What's up Beauty?

// Hyvin Darren mainen otsikko <3 Dreamer ja pikkusisko //

Arolla kävi leuto tuuli Daregronin irrotellessa ilmassa. Se oli jo päiväkausia käynyt arolla mittelemässä voimiaan tuulen ja ilman kanssa, sillä kovin tylsää sillä oli ollut. Sota ei kiinnostanut todellakaan, olivathan Darrenin ja sen siskojen vanhemmat menehtyneet moisessa ja sen jälkeen Darling oli kasvattanut pikkusisaruksensa pysymään poissa laumakahakoista. Eivätkä ne rodworit voineet niin kamalia olla... Olihan Darlingillakin ollut monta juttua niiden kanssa, sellaisia juttuja joita se kutsui älyllisiksi sanaarvoituksiksi (= muutaman viikon kestoinen hupisuhde) ja jopa strategiseen peliinsä lukeutuvia suhteita (= ystäviä tai jotenkin muuten älylliseen onnistumiseen viittaavia suhteita). Darren teki tiukan silmukan ilmassa ja laskeutui sitten maahan. Siitä oli jo ollut tovi kun ori oli tavannut viimeksi Darlingin.. Ja vielä pidempi aika kun se oli viimeksi nähnyt Sixellan.. Mitäköhän pikkusiskolle oikein kuului... Aron tuuli heilutti Darrenin pitkää viininpunaista harjaa orin viikatessa kultaiset siipensä kyljilleen, hengähdystauon paikka.

Sixella puristi siipensä tiukasti vasten kylkiään, se ei alkuunkaan pitänyt arolla käyvästä tuulesta, ei alkuunkaan. Tuuli tarttui höyheniin vähän väliä, ja yritti nostaa tamman ilmaan, pelkkä ajatuskin lentämisestä sai kirjavan puremaan hermostuneesti huultaan. Ei Darlingilla ollut tälläisiä vaikeuksia lentämisen kanssa, eikä Daregronilla, kumpikin lensi varsin mallikkaasti, saattoi huoletta temppuilla ilmassa. Sixelalle pelkkä ilmassa pysyminen tuotti tuskaa, suoraan sanottuna tämä oli hengenvaarallinen ilmassa. Itselleen sekä muille.

Punaharjainen tamma keskittyi pysyttelemään maasta, eikä alkuunkaan tullut huomanneeksi laskeutunutta veljeään vähän matkan päässä. Sixellan kultaiset silmät pysyivät tiukasti aron tomussa.

Darren vilkaisi ympärilleen laskeuduttuaan. Onneksi ei tullut kovinkaan paljoa ja sekin mitä tuuli, ei ollut mikään kylmä viima. Onnekasta sinäänsä. Darrenin yllätykseksi se sai silmiinsä tutun hahmon. Sixella! Ori otti muutamia askeleita hiljaa kohti pienehköä tammaa ja pysähtyi sitten muutaman metrin päähän todeten ettei toinen ollut vieläkään huomannut veljeään. Kohtahan se kävelisi oria päin! Mitäs jos Darren olisikin ollut joku pahoinpitelijäori. Keltainen virnisti katsellessaan maata tuijottelevan tamman kulkua.

"Hei Xel!"

Sixella hypähti näyttävästi taaksepäin, pelkästä yllätyksestä, vaikka oli jo tunnistanut veljensä äänen. Tamman oli kuitenkin tarkistettava vielä kertaalleen kehen oli ollut törmäämässä. Iloinen hymy nousi chadran huulille tämän tunnistaessa oman veljensä.

"Darren!" sulkasiipi hihkaisi innoissaan, loikaten halaamaan veljeään, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Sehän oli aivan rikollista, etenkin kun Sixella rakasti sisaruksiaa, miten se olikin antanut tapaamisen venyä.

Darren virnuili veikeästi siskonsa loikatessa hieman taaksepäin ja sen jälkeen kapsahtaessa kaulaansa. Olipa siitä aikaa, ja aivan liian kauan. Darren pörrötti turvallaan leikkisästi Sixellan harjaa ja naurahti.

"Pitä pikkusisko? Joko olet valloittanut puolellesi puoliLoraniaa ja syrjäyttänyt siskosi vallasta?" Darren kysyi ilkikurisesti virnuillen samalla kun peruutti muutaman askeleen voidakseen tarkastella siskoaan paremmin.

Sixella tunsi itsensä niin paljon paremmaksi veljensä seurassa, varmemmaksi ja rennommaksi, ehkä se johtui siitä että tamma tiesi toisen olevan toinen niistä kahdesta hevosesta jotka rakastaisivat tätä oli tämä millainen vain.

"Hah, en minä sellaiseen ole kykeneväinen." punakirjava vastasi hymyillen, vaikka kysymys sai sen vain muistamaan kuinka vähä pätöiseltä Darling sai sen tuntemaan, haluamattaan. Ei ollut helppo varttua kuvan kauniin siskon varjossa, mutta se ei estänyt Xellaa rakastamasta tätä.
"Darlingilla ei ole huolen häivää." tamma jatkoi hymyillen, tutkaillen veljeään hieman paremmin.
"Mutta sinä näytät hyvältä." tämä huomautti, kultaisten silmien tutkiessa Darrenia, "Olet tainnut saada hieman lihaksia sitten viime näkemän."

Darren hymyili toiselle ja seisoi rennosti kuunnellen toisen puheita. Eipä niin.. Kukapa Darlingin syrjäyttäisi. Ori muisti kuinka se oli kerran vakoillut vanhempa siskoaan kun se oli tosta noin vaan kiertänyt sen melkein 180 cm korkean rodwororin kavionsa ympärille. Darren pudisti hieman päätään muistikuvalle. Sitten se naurahti Sixellan kommentille joka kohdistui siihen itseensä.

"Niin, lähiaikoina on ollut aikaa treenata. Mutta minkä järkytyksen koenkaan kun minun pikku Sixellastani on kasvanut lähes aikoinen nainen!" Darren vastasi hymyillen tuttavallisesti. Onneksi se oli kohdannut siskonsa, Sixellalle se saattoi olla juuri sellainen kuin oli. Paitsi että Darren varoi aina puhumasta perässään juoksevista tammoista kun oli Xellan kanssa.

"Ilmeisesti, se näkyy." Sixella vastasi hymyillen, Darrenin kommenttiin tamman aikuisuudesta se ei osannut vastata. Ei kirjava tuntenut itseään aikuisemmaksi, tai ehkä se alkoi hiljalleen fyysisesti lähennelläkkiin lopullista korkeuttaan, mutta muuten tamma oli yhä melko nuoren oloinen.
"En vielä pitkään aikaan, yhä minulla samat rimppakintut on." kultasilmäinen vastasi veljelleen.

Kyllähän Xella oli aina tiennyt kuinka tamma pitivät Darrenin ulkonäöstä, ei ori siitä itse puhunut, mutta useammin kuin kerran kirjava sai kuulla satunnaisten tammojen puhuvan veljestään. Miten se oli saanutkin kaksi sisarusta joista kummatkin olivat niin hyvän näköisiä? Samalla kun Sixella tunsi itsensä lähinnä pesueen rumaksi ankanpoikaseksi.

Darren hymyili lämpimästi siskolleen. Se kallisti hieman päätään tamman kommenteille siitä sun tästä. Tiesihän Darren Xellan huonon itsetunnon, muttei ihan täysin ymmärtänyt siihen syytä. Tai no.. Toki Darling oli siihen varmaan pitkälti syyllinen, mutta silti. Xel oli kaunis, omalla suloisella tavallaan ja Darren piti siskostaan. Molemmista niistä yhtä paljon. Miksi siis Xel piti itseään niin paljon huonompana ilman syytä?

"Äh, Xel, älä vertaa itseäsi Darliin. Vähättelet itseäsi ihan suotta!" Darren vastasi toisen kommenttiin hymyillen, mutta hieman nuhtelevalla äänensävyllä. Joskus Darrenkin ihmetteli miksi sisarussarjan kolmas osa oli niin erilainen kuin kaksi ensimmäistä.. Samoista vanhemmistahan he olivat? Vaikka kun Darren oli puhunut siitä Darlingin kanssa, se oli ollut jotenkin todella outo.. No jaa, kunhan Xel vaan tajuaisi orin pointin.

Sixella ei juuri halunnut puhua tuntemuksistaan, ei ainakaan Darrenin kanssa, tämä ei yksinkertaisesti voinut käsittää tamman ajatuksia, vaikka muuten puolin rakas ja täydellinen veli olikin. Tottakai toinen halusi vain parasta sisarelleen ja näki tämän hyvässä valossa, ja tottakai tarkoitti hyvää. Mutta silti, Xella ei tuntenut halua puhua ajatuksistaan kummallekkaan sisarukselleen, ehkä siksi että tunsi itsensä huonoksi sisareksi ajatellessaan niin.

Tietämättä miten vastata veljensä huomautukseen, kirjava tyytyi vain hymyilemään hieman, se ei voinut itselleen mitään, ei ajatuksilleen eikä tunnoilleen. Ei se Darlingin seurassa siitä juuri välittänyt, mutta jos muita oli paikalla, tamma vetäytyi mieluusti hieman taaemmalle.

"No mutta, mitä sinulle muuten kuuluu?"

Darren ei lakannut hymyilemästä Xellan tehdessä aiheen vaihdoksen. Hyvä on, eihän Xel koskaan ollut tästä aihepiiristä pitänyt. Ori silmäili hetken siskonsa silmiä ja päätyi sitten virnistämään leikkisästi.

"Vältellyt Loranian kaunottaria, kuten sinua. Olenpahan välttynyt taas kerran Darlingin sättimiseltä." Ori heitti letkeästi viitaten viimeisellä siihen miten isosisko valiti Darrenille miksei sille kukaan kelvannut. Xella tiesi varmasti tilanteen, olihan se ollut niitä saarnoja kuulemassa. Miettikää nyt mikä aihe...? Darren naurahti itsekseen muistolle. Niinpä, se ei ollut nähnyt Darlia hetkeen.

"Muuten ei oikein mitään uutta.." Darren jatkoi vakavoituen hieman. Sen silmiin palautui sen ulkonäköä yleensä vallitseva hillitty vakavuus. Ja ori jatkoi.

"Sota huolettaa.. Ei tiedä milloin muitakin kuin sotilaita vedetään mukaan.." Ääni oli rehellinen. Darling oli kasvattanut sisaruksensa sodanvastaisiksi ja Darren kunnioitti Darlingin tarkoitusta. Ori ei sietänyt sotaa ja vihaa, ei sitten ollenkaan.

Sixella naurahti, se oli kerran jos toisenkin saanut kuulla Darlingin tiukat saarnat Darrenille, itselleen tamma ei ollut saanut saarnoja, ellei laskettu niitä kertoja kun sisko oli muistuttanut pienenpäänsä vieraiden orien vaaroista ja sodan pahuudesta. Aina hieman leikillään, mutta kyllähän Xella oli hiljalleen tajunnut, sillä ei ollut samallaista taitoa pyörittää kuka hyvänsä kavionsa ympärille, eikä se totta tosiaan tulisi pärjäämään sodassa.

Sodan tullessa aiheeksi myös keskustelussa, tammakin vakavoitui, se ymmärsi hyvin miksi Darling vastusti sotaa, kuten Darrenkin, kumpikin muisti hyvin vanhempien menetyksen aiheuttaman surun. Sixella oli ollut liian nuori käsitelläkseen niin isoja tunteita.
"Et kai vain tarkoita että sinäkin olet vaarassa joutua rintamalle?" tamma kysyi hieman käheällä äänellä, ainoa mitä se todella pelkäsi oli se että jotain olisi tapahtunut Darrenille taikka Darlingille.

Darren piti kasvonsa vakavina ja pohti Xellan kysymystä. Ei, Darren ei menisi vaikka käskettäisiin. Ori tiesi että moiset ajatukset olivat kiellettyjä, eihän se voisi vastustaa Rilosta niin... Mutta ori kehittäisi jonkun tekosyyn.

"En usko, eiköhän sotilaat hoitele tämän. Turhaa minusta huolehdit" Darren piti hallitun tauon puheessaan miettien pitäisikö sen kertoa vai ei, mutta päätyi kuitenkin kertomaan.

"Ennemminkin Darlista... Se on taas aika tiheään lennellyt niin rodien kuin hylkiöidenkin alueilla.. Vaikka eihän D'n menemiset meille kuulu." Ori vilkaisi hieman ympärilleen puhuessaan. Se ei halunnut tyllä muiden yllättämäksi puhuessaan Darlingin vaelteluista. Silti tuntui lohdulliselta jakaa jonkun kanssa se tieto. Darren oli hiljattain törmännyt johonkin raivostuneeseen Darlin yhdenyönjuttuun joka oli raivonnut tamman häipyneen seuraavana aamuna jonkun rodin mukaan. Darren oli vaan naureskellut asialle ja pyöritellyt silmiään, mutta syvemmällä mielessään ollut huolissaan.

Sixella rauhoittui hieman, se todellakin uskoi Darrenin keksivän jotain, pakon edessä. Veli kyllä selviäisi mistä vain, ainakin tamma toivoi niin, tuskin toinenkaan halusi Rilosta vastaan nousta, jos suora käsky kävisi.
"Ehkä, tosin se taitaa olla ainoa asia jonka osaan kuin vettä vain." kirjava vastasi hymyillen, huvittavaa että juuri Xella oli se joka huolehti sisartensa kunnosta, eikös tämän olisi pitänyt olla se vallaton ja huoleton nuorimmainen?

"Hylkiöiden ja rodien puolella?" Sixella toisti hämmentyneenä, jossakin sen sisällä heräsi hirmuinen halu käskeä Darlingia lopettamaan moinen, koskaan ei tiennyt milloin eteen sattuisi joku joka ei lankeaisi toisen häikäisevän kauneuden taikka lumoojattaren käytöksen edessä.
"Hulluksikko D on tullut? Jos joku hieman tärkeämpi kuulee siitä, ties mitä voi tapahtua.." kirjavan ääni poukkoili hieman, se ei ollut ikinä tiennyt miten suhtautua rodworeihin, ehkä siksi ettei ollut yhtään koskaan tavannut, mutta tiesi mitä voisi käydä jos isosiskon seikkailut kantautuisivat vaikka Riloksen korviin. Tammaan Darlingin kauneus tuskin vaikuttaisi, ainakaan suopealla tavalla.

Darren katseli siskonsa hermoilua, sitten se hymähti hieman naurun sävyä äänessään.

"Äh, Xel, se on Darlin juttu. Ei se koskaan ole muiden sanomisista välittäny..." Darren puhui täyttä totta. Sisarussarjan vanhin oli aina käyttänyt hyödyksi ulkonäköään ja vanhimmuuttaan ja tehnyt mitä halusi, eikä Darren uskonut että siihen edes voisi tulla muutosta.

"Saisi välittää." Sixella totesi hieman tarkoittamaansa tiukemmin, se ei ollut ikinä täysin hyväksynyt siskonsa välinpitämättömyyttä muiden puheille, ennemmin tai myöhemmin se voisi kostautua. Jopa Darlingille.

"Tai siis, kyllähän sinä tiedät mitä tarkoitan, en vain halua että se vielä kostautuu D:lle joskus." tamma jatkoi pehmeämmin, Darren oli luultavasti ainoa jolle Xella saattoi puhua näin suorasukaisesti ja vapaasti, lähes mistä vain. Kyllähän tietenkin Darlingillekkin, mutta siskoa näkyi harvemmin, ehkä siksi että tämä huitoi milloin missäkin, samalla kun nuorin sisaruksista pysytteli tiukasti sulkasiipien alueilla.

"Niin, no mut Darli on Darli, ei se siitä muuta, ja se pitää kyllä huolen itsestään" Darren vastasi rauhoittelevasti. Se luotti Darlingin päättelykykyyn ja taitoihin, eikä loppujen lopuksi ollut siitä juurikaan huolissaan, näin kun ajatteli.

Taivaalla roikkui muutama tumma pilvi. Kenties kaksikko saisi kohta vettä päälleen...

"No niin, kyllähän minä tiedän, mutta tiedäthän sinä minut.. En osaa olla huolehtimatta." Sixella vastasi, hymyillen hieman vinosti, kyllähän tamma tiesi siskonsa pärjäävän. Se vain tuppasi aika ajoin unohtumaan sulkasiiven muistaessa kaikki ne vaarat joita maailma sisälsi.

"Olenhan minä sinustakin huolissani, vaikka sinulla tuskin on mitään hätää." Xella lisäsi naurahtaen.

Darren hymyili toisen huomautukselle. Sellanenhan Xel oli, siinäkin se erosi isosisaruksistaan.

"Niinpä niin" Se lausahti hieman miettiväisenä. Mihinköhän se matkaisi tämän jälkeen? Kukaan ei odottanut Darrenia missään, kukaan ei halunnut sen memevän mihinkään, eikä orilla ollut mitään tehtävää...

"Mitä aiot seuraavaksi?"

"En oikein tiedä, ei minulla ole ainakaan mitään suunnitelmia.." Sixella vastasi hieman epävarmasti, yrittäessään muistella mahdollisia sopimuksia, joita ei kuitenkaan ollut. Harvemmin oli, kuten niin useasti oli todettu, ei tamma ollut kovinkaan luonnollinen sosiaalisissa tilanteissa vaan jäi yleensä vähemmälle huomiolle. Vaikka monesti tätä yritettiinkin pitää mukana keskustelussa, tähän sulkasiipi ei ollut ikinä tullut ajatelleeksi syytä.

"Kaiketi pitäisi etsiä jostakin suoja sateen ajaksi, muuten saan koko loppu päivän kuivatella sulkiani." Xella jatkoi, levittäen varovasti siipiään, hetkessähän ne olisivat kuivanneet jos tamma olisi lentänyt kiekan taikka kaksi. Mutta tämä valitsi mieluummin märät siivet, ainakin jos toinen vaihtoehto oli kasa murtuneita luita.

"Eipä minullakaan mitään suunnitelmaa ole... On se elämä tylsää, vaan hengata ja olla. Tapasin tossa taannoin aika mielenkiintoisen chadraorin.. Sen nimi oli joku outo.. joku Hyper jotain.. Kapinaallinen, erotettu chadrasta murhan vuoksi ja nyt hengailee siivellisenä hylkiönä ja käy aina välillä chadrojen alueilla, kun kaikki eivät tiedä sitä hylkiöksi... Jännä tapaus.." Darren heitti mielikuvat tapaamastaan orista.

Sixella naurahti hieman, elämä oli tosiaan tylsää, mutta tamma ei edes uneksinut hankkivansa siihen jotain jännitystä, entä sitten kun sitä ei kestäisikään.
"Ehdoin tahdoin hylkiöksi? Sekö on mielenkiintoista, olla kenen tahansa ilkeämielisen laumalaisen pistävän kielen ja kovien kavioiden armoilla?" tamma kysyi, se ei voinut ymmärtää moista.

"Ja murha.." kirjava toisti, puhdistaen hieman päätään, kyllähän Darren tiesi mitä mieltä Xella oli minkä tahansa olennon elämän riistämisestä. Tamma ei olisi itse saattanut tehdä pahaa kärpäsellekkään.

"Kyl mä Xel tiedän mitä sä siitä mietit. Mut se oli ihan aikuinen ori.. Eikä sillä ollu ollu helppoa, ja se jonka hengen se oli riistänyt, se oli yrittänyt tappaa sen Hypertyypin.. Mut, ei tappaminen ole oikein, siinä olen samaa mieltä" Darren vastasi siskolleen vakavana, aihe oli mukavan avoin, siitä ei saattanut keskustella muiden kanssa kuin lähimmäsiten. Mitäköhän sisarusten vanhemmat olisivat ajatelleet jos olisivat tienneet kolmikon viettävän tälläisiä elämiä.. Varsinkin Darling... Darrem pyöräytti hieman päätään ja vilkaisi sattumoisin taivaan rantaan ulottuvalle arolle. Tyhjää, viileää ja heinäistä.

Sixella olisi voinut sanoa yhtä jos toista veljelleen tämän mainitessä sanoja kuten 'aikuinen', tappaminen oli väärin tamman mielestä, se oli juuri tyypillinen tapaus, joka olisi kääntänyt toisen poskensa jopa itse pirulle nousematta tätä vastaan edes sanoin. Tärkeintä oli ettei kukaan saanut nujerrettua sitä joka itse oli.

"Toivottavasti hän ei kuitenkaan ollut kovin kevytkenkäinen tappamisen suhteen, silloin saisit huolestua omasta seurastasi." tamma huomautti veljelleen, se ei halunnut saada riitaa aikaiseksi, joten varoi tuomitsematta toisen tapaamia hevosia liian nopeasti taikka tiukasti.

Darren hymyili siskolleen. Usein Xella tuntui niin paljon vanhemmalta kuin Darren, varsinkin ajatustensa perusteella. Darren vaan oli ja jutteli toisille ja hengasi ja nautti elämästään, ei huolehtinut siskoistaan tai seurastaan.

"Älä huoli, en usko että tapaan häntä uudelleen" Ori sanoi hymyillen kevyt virnistys huulillaan.