So weird gang

Harmaa siro hevonen koikkelehti varovasti kuumien lähteiden ympärillä odotellen niiden purkauksia. Chadratamman ilme oli iloinen ja samalla jännittynyt, pähkinän ruskeat suuret silmät katselivat lähteitä, vilkkaina niinkuin aina. Yhtäkkiä lähde purkautui, tamma peruutti salamannopeasti ja ketterästi taaksepäin ja purskahti iloiseen heleään nauruun.
Cuina lähti hyppelemään ympäri lähteitä. Kun varomaton tamma oli aivan hiukan liian lähellä yhtäkkiä purkautuvaa lähdettä, se perääntyi, tällä kertää pelästyneenä. Muutama tuli kuuma pisara lennähti tamman herkkiin siipiin. Cuina vinkaisi, rojahti maahan makaamaan ja pisti siipensä suuhun.
"Aiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiaiai", tyttö mumisi, päästi siipensä otteestaan ja puri hampaansa yhteen. Siipeen tulisi palovamma. Cuina katsahti lähteeseen uhmakkaasti, nousi ja perääntyi nopeasti kauemmas ja rojahti uudelleen maahan. Tamma laski päänsä varovasti siivelleen ja alkoi hyräillä erikoista melodiaa jonka oli itse kehitellyt.

// Aida ja Melle sekä Tildy ja joku hahmosensa ((8 \\

Valkea ori juoksi hengästyneenä kuumien lähteiden reunamille, vilkaisi vauhkosti taakseen, ja katosi usvaan, sumuun ja vesihöyryyn, joka kuumista lähteistä tumrahteli viilenevään ilmaan.
Ori sinällään itsessään oli jo kummallisen näköinen kapistus. Valkea, mutta nahkasiipinen ja raskastekoinen. Eihän sellaista otusta voinut olla olemassakaan. Ainakaan sellaista, jolla olisi ollut jonkinmoiset arvo ja oikeudet. Eli tuon arvottoman lattiarätin kuuluikin siis olla hylkiö.
Mitä siis siihen enempää huomiota kannattaisi kiinnittää ?
No, oli Melecesh sentään senverta outoa katseltavaa juuri tällähetkellä. autasille oli raastettu kaksi syvää haavaa, jouhet, jotka jo muutenkin sojotti aina tyvestä joka suuntaan, olivat sekaisin ja takussa kuin villieläimellä. Ja ilme kertoi kaiken lopun. Jokin, tai jotkut ajoivat valkeaa hylkiötä takaa.

Melecesh oli tottunut siihen, että aina laumalainen nähdessään hylkiön kuului kumartaa turpa kiinni maassa ja laumalaisen puolestaan piti tunkea sen pää vielä alemmas, haudata se mutaan.
Mutta jos joku näki Meleceshin, reaktio oli avian toinen.
Ensimmäinen, mitä niistä jokainen yritti, oli repiä se kappaleiksi, nyhtää siltä kaikki itseluottamus ja omanarvontunto.
Repiä sen siivet irti.
Silläolihan omituista, että hylkiöllä oli vielä siivet tallessa ? Joten, jokaisen velvollisuushan oli ne irroittaa. Oli vain sattunut niin, että Melecesh oli syntynyt hylkiöksi. Eikä suinkaan siipipuolena.

Nyt ori sukelsi kuumien lähteiden sekaan pakoon kahta chadrasotilasta, jotka olivat yllättäneet hylkiön lammen rannalta, ja juoksuttanut pelästynyttä nuorikkoa aina kuumille lähteille asti. Meecesh toki osasi lentää, mutta paloissaan olessaan, se ei aina välttämättä ollut paras ratkaisu, ainakaan orin mielestä. Valkea ajatteli, että 'laittomien' siipien käyttö vain pahentaisi asiaa.

Chadrasotilaat olivat eksyneet vaalean hylkiöoriin jäljiltä ja kirolivat syvään, kunnes toinen niistä huomasi Cuinan.
"Hei onko kaikki kunnossa?" toinen, ronskimpi huudahti ja viittoili kaveriaankin tamman luo.
Pieni viaton mykkyrässä lepäilevä Cuina havahtui kuullessaan huudahduksen. Pää nousi siiven päältä ja suuret ruskeat silmät katselivat kahta sotilasta hämmentyineinä. Sitten hiirakon katse harhaili siivelle. Tulikuumat pisarat olivat uurtaneet punaiset jäljet tamman siipeen.
"Onon", Cuina sanoi ja nousi sitten pystyyn.
Chadraoriit hymyilivät, mutta sitten toisen ilme vääristyi.
"Oletko sinä chadra vai hylkiö?" tämä kysyi tiukempaan sävyyn.
Cuina katseli oreja kulmat kohonneina. Hänen teki mieli sanoa, että hylkiö ja ylpeä siitä, mutta ei viitsinyt valehdella.
"Chadrahan mää", tamma sanoi ja katsahti vasemmalle. Hän oli kuulevinaan kuumien lähteiden huminan läpi hätääntyneitä askelia kaempaa. Olivatko chadrat ajaneet jonkin hylkiön tämän omilla alueillaan ansaan?
"Me tässä jahdataan yhtä paskamaista hylkiötä, sano sille terkut jos näät, että tää ei jää tähän", toinen oreista sanoi virnistellen.
Cuina tulistui. Hänen tempperamenttinsa alkoi heräillä.
"Mitä tee jahtaatte viatonta hevosta omilla alueillansa?!" Cuina sanoi korotetulla kimeällä äänellä. Oriit hölmistyivät, nakkelivat niskojaan ja lähtivät jatkamaan matkaansa. Cuina katsahti molempia ärtyneenä ja hänen olisi tehnyt mieli raivota perään vielä paljon kovempaa.

Melecesh joutui pysähtymään Se ei kyennyt kunnolla hengittämään näin vetistä ilmaa, varsinkaan, kun sen haukkoi henkeään suu aukia ja sieraimet laajoina. Vesi oli tiivistynyt pisaroiksi silmäripsiin ja turvan karvoihin, ja se haittasi henfityksen lisäksi näköä.
Valkea ori katsahti peästyneenä taaksepäin. Jahtaavien chadrojen askelluksen ääni kuului vielä. Sitten oli hiljaista, ja ori kuuli kauempaa sen hurjemman tyypin huikkaavan jotain.
Melecesh piti suunsa supussa. Se varmasti ivasi taas.
Mutta kauhukseen se kuuli, että siihen vastattiin. Mutta ei sen chadran kaveri vaan täysin vieras ääni, tamman ääni.
'onon.' Mitä ihmettä ? Eihän se tarkoittanut mitään, ei Meleceshin kielellä, eikä yleiskielelläkään. '-sinä chadra vai hylk- ?' Äänet joita ori kuuli kauempaa oli epäselvää puuroa, ja pätkittyivät veden suhahdellessa korkealle taivaalle ja purkautuessaan lämpimana, ilman viilentämänä vesisuihkuna jälleen alas.
'chadrahan mää.' kuului vastaus. Ori ei voinut pidättää hentoa vigahdustaan. Se oli lauaknnut suoraan noiden korstojen aluamtoverin syliin.
Hiljaa ori alkoi perääntyä äänistä posipäin, ja lähti istten ravaamaan silmät pyörien ja hengitystään tasiallen. Kohta kauempaa kuului kimakka huudahdus, josta ei saanut selvää. No nyt ne kaksi olivat menneet kertomaan sille komannelle Meleceshistä, ja se varmasti oli pöyristynyt röyhkeydestä, jota orilla ei alun alkajaankaan ollut. Varmasti ne olivat liioitelleet, ei Melecesh olut tehnyt mitään, ei...
Äkkiä ori tunsi törmäävänsä johonkin. Se pysähtyi kuin seinään, pehmeään seinään. Ja katsoi, mihin oli törmännyt.
Isohko, musta ja nahkasiipinen rodwor mulkoili nuorta hylkiötä paljonpuhuvin silmin.
"Mitä HELVET- ?!!? "
se ehti aloittaa, kun melecesh oli jo kiljaissut kovaan ääneen kuin nuori tyttönen, ja lähtenyt porhaltamaan takaisin menosuuntaansa.
Laukatessaan ori ei edes tajunnut että palasi takaisin kolmen chadran luo.
Palatessaan, kaksi chadrasotilasta eivät olleet vielä suoriutuneet pois. Ne vain mulkoilivat harvaata sulkasiipistä, joka ilmeisesti oli tämän korkeamman äänen omaava heppu. Kun sotilaat näkivät Meleceshin porhaltavan suoraa niiden syliin sumun ja vesihöyryn läpi, kykeni hyvällä omalla tunnola kertojakin kvaamaan, kuinka niiden suut sananukaisesti loksahtivat auki äimistyksestä.
Melecesh puikkelehti nopeasti kolmikonläpi siksakkia, kunnes pysähtyi, henkäisi nopeasti ja päästi suustaan tulvan sanoja kuin soppaa, johon oli sekoitettu kumpaakin orin käyttämää kieltä.
"Muwarah za-... Vihainen, ihan pirun vi... ha.. -Dahia lenn hesk aap... Iso ja musta ja fornso-landa ja törmäsin, sitten.."
Ori papatti asiansa niin nopeasti ja pätkien sieltä täältä haukkoessaan henkeä, ettei siitä tainnut parhaimmallakaan maltilla selvää saada.
Kaksi chadrasotilasta vilkaisivat naureskellen toisiinsa, ja toinen kohosi jo takasilleen valmiina paauttamaan etusensa paniikkiseen Meleceshiin, kun samasta suunnasta mistä tuo valkea oli juuri tullut, ravasi vihaa puhkuen suuri rodwor.
"Missä se saatanan herneaivoinen sammakon paska on ?!"
se karjaisi niin lujaa, että Meleceshkin vaikesi hetkeksi.

Jo oli hylkiö sirkuksen aikaan saanut.

Eivät kerenneet sotilaat karkuunkaan kiukkuiselta Cuinalta kun jo hauskan näköinen hylkiö porhalsi takaisin päin, kovin pelokkaan näköisenä. Cuina rakastui heti ensialkuun oriin ulkonäköön, hän piti kovasti hylkiön väreistä. Mutta ei siinä ollut aikaa miettiä sellaisia, kun jo ori alkoi selittämään hädissään jotain todella sekavaa. Cuina hymyili.
"Mää en aivan ymmärtäny, voisikkos toistaa?" tamma sanoi hennolla äänellä, kahden sotilaan nauraa röhöttäessä. Cuina iski silmänsä näihin ja tömäytti maata pienellä etukaviollaan. Oriit hiljenivät.
Pian kuitenkin kaikkien päät kääntyivät toiseen suuntaan, suuntaan josta ravasi suuri ja vihainen rodwor äkäisemmän näköisenä kuin kukaan koskaan. Cuina hymyili tällekin.
"Sammakot eevät viihdy täällä lähteillä, joten et sää varmaan niiden paskaakaan täältä löyä", tamma vastasi, hymyillen kuitenkin ystävällisesti.
Chadrasotilaat mulkoilivat vihaisina Cuinaa, oli sekin kyllä outoa porukkaa kun aikoi sanakinaan tuollaisen suuren härän kanssa.

Ori pärskähteli muutamaan kertaan vettä pois sieraimistaan, ja katsoi peläten kahta vedet silmissä räkättävää sotilasta.
eivätkö ne tajunneet, että sieltä oli tulossa semmoinen mammutti, joka helposti talloisi nekin jalkoihinsa ! Sitten se rodwor jo tulikin sieltä sumusta, karjaisi jotain pelottavaa, ja melecesh vingahti kimakasti säikähdyksestä, ja kovin epäorimaisesti kaikenlisäksi, vielä. Ori vilkaisi yhtäkkiä sitä harmaata tammaa, joka aukaisi suunsa ja sanoi jotain.
Ori oli yksinkertaisesti ällikällä lyöty. Se oli tainnut tulla mykäksi hämmästyksestä, kun tamma tokaisi jotain sammakoista. Uskalsiko se asettua tuota isoa körilästä vastaan ?
Melecesh nielaisi ja käännähti katsomaan kahta sotilasta, jotka olivat nauliintuneet paikoilleen tuijottamaan nekin tuota hieman.. epätavalista.. tammaa.

Rodwor, joka oli paikalle saapunut näytti aluksi hölmistyneenä. Selkeästi tuo pieni kirppu hyppi silmille, mutta miksikäs se hymyili ? Taisi vaan olla tavallista näsäviisaampi tapaus.
Kiukku yltyi orin sisuksissa. Sitä ärsytti tuo pieni tamma, ja kiukku kiehahti yli, kun se huomasi tamman takana värjöttelevan valkean hylkiön. Se lähti harppomaan hylkiön luo hullunkiilto silmissään, yrittäen tyrkätä tamman pois tieltään.
Melecesh ei voinut kuin tuijottaa massiivista oria pelokkaana ja tietämättä mitä tehdä.
Se oli kuitenkin pysähtynyt nyt pienen chadratamman eteen ja mittaili sitä murhaavalla katseellaan.
"Entä haluaako pikkuneiti nyt väistyä, että voin rauhassa hoitaa asiani täällä, vai haluaako kenties hänkin pistää pienen päänsä potkaistavaksi pellolle ?"
ori sanoi pidäteltyä vihaa puhkuen pitäen jokaisen sanan väissä tauon.
Kaksi sotilasta, jotka oltiin nyt jätetty taka-alalle, katsahtivat ensin toisiinsa. Yrittikö tuo iso norsu uhkailla tuota tammaa, joka vaikka olikin outo ja ärsyttävä, kuului samaan laumaan, ja siis oli niiden suojeluksen alainen ?

Cuinan tempperamentti räjähti, suoraan sanottuna räjähti. Vaikka hän tiesi olevansa ensimmäinen kuolonuhri jos tästä taistelu alkaisi, ei tamma välittänyt. Olisi ainakin kuollut hyvästä syystä.
Kylmän rauhallisesti pähkinän ruskeat silmät siirtyivät katsomaan suoraan ylös rodin vihaisiin silmiin.
"Täältä ei löy'y kyllä peltojakaan", tamma sanoi. Se nielaisi, tästä ei hyvää seuraisi. Cuina kuitenkin seisoi siinä kuin kavionpohjistaan liimattuna maahan, valkean hylkiön edessä.

Rodiori otti ja repäisi tammaa harjasta ja veti tämän sivuun. Cuina kiljaisi kivusta. Tumma ori ei paljoa välittänyt, tämä astui eteenpäin, ponnisti ja oli iskemässä kavioitaan valkoiseen oriiseen, kun tamma nopealla liikkeellä puri tätä lavasta niin tiukasti ja kipeästi kuin pystyi ja samalla sohi etujalallaan oriin jalkaan haavan. Ori karjaisi ja tämän kaviot iskivätkin seinään. Cuina perääntyi kauhusta kun rodwor suunnisti häntä kohti, ainakin hylkiöllä olisi mahdollisuus karata.

(( Jokeri comes and rescues ! ))

Jokeri oli seuraillut mielenkiintoista tilannetta jo hetken aikaa taivaalta. Oli helppoa sellainen, kun leijaili jättisiivillä, lyöden harvakseltaan ilmaa, ettei ihan tippuisi valkean vinkujan tai harmaan kimittäjän niskaan. Tilanne oli ollut aluksi huvittava, mutta nyt se alkoi riistäytyä käsistä. Kaksi chadrasotilasta, yksi hylkiö, yksi juurijajuurichadra ja yksi ääliö rodwori. Olipas hauskaa se, kun kaikki toisiaan repivät. Rodi oli käynyt juurijajuurichadraan käsiksi. Repinyt ja vuodattanut turhaan verta. No, Jokeria asia ei olisi laisinkaan haitannut, ei veri ollut vaaralista, mutta päässä asuva toinen heppu oli eri mieltä. Tai itse asiassa eihän heppu asunut tamman päässä, vaan Jokeri oli heppu, heppu oli Jokeri. Jokeri oli sen hepun suojavarustus. Niin yksinkertaista se oli. Mutta koska tuo ei myöskään pitänyt siitä, että levitteli truu identiteettiään joka paikkaan, oli tamma aina Jokeri. Eikä edes muistanut oikeaa nimeään nykyään.

Ajatukset lensivät takaisin asiaan. Tilanne siis vaati puuttumista, mutta Jokeri mietiskeli, miten sen tekisi. Tamma inhosi sankareita, se ei halunnut moiseksi. Paitsi joskus oli ehkä pakko, mutta aina piti yrittää olla olematta sankari. Ehkä tämä tilanne tosiaan vaati sankaroimista. Pff, kaikkeen sitä pitikin alentua kun sattui olemaan yhtä aikaa yksi ja kaksi. No, kun päätös oli tehty, se piti laittaa täytäntöön. Jokeri vetäisi siipensä kylkiä vasten ja navigoi itsensä sopivaan kohtaan. Tai itse asiassa toisin päin, ensin tapahtui navigointi, sitten tiputtautuminen. Juuri sopivasti rodworin ja juurijajuurichadran väliin, no ei aivan väliin, mutta vähän sivulle siitä. Rodwor hätkähti ja kääntyi harmaasta päin Jokeria. Että pitikin omistaa tunteellinen hörhö päässään. Tamma oli juuri jonkin aikaa sitten käynyt rodworin kimppuun suojellakseen Kuuraa ja nyt tuo sitten oli pelastamassa chadraa ja hylkiötä.
"Jos häipyisit siististi, tästä ei tarvitsisi tulla mitään tappelua, sinuun ei sattuisi ja kaikki olisivat iloisia."
Jokeri lausui huokaisten, ladaten kuitenkin ääneensä sopivasti määräilyä ja vihaa.
"Ja te myös."
Nämä sanat suuntasivat kohti chadrasotilaita, jotka vinkaisivat säikähtäneinä, mutta kokosivat itsensä sitten. Ei Jokeri ollut olettanutkaan että kaikki häipyisivät kun tuo tulisi paikalle, mutta ainakin oli sopivasti säikyttänyt ja saanut rodin pois juurijajuurichadran kimpusta. Ja tilanne olisi kolme vastaan kolme. Ainakin siis teoriassa. Tuo harmaa ei vaikuttanut erityisen tappelijatyyppiseltä eikä vahvaltakaan ja hylkiö... oli asia erikseen. Perkele pitikin mennä sotkeutumaan sellaisiin.

(( öhöh anteeksi tökerö tunkeaminen tähän kriittiseen väliin ! ja ylidramaattinen kaiken lisäksi ! ))

Melecesh seurasi silmät laajenneina, suorastaan lautasen kokoisina tilannetta, joka oli jo nyt kärjistynyt lähes ääripisteeseen. Äkkiä kuitenkin tuo harmaa laittoi vastaan sille hehtaarin moiselle orille, ja seuraavaksi ne loikkivat, purivat ja potkivat toisiaan kiljuen ja manaillen. Ja vasta kun tilanne oli ohi, ori kunnolla tajusi sen. Äkkiä kaksikon väliin oli tippunut suoraan taivaalta kuudes henkilö, joka alkoi puhua.
Mitä ihmettä ?
Melecesh puisteli päätään ja katsahti ensin taivaalle, sitten tuohon punaharjaiseen tammaan, joka näytti ottaneen tilanteen haltuunsa. Se oli siis lentänyt, tullut alas ja miksi ? Miksi se teki näin ? Miksi kaikki yhtäkkiä olivat alkaneet käyttäytyä kiltisti Meleceshiä kohtaan, tai vaivautuivat muuten vaan auttamaan ?
Mystistä. Ensin Korppi, sitten Se ori joka olikin hylkiö, nyt tämä hiirakko ja vielä tuo taivaasta tipahtaja.

Nyt kuitenkin kaksi chadrasotilasta näyttivät toipuvan hämmästyksestä ja alkoivat taas tulla lähemmäs. Melecesh yritti peruuttaa pois niiden tieltä, poistua vähin äänin tilanteesta, mutta kun se ei olut vieläkään oppinut muuttumaan näkymättömäksi, ja toinen niistä sulkasiipisistä lähti seuraamaan valkeaa korskahtaen. Niin, Meleceshän tämän tilanteen oli aiheuttanut, se oli tuonut ensin nämä kaksi sotilasta tänne, sitten paikalle oli sattunut yksi chadra lisää, ja sitten kaksi rodworia. Tämähän oli selvästi rodworien järjestämä väijytys, ja tuo hylkiö tuossa oli niiden kätyri !
Lopulta näytti se rodwororikin tajuta taas tilanteen, ja se kääntyi mulkoilemaan toista rodworia, kunnes kääntyi toisen chadrasotilaan puoleen.
Ensin tumma rodwor yritti hyökätä yksinkertaisesti toista päin, mutta chadrapa otti siivet aleen, ja hyppäsi ilmaan pois tieltä ja syöksähti sieltä vuorostaan etukaviot edellä rodworin kimppuun, joka kaatui raskaasti kallioiseen maahan, ja siinä sitten kaksi eri laumaan kuuluvaa oria kieri yhtenä kavioiden ja hampaiden myläkkänä tuoden tilanteeseen sekasortoa aivan uudella ja uljaalla tavalla.
Tällä välin oli Meleceshkin päässyt jo tilanteeseen käsiksi, ja lähtenyt ravaamaan chadraa pakoon ympäri aluetta. Se kuitenkin oli pitänyt koko ajan näköetäisyyden tuohon kaksikkoon, joka oli varmaankin vain yrittänyt auttaa sitä. eli jos tilanne kävisi liian vaaralliseksi, voisi Melecesh vain luikahtaa jonkun selän taa piiloon.

Cuinan silmät olivat pyöristyneet kauhusta, kun häntä kaksikertaa suurempi ori oli hyppäämässä tamman syliin. Molempien osapuolien huomio kuitenkin iski taivaasta pudonneeseen tammaan, joka lopulta laskeutui heidän väliinsä. Cuina katseli hämillään pää kallellaan tammaa. Olisi uskonut, että roditar olisi ehkä ollut suuren härän puolella, mutta juttu menikin toisinpäin. Cuina katseli tilannetta hetken, sitten se pudisteli päätään.
Kun tilanne yltyi tappeluksi ja chadrahylkiökaksikko alkoivat leikkiä hippaa, Cuina huokaisi. Se käveli kauemmas tilanteesta, kävi makuulleen ja alkoi jälleen hyräillä kummallista melodiaa ja puhallella aikaisemmin palanutta siipeään.

Jonkinverran myöhemmin tappelevat rodwor ja chadra alkoivat rauhoittua, kun molemmilta vuosi verta nenästä ja vähän muualtakin. Cuina katseli niitä tietäväisen näköisenä, nousi seisomaan ja käveli paikalle.
"Nonni, agression purkaminen on ehkä ohi, joten ny olkaa kilttei ja rauhottukaa", tamma sanoi ja tappelijat vain murahtelivat haavojaan nuollellen.
"Selviittekö te?", tamma kysyi ja molemmat oriit hölmistyivät, rodwor ehkä eniten. Cuina vain hymyili ja kallisti päätään. Oriit nyökkäilivät ja lähtivät pikkuhiljaa matkaansa, eri suuntiin.
Cuina katsahti muihin ehkäolisirauhanpaikka- ilmeellä.

// mietin pitkään, että mitä ihmettä Cuina tekee täs tilantees eikä vieläkään tullut kovin edustava pelitys koko peliä miettien, mutta näin sitten \\

Jokeri tuhahti halveksivasti rodwororille. Pitäisi sitä olla koulutettu millaisiin tilanteihin hyvänsä mutta ei, ei siltä näyttänyt. Harmaa chadra puhui ja yksi kerrallaan uhkaavat häiskät lähtivät. Taisivat olla niin hämmentyneitä että tottelivat mitä hyvänsä. Tamma laskosti siipensä kyljilleen ja kääntyi tarkastelemaan kummaa kaksikkoa. Nahkasiipinen valkoinen hylkiö ja tummanharmaa sulkasiipinen chadra. Jokeri melkein tyrskähti, mutta tukahdutti sen. Oli siinäkin katselemista kun olivat noin... sopimattomia tai jotakin sinne päin. Oliko Jokeri nyt ainoa normaali, voi voi. Tai eihän tamma toki normaali ollut, piut paut koko helkkarin laumoista. Joten ehkä musta oli vain sopiva lisä tähän riemukkaaseen joukkoon jossa jokainen taisi olla vähän erilainen. Tosin olisi tällä ollut parempaakin tekemistä kuin seistä siinä pöljäkkeenä. Pffff.

"Mistä helkkarista tässä on kyse ?"
Jokeri puuskahti lopulta ärsyyntyneesti. Ei, älkääkä sanoko että etkö tiedä kun autoitkin. Muuten voisi äkkipikaisella tuulella oleva tamma räjähtää. Elämä oli liian hankalaa, aivan liian hankalaa.

(( lyhyt, kökkö, kestänyt ))

((Näh, se olikin munvuoro :D oon eläny taas omissa maailmoissani))

Lohduttomasti vikisevä ori viiletti siellä sun täällä, ilkeästi mulkoileva ja leikojaan pahaenteisesti louskuttava chadrasotilas kannoillaan. Se eiilmeisesti uskaltanut lentää, koska siipien k'rkiväli oli senverta pitkä, että joku tulikuuma vesisuihku niihin ennen pitkää tulisi, ja tyytyi siis juoksentelemaan hätääntyneen hylkiön perässä.
Aikansa juoksenneltuaan ilmeisesti chadra alkoi väymään Meleceshiin, joka kiitti voipuneena kaikkia jumalia, ja kipitteli harmaan chadran taakse turvaan. Harmittavinta kuitenkin lieni se, että chadra oli jo luonnostaan jättimäistä hylkiötä pienempi, ja lisäksi makuullaan vielä pienempi, ja vinkuva hylkiö erottui sangen selvästi. Kuitenkin pikkutamman sanat ja ilmet saivat porukan rauhoittumaan ja asettumaan ilkeästi mulkoillen aloilleen.
Melecesh katsoi varovasti kaikkiin, kunnes pysähtyi taivaasta tippuneeseen rodwortammaan.
Hui kamala se oli pelottava ja auktoriteettinen ja järkevä ja hillitty. Varovasti pieni arvotava ääni piipitti orin sisällä jotain, mitä Melecesh ei kuitenkaan kuullut, sillä se keskittyi tuon tamman sanoihin niin, että ei varmaankaan olisi huomannut, vaikka taivas muuttuisi kirkkaan shokkipinkiksi, ja kaikkien päät vierähtäisivät harteilta ja alkaisivat tanssia piirissä kehnoa quick stepiä.
Vastat ori ei kuitenkaan osannut

((kökkö ja epäselmä. nuh.))

Cuina katsahti tummaan rodittareen kun tämä kyseli joutavia.
"Jostain hyvin sekavasta niin kuin varmaan näät", Cuina sanoi ja hymyili lempeästi. Se katseli hetken tammaa jolla oli kaikennäköisiä kiekuroita kehossaan koristamassa ja siivissä repeytymiä. Tamma oli kovin lihaksikas, aivan kuin oriit.

Cuina kääntyi kuitenkin toisen mielenkiintoisen osapuolen suuntaan, nimittäin tuon pelokkaan valkoisen hylkiöoriin puoleen.
"Mikäs sun nimes on?" Cuina sanoi ja keikautti päänsä kallelleen omalla suloisen lapsellisella tavallaan. Ori oli Cuinan mielestä syötävän näköinen. Sillä oli persoonalliset ja upeat värit ja päässä mielenkiintoisia merkkejä. Ne saivat väkisinkin pienen tamman hymyilemään.

Jokeri tuhahti, laskosti suuret siipensä kyljilleen ja nosti toisen takajalkansa lepuutusta muistuttavaan asentoon, lähinnä viestiäkseen aralle valkoiselle pihisijälle ettei aikonut syödä sitä suihinsa. Kaikenlaisia pöllöjä sitä olikin olemassa. Tamma vilkaisi harmaata chadratammaa ärtyneenä, kuva tuosta oli selkeä; pikkubarbi joka luuli saavansa kaiken haluamansa vain räpsyttämällä ripsiään ja hymyilemällä suloisesti. Sen sijaan hylkiöori vaikutti ihan tutustumisenarvoiselta tapaukselta, vaikka tuo olikin vähän turhan hiiri Jokerin mielestä. Eli siis ei välttämättä yhtään kiinnostava heppu.
"Entäpä sitten omasi ?"
Tamma kysyi tyynellä sävyllä, silmät puoliksi ummessa, antaen jäänsinisistä silmistään näkyä vain kapean viirun, tarkkailemassa ympäristöä.

(( laaatuuu on taas jostain. ))

Melecesh tutkaili tilannetta jännittynein lihaksin ja varsin kirein ilmein. kaikki näytti tasaantuneen ja asettuneen paikoilleen, silti hylkiö jaksoi miettiä, että milloin ne nyt hyppäävät ilmaan ja hyökkäävät sitä päin.
Vainoharhaista ? Ei, ei toki.
Valkea vilkaisi hieman hätääntyneenä punaharjaista kun harmaa sille vastasi. Jos Melecesh yhtään ilmeestä osasi mitäänpäätellä, farmaan vastaus ei tainnut vakuuttaa sitä lähes olenkaan. No, muuta ajteltavaa hylkiö sai, kun aihe kääntyi siihen. Olihan kohteliasta vastata, mutta suusta ei tullut mitään muuta kuin auttamatonta, hiljaista piipitystä, kunnes ori tarttui itseään niskasta kiinni.
"Me.. Melecesh."
ori sanoi kuulostaen hieman hengästyneeltä, vaikka tosiasiassa äänen outo sointi johtui silkasta, kuten Jokeri asian ilmaisi, hiirulaismaisuudesta.
Varovasti ori nyökkäsi harmaalle, uskaltamatta katsoa rodworiin, koska tuo varmaankin katsoi sitä, ja mitä jos Melecesh katsoisi sitä ja se näkisi ja voi, mitäköhän se sitten ajattelisi ?

Kuumilla lähteillä oli alkanut rauhoittua. Ylimääräiset olivat poissa ja nämä kolme jotka olivat jääneet paikalle, keskustelivat rauhalliseen ja hillittyyn sävyyn.

"Mää olen Cuina", hiirakko esitteli itsensä hymyillen. Se nyökkäsi Meleceshille ja katsahti rodittareen.
"Entä sun nimi?" Cuina kysyi sitten. Tamma tosin vaikutti vähän ylimieliseltä, joka piti Cuinaa matona, mutta mitä pienistä. Cuina oli tottunut arvosteluun eikä järin järkynyt enää paljoa mistään.

Musta tamma tuijotteli melkein jokaiseen muuhun paikkaan ja asiaan, paitsi noihin kahteen otukseen, hevoseen samassa paikassa kuin tuo itse. Vasta Cuinaksi esittäytyneen kysymys sai siniset silmä lennähtämään itseensä ja tuijottamaan arvioivasti. Kuin miettien, vastatako vai ei.
"Jokeri on nimi."
Melkein teki mieli matkia toisen sävyä ja sanoa mää olen jokeri mutta sitä tuo ei kuitenkaan viitsinyt tehdä. Halveksuntansa Jokeri ilmaisi avoimen selkeästi, mutta sellaisiin liiallisuuksiin ei mustakaan mennyt. Tuo chadratamma vain ärsytti suunnattomasti ja aiheutti Jokerissa pohjatonta halveksuntaa. Valkoiseen oriin tamma sen sijaan vilkaisi jokseenkin hyväksyvästi. Hiirulaismainen, kyllä, se oli todettu jo, mutta muuten ihan mukiinmenevä, noin hetkellisenä seurana.

(( lyhyt ))

// peli jumittaa, on vähän ehkä sisällötön kun kaikki jännä loppui jo, ja Cuinaa kaivataan muualla, eli jospa vaan vetäsen sen tästä poies :(
Kiitos kuitenkin pelistä :) \\

((okei, ei haittaa vaikka Cuina lähtöilee. melle ja Jokeri voi vielä jäädä löllöileen :)) MUOKSIS niinjoo, vois olla ihan kiva varmaan rooliakin tähän väliin, eikö totta ? anteeks, ohjailen jossain määrin Cuinaa.))

Melecesh katsoi varovaisesti Jokeriksi itsensä esitellyttä punaharjaista tammaa. Hui kamala että jotkut osasivat olla kammoksuttavia, auktoriteettisiä ja arvostettavan kuuloisia, siis arvovaltaisia, niin arvovaltaisia. Melecesh tyytyi olemaan hiljaa, kun äkkiä harmaa suojakilpi päätti lähteä, ja sen se tosiaan tekikin.
"Hei sitten.."
ääni haipui kuulumattomiin.
'Ja kiitos.'
Kiitos kun olit pelastanut minut, kiitos kun olit suojellut, kiitos kun et ollut antanut näiden kolmen räjäyttää minua pieneksi kasaksi mustaa tuhkaa, joka kuitenkin katoaisi johonkin maanrakoon.

Ori yritti seistä mahdollisimman vakaasti ja vaikuttaa niin normaalilta kuin kykeni. Kukaan tuskin saattoi sanoa, että valkea olisi onnistuunt yrityksessään erityisen hyvin, joten ori vähän ajan jälkeen jätti asian sikseen.

((Kökkö-kokkeli))

Jokeri ei vaivautunut edes vilkaisemaan lähtevää teinibarbia vaan käänsi katseensa valkoiseen tai vähän sivuun valkoisesta.
"Minullakin on vähän muuta puuhaa."
Tamma lausahti.
"Sinunkin kannattaisi lähteä, etteivät ne osu takaisin."
Musta ohjeisti ystävälliseen sävyyn ja hymyili.

(( noniin en jaksanu laittaa sitä poistumaankaan mutta lähti se silti ja sillee, kiitos pelistä. ))

Melecesh kohdisti katseensa avoimesti tammaan tuon puhuessa. Muuta puuhaa.. mitäköhän ?
Ajatukset keskeytyivät, kun tamma jatkoi ja hymyili päälle. Melecesh jäätyi paikoilleen. Tamma oli hymyillyt sille. Miksi ? Kuumotus lähti niskasta, levisi poskiin ja tuntui, kuin joku olisi kaatanut orin päälle lämmintä siirappia, joka muutti kaiken siihen osuvan siirapiksi. Kaikkein mieluiten ori olisi vain muuttunut tahmeaksi, liukkaaksi nesteeksi ja valunut johonkin maanrakoon.
Miksi tämänkaltainen reaktio ?
Melecesh ei tiennyt. se nyökkäsi puan poskillaan, levitti siipensä, eikä enää katsonut taaksen.

the end Melle häippäs.