I cant tell you

Valkea tamma seisoi lasittunein silmin erään purkautumaisillaan olevan kuuman lähteen vieressä. Hylkiö katsoi ulkopuolisen silmin selvästi kauas kaukaisuuteen, mutta oikeasti se katseli paranormaalia näkyä, kuin videota. Ran Pomocnik näki äitinsä ja isoäitinsä riitelemässä, hänestä. Äiti väitti kiven kovaa, ettei Ranille ollut hyvä opettaa paranormaalien näkyjen hallitsemista. Isoäiti taas oli rauhallisempi, se puolusteli Rania.
Hiljaa tamman poskelle vierähti kyynel. Se oli rakastanut molempia näistä, äitiään sekä isoäitiään, mutta nyt ne olivat jo kuolleita. Wybawca oli myös vihainen Ranille, koska tämä oli kiinnostunut liikaakin isoäitinsä opettamista asioista. Tammaa suretti hänen ja äitinsä Wybawcan etäinen suhde.

Näky oli ohi. Ran värisi. Yhtäkkiä kuuma lähde purkautui, Ran pelästyi ja perääntyi kauhun vallassa. Kuuma höyry ja pisarat polttelivat sen ihoa ja hätääntyneenä tamma juoksi äkkiä kauemmas. Kun se vihdoin pysähtyi, se alkoi hiljaa nyyhkyttää niin, että musta etuharjas valahti sen silmille.

// Ainis + Sewwie (: \\

Tumma rodiori puikkelehti kuumillalähteillä ja yritti olla putoamatta yksiin lähteistä. Tämän kasvoilla loisti valkoinen hurmaava ja iloinen hymy. Severyn ajatteli, että olisi ihanaa tulla tänne joku päivä Zavan kanssa. Olihan paikka hyvin romanttinen ja vähä väliä suuret, kauniit ja mielenkiintoiset vesipatsaat kohosivat taivaisiin. Täällä olisi mukava olla, kunhan ei joutuisi liian lähelle lähteitä, eikä tanssisi ja hyppelisi kaikkialle kuin hullu, tai oikeastaan kuin Sewwie-herra. Olihan tällä välillä huonotapa laulaa hyvin kovaan ääneen ja keinutella persettänsä kaikkialle, kun jotkut näkivät. Tällä tavalla oli herra itsensä nolannut moneen kertaan.

Severyn vihelteli itsekseen ja mietti elämäänsä hymyillen. Vihdoin tämä oli löytänyt sen oikean, sen oikean rakkauden. Ajatukset katkesivat, kun tämä kuuli jonkun nyyhkyttävän. Sewwien ilme muuttui ihmetteleväksi ja tämä käveli kohti ääntä. Pian orin silmiin osui kaunis tamma, joka ulkomuodoltaan olisi voinut olla hyvin charda. "Hei. Mikä hätänä?" Sewwie kysyi rauhallisesti ja pehmeästi. Tämä toivoi, ettei säikäyttäisi toista tai tunkeilisi.

Ranin hätääntyneet syvän mustat silmät kohtasivat tumman rodioriin silmät. Tamma perääntyi muutaman askeleen, kunnes yritti rauhoittua. Se hengitti syvään ja katsahti ympärilleen, palaneeseen nahkaansa ja sitten oriin.
"Eei mikään", Ran sanoi, hymyili varovasti oriille ja jatkoi: "Millä asialla olet?"
Koska ori oli tullut puhumaan Ranille, sillä oli pakko olla jokin asia mihin se tarvitsi tältä apua. Joko sillä oli viesti kuolleelle ystävälleen, rakkaalleen tai sukulaiselleen tai sitten se halusi tietää mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. Mitä muutakaan? Kuka puhuisi Ranille huvinvuoksi? Ei kukaan.

Tamma ei arvannut, että ori voisi olla vain ystävällinen. Ei kukaan ollut oikeasti ystävällinen. Kukaan ei välittänyt oikeasti. Mutta se oli Ranille ehkä vain hyvä, koska tämä suorastaan pelkäsi läheisyyttä, ja elämää yleensä.

Toinen perääntyi aika selvästi hätääntyneenä. Sewwie seisoi paikoillaan ja katsoi hiukan pää kallellaan toista. Pelkäsikö tamma tätä? Eikai? Eihän Severyn oikeasti ollut ollenkaan ilkeä tai pelottava. Mutta sitähän neiti ei vielä tiennyt, valitettavasti. Joten ei ihme, että tämä pelkäsi? Olihan herra iso rodi ori, joita yleensä luullaan väkivaltaisiksi ja pakolla ottaviksi herroiksi, jotka ovat hyvin julmia ja raakoja. Olikohan tällä neidilläkin sellainen mielikuva rodioreista? Luulikohan toinen, että Sewwie oli raaka tappo kone. Eihän Severyn pystynyt satuttamaan edes perhosta, tai muita hevosia, ellei ollut pakko.
Sewwie huomasi toisen hiukan palaneen nahan ja kulma nousi hiukan ylemmäksi. Tämä katsahti hiukan oranssin värisillä silmillänsä toisen tummiin silmiin hiukan kysyvästi.

"Oletko ihan varma?" Severyn varmisti. Toisen kysymys oli hiukan hämmentävä. "Millä asialla minä olen? Tuota, itse en oikeastaan tiedä. Haahuilen vain ja mietin iloisia ja onnellisia asioita, mitä minulle on äsken tapahtunut. Miten niin?" Sewwie puheli hymyillen rennosti.

"Juujuu kaikki on vallan hyvin", Ran sanoi, sillä se tahtoi päästä jo asiaan, eli tietää mihin ori pyrki. Mutta kun tämä vieras rodwor vastasi kysymykseen, Ran hämmentyi. Se ei kysynytkään Ranilta yhtikäs mitään, paitsi.. Miten niin?
"Öh, epälilin.. Tai siis, ei mitään", Ran takelteli ja hymyili. Ei ori kauaa jaksaisi Ranin seurassa keikkua, ei kukaan jaksanut.

Ran katsahti kuumiin lähteisiin. Tamma oli äkkiä pistänyt huolensa loitommalle ja keskittynyt rodworiin, mutta nyt sille tuli mieleen jälleen isoäidin ja äidin riita. Tamma yritti änkeä näkyä aivojensa sopukoihin, ettei sotkisi vain eläviä ja kuolleita jälleen.
"No mitäs iloisia asioita sinulle on tapahtunut?" Ran kysyi pirteän oloisesti. Hän halusi pitää keskustelun kaukana itsestään, niinkuin aina.

Toinen sanoi olevansa kunnossa ja Sewwie herramme toivoi, että toinen puhui totta, mutta ei kuitenkaan hiillostanut toista enempää. Kyllä varmasti neitinen osaisi itsestään pitää huolta. Severyn, meidän durasellpupumme, kasvoilla karehti hymy vieläkin ja Zava pysyi tiukasti mielessä, vaikka tamma edessä puhui jotakin. Älkää erehtykö, kyllä Sewwie kuunteli tarkkaavaisesti mitä kaunis neitinen puhui, vaikka välillä tai aika usein ajatukset harhailivat tosi rakkauteen.

"Nooo... Löysin sen oikean", Severyn selitteli onnellisena ja siitä saattoi huomata, kuinka tämä oikein säteili onnesta. Sewwien oli tässä mielentilassa hyvin helppo puhua tuntemattomille ja kertoa rehellisesti kaikkea, eikä ollenkaan välittänyt mitä toinen sanoisi tai ajattelisi orista. Ei väliä, vaikka toinen ajattelisi, että tämä rodi oli päästänsä sekaisin ja jokin ihme kummajainen. "Muuten, en olekaan vielä esitellyt itseäni, anteeksi. Niin, olen Severyn, mutta kaikki kutsuvat Sewwieksi. Kehenkäs minulla on ilo tutustua, saaneen kysellä?" Severyn puhui tapansa mukaan, hymyillen hurmaavasti, muttei kuitenkaan flirttailevasti. Eihän tämä enää yrittänyt iskeä ketään.

"Oo, hienoa", Ran sanoi ystävällisesti. Sitten sen kulmat kurtistuivat. Tarkoittiko ori oikeaa rakkautta? Ran ei tiennyt mitään rakkaudesta. Se oli rakastanut vain isoäitiään, äitiään ja isäänsä, muttei koskaan ketään ulkopuolista oriita vaikka ikävuosia oli kertynyt jo seitsemän.

"Sewwie. Minä olen Ran Pomocnik, mutta pelkkä Ran riittää", mustaharjainen esittäytyi suu hienoisessa hymyssä. Pitihän sitä aina kohtelias ja ystävällinen olla, ettei ulkopuoliset alkaisi tiedustella ja kaivella hänen asioitaan.
Oli tosin outoa ettei Severyn tietänyt jo Rania. Oikeastaan se tuntui ihan mukavalta tammasta, hän sai tällä kertaa olla pelkkä hiljainen ja ystävällinen tamma, ei se auttaja, joka tapaili kuolleita.

Sewwie hymyili, toinen tuntui olevan tosissaan tai sitten oli vain kohtelias. Ei sitä teinnyt, mutta ei sitä tarvinnut jäädä pohtimaankaan. Eihän sillä oikeastaan väliä ollut ja mitä turhaa oli pohtia ja pahoittaa mieltänsä.

"Hauska tutustua Ran, kaunis nimi muuten", oranssi kuvioinen hymyili ja tarkoitti taas mitä sanoi. Aika harvoi herramme valehteli toiselle, vaikka joskus saattoi pieni valkoinen vale lipsahtaa, mutta se riippui hyvin paljon seurasta. "Muuten mitäs touhuat täällä kuumilla lähteillä?" Sewwie kyseli ja yritti pientä keskustelua saada aikaan.

"Kiitos", tamma kiitti hymyillen ja katseli ujostellen maahan. Ei se ollut tällaiseen tottunut, mutta ehkä Severyn oli vain teennäinen. Vaikkei ori kyllä siltä kuulostanut, mutta kun Ran ei ymmärtänyt miksi hänen nimeään kehuttaisiin, eihän se edistänyt mitään asiaa, ei se hyödyttänyt Sewwietä.

"Öh kiertelen vain", Ran sanoi nostaen pikimustat silmänsä taas oriiseen. Nyt se vasta hajamielisyydeltään älysi, että Sewwiehän oli rodwor! Se tietysti luuli Rania chadraksi, mutta miksi se sitten oli niin ystävällinen? Tamma oli ihmeissään, hän kun oli ymmärtänyt etteivät chadrat ja rodworit tulleet toimeen keskenään.
"Miksi sinä juttelet kanssani? Minä olen hylkiö.." tamma sanoi hiljaa ja laski katseensa taas maahan, paksun etuharjan valahtaessa taas sen silmille. Ei Ran hävennyt hylkiöyttään, sehän kuului hänen sukuunsa, tamman äiti sekä isoäiti ja isoisoäiti ja niin edespäin olivat olleet hylkiöitä. Vain isä oli ollut chadra, eikä sekään mikään uskollinen laumalleen.

( Vedän Ranin pois. )