Hot water, Cold feelings

Kuumilla lähteillä oli hiljaista. Yhtään elollista olentoa ei näkynyt lähettyvillä, vain muutama lähde suhisi silloin tällöin. Kuuma vesihöyry väreili ilmassa. Samassa jostain kauempaa kuului ravaavan hevosen kavioiden kopsetta. Klip klop klip klop klip klop klip klop. Ääni lähestyi lähteitä. Puiden suojasta astui esiin tummanvioletti tamma, joka hidasti vauhtiaan ja pysähtyi yhden lähteen reunalle. Tamma ihaili hiljaisen luonnon kauneutta. Jigs tuijotti lähteen peilityyneen veteen ja katseli omaa kuvajaistaan. Sen olisi tehnyt mieli upottaa jalkansa veteen, mutta tunsi lähteestä kohoavan lämmön ja tiesi että oli viisasta jättää kokeiloematta. Veden pinta väreili kun jostain kuului hiljaista suhinaa ja kuumaa vesihöyryä kohosi ilmaan.

Jokeri silmäili edessään avautuvaa näkymää arvioiden. Vesihöyryä, paljon vesihöyryä, ajoittain purkautuvia kuumia vesisuihkuja, lähtölaskenta maailmanlopulle, lähemmäs sataasteista vettä omissa pikku lutakoissaan. Kerrassaan tylsää. Ei mitään virkistävää väripilkkua löytynyt. Tai löytyi, korvista, ääntä, joka aiheutui kun joku, hevonen tietysti ravasi kovaa, märkää maata pitkin. Pian höyryn keskeltä sukelsikin kumma tamma, violetinsävyinen, Jokeri tuhahti.
"Terve."
Tamma huusi jo hyvän matkan päästä.

Jigs käänsi päänsä Jokeria kohti. Tamma ei ollut huomannut toista aiemmin.
"Hei", tamma vastasi nyökäten. Jigs silmäili hevosta ja näki edessään varman ja ylvään tamman. Toista kuin hermoheikko ori jonka se oli tavannut aarnimetsässä aiemmin. Jigs silmäili Jokeria uteliaana. Jonkin ajan hiljaisuuden jälkeen tummanvioletti kysyi: "Kukas sinä olet ?" Jigs silmäili edelleen tammaa. Jokin toisessa sai Jigsin melkein kunnioittamaan sitä. Melkein. Tamma ojensi ryhtiään ja sen katse sai hieman ylimielisemmän särmän. Tappeluun se ei halunnut mitenkään erityisesti joutua, muttei sen puoleen näyttää heikolta nyhveröltäkään. Jigs odotti jokerin vastausta.

Olihan tuo vieras isompi Jokeria, mikä ei harvinaista ollut, tamma kun oli varsin pienikokoinen, mutta jälleen tuo voitti sitten ulkoisessa ulottuvuudessa. Musta virnisti sisäisesti, eipä ollut vielä näkynyt yhtä raskastekoista rodworia, vaikka eiköhän niitä muitakin Jokerin kaltaisia ollut, mutta tuo ei ainakaan yhtäkään ollut tavannut. Toinen oli varsin mielenkiintoisen näköinen, violetti, kuten aiemmin huomattu, pienipäinenkin ehkä, vaikea hahmottaa. Ai että kuka Jokeri oli, tamma virnisti nyt avoimesti. Ei toki, ei tuo ollut sitä sorttia josta juoruttiinjatkuvasti kuten se Emphatica, josta Glenna oli maininnut, mutta kyllä tuo oli joskus kuullut sanan itsestään siellä täällä. Joten ei ollut mikään ihme, ettei tuo vieras ollut, omg, kuullut tammasta mutta... jokin ajatuksessa pisti virnistämään.
"Jokeriksi minua on haukuttu ikäni."

"Jokeri", tamma toisti. Kun toista nyt tarkemmin katsoi, saattoi Jigs huomata tammassa kokeneen pelurin, jolla luultavasti olisi useampikin kortti hihassa - tai kaviossa, missä lie. Ei ollut vaikeaa arvata, mistä nimi oli tullut. Jigs päätti olla hieman varuillaan, kokeilla kepillä jäätä. Vaikka Jigs useimmiten erotti valheen todesta, Jokeri vaikutti sellaiselta joka saattaisi huijata totuudenpaljastintakin.
"Minä olen Jigsaw, Jigs", tamma totesi ja katsoi toista silmiin. Kokeeksi Jigs loi silmiinsä läpitunkevamman katseen. Tamma ei tiennyt, mikä sen siihen ajoi, mutta siitä tuntui että sen täytyi todistaa vahvuutensa jollain tavalla. Jigs oli ryhtynyt kisaan, jossa ensimmäiseksi päänsä pois kääntävä häviäisi. Sitä kisaa tamma ei aikonut hävitä.

Jokeri oli huvittunut nuoren rodworin reaktioista. Vai Jigsaw, oikein lempinimellä. No, monien nimistä oli pakko vääntää jotakin, olivat liian pitkiä arkikäyttöön. Jokerista ei väännettyä saanut yhtikäs mitään. Tamma vastasti violetinsävyisen katseeseen kylmästi, vakaana kuin jäävuori konsanaan. Pff, näitä mahtui kolmetoista tusinaan, jotka yrittivät saada mustan kääntämään katseensa, sulkemaan silmänsä ensimmäisenä, mutta aina olivat Jokerille hävinneet. Katsoessaan kahteen jääkimpaleeseen, jotka toimivat tamman silminä. Ei ollut erikoista sekään, että joku oli alkanut itkeä. Sisäinen naurahdus.

Jigs ei säikähtänyt toisen jäätävää katsetta, ala oli tuttu nuoremmallekin. Helpompiin saaliisiin se ehkä oli tottunut, muttei muiden kiusaaminen ollut sille uutta. Osasihan pienikin kissanpentu kiduttaa saalistaan. Tamma tajusi, ettei toinen aikonut kääntää katsettaan. Ei myöskään Jigs. Violetti päätti vaihtaa taktiikkaa.

Tai no, ei varsinaisesti vaihtaa, mutta heittää peliin vähän lisämaustetta. Hiljaisuuden vallitessa ja tammojen tuijottaessa toistaan Jigs laskelmoi ja mietti toisen heikkoja kohtia. Toinen peitteli niitä hyvin. Mutta Jigs osasi avata vanhoja haavoja, kaivaa menneitä luurankoja kaapista. Se tiesi enemmän kuin hyvin että kaikilla oli jotain, mikä teki niille kipeää ja jotain mitä ne häpesivät. Tamma lipoi huuliaan, miettien miten aloittaisi.

Oli tuo... Jigsaw - Jokeri näes päätti ettei edes ajatuksissaan sanoisi Jigs - sitkeämpi tapaus kun monet, tuijotti rävähtämättä takaisin, siitä oli annettava pari pistettä nuoremmalle. Tamma tiesi, ettei pikkuinen luovuttaisi, ettei sen kokemus kertoisi koska piti tunnustaa tappionsa ja paeta paikalta. Vaan toinen aikoisi tehdä jotakin, kieroa mitä ilmeisimmin, saadakseen Jokerin pois tolaltaan, häviämään. Tuhahdus. Yrittäisi toki, peli oli tammalle tuttua. Saisi violetti avata pelin, tehdä ensimmäisen siirtonsa. Huvittunut ilme vilahti mustan kasvoilla hetken, kerrankin joku, jossa oli hivenen haastetta, jopa Jokerille.

Jigs ei oikein tiennyt miten aloittaa. Se ei halunnut aloittaa heti tappelua. Tamma päätti tunnustella ensin, ärsyttää toista pikkuhiljaa kunnes tökkäisi tätä silmään. Jokeri ei vaikuttanut sellaiselta jolla olisi rakastava perhe, mies ja iloinen varsalauma. Tuskin tulisi koskaan olemaankaan.

Jigs päätti aloittaa melko neutraalilla kysymyksellä.
"Miten siipesi ovat päässeet tuohon kuntoon ?" se kysyi ja nyökkäsi samalla Jokeria kohti pitäen yhä katseen kiinteästi tämän silmissä. Tamma odotti hiljaa tuijottaen vastausta. Sillä ei ollut kiire.

Jokeri virnuili sisäisesti, voi voi, yrittikö Jigsaw saada sen tuollaisella kysymyksellä pois tolaltaan ? Ilmeisesti yrirtti, mutta tamma olisi voinut toitottaa siipiensä kohtalon vaikka koko saarelle, tuntematta vähäisintäkään omantunnonpistosta, häpeilemättä.
"Koin hirvittävän lapsuuden, isä ja äiti söivät sieniä ja välillä vähän hakkailivat minua."
Musta sanoi leikkisästi. Tuskin Jigsaw moista uskoisi, kunhan repalesiipi hauskuutti itseään hieman ensin, ennen kuin kertoisi oikeasti. Jokeri odotteli hetken.
"No oikeasti tappelin velipoikani kanssa."

Jigs nyökkäsi toisen vastaukselle.
"Sinulla ei taida olla mitenkään erityisen hyvät perhesuhteet ?" tamma arvaili. Violetti mietti tarkasti sanojaan. Sen ei ollut tarkoitus vielä ärsyttää toista, vain tunnustella ja löytää jokin herkkä kohta. Jotain, mitä toinen ei uskaltanut paljastaa tai jotain, mikä saisi toisen käyttäytymään eritavalla. Jotain.

Jigs oli kuin puuma valitsemassa saalista väijyessään gasellilaumaa, etsi kenties haavoittunutta laumanjäsentä tai heikkoa vasaa. Vasaa. Varsaa. Tamma pani nyt merkille, että toisen vatsa oli hieman suurempi kuin olisi voinut olettaa. Jigs hillitsi hymyn, joka oli vähällä nousta sen suupielille ja käänsi taas kerran tunteensa sisäänpäin. Tamma arveli löytäneensä lauman haavoittuvaisen jäsenen.

"Eipä ole ei, Sherlock."
Sävy oli lähes hilpeä. Jigsaw oli kerrassaan naiivi, kerrassaan. Naiivimpaa ei tamma ollut tavannut paitsi ehkäpä Turyn, mutta Tury olikin vaikuttanut vähän kummalta muutenkin.
"Entäs itselläsi ? Rakastava äiti, hieman holtiton, mutta yhtä lailla rakastava isä ja pari sisarusta ?"
Jokeri veikkasi huvikseen, ei uskonutkaan osuvansa oikeaan, mutta hauskuutti itseään. Ensin Tury, sitten Jigsaw ja siinä välissä pari ikävämpää tapahtumaa, jotka tamma visusti piti mielensä perukoilla, varoi ajattelemasta. Sen aika tulisi myöhemmin, ei nyt, kun tuo penikka koetti saada epävakaalla pohjalla olevan mielenrauhan järkkymään. Missä ei saisi onnistua.

Jigs naurahti.
"Sinne päin", tamma sanoi vastaten samalla lähes hilpeällä sävyllä vaivautumatta kertomaan enempää.
"Mites varsa ? Yhden illan juttu ? Luulit orin rakastavan sinua ja suostuit, kunnes aamulla paljastui ettei se välittänyt sinusta pätkän vertaa ? Vai tarkasti mietitty korvike idylliselle perheelle jota sinulla ei koskaan ollut ?" tamma kyseli nyökäten toisen vatsaa kohti.
"Luulit että voisit kasvattaa toisen olennon vaikka tuskin olet itse koskaan saanut kunnollista kasvatusta ja rakkautta ?" violetti kysyi pilkkahymyn levitessä huulilleen.

Jokeri ei hätkähtänyt, edes sisäisesti Jigsawin arvattua melkein nappiin, hymyili vain huvittuneen ivallisena.
"Ai, sinäkö luulit tätä tiineydeksi ?"
Tamma kysyi muka ihmettyneesti.
"Anteeksi, tuotan pettymyksen, soin hieman liikaa ja liikuin liian vähän, en kuvitellut että pyöristymiseni johtaisi noin vääriin johtopäätöksiin."
Huomaisikohan Jigsaw valheen ? Luultavasti, Jokeri oli livauttanut puheeseen sellaisen sävyn, että valehteli. Niin, perheenlisäystähän sieltä oli tulossa, ei toivottua sellaista. Ensimmäiset viikot oli tamma jaksanut toivoa, ettei sitä sittenkään ollut tapahtunut, ettei tuo ollut kantavana, mutta toivo oli ollut turhaa.
"Niin ja olet muuten väärässä. Minun kasvatukseni on ollut erittäin sivistävää ja rakkautta täynnä."
Yksipuolista sellaista, tosin.

Jigsin hymy ei hyytynyt. Se huomasi toisen erilaisen puheen sävyn. Tamma oli osunut oikeaan, tai ainakin lähelle. Toinen oli tiine, siitä ei ollut epäilystäkään.
"Ja silti säilytit noin hyvän lihaskunnon ? Aika huono vitsi", Jigs totesi kuin ohimennen.
"Tai sitten koitat huijata itseäsi, uskottelet että ori oikeasti rakasti sinua. En usko että tuollaista voisi rakastaa kukaan. Olet niin täynnä itseäsi, varsan synnyttyä heität senkin vain menemään ?" tamma jatkoi.
"Ja silti vaikka yrität väittää toista, sinä kaipaat rakkautta. Uskot että ensimmäinen vastaantuleva johon hairahdit välittää sinusta ? Taidat elää varsinaisessa satumaailmassa", violetti totesi kuivasti.

Jokeri naurahti hilpeästi, ei tuo ollut edes uskonut Jigsawin lentävän lankaan. Vain tyhmät olisivat tehneet niin ja toisen kunniaksi oli sanottava, ettei violetti aivan niin tyhmältä vaikuttanut.
"En ole koskaan uskonutkaan sen orin minua rakastavan. Ja kuka tietää, jospa varsakin on syntyessään kuollut ?"
Niin, se ei olisi suurikaan pettymys Jokerille, vaikka varsa kuolleena syntyisikin. Mutta jos syntyisi elävänä, ei tamma sitä luultavasti hylkäisi. Se riippuisi monesta asianhaarasta. Huvittunut hymy jälleen, miksi musta rakkautta kaipaisi ? Kun sai sitä jo, tai ainakin arveli niin, eihän toisen tunteista voinut olla varma. Rakkaus oli jotakin kummallista, sai tekemään omituisia asioita.

"Huviksesiko vain suostuit varsaan jonkun kanssa jota et edes rakasta ? Vai raiskasiko se sinut ?" Jigs kysyi välinpitämättömällä äänellä.
"Miten selität varsan sitten sille toiselle miehellesi ?" tamma kysyi. Se oli päätellyt toisen puheista paljon. Jokeri ei vaikuttanut piittaavan varsan isästä, muttei vaikuttanut yksinäiseltä raukalta etsimässä jotakuta joka välittää ja rakastaa. Sillä oli joku, jolta se sai rakkautta. Tai ainakin luuli saavansa. Jigs arveli, että keskustelusta saattaisi tulla ihan mielenkiintoinen.

"Huviksenipa hyvinkin, voi muuttua mielenkiintoiseksi elämä."
Jokeri vastasi täysin vakavana, siihen sävyyn, ettei edes valheenpaljastin voisi erottaa tuosta lauseesta valhetta, saati sitten kokematon nuorikko, joka ei asioista tiennyt ainakaan käytännön tasolla yhtikäs mitään.
"Toiselle miehelleni ? Herranjestas, ei minulla ole miestä."
Niin, mutta ehkä nainen oli ? Jokeri homoseksuaali, no, olisihan se ihan mielenkiintoista mutta ainakaan toistaiseksi tamma ei ollut huomannut tuntevansa vetoa saman sukupuolen edustajiin.

"Elät yksiksesi syntymättömän varsan kanssa ja luulet pärjääväsi noin ? Taidat olla vain huora joka tyydyttää rakkaudenkaipuutaan fyysisellä kontaktilla jokaisen suostuvan kanssa", Jigs sylkäisi sanat suustaan. Tamma mietti, miksi kukaan ottaisi puoliuntemattoman varsaa yksin kontolleen huvikseen.
"Eipä taida varsan kohdalla omena kauas puusta pudota, kun isäkin on edesvastuuton", violetti tuumaili.
"Säälin sitä pientä, joutuu odottamaan yksin äitiä jossain pusikossa kun tämä käy huoraamassa. Eipä kuulosta kovin hääppöiseltä elämältä."

Äh, tälläinen väittely oli ihan turhaa, Jigs ei mitään tiennyt, mistään, Jokeri ei olisi jaksanut tapella, se olisi halunnut vain etsiä Karelin, kertoa sille ja kadota paikalta. Eikun maailmasta, kaikkien silmistä, pysyä piilossa monta kuukautta, kasvattaa varsan piilossa ja sitten kukaan ei tietäisi asiasta. Paitsi violetti, jota kukaan ei uskoisi. Niin, ja Rico. Joka ei voisi olla varma olisiko varsa hengissä. JA Karel, johon tamma tiesi voivansa luottaa.
"Pyhh, se ori ei minua mieti toista kertaa."
Jokeri vastasi huvittuneena, se tiesi olevansa oikeassa.

Jigs päästi pienen naurahduksen tapaisen ja sulki rauhallisesti silmänsä avatakseen ne pian uudestaan.
"Minulla on parempaakin tekemistä kuin pohtia täällä sinun perheongelmiasi, joten suonet anteeksi", tamma sanoi ja kääntyi lähteäkseen. Violetti muutti kuitenkin mielensä ja kääntyi vielä Jokeriin päin.

Kaikesta panettelusta huolimatta sillä ei juurikaan ollut negatiivisia tunteita tammaa kohtaan. Kunhan vain oli yrittäny ärsyttää. Harvinaisen kova pala toinen tuntui olevan.
"Ei muisteta pahalla", Jigs sanoi pieni hymy naamallaan. Luultavasti se olisi Jokerille vain yksi ärsyttävä kakara, mutta mitäpä tuosta.
"Ja onnea perheenlisäykselle", tamma sanoi vielä ennen kuin kääntyi ja ravasi tiehensä.

"Itsepähän niitä aloit ruotia."
Jokeri tuhahti ivallisesti. Eikö muistella, tamma kohotti toista kulmaansa. Se riippuisi siitä, kuinka nenäkäs Jigsaw ensi kerralla olisi. Musta levitti suuret siipensä ja ponkaisi voimalla taivaalle, nyt Karelia etsimään.

(( JOKERI MENI POIS OMG ))