Here, There and Everywhere

Valkoinen, keltavivahteikas tamma käveli kosteassa sademetsässä. Agi oli varma, ettei metsässä ollut ennen nähty tälläistä hellettä - kohta kosteus tiivistyisi pisaroiksi karvalle!

Siro puoliverinen hypähti kepeästi vanhan puunrungon yli ja samalla yritti olla kompastumatta juurakkoon ja lehtiin, joita maa oli pullollaan. Tosin - tähän kaikkeen Agi oli jo täysin tottunut, ehkäpä maahan rämähätminen toisi vain potkua rutiininomaiseen arkeen. Kimo hymähti ja kohotti kulmiaan, pian kuitenkin vääntäen kasvonsa etovaan ilmeeseen. Pitkä, ainakin reidenpaksuinen anakonda lepäsi korkeammalla puun oksalla. Käärme ei tosin näyttänyt nälkäiseltä, sen vatsa oli yhdestä kohtaa paksumpi ja erimallisempi kuin muualla - kertoen ilmeisesti vielä edellisen saaliin keskeneräisestä sulattelusta. Tamma kiersi anakondan muutamaa metriä kauempaa, ihan varmuudeksi. 70 kilogrammaisessa käärmeessä ei ollut mitään hauskaa - varsinkaan, kun se koko ruumiinsa voimin kuristi kaulan ympärillä.

// Ven (?) ja muut myös saavat osallistua (: //

// Tulen täältä (: //

Hopeahtava tamma tallusti tylsistyneenä metsässä. Sillä ei ollut ollut pitkään aikaan ketään puhekaveria, ja yksinäisyys yksinkertaisesti tylsistytti sitä.
Se oli päättänyt lähteä käveleskelemään metsiin, jos vaikka sattattuisi tapaamaan jonkun.

Hetken käveltyään se näki paksun anakondan, muttei jaksanut välittää siitä. Tamma kuitenkin terästi katsettaan. Aivan kuin tuola olisi vilahtanut jotakin vaaleaa?

Tita käveli lähemmäs hiukan äänekkäämmin, kunnes näki koko hevosen. Ja tottahan se oli, sielä tosiaan tallusti joku. Tita unohti anakondat ja ilahtui nähdessään elämää, ja pärskähti hiljempaa. " Hei " tamma sanoi vastaantulijalle, ja samalla käärme sähähti häiriintyneesti, ja nosti päätään. Tita huomasi tämän ja väisti oitis, eihän sitä tiennyt mitä käärmeellä oli mielessään. Käärme lähti luikertelemaan pois häiriintyneen oloisena ja Tita käveli hiukan lähemmäs toista, parin metrin päähän tästä.
" Mikä sinun nimesi on? " se kysi vielä ja hymyili toiselle.

Äkkiä Agi kuuli rasahduksia ja ääniä takaataan. Tamma kääntyi ympäri ja kohtasi muutaman metrin päässä edessään hopeavivahteikkaan hevosen sinisine jouhineen, toinenkin taisi olla tamma.

Kimo nosti katseensa liikkuvaan anakondaan, mutta ymmärsi sitten vastata toisen tervehdykseen.
- Hei, Agihan minä, valkea tamma vastasi ystävällisesti ja pyöräytti pienen hymynkareen huulilleen.
- Entä sinun?

" Ai niin, olen Tita " tamma vastasi vieläkin hymyillen. Toinen vaikutti mukavalta.
" Oletko ollut täällä kauankin? Siis täällä metsässä. Kävelin nimittäin äsken tästä ohi, enkä nähnyt sinua. " Tita puheli rennosti. Sitä kiinnosti toinen hevonen, ja se halusi kuulla lisää tästä.

- Okei, Tita, Agi sanoi ääneen - ikäänkuin maistellen nimeä ja nosti mietteliään katseensa takaisin tammaan. Kimo hymyili.

- Hmm.. Ehkä tunnin tai puoltoista - sen aikaa minkä laguunilta tähän nyt kävelee, tamma hymähti katsoen yhä Titaa ystävällisesti.

- Mistä päin sinä tulet? Vai olitko vain samoilemassa ilman sen suurempaa ajanvietettä?

Toinen tuntui mietiskelevän Titan nimeä hetken, ja sitten taas puhui.

Tita katseli toista hieman tarkastellen vasta nyt, mutta silti ystävällisesti. Tamma hymyili edelleen, ja vastasi toiselle.
" Oikeastaan tulin samoilemaan koska minulla oli tylsää, etsimään jotain seuraa. Ja taisin juuri löytää sitä." Se sanoi hieman virnistäen ystävällisesti, ja katsoi sattumalta taivaalle - se oli kirkas ja selkeä mutta koska sitä tietäisi koska sademetsässä alkaisi sataa.

" Tuli tässä vain mieleen, että toivottavasti ei alkaisi sataa. " Tamma sanoi äkisti, kun muisti sademetsien vaihtelevan sään.
" Mutta kuitenkin, taidan olla tulossa sokeaksi koska en nähnyt sinua äsken. " Tämä lisäsi vielä virnistäen. Tamma hymyili taas ystävällisesti.

Agi hymyili vinosti takaisin.
- Jep, minustakin on kiva jutella pitkästä aikaa jollekkin. Täältä sademetsästä ei ihan noin vain juttuseuraa löydäkään, tamma virkkoi ja loi silmäyksen ympärilleen. Ihme sinänsä, että kaksi tammaa olivat nytkään törmänneet.

- Itseasiassa sade tekisi vain hyvää, täällä on aivan läkähtyä, Agi ähkäisi ja vei katseensa taas Titaan, eikö toisella todellakaan ollut kuuma? Kimo ainakin uskoi saavansa kohta lämpöhalvauksen.
- Nojaa, sitä sattuu, enkä yhtään ihmettelekään ettet huomannut. Täällähän on silmänkantamattomiin näitä mokomia puita ja köynnöksiä, tamma jatkoi hymyillen taas vinosti ja katsoi uudestaan ympärilleen. Himputin rehuviidakko.

Titakin rupesi miettimään niitä ihmeellisyyksiä, kuinka he kaksi olivat vain voineet törmätä toisiinsa. No hällä väliä, tamma kuitenkin ajatteli ja kohdisti taas huomionsa toiseen ja päätti pukea ajatuksensa sanoiksi.
" Onhan se kyllä pienoinen ihme, että törmättiin. Mutta ihme oli tällä kertaa mukava sellainen. " Tämä virkkoi virnistäen.

" No nyt kun ajattelen, voisihan se vähän piristääkkin, mutta.. En tykkää silti sateesta. Auronko on paljon mukavempaa. " Tita vastasi hiukan mietiväisenä. Se ei tykännyt sateesta, ei ollut koskaan tykännyt.
" Tykkäätkö sinä sitten sateesta? " Tamma sanoi vielä.

Pieni eläin vilisti hieman kauempana, ja Tita näki sen.
" Hei, mikä tuo on?" Se kysyi kun eläin pysähtyi vähän matkan päähän tammoista. Tita katsoi siihen ihmettelevästi, mutta kun eläin lähti pois päin Tita käänsi taas katseensa toiseen.
" Sinne meni " Tamma sanoi ja hymyili jälleen.

- Olen samaa mieltä, Agi virnisti ja mietti samalla toisen esittämää kysymystä.
- En minä nyt pidä, mutta kyllä se tämän kuumuuden voittaa, tamma jatkoi ja hymyili.

Äkkiä Tita huomasi kauempana jonkun eläimen - jyrsijän nähtävästi - ja Agi kohdisti myös katseensa tähän. Eläimen lajista ei kimollakaan ollut tietoa.
Tamma katsoi, kun ruskea elikko katosi kasvillisuuteen ja nosti katseensa takaisin Titaan.
- Nopea jaloistaan ainakin, Agi hymähti.

- Oletko sinä muuten minkä ikäinen? Kimo kysäisi hetken hiljaisuuden kuluttua, ei täyttääkseen sitä vaan mielenkiinnosta. Sitä ihmetytti, ettei he olleet ennen tavanneet - Tita ei kuitenkaan näyttänyt paljoa sitä vanhemmalta.

" Tosi nopea " Tita vahvisti vielä virnistäen.
" Tiedätkö muuten sinä mikä tuo olio oli lajiltaan? Minulla on niin huono lajituntemus etten varmaan erottaisi pahkasikaa kirahvista " Tita sanoi naurahtaen.

Tammojen välillä oli hetken hiljaisuus, ei vaivaantunut hiljaisuus vain tavallista hiljaisuutta.
" Olen aika lailla siinä viitisen vuotta, entäpä sinä? Et näytä paljoa minua vanhemmalta. " Tita lisäsi hymyillen. Toinen kiehtoi Titaa - tamma tosin ei tiennyt miksi.

Agi pudisti päätään ja naurahti,
- Ei, en tiedä. Täällä sademetsässä tuppaa olemaan ties mitä lajeja, minullakin on vaikea erottaa lintuja ja lepakoita toisistaan.

Tamma nosti innostuneen hymyn huulilleen kullessaan toisen kertovan ikänsä.
- Hei no sittenhän olemme saman ikäisiä, Agi vastasi tyytyväisenä, pitäen silmänsä Titassa. Kumma todella, ettei kimo ollut ennen törmännyt tähän.
- Mistäpäin olet kotoisin? Minä synnyn laguunilla, Tamma kysyi uteliaana ja lauseen loppua kohden vilkaisi taakseen, laguunin suuntaan. Tosin merelle siitä missä hevoset seisoivat oli päälle 20 kilometriä.

" Mahtavaa! Ihme kun ei ole ennen törmätty " Tamma sanoi toiselle, pitäen katseensa toisessa ja hymyillen vielä leveämmin toiselle.
" Aika läheltä sitä suurta rotkoa päin olen lähtenyt seikkailemaan. Sieltä ei taida olla kovin pitkä matka laguunille, vai? " Tita totesi. Titakin katsahti samaan suuntaan minne toinenkin.

Hymyillen vieläkin tamma otti maasta kepin ja heitti sen ihan huvikseen läheiseen pusikkoon.
Kohta sieltä kuului ilmiselvä " auts " ja punehtavan vaalea tamma astui puskasta esiin, ponikokoinen oli. Tämä näytti hiukan pelästyneeltä ja lähti nopeasti pois.
Titaa kummastutti toinen, ja se katseli toisen menoa hiukan kummasti, ruveten hetken päästä nauramaan.
" Mitä ihmettä tuo nyt oli? " Se sai kysyttyä ja siirsi katseensa takaisin toiseen ihmettelevin silmin.
" Vakoiliko se tai jotain? " Tamma virnisti. Outo tyyppi.

/ Joo-o ei tarvi välittää näistä puskatyypeistä :--D /

/ haahhaa en tiiä miks mutta repesin..... : D DDD...... /

- Niinpä!, Agi myötäili,
- Hmm, ei kai, en ole paljoa siellä päin pyörinyt, tamma jatkoi ja loi mietteliään katseen maahan.

Pian se kuitenkin keskitti katseensa taas Titaan, tämä otti kepin ja viskasi sen ilmeisesti ajanvietteeksi pusikkoon. Yhtäkkiä kuuluikin rasahdus ja sen jälkeen valitteleva ääni. Agin silmät suurenivat, se jäykistyi paikoilleen.
Hetken kuluttua kasvillisuudesta työntyi vaaleanpunertava tamma, joka katosi niin nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Kimo vei yllättyneen katseensa Titaan.
- Öö.. Mitä äsken oikein tapahtui? Tamma lopulta töksäytti, ruveten sitten nauramaan. Tilanne oli kerrassaan koominen.
- Hei kuka istuu keskellä puskaa vakoilemassa? Voi jessus sentään, Agi nauroi, ei toisen sanomiselle vaan kadonneelle ponille. Vakoilla nyt kahta tammaa pusikossa, herranen sentään. Ja poni näytti olevan vielä Chadralainen!

Tammat nauroivat yhdessä tuolle oudolle vaalealle ponille.
" Sitä voimme miettiä yhdessä, varmaan joku outo vaaleanpunaisten avaruusolentojen hyökkäys " Tita sai vastatuksi naurunpyrskähdysten lomassa, ja tämän sanottuaan tamma nauroi entistä maukkaammin. Vuoden naurut!
" En minä ainakaan istu puskassa kiikari sylissä tiirailemassa viattomia ohikulkijoita napostellen suklaaruohoa " tamma vastasi yrittäen pitää naamansa peruslukemilla, mutta onnistuen huonosti.

Naurumaratonin jälkeen Tita yritti rauhoittua.
" Siis oikeasti, mitä se tuola puskassa toimitti? Ja mä kun yritin vain heittää tavallisen kepin tavalliseen puskaan.. Aijaijai, minun pitäisi varoa mitä heitän ja minne " Tita sanoi vielä naurahtean. Sitä tosiaan kummastutti tuo pinkin näköinen poni.
" Hetkinen.. Sillä ei ollut siipiä! " Tamma huudahti hetken päästä.
" Outoa.."

/ Eloa tammojen päivään :-DD /

/ Jeps <: /

- Jaa-a, minulla ei ole hajuakaan mikä elikko se mahtoi olla, Agi pudisti päätään, huvittuneella äänellä.
- Ponilta se ainakin näytti, kimo jatkoi ja katsoi suuntaan johonka vaaleanpunainen otus oli kadonnut.
- Kenties Rowdorien uusi muotivillitys, eivät saa palkattua enää omaa väkeänsä vakoojiksi joten on siirryttävä porsaisiin, Agi virnisti, siirtäen katseensa takaisin Titaan. Olipa tämäkin päivä. Ja kuuma sellainen - kimo päätti viilennyttää itseään ja avasi siipensä isoiksi, ruveten sitten liehuttelemaan niitä ees taas.

- No huhhuh. Odotan innolla seuraavaa avaruusoliojyrsijää. Kenties hyppää päällemme puusta kun pensaat ja maankolot ovat jo käytetty.

" Se taisi olla ponin ja possun ristetytys " Tita nyökäten päällään toista kohti. " Jos tuo oli muotia rodworilaisissa, niin täytyy sanoa että heillä on tosi huono maku! Edes minä en haluaisi näyttää sellaiselta" tamma totesi huvittuneena.

Toinen rupesi jäähdyttelmään itseään, ja niin teki myös Tita, ja tehden pienen lentöpyrähdyksen viileentymään. Tamma kiersi pienen kiepin ilmassa.
" En ole sitten piitkään aikaan lentänyt, tuntuu hyvältä oikoa hiukan näitä siipiä" Tamma sanoi huokaisten.

" Hehhee, mäpäs olen löytänyt jo 2 vakoilijaa, eli se on 2-0 mulle" Tita sanoi virnistäen toisen avaruusjyrsijäkommentille.
" Ja puusta puheen ollen, taidan mennä varjoon tuon puunalle " Tita sanoi naurahtean ja käveli varjoon. Se oli paljon isompi puu kuin muut sielä, joten se toi eniten varjoa,

Agi virnisti,
- Niin, en minäkään, tamma vastasi ja seurasi katseellaan toisen lyhyttä lentokierrosta.

- Minä taas lentää liihotan lähes kaikkialle - minun pitikin alunperin lentää tämän sademetsän yli, mutta puolessa välissä tajusin kävelleeni keskelle ryteikköä eikä sieltä lentoonlähteminen ole tavallisten tallaajien puuhaa, Agi huokaisi siirtäen silmänsä ympärilleen, tutkaillen hetken roikkuvia liaaneja ja kasvillisuutta. Tamma naurahti toisen pistetilanteelle ja siirsi katseensa tähän.

- Hmm. Joo. Minä ajattelin tästä lähteä jatkamaan matkaa, jos vaikka löytäisin tieni toiselle puolelle, kimo tuumi hymyillen, seuraten Titan siipien liikettä.

Hetken kuluttua tamma astahti käyntiin vilkaisten ympärilleen ja päättäen lähtevänsä vasemmalle.
- Mutta oli mukava tutustua, Tita, veikkaan että törmäillään vielä jossain ja joskus. Ei Lorania mikään iso paikka ole, Agi hymähti, pyöräyttäen hymyn suupielilleen.

" Joo, mäkin voisi pikkuhiljaa jatkaa matkaa " Tita sanoi varjostaan.
" Moikka, tavaillaan!" se huikkasi toisen perään, ja katseli toisen lähtöä, ja hymyili samalla toisen perään.
Hetken kuluttua se pisti maahan, ja lepäsi siinä hetken kunnes lähti toiseen suuntaa.

// Tita is gone, kiitos hauskasta pelistä ja sori tää loppuroolaus oli aika.. lyhyttä :'-D //

// Juups, Agikin poistu tossa äsken samalla. (: //