Only wind and open field

// Ven & Tita //

Ilma oli kaunis. Aurinko loi lämpimiä säteitä arolle, mutta onneksi ilma oli muuten viileä. Hyperboreak lensi kauniissa kaaressa arolla. Ori oli tullut irrottelemaan tyhjälle alueelle, jossa se saattoi oikoa siipensä varomatta muita. Borean ikuinen taito sulkea asioita pois mielestä oli käytössä parhaillaan. Se työnsi mielestään pois Glennan ja sen toisen chadraorin ja kaiken muun roinan, jotta jäljelle jäi vain tuulen ujellus ja viileän ilman pöllyäminen sen harjassa. Borea piiskasi siivillään ilmaa ja lähti nopeampaan kiitoon, se teki voltteja, spiraaleja ja kaarroksia nopeassa tahdissa, väistellen mielikuvitus vastustajaansa kiivaalla tahdilla. Ori oli täysin mielikuvituksensa pauloissa. Koko sen maailma tiivistyi vain kahteen asiaan: Siipien käyttöön ja tuuleen.

Hetken jatkettuaan Borea hidasti vauhtia. Se jarrutteli vähitellen siniset sulat havisten. Muutaman kaarteen jälkeen sen kaviot koskettivat kevyesti aron kuivaa pohjaa ja nostattivat pölyä, joka kadotti suurehkon chadran hetkeksi näkyvistä. Ori ravisteli harjaansa ja siipiään, otti muutaman askeleen ja tarkasteli ympäristöään tarkkailijoiden varalta.

// Olipas kaunista.. //

Vaaleahko piste lenteli taivaalla, välillä kiihdyttäen ja välillä hidastellen vauhtiaan, ja liitäen tuulen kanssa. Piste oli Titan, siro chadra-tamma, joka oli tullut vähän päästämään höyryjä ulos ja pitämään hauskaa. Sitten se näki ilmassa harmaan pölypilven, ja hetken tuojotettuaan sitä ja sen haihduttua jo pois, uteliaisuus vei tammasta voiton.
Se lähti liitelemään kohti kohtaa, josta pöly oli noussut.

Kohdan lähellä seisoskeli vaaleahko, siniseen vivahtava orhi, ja Tita laskeutui maahan kaviot kopsuen. Se tuli pari askelta lähemmäs, ja sanoi reippaasti toiselle:
- Moi, olitkos se sinä joka nostatti tuon pölyn ilmaan? Olin lähellä, ja uteliaisuuttani tulin katsomaan mitä se oli, tamma sanoi ja hymyili hiukan toiselle, varmaankin Chadralaiselle, hevoselle.

Borean tarkastellessa ynpäristöään, sen korva liikahti orin kuullessa kavioiden äänen. Se käänsi päänsä nopeasti heilauttaen sinisen otsaharjansa sivummalle ja suuntasi katseensa tulijaan. Pölyhiukkaset olivat lopettamaisillaan tanssiaan orin ympärillä ja nyt sen ulkonäön saattoi jo erottaa selvästi. Borea tarkasteli siroa chadratammaa korvat kohteliaasti siihen suunnattuna. Tamma oli Borean tavoin siniseen vivahtava ja muutoin aika tyypillinen chadra. Kun toinen aloitti keskustelun vilkkaasti ja puhuen paljon, Borea kohotti toista kulmaansa ja piti viileää asennetta yllä. Sen korvissa humisivat vielä korkealla pyörteilevät tuulet, mutta se pakottautui kuuntelemaan tamman sanoja.

"Kyllä, oletan että se oli minä". Borea vähäsanaiseksi oriksi piti oman linjansa. Se vastasi kohteliaalla ja ystävällisellä äänensävyllä, ilman suurempia koreiluja. Se silmäili energisen oloista tammaa hieman mietteliäänä.

Tamma silmäili toista. Tällä oli vaalea karva, turvassa jokin merkki ja kaikissa jaloissa oli siniset merkit, aivan kuin sukat.
Tamma pani merkille myös sanojen vähyyden, mutta se ei sitä nyt haitannut. Olihan se sentääm löytänyt juttukaverin, vaikka ei kokopäivää puhuisikaan. Nyt kun pöly oli kokonaan haihtunut, tamma näki ympärillään vieläkin pelkkää aroa, tosin taisi tuolla näkökentän laitamilla metsää olla.

- Mmm, mikä muuten sun nimes on? Mä oon Titan, mut sano vaan Tita, tamma sanoi heilauttaen otsatukan pois silmiensä edestä. Se kanssa oli aina teillä! Tita suunnitteli jo otsaharjan leikkelemistä pois, kun taas keskittyi toiseen.

Tamman puhetapa, tyyli ja olemus saivat Borean hymyilemään kevyesti. Sotaisa ja taisteluja hakeva ori tuijotteli pienempi kokoista tammaa ja seurasi sen puhumista tarkkaan. Se ajoittain höristi korviaan, heilautti harjaansa ja siirsi katsettaan tamman silmästä toiseen. Tamman kysymystä ori joutui pohtimaan hetken. Hyperboreak... nimi on Hyperboreak. Mutta ori vaiensi ajatuksensa nopeasti. Liian vaarallista, ihan liian vaarallista.

"Hei Tita". Ori vastasi tammalle saadakseen itselleen hiukan lisää aikaa. Se ei oikein tiennyt miten suhtautua tuohon pienehköön tammaan.

"Borea, nimeni on Borea". Ori jatkoi aika nopeasti. Se pysytteli aiheessa ja yritti saada tamman puheesta merkkejä siitä miten öläheisissä väleissä se oli johtoportaan kanssa. Koska jos se olisi, olisi orin syytä kaikota, äkkiä.

Vaikka toinen ei edelleenkään puhunut paljoa, Tita sai vaikutelman ettei toinen ainakaan vihainen tai vaivautunut ollut tamman seurassa. Tämä ihmetteli vain, miksi oriin piti nimeään niin kauan miettiä. Nojaa, sanoi tamma itselleen ja keskittyi taas keskusteluun.
- Borea, vai? tamma sanoi maistellen nimeä suussaan, ja puhuen hetken päästä uudestaan.

- En muista nähneeni sinua täällä ennen. Emme ole tainneet tavata? Tita höpötti taas omaan tapaansa, reippaasti mutta silti ystävälliseen sävyyn. Hän halusi tietää enemmän oriista, oikeastaan Tita halusi tietää kaikista kaiken.
- Ja ainiin, olet varmaan chadra, aivan kuten minäkin? Ainakin näytät chadralta, tamma kyseli taas ja tarkkaili toista.

- Ja niin, mun pitää sanoo tästä kaikille, nimittäin mä puhun tosi paljon. Eli kannattaa varoa, Tita sanoi hiukan hymyillen, pilke silmäkulmassaan ja samalla vitsaillen.

Borea katseli tammaa hieman epäilevänä, mutta piilotti sitä hyvin. Ori ei pitänyt asioiden kulusta. Se janosi tietää mikä yhteys tammalla oli Rilokseen, sillä jos jotain yhteyttä olisi, Borea katoaisi tuhkana tuuleen. Sinisen valkoinen ori katseli puhekumppaniaan ja kuunteli sitä. Vitsaileva ja iloinen, ei siis varmaankaan kärsinyt kovin paljoa... Borea pohdiskeli mielessään vaihtoehtoja. Tamma vaikutti nuorelta, se siis voisi olla sotilas ilman sotia... toistaiseksi.

"Kyllä, olen chadra, uskollinen Rilokselle" Borea piti äänensä viileän kohteliaana. Se hymyili hiukan ja tavoistaan poiketen lausui Riloksen nimen kunnioittaen. Mielessään ori kirosi mokomaa naisvallanpitäjää. Mokoma tyttönen koko likka. Mutta minkään niistä ajatuksista Borea ei antanut näkyä. Sen minkä saattoi nähdä, oli johtajaansa kunnioittava ori.

"Kuten varmasti sinäkin...?" Borea muutti äänensävyää hieman korostaakseen kuinka ehdottomasti vaati seuraltaan uskollisuutta Rilokselle. Borea kiitti kykyään valehdella luonnollisesti. Kaikki oli toistaiseksi hyvin ja menossa sopivaan suuntaan, Borean osalta.

Vaikka tumma tuntui jotenkin salailevalta luonteelta, Tita ei epäillyt orin uskollisuutta johtajaa kohtaan, vaikka ei itse ollutkaan suuri vallankumousfani.
Tita kuunteli edelleen iloisella päällä toista, ja kun toinen lausui Riloksen nimen, tamma kuuli siinä kunnioitusta. Ja kun toinen kysyi, oliko Titakin uskollinen Rilokselle, ori vaikutti siltä kuin sekoaisi, jos tamma vastaisi jotenkin siihen viittaavaa, ettei olisi uskollinen.
- Nojaa, saisihan se joskus ottaa hiukan rennommin, tamma totesi, mutta samalla huomasi millaisen sammakon oli päästänyt suustaaan.
- Tai no siis.. Joo unohda. Sovitaan että tykkään johtajatterastamme, enkä päästänyt mitään muuta suustani, Tita alkoi heti hiukan sepittää, mutta ei hermostunut paljoakaan.
- No siis.. joo. Minä taidankin tästä jo liukua poispäin... tamma sanoi ja kääntyi aikoakseen lähteä.

Borea seurasi tammaa tarkasti. Kun toinen soperteli vastuksiaan Borean kasvoile muodostui voitonrimuinen ilme. Ori tuijotti syvät silmänsä kohdistettuna lähtöään tekevään toiseen. Vai ei tamma ollut ihan niin tyytyväinen Rilokseen kuin olisi pitänyt? Hah! Ori narahti itsekseen, miten sattumanvaraisesti tamma olikaan sille vastannut..

"Sovitaan että tykkäät? Eli.. tosiasiassa... Olisit mieluummin jonkun muun kannattaja?" Borea piti intonaationsa kohoavana, kuiskaavana, salaperäisenä ja kiehtovana. Ja sen se totisesti osasi. Mutta nyt kun liikuttiin lähempänä totuutta, osasi ori olla luontevampi. Se rentoutui, mutta piti valppaan asenteensa katsoessaan pois päin matkaavan askelia. Aikoisiko se vastata ollenkaan?

Tamma oli jo menossa, eikä huomannut toisen voitonriemuista ilmettä. Toisen sanat tosin keskeyttivät tamman kulun, toinen ei ollutkaan seonnut epämääräisestä vastauksesta, vaan oli aivan kuin.. iloinen?
Toinen piti äänensä kuiskauksena, kun kysyi olisiko tamma kannattanut jotain muuta kuin Rilosta. Tita kääntyi hiljaa, ja kävellen pari askelta takaisin päin toista. Tamma huomasi samalla, kuinka toinen rentoutoi, mutta ollen silti valpas. Pelkäsiköhän tämä että Tita olisi joku vakooja? tamma pohti mielessään, ja samalla miettien mitä vastaisi. Eihän sitä noin vain voinut täräyttää että ei tykkää lauman johtajasta. Tosin, olihan tamma itse itseasiassa Rodwor-tosin kukaan muu ei tiennyt sitä kuin tamma itse ja Darina.

- Oikeastaan, se riippuu ihan ehdokkaasta, tamma sanoi viimmein hiukan epämääräisesti.
- Ja siitä, mitä tämä ehdokas haluaa, Tita lisäsi vielä. Sitten se katsoi pitkään toista, odottaen mitä tämä vastaisi.

Borea upotti syvät silmänsä tamman ktseeseen. Se haki siitä merkkejä ja oli mielessään voitonriemuinen kun löysi ne kaikki. Borea silmäili tamman ilmeiltä ja kuunteli tarkkaavaisesti äänensävyä.

"Ahaa.. Sanotaanko siis, että oman henkeni lähtö on muutenkin niin langan pätkän varassa, että voin ottaa riskin. Minun ehdokkaani ei ole Rodwor, ei Chadra, ei Rilos, ei Jaguar." Borean ääni oli hiljainen, varma ja määrätietoinen. Se kuiskasi sanat ilmaan ja antoi niiden leijui atoisen korviin selkeinä ja yksityiskohtaisina. Oli tilanne tästä eteen päin mikä vaan. Boreasta tulisi kuitenkin hylkiö lähi aikoina, joten ori ei häviäisi mitään... vielä.

Tamman korvat kohosivat uteliaana, niillä näytti olevan oma tahto. Toinen kuiskaili taas salaperäisesti, ja sanat jäivät leijumaan ilmaan.

Tamma odotti hetken, mietti ja vastasi taas omana, itsevarmana itsenään.
- No kukas se sitten on? tamma kysyi kuiskaten, aivan kuin salaliittolaiselle ja katsoi silmä kovana toista. Sille ei oikeastaan merkkaisi mitä sille tapahtuisi, iloisena se silti pysyisi, olihan se osa sen luonnetta.

- Äläkä vain sano että huijasit minua, ja nyt menet kertomaan tämän kaiken mitä olen sanonut Rilokselle, tamma sanoi osaksi vitsillä, osaksi kysymyksenä.

Borea seurasi korvat höröllään toisen reaktiota, se mietti hetken miten sen olisi fiksuinta jatkaa. Kaikki riippui seuraavista lauseista..

"Älä huoli, kohtaan Riloksen vain taistelussa. Minulla ei ole varsinaista johtajaa, mutta kannatan erästä vallankumoushanketta." Borea vaikeni, se pohti hetken oliko Decoden nimi turvallista paljastaa. Ehkä oli hyvä että ainakaan hetkeen se ei kertoisi sitä, pelaisipa ainakin varman päälle. Nyt Borea tuijotti tamma silmiin ja toivoi saavansa pian vastauksen.

Tamma katseli nyt hyvin kiinnostuneena toista - oliko tämä juuri sanonut olevansa vallankumouksen puolella, ei enää sotia, ei mitään?
Toinen tuijotti tammaa silmiin, ja tamma käänsi katseensa pois. Se mietti, mitä vastaisi. Sitten sille tuli mieleen Jader - ei hän voinut tätä pettää, kaiken toisen kokeman jälkeen. Mutta toisaalta, eihän hän itse oria loukannut.
- No kerro lisää, tamma viimmein pyysi ja suostui taas katsomaan toista silmiin. Tita halusi tietää lisää tästä niin sanotusta hankkeesta, halusi onkia lisää tietoonsa.

- Mutta sanon vain yhden asian. Olen sotilaana Chadrojen puolesta, tai oikeastaan Riloksen puolesta. Mutta se tuskin tulee olemaan ongelma, jos kiinnostun tarpeeksi sinun hankkeestasi, tamma sanoi. Se katsoi silti toista silmiin, halusi nähdä tämän reaktion.

// Teen nyt vähän muoksinkia niin että peli on edes mahdollista pelata //

Borea katseli toista. Se ei pitänyt toisen sotilashankkeesta, eikä oikein tiennyt miten sen pitäisi suhtautua. Se ei voinut usuttaa toista vallankumoushankkeeseen, kun Decode oli juuri kuollut. Ori tiesi että sen olisi pitänyt sanoa olin kun se puhui hankkeesta. Toisaalta kapinaallinen se oli vieläkin...

"Minulla ei ole hanketta enää, johtajani on kuollut muutama päivä sitten." Ääni oli rauhallinen ja viileä. Se kertoi faktat jättäen ilmaan hieman viileän sävyn. Se sävy kertoi jotain Decoden tärkeydestä Borealle, olihan Borea ollut mustan hylkiöorin oikea siipi.

"Mutta varmaan minusta kuitenkin tulee hylkiö lähiaikoina. Joko Riloksen määräyksestä, tai sitten olen fiksu ja julistan itseni sellaiseksi, niin kuin entinen johtajani teki." Ääni oli ketova ja totinen. Boreaa ei kiinnostanut siipien irrottelu, eikä pahemmin häpeällinen karkoituskaan. Kuitenkin se teisi mahdollisuutensa olevan enää huonot. Sillä ei ollut enää Decoden luomaa turvaa, ei mitään.

Toinen näytti mietiskelevän paljon. Ehkä sen ei ollut luvallista paljastaa näitä suunnitelmia tammalla? Nojaa, tamma ajatteli, tehty mikä tehty.
Toinen paljasti, että hänen hankkeensa johtaja oli kuollut pari päivää sitten. Tita huomasi, kuinka tärkeä tuo johtaja oli ollut toiselle, eikä kysellyt siitä sitten enää enempää.

- Ahaa, vai haaveilet sinä hylkiöksi, tamma sanoi ja katsoi toista.
- Minä suosittelisin, että eroaisit itse. Rilos tuskin tykkää hyvää jos sen itse pitää tulla ja karkottaa, tamma mietiskeli ja ajatteli itsekkin eroavansa, eihän hän ollut edes täysi chadra, ei ollenkaan.

- Aiotko silti jatkaa tuota hanketta, vaikka tämä hankkeen johtaja on kuollut? tamma kysäisi, se ei sittenkään voinut olla kyselemättä enempää. Sekin katsoi toiseen, kysyvästi.

Borea vaihtoi painoaan jalalta toiselle. Se siirsi katseensa tamman silmiin. Vaikka se kuinka yritti, se ei saanut tammasta haluamaansa selvyyttä.

"En haaveile hylkiöksi, minusta vain tulee sellainen, pakosta. Kun Decode on poissa, sen alaiset hajaantuivat. Meillä ei ole ketään joka pitäisi meitä yhdessä. Et tuntenut Decodea". Borea katsahti muualle, kuin varmistaakseen ettei alueella ollut muita, sen äänensävy oli viileähkö, mutta todellinen.

"Decode oli määrätietoinen. Se teki mitä vain saavuttaakseen mitä halusi, se jopa murhasi parhaita ystäviään, jos ne eivät sopineet enää sen suunnitelmiin. Decoden fyysinen voima yhdistettynä sen mieleen, se oli tappava yhdistelmä. Tosin syy miksi Decode kuoli, oli tavallaan Decode itse. Decoden tappoi sen tytär... Angle of Death." Borea ei keksinyt syitä miksei Tita voisi tietää asiasta. Siksi tamma sai nyt mitä halusi, tietoa heidän hieman raaoista piireistään.

Tita katsoi toista. Borea taisi tosiaan kaivata sitä Decodea, tamma mietiskeli. Tamma aisti myös hiukan kaipuuta toisen äänessä, muttei ollut varma.

- Totta, en tuntenut Decodea. Mutta mikseivät sitten tämän Decoden alaiset voisivat pitää yhtä yhdessä? tamma halusi auttaa, vaikkei tiennyt miten. Se tunsi, että toinen halusi olla edelleen kapinallinen, mutta.. ei voinut?

Toinen oli herättänyt Titan mielenkiinnon taas kerran - tämä Decode tuntui kiinnostavalta, vaikka olikin jo koullut, olihan se sentään jättänyt tuollaiset muistot Boreaankin. Samoin kuin tuo toinen, Angle Of Deathkin. Vaikka piirit eivät tuntuneetkaan niin turvallisilta kuin heidän kolmikkonsa Varennen ja Jaderin kanssa, oli tämäkin kiinnostavaa. Sitä paitsi, olihan tamma kyllästynyt koko vihaan-tuota-mustaa-hevosta-hän-ei-ole-chadra-hömppään.

- Mutta kyllähän sinäkin taidat olla määrätietoinen... Omalla tavallasi, tamma sanoi ja tarkasteli oria. Tamman tosi tummansiniset silmät melkein säkenöivät päättäväisyyttä, se halusi tietää kaiken tuosta projektista. Toinen oli tosiaan, siltikin, saanut tämän mielenkiinnon heräämään. Mutta kuka johtaisi projektia, ja jatkuisiko se edes enää, kun edellinen oli tapettu?

// AA, tämän pelaaminen on jo niin vaikeaa kun Borea on jo hylkiökin tätä päivää.. Pakko pistää poikki, otetaan vaikka uus peli jossain muualla oikeassa ajassa? //

Borea vilkuili tammaa. Se oli ehkä turhankin utelias kapinaallishankkeesta. Muutenkin Boreasta tuntui pahasti että tilanne oli luisumasta sen kavioista. Se vaihtoi painoa jalalta toiselle ja katsoi Titaa silmiin.

"Minun täytyy poistua, ehkä näemme joskus myöhemmin." Virke oli kohtelias, mutta ehdoton. Borea soi kevyen hymyn tammalle ja ponnisti saman tien siivilleen. Keskustelu finito. Ori kohosi yhä korkeammalle, länteän yhä päämäärättä.

// Borea is out, kiitos pelistä //

Toinen taisi pelästyä intoani, tamma ajatteli, vaikka virnisti samalla. Ainahan se oli ollut samanlainen, kaikki pelästyivät tamman puhetulvia. Nojaa, tamma ajatteli.

- Ok, tavataan taas joskus, se sanoi toiselle ja lähti toiseen suuntaan, hitaasti lentäen ja kohoten koko ajan korkeammalle, ja kohta olevan jo aivan toisessa paikassa.

// Kiitos hyvästä pelistä, sori tuli lyhyt lopetus c(: //