Kerta kiellon päälle (k-15)

- En voi uskoa tätä, Thodor karjaisi, se käveli korvat niskaan liimautuneena, tulisesti, eteenpäin. Ori oli raivoissaan.

- Kuinka sinä kehtaat? Sanoin tästä sinulle jo viimeviikolla, etkä vieläkään ottanut opiksesi? Saatana soikoon! Vihreä ärjyi ja käännähti ympäri niin, että kivet lensivät. Charda vei katseensa valkeaan tammaan, näyttäen juuri räjähtävältä aikapommilta.

- JA KAIKEN LISÄKSI SINUT NÄHTIIN JONKUN HYLKIÖN KANSSA!!, Thodor jylisi, hyökäten Angelaa päin ja korskahtaen voimakkaasti. Sulkasiipi suorastaan kiehui raivosta, se ei voinut ymmärtää miten vaikea sääntöjä oli noudattaa. Joita se itsekin rikkoi. Muttei rikkoisi enää. Ori kadotti Heran mielestään ja keskittyi taas valkeaan tammaan, hengittäen kiivaasti. Vihreä oli juuri menettämässä itsensä hallinnan.

Angelan korvat olivat jälleen kerran kadonneet harjan peittoon. Tamma oli kyyryssä, kuin kissa, joka tiesi taistelevansa liian hyvän vastustajan kanssa. Jos hän ei siipipuoliselle hylkiölle pärjännyt, niin miten sitten sotakapteenille?
»Minä tykkään käydä siellä! Enkä tasan ole ainoa!» Kimo puolusteli, vaikkakin varmaan saisi aikaiseksi vain enemmän hallaa itselleen. Thodor oli jo aiheuttanut hänelle melko syviä haavoja, jotka olivat värjänneet tälläkin kertaa valkean karvan punaiseksi. Veri teki karvoituksesta myös kovaa ja likaista.

»Ja minkä minä sille voin, että sellainen tulee naaman eteen ja alkaa uhittelemaan!!» Angela huusi takaisin, väistäen kömpelön näköisesti kapteenin hyökkäyksen. Oikea etujalka oli ilmassa, sillä Thodor oli saanut potkaistua siitä mahdollisesti jonkin luun poikki. Kipeä se ainakin oli.

- MITÄ?! ori ärjäisi ja tarrasi tammaa hampaillaan. Kuinka toinen kehtasi vielä inttää vastaan. Vihreä oli suunniltaan.

- En halua kuulla enää ainuttakaan valhetta suustasi, charda huusi ja potkaisi raivostuneena takasellaan kohti Angelaa. Nyt ei ollut kyse enää pahoinpitelystä, nyt oli kyse rangaistuksesta. Ja silloin Thodoristakin tuli sydämetön. Niin kuin nyt.

Angela tunsi jälleen veren pulpahtavan uudesta paikasta, tunne oli jo niin tuttu, ettei tammaa kiinnostanut.

»Älä koita, tekopyhä paska! Olen nähnyt sinut sen helvetin nahkasiipisen tamman kanssa useammin kuin kerran.» Angela oli jotenkin kyennyt väistämään sotakapteenin potkua. Tamma tiesi vetävänsä itsensä vain syvemmälle ojaan, mutta välittäminen oli pientä siinä vaiheessa. Kimon tamman ruskeat silmät tuijottivat herkeämättä vihreää oria. Luuliko toinen tosissaan pysyneensä salaisuutena?

Tamman sanat jähmettivät Thodorin aloilleen. Ori sanan kaikissa merkityksissään jäätyi. Tuo tamma... Angela siis.. tiesi? Tiesi kaiken..? Vihreä veti raskaasti henkeä.

- Sinä... vihreä sanoi matalalla, hitaalla äänensävyllä ja tunsi sydämensä tykyttävän. Oliko valkea vakoillut sitä? Seurannut kenties? Thodor ei mahtanut itsehillinnälleen enää mitään.

Sekunnin sadasosassa vihreä charda ori Angelan kimpussa. Ori riuhtoi ja repi, iski hampaansa täysin sokaistuna toisen siipeen, tuntematta minkäänlaista armoa tai empatiaa. Thodor oli raivosta sokeana. Veren rautaisuus tuntui vahvana suussa, sulat lentelivät yksi toisensa jälkeen maahan. Ja se huuto. Ori ei kuitenkaan lopettanut, se jatkoi, yhä kovemmin ja kovemmin, runnoen ja kuopien etujaloillaan. Viimein kuului kohtalokas rusahdus.

Valkea siipi valahti maahan. Thodor näytti sillä hetkellä pedolta. Ahnaalta villipedolta, joka oli juuri tappanut saaliinsa. Vihreä kaula, kasvot ja etujalat olivat veressä - verta oli joka puolella. Maassa, oriin siivissä - kaikkialla. Thodor hengitti kiivaasti, se ei olisi halunnut tehdä sitä kenellekkään - mutta armo ei käynyt oikeudesta. Ei Angelankaan kohdalla.

- Häivy. Et ole oikealla alueella, Thodor sanoi matalalla, lähes lähteneellä äänellään ja kääntyi ympäri, nousten sitten siivilleen. Se halusi veteen. Pesemään pois kaiken sen veren, pesemään tapahtuman pois itsestään. Pääsemään eroon tiedosta, että joku tiesi sen salaisuudesta.

// Thodor poistuu //

Angela oli shokissa. Se tunsi kaiken, tiedosti liiankin selkeästi. Tamma oli selkeästi hereillä kunnes kuuli rusahduksen ja kipu veti kimon suloiseen tiedottomuuteen. Hän tajuaisi herättyään vasta tuntien päästä olevansa nyt yhsi hylkiöistä. Viimeisenä asiana tamma kykeni näkemään ivallisen hymyn, mustan nahkasiiven huulilla. Sitten mustuus vei voiton ja Angela valahti täysin rennoksi.

Angela poistuu myös, henkisellä tavallaan (: