Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja brainchild lähetetty Su Huhti 05, 2009 6:37 pm

(otsikointi rock, elmia & eve)

Rilos laskeutui vaivattomasti kuivalle arolle.

Tamma huokaisi pitkään, laittoi siipensä lepäämään kylkiään vasten ja laski sitten turpansa heinikkoon syödäkseen jotain. Päivä oli ollut jälleen hirmuisen rankka - ensiksi oli pitänyt selvittää pari chadrojen välistä kahakkaa ja sitten etsiä Jader. Pikkuvelikään ei ymmärtänyt pysyä poissa ikävyyksistä, vaan jahtasi niitä kuin koirat kissoja. Ruskea oli väsynyt, eikä se jaksanut enää ajatella selkeästi. Se tahtoi vain levätä, levätä ja levätä. Tamma sulki silmänsä, rentoutuakseen edes hetkeksi. Kaikki paineet valuivat hartioilta ja Rilo tunsi itsensä kuin uudesti syntyneeksi. Tätä se oli kaivannut - vapaata ajattelua johtotoimien ulkopuolelta.

Ruskea käyskenteli tyytyväisenä. Se kuunteli hiljaista tuulta korvissaan, aina silloin tällöin vilkuillen ympärillään levittäytyvää aroa - aurinko näytti olevan taas painumassa mailleen, mutta valaisi aluetta kirkkaan oranssina. Keltaharjainen tamma hymyili. Tämä oli rentoutumista parhaimmillaan. Samassa harmaan tamman kasvot poukkoilivat johtajattaren mieleen. Oliko se kunnossa? Oliko tämä saanut jotain tärkeää tietoja rodien hyökkäysstrategioista? Oliko se.. kuollut? Rilo nielaisi. Kuin kaikki stressi olisi palannut kerta rysäyksellä takaisin - se ei kestäisi jos toinen olisi joutunut rodien vangiksi.. kiduttamaksi?

Tamma tuhahti pudistellen päätä. Ei, se ei saanut olla aina näin pessimistinen. Eve pärjäsi varmasti. Se palaisi pian kertomaan seikkailuistaan, saamistaan tiedoistaan ja siitä, kuinka Rilo oli ollut turhaan huolehtivainen. Ja pian he nauraisivat yhdessä johtajattaren vainoharhaisuudelle.. Vai nauraisivatko? Ruskea kohotti katsettaan horisonttiin. Se inhosi elää epätietoisuudessa.

_________________
Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Redjan1
brainchild
brainchild
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 293
Ikä : 26
Registration date : 13.03.2009

http://lorania.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Vs: Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja Elmia lähetetty Su Huhti 05, 2009 7:00 pm

Eve lensi.

Jokainen siiven isku oli yhtä tuskaa. Repaleiset ruvet halkeilivat lihasten liikkeiden ansiosta, tuottaen toisinaan muutaman pisaran verta. Se oli selvinnyt hengissä Chadrojen puolelle ja oli ylpeä suorituksestaan. Oli se ori häpäissyt tamman kuinka pahasti tahansa, ei Eve ollut kuollut. Se tuntui uskomattoman hyvältä - se pystyisi vielä jotenkin kostamaan asian sille saastalle.

Oli Eve kuinka ylpeä tahansa, tamma alkoi menettää korkeuttaan. Tamma oli väsynyt - haavoittuneena lentäminen ei ollut helppoa tai vaivatonta, vaan yhtä kivun tuottamaa painajaista. Kipua ei päässyt pakoon siinä painajaisessa, mikä todisti aina vain uudelleen ja uudelleen, ettei tumma ori ollutkaan tappanut tammaa aarnimetsään. Ja se häiritsi harmaata. Mikä oli saanut rodworin muuttamaan mielensä? Ei varmastikaan ollut rodien tapaista jättää rajan väärälle puolelle eksyneitä hevosia henkiin! Etenkään, kun ori oli ollut niin varma asiasta.

Pian Eve havahtui mietteistään huomatessaan kirkkaan keltaista aron tasaisessa maassa. Rilo! Eikä johtajatar edes näyttänyt kovin pieneltä. Kuinka paljon tamma olikaan meneyttänyt korkeutta? Tamma täytti keuhkonsa hapella.
- Rilo, harmaa parahti ilmasta, kunnes menetti loputkin korkeudestaan ja iskeytyi maahan - eikä mitenkään hellävaraisesti. Useat ruvet repeytyivät laskun myötä auki, vuotaen uutta verta kuivuneen päälle. Tamman toisessa kyljessä koreili edelleen rodworin jättämä kavionjälki, jota harmaa itse ei ollut huomannut.

Eve yskäisi muutaman kerran pölyä keuhkoistaan, nousten sitten varoen ylös. Tamma ravisti itsensä varovasti pölystä, mikä osoittautui huonoksi ideasta. Loputkin heikosti kiinniolevista ruvista halkesivat auki ja kipeänä jomottavat paikat kapinoivat liikettä vastaan, saaden tamman parkaisemaan. Kuinka paljon tuskaa pystyikään yksi ori tuottamaan? Harmaa haki jälleen-sumenevaan näkökenttäänsä Rilon ja huokaisi. Nyt se oli ainakin oikealla puolella, turvassa.

_________________

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Nera_ak
But you can’t change the world with a song
and you can’t make it right when it’s wrong.
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 25
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Vs: Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja brainchild lähetetty Su Huhti 05, 2009 7:26 pm

Kuului valtava rysähdys.

Rilo hyppäsi kirjaimellisesti ilmaan - se kuuli jotain hyvin epämiellyttävää ja jotain, mitä oli koko ajan pelännyt kuulevansa. Tamma kääntyi salaman nopeasti ja toivoi sillä punaisella minuutilla ettei näky olisi ollut todellinen. Tämän silmiin kihosi kyyneleet - Eve? Mitä ihmettä? Harmaa oli täynnä verta, karva oli tahriintunut ja likainen, täynnä auki revenneitä rupia jotka vuosivat kuin villit purot. Johtajatar ei odottanut kauaa vaan syöksähti tamman eteen kiivaasti hengittäen - mitä oli tapahtunut?

- EVE! Ruskea lähti korkein raviaskelin kiertämään toista. Kaikkialla oli ruhejeita eikä villisti vuotava veri tuntunut tyrehtyvän alkuunkaan. Even alastulokin oli ollut niin raju ettei ollut mikään ihme, että haavat olivat auenneet. Rilo puri huultaan - ainakin toinen oli elossa. Tämä pudisteli päätään, lämpimien kyynelien valuessa poskilla. Se ei hyväksynyt tilannetta. Kaikki oli ollut ruskean vika. Se oli lähettänyt siron ja heiveröisen harmaan rodien maille, tiedostaen että tämä joutuisi ongelmiin.. Sulkasiipinen oli liian helppo erottaa näiden lepakoiden alueilla.. Rilo pysähtyi toisen eteen, sulkien silmänsä tiukasti kiinni. Se oli arvannut tämän.

- Ei, ei, ei, Rilo pudisteli päätään, aina silloin tällöin avaten silmänsä ja sulkien ne taas, kun ruhejinen Eve ei kadonnut näkökentästä. Tämän oli pakko olla pahaa unta. Stressistä johtuvaa hourailua.. Tamma purskahti lohduttomaan itkuun ja levitti siipensä toisen ympärille, halaten tätä varoen - haavat olivat varmasti kipeät. Johtajatar hieroi turpaansa toisen kaulaa vasten, itkien lohduttomasti.

- Minä tiesin tämän mutta annoin sen silti tapahtua.. Miksi, miksi? Ruskea päästi toisen otteestaan, kääntäen katseensa muualle. Se häpesi itseään - miksi se oli ollut niin virkaintoinen. Ei ollut ajatellut ystävänsä turvallisuutta tarkoin. Eve oli tämän ainoa ja paras ystävä, eikä sen menettäminen tuntunut ollenkaan oikeudenmukaiselta.. Kummallekaan. Rilo lähti kävelemään pientä ympyrää, pärskien ja pyyhkien aina silloin tällöin kyyneliään siipiinsä.

- Mitä sinulle tehtiin? Tallottiin päältä? Tamma kysyi nyt hieman katkeraan sävyyn. Se ei antaisi Jaguarille ikinä anteeksi Even pahoinpitelyä - vaikka chadra majailisikin rodien alueilla, ei sitä tarvinnut näin kohdella.. Ruskea viittasi sanoissaan veriseen kavion jälkeen harmaan kyljessä. Toinen näytti kamalalta.

_________________
Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Redjan1
brainchild
brainchild
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 293
Ikä : 26
Registration date : 13.03.2009

http://lorania.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Vs: Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja Elmia lähetetty Su Huhti 05, 2009 8:01 pm

Eve katsoi pahoittelevasti Riloon. Tamman ei olisi pitänyt sännätä tässä kunnossa johtajattaren ilmoille, sillä ruskean tuska oli myös harmaan tuska. Tamma huokaisi ja katsoi toiseen, kyynelten valuessa nyt myös tamman silmistä. Eve huomasi heti, että Rilo otti kaiken syyn niskoilleen.

- Rilo, älä ota tätä niskoillesi... Se oli minun syyni, minä menin haukkumaan sitä oria paskiaiseksi, tamma sanoi ja kavahti hieman ruskean kosketusta. Harmaa sulki silmänsä ja hengitti syvään, rentoutuen. Tamma alkoi tottumaan jo kipuun, joka kummitteli alati tamman tajunnassa. Tamman avatessa silmänsä näkökenttä oli hämärtynyt edelleen. Tamma ravisti päätään Rilon irrottaessa otteensa. Keskity!

Eve hätkähti hieman tamman kysyessä päälle tallomisesta. Harmaa vilkaisi molemmille puolilleen, huomaten sitten kavion jäljen kyljessään. Tamma luimisti korvansa ja mylväisi raivostuneesti.

- Se... se... paskapää! Harmaa siirsi katseensa nyt takaisin ruskeaan, tulistuneena.
- En tiedä missä asemassa se ori oli, mutta se pahoinpiteli minut niin etten ole koskaan tuntenut sellaista tuskaa! Ja sen lisäksi se... se... Harmaa painoi silmänsä kiinni, kyynelten vuotaessa nyt vuolaana virtana. Tamma ei pystynyt sanomaan sitä ääneen. Se ei hyväksynyt sitä. Tamma ravisti päätään ja nyyhkytti surkeana.

- Mutta se oli täysin minun syyni... Minä itse päätin mennä aarnimetsään, luullen että siellä olisin tarpeeksi hyvässä piilossa, mutta en tajunnut sitä, että en pääse sieltä kunnolla pakoon. Ja sitten se lettipää yllätti minut takaapäin ja... Eve ei kestänyt sitä kaikkea, vaan lysähti nyt pölyiseen maahan, peittäen kasvonsa siivillään.

- Ja kaiken lisäksi tapasin aiemmin veljeni! Tajuatko, minulla on veli! Nahkasiipinen! En voi erehtyä yhdennäköisyydestä...

_________________

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Nera_ak
But you can’t change the world with a song
and you can’t make it right when it’s wrong.
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 25
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Vs: Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja brainchild lähetetty Ma Huhti 06, 2009 1:35 pm

Rilo katsoi silmät kosteina harmaan selitystä. Tamma puri huultaan - kaikki tämä oli ollut sen vika. Sanoi Eve mitä tahansa. Toinen oli täynnä haavoja, verta.. tämä oli pahoinpidelty. Ruskea ei ikinä antaisi sitä itselleen anteeksi. Se oli saattanut parhaan ystävänsä vaaraan.. Vakooja. Pyh, johtajattaren olisi pitänyt ymmärtää ettei toinen ollut siihen kykenevä. Liian pieni, liian heikko.. Rilo kääntyi ympäri ja lähti kävelemään kauemmas maahan kaatuneesta tammasta. Sen olisi pitänyt olla nyt tukena - kuunnella ja ymmärtää. Jostain syystä tämä ei siltikään kyennyt siihen. Omatunto kolkutti ja vihloi päätä, eikä johtajatar saanut ajateltua järkevästi.

Lämmin, yksinäinen kyynel valui ruskean poskea pitkin aron kuivalle maalle. Tamma pysähtyi huokaisten värisevästi. Väsyneet oranssit silmät painuivat kiinni - kiinni julmalta maailmalta joka aiheutti vain tuskaa. Henkistä sekä fyysistä. Kenelläkään ei ollut hyvä olla.. Rilo oli luvannut huolehtia Chadroista, se oli vannonut että toisi näille paremman huomisen. Ja tässä tulos. Hevonen, josta tamma kaikista eniten välitti, makasi maassa murtuneena, särkyneenä. Eikä tämä edes lohduttanut sitä. Ei antanut tukeaan. Seisoi vain rypemässä itsesäälissä, syytti itseään..

Johtajatar avasi silmänsä. Se katsoi pitkälle horisonttiin - Eve tarvitsi sitä. Sillä, kenen vika tapahtunut oli, ei ollut enää väliä. Ystävät pitivät yhtä. Ruskea kääntyi ympäri ja lähti kävelemään rauhallisesti, kyyneleet silmistään valuen harmaata kohti. Tämä huokaisi pitkään, katkonaisesti, ja kävi makuulle Even viereen. Se levitti pitkät siipensä toisen ylle ja alkoi hyräilemään hiljaa laulua, jonka muisti lapsuudestaan. Sulkasiipi oli pahonpidelty, mahdollisesti raiskattu.. Tämä oli kokenut kaiken, mitä Rilo oli uskaltanut pelätä. Elämä ei päästänyt ketään helpolla. Se oli peli, josta kukaan ei ollut vielä selvinnyt hengissä. Ruskean kaunis ääni kaikui arolla, pienen tuulen kuljettaessa sitä, antaen sille taiainomaisen kaiun.

Tamma lopetti ja sen huulille eksyi pieni, viaton hymy. Silmät olivat edelleen kosteana kyynelistä ja johtajatar siirsi turpansa Even kaulan päälle. Se halusi antaa toiselle turvaa - kokemukset jäisivät ikuisiksi ajoiksi tämän painajaisten aiheeksi, eikä se poistanut Rilon syyllisyyden tunnetta. Kaikki oli vain aloitettava alusta..

- Olen pahoillani kaikesta, Eve. Oikeasti olen.. Ruskean katse oli pahoitteleva, surumielinen, mutta se tiesi, ettei harmaa sitä voisi nähdä. Tämä huokaisi syvään ja rutisi tammaa itseään vasten. Se halusi haistaa sen huumaavan tuoksun, sen joka toi mieleen menneisyyden, kaikki ne varsa-aikojen leikit, ilot.. Miten tähän oli päädytty? Rilo yritti hengittää syvään, mutta se pätki väkisinkin. Molemmat tammoista olivat kokeneet paljon asioita, joita eivät haluaisi myöhemmin muistaa, mutta mistä oli tullut osa heitä. Osa heitä ja heidän elämäänsä.

- Tapahtui mitä hyvänsä, minä tuen sinua.. Autan sinua, lupaan sen, autan sinua pääsemään tästä yli.. Sinun ei tarvitse kertoa tapahtumia mutta.. mutta sano minulle totuus yhdestä asiasta - .. oletko sinä, kantavana? Ruskea pysytteli yhä paikoillaan, Even lämpönä ja turvana. Jos kysymys järkyttäisi harmaata liikaa, johtajatar saisi sen tietoonsa kyllä myöhemmin, mutta eikö ystävien pitänyt luottaa toisiinsa? Tamma veti syvään henkeensä kesän tuoksua. Viileä iltatuuli heilutteli kahden sulkasiiven harjoja ilmassa. Rilon teki pahaa katsoa harmaan veristä karvaa - toinen oli saatava kuntoon.

_________________
Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Redjan1
brainchild
brainchild
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 293
Ikä : 26
Registration date : 13.03.2009

http://lorania.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Vs: Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja Elmia lähetetty Ma Huhti 06, 2009 2:45 pm

Eve katsoi lohduttomasti Riloon, joka oli nyt kääntynyt ympäri ja alkanut kävelemään pois. Tamma purskahti nyt itkuun, pitäen kasvonsa siipien takana. Näinkö johtajatar kiitti sitä? Harmaa oli kestänyt sen kaiken urheasti, saanut voimaa ajatellessaan ruskeaa tammaa. Takertunut elämäänsä minkä kykeni ja sinnitellyt sen avulla hengissä ja päässyt aina rajan oikealle puolelle asti, ja nyt ruskea vain... käveli pois? Ajatuskin siitä sai tamman kyynelehtimään enemmän. Tamma oli epäonnistunut ja pahasti. Rilo etsisi uuden vakoojan ja hylkäisi tamman. Niinhän Kin'iallekin oli tapahtunut - kaikki olivat hylänneet harmaan emän tämän joutuessa raiskatuksi.

Ja entä varsominen? Kin'ia oli kuollut siihen! Eve ei halunnut kuolla siihen kaikkeen, mikä odotti tulevaisuudessa. Varsa joutuisi kasvamaan isättömänä, vain kokematon emänsä rinnallaan - jos tamma säilyisi hengissä... Tamman nuoruus menisi pilalle, kun tämä joutuisi kaitsemaan esikoistaan, vaikka tämä lähtisikin muutaman vuoden jälkeen. Harmaa kantaisi jatkuvaa huolta varsastaan... Harmaahan oli vasta nuori itsekin! Ei tämä tiennyt mitä sen pitäisi tehdä.

Eve höristi korviaan eteenpäin ja kohotti sitten päänsä sulkasiipien seasta, itkuiset, hämärtyneet silmät hakien nyt Rilon näkökenttäänsä. Palasiko johtajatar harmaan luo? Eikö tämä sittenkään hylkäisi tammaa, vaikka tamma olikin joutunut pahoinpitelyn ja raiskauksen kohteeksi? Ruskea laskeutui harmaan viereen, lohdutti tätä. Harmaa tuudittautui johtajattaren lauluun, sulkien kyyneliä vuotavat silmänsä. Tamma nyyhkytti hiljaa, mutta ravisti päätään tamman sanoille.

- Ei se sinun vikasi ollut, omaa tyhmyyttäni se oli. Jos vain en olisi jäänyt siihen, Eve sanoi hiljaa, purren huultaan Rilon rutistaessa tammaa itseään vasten. Tamma henkäisi katkonaisesti syvään, yrittäen unohtaa kaiken kivun. Ruskean seuraavat sanat samaan aikaan lohduttivat, mutta myös järkyttivät. Eve oli onnellinen siitä, että Rilo pysyisi tämän rinnalla, mutta tamman kysymys järkytti sitä silti.

- E-en tiedä vielä... Mahdollisesti? Harmaa avasi silmänsä ja katsoi pelokkaasti vierellään makaavaan tammaan, kyynelten alkaessa vuotamaan jälleen.
- Voi Rilo, minua pelottaa niin paljon... En tiedä mitä minun mitäisi tehdä tämän kaiken suhteen, olen toki ajatellut, että varsa olisi mukava saada rinnalle, mutta en näin nuorena, enkä etenkään tällä tavalla! Mitä minä voin sen asian suhteen muutenkaan tehdä, jos tulen nyt kantavaksi! Entä jos kuolen, niinkuin Kin'iakin kuoli? Voi Rilo, en halua kuolla! Even ääni alkoi muuttumaan jo hysteeriseksi. Kuolisiko se todellakin? Jäisikö varsa täysin ilman vanhempia, selviytymään yksin julmaan maailmaan?

- Miten se saasta kehtasikaan koskea minuun sillä tavalla... Olin aivan varma että kuolisin siihen paikkaan, ja silti se jätti minut henkiin! Miksi? Halusiko se tosiaan, että kärsisin tästä kaikesta?

_________________

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Nera_ak
But you can’t change the world with a song
and you can’t make it right when it’s wrong.
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 25
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Vs: Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja brainchild lähetetty Su Huhti 12, 2009 10:43 am

When you cried I'd wipe away all of your tears..

Rilo painoi päätään yhä tiukemmin Even ympärille. Se puri huultaan ja yritti saada ajatuksensa selväksi - mutta ei. Ne sotkeutuivat enemmän ja enemmän sekavaksi puuroksi - sen saattoi ymmärtää kokonaisuutena mutta yksittäisiä paloja ei ollut. Kaikki oli yhdessä, isossa kasassa. Ja se huusi ruskean päässä niin kovaa että särki. Tämän oli pakko heiluttaa sitä puolelta toiselle, mutta maailma alkoi heittää ympyrää. Näkö sumeni lämpimistä, suolaisista kyynelistä, jotka valuivat yksi toisensa perään poskelle. Tamma ei pystynyt tähän. Ei vain pystynyt - se oli kuullut ja nähnyt jo liikaa. Isänsä kuoleman omiin käsiinsä, Even pahoinpitelyn ja raiskauksen sekä äärettömän vastuun, jonka oli saanut ottaessaan johtajattaren viran. Miksi se teki tätä? Ei sen tarvinnut.. Ei sen tarvinnut kohdata tätä kaikkea kasvotusten. Rilo painoi poskensa harmaan veriseen karvaan. Mutta kaikesta huolimatta.. tämä oli tamman kohtalo ja velvollisuus. Joidenkin osana oli vain kärsiä. Itsensä ja muiden puolesta. Johtajatar yritti rauhoittua, mutta hengitys ei kulkenut tasaisesti.

When you'd scream I'd fight away all of your fears..

- Sinä et kuole, tamman ääni kiristyi. Se oli vaativa ja käskevä - kuin tämä olisi sinä hetkenä uhkaillut itse kuolemaa, pitäen tämän loitolla. Ruskea alkoi silittämään pehmeällä sulkasiivellään harmaata. Se oli varmasti tuskissaan. Eikä raiskauksesta aiheutunut shokki helpottanut asiaa, päin vastoin. Järkytys, kipu.. Ihme ettei Eve ollut vielä pyörtynyt. Rilo tärisi. Sitä pelotti. Varmasti enemmän kuin koskaan elämässään. Mutta samalla se vahvistui. Se halusi taistella Even puolesta kun tämä oli siihen kykenemätön. Chadra vannoi mielessään tappavan sen, joka harmaan oli tähän asemaan saattanut. Kyllä, Rilo tappaisi sen raakalaisen.. Tamma jatkoi hiljaista silittelyä ja alkoi hyräilemään taas. Se halusi että Eve rauhoittuisi. Johtajatar oli itsekin niin hysteerinen, ettei halunnut tunteen tarttuvan toiseenkin.. Vaikka se taisi olla jo liian myöhäistä. Ruskea henkäisi syvään, katkonaisesti.

- Shh, älä huolehdi, kaikki kyllä järjestyy, Rilon suupielet yrittivät nousta lohduttavaan hymyyn, mutta ne pysyivät tiukkana viivana. Päätös siitä, ettei se raiskaaja saisi enää elää, ei ollut vaikea, mutta se, miten ruskea sen tekisi, oli niin monimutkaista.. Rodien alueille meneminen ei kuulostanut fiksulta vaikka johtajatar olikin erittäin taitava taistelija. Mahdollisuus löytää ori oli niin pieni, ettei se kannattaisi.. Tamma vilkaisi sivusilmällään harmaata ja kyyneleistä kosteat silmät painuivat kiinni. Tämä kaikki oli Rilon virheestä aiheutunutta. Se oli vastuussa Even turvallisuudesta nyt - nyt ja ikuisesti.

Ruskea pudisteli päätään ja avasi silmänsä. Kuinka kauan tammat olivat vain maanneet siinä? Heidän olisi nopeasti jaloiteltava, kylmä ilta oli tulossa, eikä se pelkäisi kangistaa hysteerisien hevosten lihaksia, jolloin liikkeille pääseminen seuraavana aamuna ei onnistuisi millään. Rilo siirsi siipensä harmaan päältä ja kampesi ylös. Kuinka huonossa kunnossa Eve olikaan.. Tamman mieleen hiipivät muistikuvat jälleen varsa-ajoista.. Harmaan leikittelevät kasvot - iloiset. Nyt ne olivat tuskaiset, järkyttyneet ja ennen kaikkea pelokkaat. Tulevaisuuden pelko alkoi hiipiä myös ruskeaan.. Jos varsan isä olisi rodi, oli sillä viidenkymmenen prosentin mahdollisuudella nahkaiset siivet jolloin.. Jolloin Rilon velvollisuus olisi erottaa tämä. Johtajatar jäi paikoilleen, tuijottaen kaukaisuuteen. Miksi, miksi tämän kaiken piti tapahtua? Pitikö yhdestä virheestä maksaa näin kova hinta? Ei johtajattarella ollut tähän varaa.. Tämä siirsi oranssit silmänsä Eveen, hymyillen haikeasti.

- Tule, meidän on jaloiteltava. Ja sen jälkeen hoidamme sinut kuntoon, lupaan sen, tamma lähti kävelemään, varmistaen kuitenkin että harmaa pääsi ylös. Nyt kaikkein eniten he tarvitsivat toisiaan, eivät mitään muuta niin paljon. Ruskea irvisti - sitä sattui jalkoihin. Ne olivat puutuneet makaamisesta ja nyt nopea liikkeille lähtö sai ne vihlomaan. Rilo kuitenkin jatkoi - sillä oli muutakin tehtävää kuin hoidella väsyneitä jalkojaan. Eve oli saatava pois täältä - pois aukealta, pois petojen luota. Harmaa oli hoidettava kuntoon.

Rilo poistuu kiitos <3 <;

_________________
Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Redjan1
brainchild
brainchild
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 293
Ikä : 26
Registration date : 13.03.2009

http://lorania.foorumini.net

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Vs: Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja Elmia lähetetty Ke Huhti 15, 2009 2:45 pm

Eve pelkäsi.

Ei vain itsensä, tulevaisuutensa ja mahdollisen varsansa vuoksi, vaan myös parhaan ystävänsä vuoksi. Oliko uutinen järkyttänyt Riloa liikaa? Oliko tämä kaikki liian paljon johtajattaren kannettavaksi? Harmaa tunsi itsensä typeräksi - miksi sen oli täytynyt käydä vaivaamassa johtajatarta ja lisäämässä tämän harteille taakkaa, kun se olisi voinut parantua kaikessa hiljaisuudessa ja etsiä jotain Rodien mailta, mikä oli oikeasti tärkeää. Kuten jotain tietoa Jaguarista tai tämän käskyläisistä. Mutta ei! Tamma oli vain tupsahtanut ruskean eteen ja informoinut pahoinpitelystään ja raiskauksestaan, jonka olisi hyvinkin voinut jättää kertomatta. Turhia huolia Rilolle.

Mutta tehtyä ei voinut tehdä tekemättömäksi. Eve oli jo kertonut tapahtumista parhaalle ystävälleen ja saanut tämänkin hysteeriseksi, joka vain vahvisti tamman levotonta mieltä. Tamma kuunteli hiljaisena toisen tamman rauhoitteluja, yrittäen keksiä jotain valoa asiasta. Ainakin yhden asian se tiesi - aarnimetsään ei kannattanut mennä, ellei ollut sataprosenttisen varma selustastaan. Tamma oli tehnyt liian monta virhettä Rodien alueella. Yksikin virhe lisää, ja tamma olisi mennyttä.

Eve tunsi pikkuhiljaa, kuinka lihas kerrallaan kangistui. Se alkoi päästä jo pahimmasta shokista ohi. Tamma oli varma siitä, mitä tekisi viimeisinä kuukausinaan. Ja ainakin yrittäisi elää sen päätöksen mukaan. Pian tamma tunsi lämmön rinnaltaan häviävän, kun Rilo nousi ylös. Harmaa kohotti katseensa ylös, näki johtajattaren siinä ja varmistui. Rilo ei hylkäisi sitä, milloinkaan. Tamma nousi varovasti ylös, pyyhkäisi silmänsä etujalkoihinsa ja venytteli hieman. Harmaan huulille muodostui jo vaisu hymy, kun se varoen ravasi ruskean kiinni ja käveli tämän rinnalla, aavistuksen taaempana.

- Kiitos.

Eve poistuu, kiitooooos <33

_________________

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Nera_ak
But you can’t change the world with a song
and you can’t make it right when it’s wrong.
Elmia
Elmia
PÄÄJEHU
PÄÄJEHU

Viestien lukumäärä : 231
Ikä : 25
Paikkakunta : Lohja
Registration date : 17.03.2009

Takaisin alkuun Siirry alas

Elämästä ei hengissä selviä, sisko. Empty Vs: Elämästä ei hengissä selviä, sisko.

Viesti kirjoittaja Sponsored content


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa