High Forceral, can't trust

// Free ride = Kukatahansa, milloin tahansa, you will be welcam //

Suo levisi Glennan alla villina, kurittomana ja hiljaisena. Kaikista Loranian paikoista tamma oli valinnut juuri tämän, hyljeksityn ja tappavan paikan. Oranssikirjavan valtavat siivet löivät ilmaa, se tunnusteli viileitä virtauksia, vailla pelon häivää. Chadrojen alueet, se ei ollut aikoihin jaksanut välittää... Kaikki oli tuntunut niin oudolta, turhalta, niin turhalta. Uusi siiven isku vauhditti tamman kiitoa hämärtyvässä illassa. Kevyt pilviharso esti auringon viimeisiä säteitä osumasta Glennan siipiin ja kuuta luomasta outoa kajoaan sen hulmuavaan harjaan. Vähitellen Glenna alko laskeutumaan. Se kaarsi hitaasti, mutta varmasti alaspäin ja lopulta sen kaviot koskettivat huokoista maata. Se oli laskeutunut saarekkeelle, jossa kasvoi suurehko tammi. Sen valtavat oksat levittyivät tamman ylle suojaavasti, utuisen suon kietoessa oranssimustan hiljaiseen harmoniaansa.

Rime asteli varuillaan suon reunaa. Tamma ei ollut koskaan pitänyt pimeästä ja havahti nyt pienimmästäkin rasahduksesta. Vaalea katseli säikkynä ympärilleen, sulki sitten silmänsä ja toivoi että voisi olla missä tahansa muualla. Suo oli aavemainen, suo oli pelottava, suo oli tappava. Jopa auringon valossa joten miksi Rime oli päätynyt tänne nyt ? Tamma ei kovin hyvin tuntenut chadrojen alueita, se oli elänyt perheensä kanssa niin suojattua elämää.

Jäähevonen avasi silmänsä ja katseli uudestaan suolle huomaten vieraan hevosen kaartelevan ilmassa. Rime ei uskaltanut sanoa mitään, katseli vain kun toinen laskeutui tammen alle. Tamma asettui luottavaisemmalle mielelle. Lähellä oli toinen hevonen, joten kai se auttaisi jos sattuisi jotain ? Vaalea mietti ja päätti sitten lentää toisen luo saarekkeelle. Rime ponkaisi ilmaan ja kuunvalo kimalteli sen siivissä tamman lentäessä kohti saareketta. Pian jäähevonen laskeutui tammen juurelle ja katseli uteliaana toista.

"Hei", se tervehti ystävällisesti. Vasta silloin Rime äkkäsi toisen nahkasiivet. Tamma epäröi hieman, sillä se ei voinut olla varma mitä mieltä toinen oli chadroista, mutta jäi silti paikalleen odottamaan.

Glenna tuijotti suurta tammea kunnes huomasi varjon koskettavan kasvojaan. Sen eteen laskeutui chadratamma, aika ennakkoluulottomasti ja tervehti Glennaa. Oranssinkirjava kallistie himan päätään ja tuijotti toista silmiin. Nopeita havaintoja olivat säikkyys, arkuus ja pelokkuus. Ei siis kovin vahvaa persoonaa tämä chadra.

"Hei." Glenna vastasi ystävällisesti ja kohteliaalla äänensävyllä. Ties mihin tämäkin menisi, mutta antaa mennä. Tamma ei vaikuttanut ongelmalliselta, ellei se toisi jotain suojelevia ystäviään mukanaan..

Rime tunsi huojennusta toisen vastatessa ystävällisesti. Ainakaan se ei olisi hyökkäyskannalla. Vaalea hymyili hieman. Se ei koskaan oikein ollut sisäistänyt laumojen välisiä vihasuhteita, oli vain oppinut että kaikille täytyi olla kiltti ja kohtelias. Rodworien alueelle Rime ei kuitenkaan olisi ikinä uskaltanut lähteä, jos vaikka törmäisi sotilaisiin ? Ei, sellaiseen tamma ei halunnut joutua.
"Kuka sinä olet ?" vaalea kysyi uteliaana ja katseli toista suurilla silmillään.

Glenna jatkoi toisen tarkastelua. Se rentoutui hieman, muttei kokonaan. Glenna taasen oli täysin rauhallinen. Se olisi ollut huolissaan jos kyseessä olisi ollut ori tai sotilas, mutta ei ollut. Siispä se kuunteli toisen kysymyksen ja hymyili sitten.

"Gelendra" Yhdellä, kohteliaalla sanalla. Ei muuta, ei lisäyksiä, ei mitään. Vain nimi, vain yksi sana. Ääni oli pehmeä ja rauhallin en, aivan kuin Glenna olisi kuvitellut olevansa omalla alueellaan.

Rime nyökkäsi.
"Minä olen Rime", se selitti ja tutkaili toista. Ei ollut tavanomaista törmätä rodworeihin chadrojen alueilla, mutta vaalealle se oli se ja sama. Mitä väliä hevosen siivillä tai värillä oli ? Jäähevonen hymyili varovasti. Toinen näytti hyväksyvän sen. Rime kuitenki ihemtteli hieman, miten toinen saattoi olla niin rento toisten alueilla, lakia rikkoessaan ? Kai siihenkin tottui.

Toinen oli erikoisen värinen, mustan ja oranssin kirjava. Rime ei ollut ennen törmännyt sen väriseen siivekkääseen, tosin ei se ollut rodworeita kauheasti tavannutkaan, kun ei ollut omalta alueeltaan uskaltanut poistua. Vaalean katse kiinnittyi toisen valtaviin siipiin. Niillä oli varmasti helppo lentää vaivattomasti, yhdellä siipien heilautuksella pääsisi monta metriä eteenpäin. Toista kuin Rimen pienet siivet, jotka olivat lähinnä ketterää hypähtelyä varten.

Glenna nyökkäsi toisen esittäytymiselle. Se katsoi toista ystävällisesti ja pohti sen motiivena puhua rodworille näin suoraan. Toisaalta, olihan se rodworien alueella...

"Hei vaan, Rime. Oletko vain iltakävelyllä täällä?" Glenna kysyi todella ystävällisesti ja mukavalla äänensävyllä. Se suunnitteli jatkavansa matkaansa kohtapuoliin, mutta mukavalle keskustelulle vastapuolenkanssa olisi aina aikaa.

Rime naurahti hieman.
"Sinnepäin. Etsin yösijaa ja päädyin vahingossa tänne", tamma kertoi. Vaalea hymyili. Toinen vaikutti mukavalta, miksi niin monet inhosivat rodworeja ?
"Entäs itse ?" Rime uteli koettaen kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä tungettelun sijaan ja möllötti toista yhä jäänsinisillä silmillään. Tamma oli jo rentoutunut ja luotti toiseen, kun Gelendra oli ollut jo näin ystävällinen, mitä se enää hautoisi ? Vaalea ei koskaan ollut ajatellut että sitä olisi todella helppo huijata tai hyväksikäyttää, mutta niin asiat olivat.

Glenna seuraili toisen rentoutumista. Niin sitä pitää, se hymyili toiselle ja nyökkäili päätään sen puhuessa. Glenna soi katseen myös nousevaan sumuun, pian se olisi kietoutunut molempien tammojen ympärille, eikä vaarana olisi enää muita katselijoita. Miten Glenna rakastikaan tätä paikkaa!

"Suon luonto kiehtoo minua ja tämä taivaallinen sumu." Glenna sanoi kaihoisasti. Luonnonlapsena se rakasti kaikkia luonnonilmiöitä, vaan öinen, salaperäinen sumu oli yksi sen suosikeista.

Rime katseli ympärilleen. Sumu tosiaan oli piirittänyt ne. Tamma nyökkäsi toiselle osoittaakseen kuulleensa tämän sanat. Jäähevonen tuli ajatelleeksi ettei tämä suon saareke olisi sen huonompi nukkumapaikka, tänne eivät päässeet pedot eivätkä muut hevoset luultavasti näkisi sitä sumulta eivätkä näin ollen tulisi häiritsemään. Rime tajusi pian olevansa väsynyt, olihan yö jo pitkällä. Tamma ei pystynyt pidättelemään haukotusta, toivoi että toinen ymmärsi sen olevan merkki väsymyksestä eikä suinkaan huonosta seurasta ja hymyili Glennalle hieman.

Glenna hymyili myötätuntoisesti Rimelle sen haukotellessa. Oli tosissaan tulossa myöhä ja rodwortamman olisi ehkä syytä lähteä kohti omia maitaan. Jos se nyt sellaisiksi niitä saattoi enää kutsua.. Vaistomaisesti Glenna vilkaisi hieman ympärilleen ja suuntasi sitten taas hämäräiset silmänsä toiseen.

"Minun tulisi ehkä lähteä.. Mutta oli mukava tavata." Glenna lisäsi loppuun iloista nuottia yllä pidellen. Tosissaan, tämä chadra oli ihan mielenkiintoinen tapaus. Tälläiset osoittivat miten utuisia laumaerot ja vihat loppujen lopuksi olivatkaan. Glenna hymyili toiselle ja levitti neli metriset siipensä avoimeksi, käveli vähän kauemmaksi puusta ja jäi odottamaan hetkeksi.

Rime nyökkäsi toiselle pienen hymyn kera.
"Niin minustakin", vaalea sanoi. Se ymmärsi kyllä että toisella saattoi olla omia menoja eikä loukkaantunut toisen lähdöstä. Tamman silmät alkoivat siristyä ja painua umpeen, mutta tämä päätti houkutuksesta välittämättä lähteä jonnekin muualle nukkumaan. Suo olisi liian aavemainen paikka sille. Jäähevonen nosteli seisomisesta jäykistyneitä jalkojaan ja leyhytti siipiään pari kertaa, otti sitten pari lyhyttä laukka-askelta ja ponkaisi ilmaan. Rime lensi ketterän chadramaisesti kaarrellen yhä kauemmas ja kauemmas suosta.

Glenna vilkaisi toisen menoa hymynkera ja ponkaisi sitten itsekin ilmaan. Viileä yöilma huuhtoi sen pitkää harjaa ja sen haaveilevat silmät pysähtuivät kuun valaisemiin pilviin. Hitaasti, mutta voimakkain siipien lyönnein se lensi eteenpäin kohti omia maitaan.


// Glenna is out, kiitos pelistä //