08, 2010 6:07 pm

Kevyt ja pehmeä nyökkäys, hymyn kera suotu toiselle. Kairou pisti huolellisesti nimen ja naaman mieleensä, vaikka tuskin moista huolellisuutta olisi varsinaisesti edes tarvittu, sillä tuo omisti erinomaisen kasvo- ja nimimuistin. Mikä oli kyllä oikein mainio juttu, sillä oli noloa sanoa ettei muistanut toista jos tapasi toistamiseen.
"Hauska tutustua. Minä olen Sez Kasharô, mutta Kairouksi minua yleensä kutsutaan", ori kertoi kohteliaasti ja hymyili edelleen. Toinen näytti olevan vähän siipi maassa ja se tietenkin vähän latisti tunnelmaa. Vaikka eipä sillä, valkoinen oli tottunut seuraan kuin seuraan ja osasi aina käyttäytyä sen mukaisesti. Kaikeksi onneksi. Toisinaan tuo ajatteli, mihin olisi joutunut ilman käytöstapojaan. Jonnekin ojaa tai lammikkoon hakattuna ja vihattuna oli varmasti lähellä oikeaa. Niin siinä tuppasi käymään niille, jotka eivät tunteneet sosiaalisia normeja ja jos tunsivat, eivät noudattaneet niitä vaan tekivät niin kuin ikinä huvitti. Mitä hölmöjä. Jos osasi kuten ori, saattoi saavuttaa suurtakin hyötyä.
"En tahtoisi tunkeilla, mutta painaako neitoa jokin ?" Kairou kysyi pehmeästi ja myötätuntoisesti, kuin sellaiselta jonka rakas äitimuori on mennyt potkaisemaan tyhjää, heittämään veivinsä kuten sanottiin.
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty Ma Helmi 08, 2010 6:21 pm

Tuuli kiepautti violetin suortuvan tamman kasvoille, Varenne ravisti sen pois. Valkea kohensi siipensä levolliseen asentoon kylkiään vasten, sulkasiivet eivät pitäisi siitä jos tuuli saisi leikkiä niillä valtoimenaan. Tulisi vielä lihasrevähdys, kuin parhaimmallekin urheilijalle.

Orin olemus oli ihmeellisen sulava, fyysisesti toki myös, mutta varsinkin sosiaalisesti. Varennen pieni pelokas puoli yritti tarkkailla valko-violettia mutta kukikasta ei olisi kuitenkaan huvittanut. Sama se, kertoisi vaikka koko elämäntarinansa tuolle.
Nimi kuulosti mielenkiintoiselta.
"Erikoinen nimi teillä." Varenne totesi yrittäen pukea toteamuksensa imartelevaksi. Myönteistähän tamma oli tarkoittanut. Kukikkaan kasvoilla häilyi taas hymy.
Kairoukin oli siis huomannut Varennen murehtimisen. Tuskin se oli ihme, viime aikoina valkea oli ollut kuin maansa myynyt useaan kertaan ja putkeen. Murhetta surun perään. Varenne huokaisi hiljaisesti, ehkä sen saattoi erottaa tuulen seasta.
"Olet oikeassa... Sain pari päivää sitten kuulla ystäväni kuolleen." Kyynel yritti tunkea tummaan silmään, mutta valkea kylmetti kasvonsa. Sitten se kysyi nopeasti, ilme taas täysin teeskentelemättömänä, jotenkin toiveikkaan, epätoivoisen ja uteliaan välillä:
"Tunsitko sinä Jaderia?"
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty Ma Helmi 08, 2010 7:05 pm

Ori naurahti keveästi. Niin, oli Sharalla ollut mielikuvitusta poikaansa nimetessä. Vaan oikeastaan Kairoun mielestä nimi oli ihan mukava, tuo piti siitä ja se oli hyvä. Ei nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä ja niin pois päin.
"Kieltämättä", valkoinen lausahti kepeään sävyyn, vähättelemättä kuitenkaan toisen kohteliaisuutta tällä eleellään. Tuuli piiskasi violettimustavalkoisen harjan silmien päälle, mutta kepeästi Kairou heitti sen tieltään samalla kohennellen siipiään paremmin tuulelta suojaan, jotta se ei saisi niitä revittyä auki.
Jader. Nimi oli tuttu, mutta ori tiesi ettei ollut ikinä kyseistä henkilöä nähnyt omassa persoonassaan. Surumielisesti hymyillen tämä pudisti päätään.
"Olen pahoillani", tuo totesi.
"Enkä ole saanut kunniaa tuntea Jaderia. Isältäni olen hänen nimensä joskus kuullut, johtajattaren pikkuveli, mutta en henkilökohtaisesti häntä ole ikinä tavannut", Kairou puhui edelleen surullisen pahoittelevasti. Mikä tragedia. Niin, eihän orikaan tiennyt olivatko vanhemmat hengissä vai eivät. Kadonneet olivat tyystin molemmat ja valkoinen halusi nämä löytää.
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty Ma Helmi 08, 2010 7:59 pm

Ei, Kairou ei tuntenut Jaderia. Varenne jäi sekunneiksi katsomaan aron pintaan kunnes heräsi taas ja kohotti katseensa valkoviolettiin. Tamma nyökkäsi tämän pahoitteluille. Tietäisi vaan, kukikkaalta oli kuollut toinenkin kaveri, sitä ennen Rico oli räjähtänyt ja nyt hävinnyt. Varenne vilkaisi alitajuisesti kaulan naarmua joka oli jo rupeutunut. Tumma silmäkulma oli onneksi paranunut nopeasti.
Edellisethän tamma oli jo saanut vuodattaa Ramokselle. Oliko Varennen tavaksi tullut kuin huomaamatta valittaa vastoinkäymisensä puolitutuille tai tuntemattomille oreille?
Valkea heräsi taas hetkeen.
"Niin." Surullinen hymy käväisi tamman kasvoilla. Voi Jader, iloinen Jader... Kukikas oli ollut suunniltaan kuulleessaan keltaisesta.

Varenne kuitenkin kieltäytyi muistelmoimasta enempää ja päätti keskittyä hetkeksi Kairouhun. Valkea väänsi kohteliaan hymyn kasvoilleen.
"Entä te? Elämä hymyilee... vai eikö?"
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty Ti Helmi 09, 2010 4:54 pm

Kairou irvisti hienoisesti toisen kysyessä. Hemmetin vaikea kysymys. Jos tuo olisi sanonut hyvin, siinä ei olisi ollut koko totuus. Toisaalta, eipä valehtelu tehnyt ikinä tiukkaa tälle vaan sujui oikein hyvin ilman myöhempiä tunnontuskia. Mutta jos sanoisi huonosti, sekään ei olisi totta, eikä valkoinen sitä paitsi halunnut kertoa omia murheitaan valmiiksi murheelliselle. Ei sen puoleen muillekaan, jos alettiin kättä vääntää. Mutta kysymys oli siltikin vaikea. Tai lähinnä ori ei pitänyt kysymyksestä.
"Kyllä ja ei. Etsiskelen kadonneita vanhempiani", Kairou lopulta sanoi.

( lahöobfs katkes miete kesken )
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty Ke Helmi 10, 2010 6:39 pm

Eivät siis Kairounkaan asiat olleet täysin silitysraudan alle jääneitä. Näyttelijän harmiksi Varenne mietti mieluummin hetkisen muiden ongelmia kuin omia murheitaan.
"Äskettäinkö he ovat kadonneet?" kukikas kysyi varovasti, yrittäen olla kaikesta huolimatta tahdikas. Yllättävän hyvätapainen tammasta oli tullut vaikka se olikin jäänyt melkein vaille kasvatusta. 'Elämä opettaa' olisi tähän väliin karjaissut joku parkkiintunut vanhapoika. Mutta Kairou oli hienostuneen ystävällinen nuorimies ja Varenne onneton teinityttö joten chadrat jäivät ilman tätä kommenttia.

Edellisiä reippaampi tuulenpuuskien ryhmittymä sai valkean- ja violetinkirjavat jouhet tanssimaan valtoimenaan ilmassa. Varenne siristi silmiään lumen tuiskutessa iloisesti kasvoille.
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty La Helmi 13, 2010 1:43 pm

Kairou pudisti päätään hymyillen edelleen surullisesti, antaen tällä kertaa tuulenpuuskien verhota eripariset silmänsä ja niitä ympäröivät surulliset kuviot. Vaikka moni ei sitä huomannut, koska ori ei sitä näyttänyt eikä myöskään kertonut, oli tuolle edelleenkin hyvin vaikeaa se, että vanhemmat olivat teillä tietymättömillä. Tietyllä tavalla valkoinen oli vieläkin hyvin nuori, vaikka käyttäytyikin pitkälti kuin paljon nähnyt, kokenut ja elänyt, mutta sisältäpäin, sisältä jota kukaan ei tuntenut, oli tuo vieläkin pitkälti nuori. Nuori, joka kaipasi vanhempiensa tukea ja rakkautta elämässä, hellivää elettä, kehuvaa sanaa.
"Tapasin äitini viimeksi aivan pienenä ja isäni kun olin kaksivuotias", Kairou kuitenkin kertoi, katsellen kauas taivaanrantaan, muistoihinsa, jotka olivat melkeinpä kaikki kuitenkin hyviä. Se oli onni. Moni ei ollut päässyt kokemaan samanlaista lapsuutta kuin tuo, koska niin paljon huonoja vanhempia, epätoivottuja varsoja oli maailmassa. Loraniassa. Olihan orikin toki saanut köniinsä, mutta lähinnä ventovierailta laumafanaatikkorodworeilta jotka halusivat estää Kairouta etsimästä, mitä etsi. Aivan kuin se olisi todellisuudessa valkoista estänyt.
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty La Helmi 13, 2010 6:44 pm

Varenne katseli väliin aron lumista pintaa ja tuulen kasaamia pieniä lumipyörteitä, välillä Kairouta jonka surullisesta hymystä kukikas ei tiennyt olisiko pitänyt katsoa vai ei.
Missäköhän Varennen vanhemmat olivat? Äitiään valkea ei ollut nähnyt kertaakaan sen jälkeen kun tamma oli jättänyt varsansa. Isästään kukikas ei tiennyt mitään. Omituista, Varenne oli saattanut jopa tavata tämän... Oli hankalaa ajatella ettei tamma tunnistaisi omaa isäänsä jos tapaisi tämän. Valkoinen kuitenkin yritti jättää ajatuksen mielestään jottei se hiertäisi, kiusallisesti kuin hiekanmuru kengässä. Varennen äiti olisi nyt noin yhdeksänvuotias... jos oli hengissä.

Tamman silmät räpsähtivät Kairoun kertoessa tapauksestaan.
"Pahoitteluni." Varenne katsoi oria myötätuntoisesti. Oli kuitenkin helpompaa puhua kun tapahtuma ei ollut tuore. Vaikkei valkea nytkään keksinyt mitään puhuttavaa. Mitä voisi sanoa? Onnea etsintään? Varennenkin katse liukui taas aroon.
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty La Helmi 13, 2010 7:42 pm

Lyhyt nyökkäys. No, olihan aina olemassa sekin mahdollisuus, että vanhemmat olisivat hengissä. Mutta voisivat olla kuolleitakin. Epätietoisuus painoi raskaammin kuin m ikään, kuin tieto kuolemasta, tieto siitä, että rakas makasi jossakin kylmänä kuin kivi, ehkä vatsa auki revittynä korppikotka sisälmyksiä kaivellen, tunkien kaljua veristä päätään ruhoon yhä uudelleen ja uudelleen. Kun joku katosi, oli kädessä toinen kahdesta kortista. Oli jokeri, kadonnut saattoi yhä elää, saattoi olla kuollut, halvaantunut, loukkaantunut, karannut, mutta ei, sitä ei tiennyt. Ei voinut surra, kun ei ollut varma, oliko toinen hengissä vai ei. Tai oli mustamaija. Kuolleena löytynyt, kuullut kuolleen, suru jäi, mutta ainakin tiesi missä rakas oli. Joskus kadonneet myös löytyivät. Mutta Kairou oli lakannut uskomasta onnellisiin loppuihin.
"Älä turhaan", ori lausui ystävällisesti kohottaen päätään, katsellen ylös taivaalle.
"Kohtalolleen ei voi mitään, niin paljon kuin haluaisikin."
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty La Helmi 13, 2010 8:13 pm

Varenne katsoi kohtaan jossa pilvet olivat ohuempia. Siitä kohdasta auringon näki paistavan pilvien takana. Saattoi erottaa heikosti valopallon ääriviivat. Se ei kuitenkaan saanut aron hankia kimaltamaan.
Kairoun sanat tuntuivat lohduttavilta. Ehkä vain sen takia että ori osasi lausua ne miellyttävästi ja ystävällisesti. Sillä sanojen merkitys sai kukikkaan pyristelemään.
"Oletko varma?" tamma kysyi, katsoen Kairouhun.
"Entä millainen kohtalo minulle on varattu?" Varenne kohotti surumielisen haikeat, silti hymyilevät kasvonsa taas taivasta kohti.
"Tiedätkö, onko sinusta tuntunut ikinä siltä ettei paha vain lopu? Kaikki vähä hyvä mitä minulle on tapahtunut on viety pois. Pian." Kukikkaan katse valui maahan. Uuden, rohkean ja positiivisen elämän aloittaminen ei todellakaan tuntunut onnistuvan.
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty La Helmi 13, 2010 8:52 pm

Kairou painoi katseensa alas, Varenneen, nyökäten.
"Koska et tunne kohtaloasti, et voi muuttaa sitä. Vaikka teet valintoja, ne johtavat sinua vain ennalta määrättyyn suuntaan", ori lausui. Yksinäisinä tunteinaan tuo oli ajatellut paljon, kohtaloa, valintoja. Kohtalo oli ennalta kirjoitettu, mutta se ei tarkoittanut sitä, että se olisi paha asia. Se oli myös hyvä asia. Et tiennyt, mitä sinulle oli tapahtumassa, joten sen saattoi ajatella myös sattumana. Näin valkoinen uskoi. Toisen kysymys sai eriväriset silmät vakavoitumaan, vaikka silloinkin niiden katse oli hyvin pehmeä. Kairou oli kuin hento, pehmeä untuva, vaikka toisaalta tuo osasi halutessaan olla kuin pakkasessa lojunutta terästä.
"Kohtalosi sinun on selvitettävä itse", Kairou lausahti.
"Älä anna itsesi valua siihen kuiluun, johon monet pyrkivät. Etsi elämästäsi iloa. Äläkä katso taaksesi", ori jatkoi rauhallisesti, kohauttaen siipiään kuin olkapäitä. Jos eli menneisyydessä, tulevaisuus oli hukattu. Silloin ei elänyt, vaikka ruumis vaelsi maan päällä, kaikki mitä sisällä oli, oli kuollut. Ne, jotka jäivät menneeseen, jäivät iäksi menetetyiksi.
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty Su Helmi 14, 2010 2:16 pm

Varenne katsoi violetinkirjavan eriparisilmiä. Niitä katsellessaan tamma tajusi, että vaikka tapahtumat kukikkaan ympärillä eivät olleet olleet viime aikoina iloisia, oli Varenne itse muuttunut. Nytkin tamma jutteli, avoimesti vieläpä, äsken lähes vieraan orin kanssa. Ramokseenkin valkea oli tutustunut. Ajatus siitä että kukikas olisi kasvanut ja rohkaistunut, sai sen tuntemaan olonsa rauhallisemmaksi kuin aikoihin. Nyt auttaisi surra niin kauan kuin siltä tuntui, ja sitten antaa kohtalon viedä. Valoisa, rauhallinen hymy nousi Varennen kasvoille. Se katsoi Kairouta kuin kiittäen.
"Oletko ikinä harkinnut terapeutin uraa?" tamma kysyi leikkisästi. Etsi elämästäsi iloa. Varenne päätti jälleen heittäytyä elämään. Mikä ei tappanut, se vahvisti ja tamma oli nyt huomannut sen. Ehkä menneisyyden haavat voisi korvata uudemmilla, ja kun kohtalon kiintiö olisi täynnä, voisi hyvääkin sattua kohdalle. Toiveikkaana pitäisi pysyä.
"Neuvostasi oli kyllä apua." Varenne hymyili edelleen rauhallisesti ja antoi katseensa taas kiertää luminietoksi. Aurinko alkoi pilkottaa pilvien lomasta.
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty To Helmi 18, 2010 4:05 pm

Kairou naurahti toisen kommentille, vastaamatta kuitenkaan muuten. Ei, ori ei pitänyt itseään senkaltaisena, joka kykeni neuvomaan muita ja täydellisesti ymmärtämään. Varennea tuo oli kyennyt neuvomaan, koska tamman tilanne oli melko samanlainen kuin omansakin, mutta nukkemestari ei edes katsonut tarpeelliseksi alkaa neuvoa muita, ellei se sitten auttanut näytelmässä, jossa kaikki näyttelivät. Valkoinen hymyili vinosti ja huvittuneesti.
"Ole hyvä vain, olisit kyllä keksinyt sen itsekin jonkin ajan kuluttua", Kairou totesi, muotoillen kuitenkin lauseensa ja sävynsä sellaisiksi, ettei vähätellyt laisinkaan toisen asianajattelua tai muutakaan. Loukkaukset herättivät vain pahaa verta eikä tuolla ollut minkäänlaista syytä yrittää herättää tammassa pahaa verta. Joten näin, eikä se edes kuulunut orin tapoihin.
"Oliko Jader läheinenkin sinulle ?" valkoinen kysyi mahdollisimman tahdikkaasti.
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty Pe Helmi 19, 2010 4:37 pm

Varenne hymyili. Orin taidokas käytös oli varmasti harjoiteltua, koska valkea ei aistinut Kairousta vähintäkään näyttelyä. Violetinkirjavan seura oli mukavaa, vaikka toinen olikin tahdikas ei kukikas tuntenut itseään kömpelöksi.
Varenne keinautti päätään kuin olisi kohauttanut olkiaan.
"Ehkä sitten niin." Tamma tunsi olonsa ihmeen kevyeksi, puhuminen jollekulle auttoi tosiaan. Mutta valkean mieleen pyrähti ajatus että Kairou pitäisi häntä tuuliviirinä jolla ei ollut oikeita ongelmia, vaan joka vain dramatiseeraisi elämäänsä ja piristyi ja masentui lakkaamatta. Kukikas kuitenkin työnsi epävarmuuden mielestään. Entä sitten? Pitikö Varennen muka tehdä Kairouhun vaikutus? Ei. Tyytyväinen hymy nousi taas tamman huulille.
Kysymyksestä hymy muuttui hiukan haikeammaksi, Varenne vilkaisi taivaalle. Olikohan jossain pilvien takana todella paikka jonne kaikki lensivät täältä lähdettyään?
"Kyllä. Ystävystyimme pian. Meitä oli kolme parasta kaveria." haikeus ilmeessä syventyi, "Titan-niminen tamma, minä ja Jader. Emme me hirveän kauaa tunteneet, mutta riittävän pitkään, jotta huomasimme olevamme sopivasti samanlaisia ja tarpeeksi erilaisia ystäviksi."
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty To Helmi 25, 2010 4:16 pm

Kairou kohotti katseensa suurin piirtein samoille paikkeille kuin Varenne, mutta tiesi katsovansa eri asioita. Niin kuin kaikki. Yksi näki taivaalla toivoa paremmasta, toinen näki siellä tuskaa ja murhetta, kolmas näki siellä jotakin aivan muuta. Vaikka monille sinitaivas tarkoittikin vapautta, vapautta liitää kuin taivaan lintu, koska taivaalla ei ollut kahleita. Mikään ei voinut tulla eteesi. Pilvien läpi saattoi lentää, tuulta vasten saattoi taistella. Aina tie ei ollut helppo, mutta sen kykeni kulkemaan jokainen, jolla oli siivet ja tarpeeksi rohkeutta yrittää tehdä itse oma polkunsa. Ori heräsi ajatuksistaan kuuntelemaan toisen vastausta, mietteliäs ilme naamallaan.
"Se on aina yhtä raskasta nähdä jonkun lähtevän edeltä, kun ei itse voi vielä seurata. Mitä tärkeämpi hän oli, sen enemmän haluaisi mennä mukana, vaan niin ei kuulu silti tehdä", Kairou lausui, kääntyen hymyilemään pehmeästi Varennelle.
"Onneksi he odottavat. Heillä on kaikki maailman aika käytettävänään."
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty To Helmi 25, 2010 7:37 pm

Varenne laski rauhallisesti katseensa Kairouhun tämän puhuessa. Ei valkea ollut ajatellut jatkaa Jaderin perään, siihen tamma ei olisi ikinä tarpeeksi rohkea. Sitä paitsi, chadratar tahtoi vielä yrittää. Jatkaa sitkeästi, nousta aina takaisin siivilleen kun joku liiskasi maahan näkymättömällä kärpäslätkällä.
"Niinpä. Tuo on hyvin lohduttava ajatus." Varenne vilkaisi taas taivaalle mutta palasi katsomaan Kairouta. Huomion varasti kuitenkin pian pikkuinen, kärppämäinen eläin joka vipelsi hangen pinnalla hevosia kohti. Se pysähtyi, nousi takakäpälöilleen ja jäi päätään kallistin tarkastelemaan hevosia. Kukikas hymähti.
"Saimme näköjään seuraa. Mikäs pikkueläin sinä olet?" Pikisilmäinen otus heilautti mustaa hännänpäätään terävästi.
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty Ti Maalis 16, 2010 6:40 pm

Kairou hymyili lempeästi ja käänsi katseensa samaan suuntaan kuin Varenne, kallistaen päätään uteliaasti. Pikkuotus. Tietyllä tavalla kauniskin pikkuotus, pitkänomainen ja puhtaanvalkea, mutta ei tietenkään vetänyt vertoja saarta asuttaville silkkiturkkisille siivekkäille hevosille.
"Onnea elämääsi", ori lausahti hiljaa kun pikkuinen otus vipelsi kauemmaksi ja katosi lumen alle. Hassua oli nähdä toisinaan muutakin kuin lajitovereitaan ja petoja, jotka aika ajoin halusivat hyökätä suurten eläinten kimppuun tarkoituksenaan saada hyvä makupala siitä. Yleensä pikkueläimet pysyttelivät piilosilla, omissa oloissaan.

( ideat loppuu 8< )
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty Ti Maalis 16, 2010 6:56 pm

Varennen kasvoilla oli hillitty mutta lämmin hymy hevosten tarkkaillessa mystistä eläintä. Sellainen jonka ottaa äiti kun lapsi puuhailee hellyttävästi omiaan. Mistä ilme sitten putkahti, oli selittämätön asia. Nyt mustasilmäinen Lumikki kuitenkin kipitti lumipeiton alle.
Valkea hymähti Kairoun kommentille.
"Niinpä." Onneksi kohtaus ei saanut tylyä loppua, jossa pikkueläin olisi popsittu parempiin suihin. Ei, ötökkä ehti onneksi kadota.

Hetken päästä tamma jatkoi.
"Ja sinulle myös, muuten. Minun pitäisi varmaan jatkaa matkaa... Ja päästää sinut jatkamaan omaasi." Varenne kohensi siipiään ja kääntyi, hyvästelläkseen vielä orin.

(voimme pian hilppaista)
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Tildy lähetetty Ti Maalis 16, 2010 7:19 pm

"Koeta pärjätä... näkemiin", Kairou lausui hymyillen yhä, kääntäen selkänsä Varennelle. Jokseenkin hitaasti tuo lähti askeltamaan eteenpäin, kääntyen vielä katsomaan tammaa. Viimeisenä hyvästelynä toimi vielä lyhyt siiven heilautus, jonka jälkeen ori jatkoi matkaansa, katsellen tyynesti eteensä, välittämättä enää takanaan tapahtuvista asioista. Elämä oli näytelmä... kaunis sellainen.

( väsyttää vaihteeks ja silleen, paljon kiitoksia pelistä, kivaa oli :> )
Tildy
Tildy
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 26
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Rusina lähetetty La Maalis 20, 2010 12:03 pm

Varennekin hymyili.
"Näkemiin, samoin." Valkeakin lähti kävelemään mutta katsoi vielä taakseen nähdäkseen siiven heilautuksen ja vastasi nyökkäyksellä. Sitten molemmat kääntyivät suuntiinsa, rauhallisella askelluksella.
Toivottavasti Kairou löytäisi vanhempansa. Toivottavasti Varennekin pärjäisi.

/ samoin kiitos (8 \
Rusina
Rusina
Kokenut
Kokenut

Viestien lukumäärä : 1274
Ikä : 25
Registration date : 31.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Routaa sydämessä. Empty Vs: Routaa sydämessä.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa