Kuurankukkia

Rime kulki pitkin tiheän sademetsän kapeita polkuja, aluskasvillisuutta varoen. Tamma oli tullut etsimään jotain syötävää ja kuuntelemaan trooppisten lintujen laulua. Papukaijan rääkäistessä oksistossa vaalea vihdoin löysi etsimänsä. Vesi nousi tamman kielelle sen nähdessä pienen puun, jonka oksille helposti ylettyi, notkuvan eksoottisen makoisista hedelmistä. Tamma alkoi maiskuttaa hedelmiä sen suun värjäytyessä oranssiksi. Nauttiessaan vaalea unohti kokonaan ympäristönsä ja keskittyi vain taivaallisen ihanaan makuun. Se ei koskaan eläessään ollut syönyt mitään niin herkullista.

Oli se sitten ärsyttävää. Oli ärsyttävää ettei tiennyt jotain mikä pitäisi tietää, mistä sai kaiken aikaa muistutuksia halusi tai ei, aina kun oli valveilla ja joskus unissaankin. Tai ainakin se oli joskus ärsyttävää ja joskus vain mielenkiintoista, kuten juuri nyt. Kuura käveli korvat pystyssä pitkin sademetsää, melko jännä paikka oli itsessäänkin jo se, muistutti vähän aarnimetsää mutta oli väreiltään kirkkaampi ja tunnelmaltaan jotenkin sellainen, että sinne oli aina tervetullut. Tamma piti metsiköistä. Mutta nyt tuo ei jaksanut keskittyä sellaiseen vaan seurasi jälleen yhtä lankaa, jonka merkityksestä ei tiennyt mutta halusi tietää. Lanka, viiva, vana, miksi sitä halusikaan kutsua oli kirkkaan hohtavainen, ehkä sinertävä tai sitten ei. Ja siksi Kuura seurasi juuri sitä eikä jotain niistä muista langoista, jotka nyt näkyivät vain sumeina varjoina, kun tuo keskittyi hassunväriseen yksilöön.

Rime maiskutti hedelmänsä loppuun, lipoi vielä huuliaan ja kääntyi sitten. Enää sillä ei ollut nälkä. Tamma yllättyi nähdessään nuoren rodworin, puiden lomassa jonkin matkan päässä siitä, ilmeisen keskittyneenä johonkin mitä vaalea ei nähnyt. Rime oli kahden vaiheilla, olihan toinen rodwor, mutta se ei näyttänyt vihamieliseltä ja oli nuori tammakin vielä. Tamma teki päätöksensä ja hihkaisi:
"Hei", iloisesti, säröilevällä äänellään tuoden mieleen lähinnä posliininuken. Jäähevonen hymyili toiselle ystävällisesti ja katseli tätä.

Kuura heräsi hinkuyskäiseen ääneen joka tervehti sitä ja tuo seurasi kirkasta lankaa katseellaan. Se johti suoraan chadratammaan. Jännän langan tuo omistikin. Mutta langat katosivat, osittain kun tamma jäi katselemaan tuota vierasta, keskittyi muihin asioihin.
"Hei."
Kuura sitten lopulta lausahti yksinkertaisesti.

Rime hymyili toiselle luottavaisesti.
"Kuka sinä olet ?" se kysyi kohteliaasti ja katseli toisen jännää kuviointia siinä määrin, minkä saattoi ottaa yhä kohteliaana tarkasteluna eikä epäkohteliaana tuijotteluna. Tamma pohdiskeli, millä asialla rodwor mahtoi chadrojen alueella olla. Ei sillä tosin vaalealle ollut väliä, mutta pohdiskelipa kuitenkin. Rime hymyili edelleen vienon kohteliaasti toiselle, odotti vastausta.

Kuura tuijotti toista hyvin epäkohteliaasti. Mitäpä tuo olisikaan käytöstavoista välittänyt, miksi olisi pitanyt, viholliselle jota tamma ei viholliseksi mieltänyt. Jos jotkut vihollisia olivat niin orit ja ne, jotka halusivat pahaa Kuuralle tai äidille. Mutta ei musta silti halunnut olla kohtelias.
"Lumihuuru."
Olipas nuorikko nyt harvasanainen heppu. Mutta Kuuralla pyörivät päässä lähinnä solmuun sotkeutuneet langat, eikä se juuri jaksanut keskittyä johonkin tuntemattomaan chadranpuolikkaaseen.
"Kuuraksi kutsuttu."

Rime nyökkäsi kohteliaasti toiselle välittämättä tämän tylystä olemuksesta. Tuskin toinen tarkoitti pahaa.
"Rime", tamma kertoi vaikkei toinen sen nimeä ollut kysynyt tai vaikuttanut haluavan tietääkään. Vaalea katsoi edelleen toista ystävällisesti, mietti mitä sen päässä mahtoi pyöriä.
"Mitäs sinä täällä ?" se kysyi edelleen siirappisen miellyttävään sävyyn, tehden selväksi ettei sen ollut tarkoitus tunkeilla, kunhan kyseli vain.

Kuura hylkäsi hetkeksi ajatuksensa langasta ja keskittyi nykyhetkeen, kallistaen päätään tarkastellessaan Rimeä tarkemmin. Tavan tuo oli oppinut Jokerilta, jolla oli tapana myöskin kallistaa turpaansa suuntaan tahi toiseen miettiessään. Toinen vaikutti heiveröiseltä, vähän vanhemmalta kuin tamma itse. Mutta sillä ei ollut väliä juurikaan, chadra ei kovin hyökkääväiseltä vaikuttanut ja Kuura luotti voimiinsa, mutta juuri nyt musta mietti lähinnä mitä paljastaisi.
"En mitään erityistä... tutkiskelen."

Rime nyökkäsi toiselle. Eipä tämäkään sen erikoisemmin ollut miettinyt minne menisi, etsiskellyt vain syötävää. Vaaleaa värisytti ajatus että se olisi tutkiskellut rodworien maita, sinne se ei ikinä ollut uskaltanut mennä. Rimestä ei ollut lakien rikkojaksi, sen omatunto soimaisi jo lähes kärpäsen tappamisestakin. Äkkiä syvemmältä metsästä alkoi kuulua siipien kahinaa ja hätäisiä lintujen huutoja.

Tamma säpsähti, käännähti varuillaan kohti äänen suuntaa ja huomasi juuri parahiksi lintujen lentävän hevosten päiden ylitse. Vaalea vilkuili ympärilleen hätääntyneenä, säikkyi pientäkin rasahdusta, heilutteli korviaan ja jännitti lihaksiaan valmiina pakenemaan. Rimen silmät pyörivät päässä, sitä hermostutti entistä enemmän kun se ei nähnyt, mikä oli säikyttänyt linnut. Tamma oli kuulevinaan pienen rasahduksen, terästi kuulonsa ja katsoi silmät lautasina äänen suuntaan. Oliko siellä jokin peto, puuma ? Vai kenties toinen hevonen. Vaalea tuijotti yhä metsään pelokkaasti, hengitti nopeasti ja tunsi jalkojensa tärisevän hieman. Rime kuuli toisenkin rasahduksen ja säpsähti voimakkaasti. Tamma luimisti korviaan, heilutteli niitä sitten uudestaan, koitti paikantaa tulijan tarkkaa sijaintia ja hermostui entisestään. Vaalea ei ollut varma, ehtisikö pakoon tarvittaessa vai jäätyisikö paikalleen pelosta. Sitä voisi jäähevoselta ehkä odottaa. Oli ainakin selvää, että tulija oli lintua tai jänistä suurempi otus, pikkueläimet eivät olisi pitäneet tuollaista ääntä.

Rime vavahti uudestaan. Se ei tehnyt tietoista valintaa siitä miten toimi, vaan refleksit pakottivat sen reagoimaan. Sanaakaan sanomatta kauhistunut Rime kääntyi kannoillaan ja ryntäsi huimaan laukkaan, saaliseläimen vaistojen saattelemana kiihdytti yhä vauhtiaan ja ajatellen vain pakoonpääsyä tamma juoksi hidastamatta vauhtiaan ja metsän harvetessa nousi siivilleen ja lensi pois, jätti sademetsän nopeasti taakseen ja pakeni unohtaen Kuuran tapaamisen hetkeksi lähse kokonaan.

// sori tuplaposti, piti vaan saada Rime pois kun tää lagas niin pahasti //