Mieli parempaan

Valkea tamma käveli hiljaa sademetsässä. Agilah oli hyvällä tuulella, ja etsikin nyt sademetsästä syötävää. Metsä nimittäin tarjosi valtavasti valinnanvaraa mitä erilaisin antimin; hedelmin, kasvinlehdin, oksin.. Sademetsä oli oikea viidentähden ravintola keskellä viidakkoa.

Charda lehahti muutaman metrin siivillään, ja haukkasi samalla tielleen osuvan lehden suuhunsa. Agi hymyili pienesti, se oli kerrassaan hyvällä tuulella.


/ Elmo och Ynseä jättiläinen / <;

Harmaa ori seisoi korkean puun alla ja katsoi puiden latvoja.

Thomas muisti, kuinka oli aiemmin rakastanut sademetsää. Sademetsän avulla pystyi rentoutumaan ja unohtamaan huolensa - aivan kuten veden äärelläkin. Ori kaipasi lentämistä. Kuinka se oli voinut joskus vaivatta tarkkailla puiden latvoja lähempääkin, erottaa jokaisen lehden toisestaan ja antaa tuulen humista harjassa.

Hylkiö tuhahti. Ei se tarvinnut lentämistä. Eiväthän sokeat tarvinneet silmiään tai kuurot korviaan. Rammat raajojaan. Kyllä sitä oppisi vielä elämään sen tosiseikan kanssa.

Mutta miten paljon Thomas antaisikaan voidakseen kokea vielä kerran ilman virtaavan höyhenien, karvan ja jouhien lävitse, antaa siipien hakata vauhtia ilmasta. Hylkiö tuhahti uudelleen ja lähti kävelemään, potkien yksittäisiä kiviä eteenpäin.

Ei se lentämistä tarvinnut. Todellakaan.

Charda havahtui ääniin ja nosti päätään, kohottaen samalla siipiään valmiina ponnahtamaan ilmaan jos tarve. Agi kuitenkin rentoutui pahimmasta jännityksestä huomattuaan mistä ääni lähti - harmaa, viherkuvioinen ori lähestyi tätä, nähtävästi ollen niin omissa ajatuksissaan ettei ollut erottanut sulkasiipieä. Toinen kyllä näytti siltä, että kaipasi piristystä.

Agi odotteli hetken ja kallisti päätään, kyllä vain, oriilla taisi olla huolia. Charda ei nähnyt tämän puolitettuja siipiä, joten oletti vieraan olevan charda niinkuin kimo itsekin ja lopulta astahti tämän eteen, levittäen pehmeän hymyn huulilleen.
- Oletpas sinä allapäin, tamma sanoi, ystävällisellä äänensävyllä ja antoi sinisten silmiensä tutkia oria uteliaasti. Mitäs Agi oli ajatuksiaan pidättelemään, ne tulivat ulos tahtomattakin.

Thomasin olisi tehnyt mieli vajota syvälle maahan. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista, sillä kun ori nosti katseensa maasta, se huomasi vaalean tamman seisovan edessään. Ori pysähtyi ja katsoi vihreillä silmillään siivellistä tammaa ja lopulta tuhahti toisen sanoille.

- Oletpas sinä ystävällinen, hylkiö sanoi turhautuneesti ja heilautti paksua häntäänsä. Toinen sai lentää miten halusi täydellisillä siivillään ja orin kohtalo oli tallata maata pitkin. Miksei tamma lentänyt? Jos kerran oli mahdollisuus lentää, miksei sitä tehnyt kun sille vielä mahdollisuus oli? Joku päivä siivet vain menisivät poikki syystä tai toisesta ja lentokyky olisi evätty loppuiäksi.