Snow is frozing my Heart

// Kuka tahansa //

Keltavalkoinen hevonen seisoi polvia myöten paksussa, valkoisessa lumihangessa. Taivaalta tipahteli yksitellen viimeisiä lumihiutaleita joille ei loppua meinannut tulla. Kylmyys kiemurteli Darlingin jaloissa, mutta valkokultainen ei jaksanut pohtia moista sillä hetkellä. Sen ajatukset harhailivat siinä sun tässä, pohtiessa niin sotaa kuin edellisiä juttujaankin. Se Ramos oli jäänyt kaihertamaan Darlin mieltä. Mielenkiintoinen ori, kenties tamma tapaisi sen tulevaisuudessa uudelleenkin... Hitaasti Darling otti askeleen ja toisen, nostellen siroja jalkojaan korkealle hangen ylle upottaakseen ne uudelleen valkoiseen hankeen. Hiutaleita tippui vain harvakseltaan, eivätkä ne estäneet Darlia näkemästä useiden satojenkaan metrien päähän. Keskittyikö se näkemäänsä, se oli sitten aivan eri asia. Hiutaleet olivat tehneet Darlin siiville valkoisen kuorutuksen, joka hitaasti leijaili alas siiviltä, omaan tahtiinsa. Kultavalkoinen harja heilahteli askeleiden tahdissa ja ainoa ääni, joka lumihangella kaikui askeleiden hiljaisen ratinan lisäksi oli Darlingin kilisevät nilkkarenkaat.

Rime laukkasi paksussa lumihangessa, edeten kuitenkin melko hitaasti kinosten takia. Lumi hiljensi sen kavioiden äänet tuskin kuuluviksi ja auringon pilviharson takaa siivilöityvä valo kimalsi yhtä lailla lumessa kuin hevosessa itsessäänkin. Tamma sopeutui värinsä puolesta ympäristöön jopa paremmin kuin kameleontti. Jos vaalea olisi pysähtynyt aivan paikalleen, sitä olisi ehkä voinut luulla jääveistokseksi. Rime huomasi jalkojensa alkavan väsyä ja hidasti suoraan käyntiin. Tamma nosteli jalkojaan ja puuskutti hieman. Samassa vaalea huomasi kauempana toisen siivekkään, joka kulki tammasta pois päin. Hetkeksi Rime unohti väsymyksensä ja nosti taas laukan.
"Hei !" se huudahti päästyään toisen kuuloetäisyydelle ja otti vielä muutamia harppauksia päästäkseen keskusteluetäisyydelle. Rime pysähtyi muutaman metrin päähän toisesta ja hymyili tälle.
"Minä olen Rime, mikä sinun nimesi on ?" tamma kysyi katsellen toista.

Darling havahtui unisesta hiljaisuudestaan vasta kun se kuuli toisen olennon äänen. Silloin arabimaisen pään omaava chadra höäristi korviaan ja tuijotti eteensä saaden näkökenttäänsä valkean tamman. Darling tuijotti sitä lumihiutaleiden kirjoman otsaharjansa takaa ja ihmetteli sen yliaktiivisuutta. Sitä loputonta pirteyttä, jota Darli ei nyt jaksanut tuntea. Se seisoi hetken hiljaa sauraten toisen hengityksen hyörystymistä.

"Darling" Se vastasi ystävällistä sävyä tavoittelevalla äänellä, mutta väsymys kuulsi sen puheesta yhtä varmasti kuin hevosten ympärillä olevat hiutaleet lkaskeutuivat maahan. Se katseli toista chadraa, se oli varmaankin nuorempi kuin Darli, muttei kai kovinkaan paljon. Siinä oli jotain Sixellan kaltaista, mutta Darling ei osannut päättää mitä.

Normaalisti Rime olisi luultavasti huomannut toisen väsyneen äänensävyn ja alkanut ehkä tarjoilemaan tyynyä, nenäliinoja ja epäillyt toista kipeäksi tai jotain, mutta nyt tamma oli niin innoissaan tavatessaan pitkästä aikaa jonkun, ettei se kiinnittänyt asiaan huomiota.
"Hieno nimi", Rime totesi nyökäten. Tamma käänsi katseensa taivaalle ja katseli maahan tipahtelevia lumihiutaleita.
"Pidätkö sinä lumesta ?" vaalea kysyi toiselta ennen kuin alkoi pyydystää lumihiutaletta kielelleen.

Darling silmäilin toista hieman kulmiensa takaa. Se pyöritteli toisen nimeä ja ulkonäköä mielessään, muttein saanut niistä mitään järkevää aikaan. Kun se kuuli toisen kysymyksen Darli vilkaisi ympärilleen, tunsi kylmästä kipeilevät jalkansa ja viileän tuulen jonka kulki hankea pitkin.

"En" Se vastasi, lyhyesti ja teki kaikkensa saadakseen sen kuulostamaan edes vähän vähemmän epäkohteliaalta. Darling katsoi nyt Rimeä suoraan silmiin ja kalisti hieman päätään.

"Mutta sinä taida?" Se kysyi epäsuorasti kohteliaisuuden nimissä.

"No joo", Rime myönsi ja käänsi katseensa toiseen.
"On se nyt kivaa vaihtelua, ettei aina ole niin kauhean kuuma", tamma totesi ja katseli toista.
"Olet muuten nätti", vaalea totesi toiselle ja hymyili ystävällisesti, katseli sitten taas ympärilleen. Rime katsahti sitten taas toiseen.
"Onko sinulla kylmä ?" tamma kysyi ja kallisti hiukan päätään.

Darling nyökkäili hiljaa ja hieman kummastui toisen kehuessa sen ulkonäköä. Darli oli kyllä tottunut siihen kun kyse oli oreista, mutta että tämä tamma? Darling hymyili toiselle ja mursi omaa hiljaisuuttaan parhaansa mukaan.

"Kiitos, vähän ehkä, en ole lumen hevosia" Se lausahti ja hymyili nyt avoimemmin lauseen perään.

// eh.. liten lyhyt //

Rime hymyili hieman toiselle.
"Kävelläänkö sitten niin on vähän lämpimämpi ?" tamma kysyi ja vastausta odottamatta otti jo muutaman askeleen lumikinoksessa ja vilkaisi sitten toiseen päin.
"Lähdetäänkö tännepäin ?" se kysyi osoittaen siihen suuntaan, minne Darling alunperinkin oli ollut kävelemässä. Rime avasi siipensä ja ravisti niitä hieman saadakseen enimmät lumet pois.
"Vai lennetäänkö ?" tamma ehdotti ja käänsi päänsä toisen suuntaan niin, että vaalean harja heilahti levittäen lumihiutaleita ympärilleen.

Darling tarkasteli toista tammaa ripsiensä takaa. Oikeastaan kultavalkoista ei huvittanut hakeutua mihinkään päämäärään, se oli vaan sattumalta saapunut lumen peittämälle arolle... ilman sen suurempaa syytä. Lentomatka hylkiöiden mailta oli ollut pitkä ja kuluttava.. väsyttävä. Ja nyt Darlin pitäisi kuitenkin olla kohtelias. Tamma huokaisi hillitysti ja katsahti sitten uuteen tuttavuuteensa.

"Kävellään mieluummin" ja nielaisi lauseesta lopun 'maisemat vaihtuvat hitaammin'. Darli otti muutamia askelia eteenpäin ja mietti miten katkaisisi hiljaisuuden, eikä olisi niin epäkohtelias.

"Noo.. Mistä olet tulossa?" Se aloitti kangertelevan keskustelun.

Rime nyökkäsi toisen vastaukselle. Sillä ei ollut mitään kävelemistä vastaan.
"Sademetsältä päin", tamma vastasi huolettomasti askeltaessaan kinoksessa.
"Entä sinä ?" vaalea kysyi katsomatta toiseen, mutta mikään sen olemuksessa ei silti kielinyt epäkohteliaisuutta. Rime ennemminkin katseli ympärilleen kiinnostuneena pienistä ja merkityksettömistä asioista, kuin pieni lapsi. Tamman henkinen ikä oli kieltämättä sen ulkoista alhaisempi. Vaalea ei halunnut luopua lapsen sinisilmäisyydestä, ehkä sen takia Rime ei edes yrittänyt käyttäytyä kuin muut ikäisensä. Se halusi uskoa viattomuuteen ja hyvyyteen, se halusi olla vielä pieni varsa äidin kainalossa. Mutta eipä ollut, tamma ei tiennyt että sen olsii väistämättä kohdattava joskus karu aikuisten maailma.

Darling vakavoitui huomaamattomasti hetkeksi kun toinen kysyi sen saapumissuunnasta. Kultavalkoinen vilkaisi Rimeen ja pohti hetken, se oli tavattoman huono valehtelija.

"Ehm.. Tuolta... Laguunilta päin.." Darling mutisi hiljaa itsekseen katsoen nyt eteenpäin. Sen kannattaisi johtaa keskustelu pikaisesti muualle.

"Noo, entä minne olet matkalla?" Se jatkoi nopeasti.

Rime ei huomannut mitään erikoista toisen äänensävyssä. Tamma oli toivoton tunnistamaan valhetta, vaikka se hyppisi hänen edessään pinkin norsun muodossa tanssimassa hula hulaa.
"Kunhan pyöriskelen", tamma vastasi iloisesti ja hypähti kinoksessa, kääntyi sitten toiseen päin.
"Laguuni on kiva paikka", se totesi ja kääntyi taas hypähtääkseen pari askelta eteenpäin. Vaalea alkoi hyräillä epävireisesti laulua, joka muistutti etäisesti elefanttimarssia. Rime oli erittäin hyvällä tuulella ja vaikutti tuntemattoman silmissä ehkä lievästi sanottuna idiootilta.

Darling seurasi toisen olemista hieman kohonneiden kulmiensa alta. Se ei voinut olla ajatteolematta kuink Sixella olisi ollut paljon paljon paaaaljon parempaa seuraa tälle temmeltävälle tammaselle, kuin rajojenrikkoja miestennielijä Darling. Kultaharjainen kallisti hieman päätään kävellessään toisen jutuilla ja oli yhä hiljainen. Toisen lauleskellessa Darling mietti samalla sopivaa katoamissuunnitelmaa..

"No, onko sinulla perhettä täällä päin" D kysäisi pitääkseen keskustelua yllä, samalla viitaten ympäröivään aroon ja sen läheisyyteen.

"Joo, äiti ja isi liikuskelee ympäriinsä täällä chadrojen alueella", Rime totesi katsoen ystävällisesti toiseen jatkaen sitten pomppimista ja hyräilyä. Tammalla ei ollut pienintäkään vainua toisen lähtöaikeista.
"Entä sinulla ?" vaalea kysyi suoden toiselle katseen ja ystävällisen hymyn.

// piiiiiiiiiiiiiitkä rooli :D //

Darling hymyili toiselle niin ystävällisesti kuin suinkin pystyi. Se käveli vähän toisen jäljessä, rauhallista ja eleganttia askellustaan. Se mietti hetken kysymystä.

"On minulla kaksi sisarusta, Daregron ja Sixella, mutta vanhempamme ovat jo kuolleet" Vastaus tuli äänellä, josta ei heijastunut surua, se oli toteamus ilman muita äänensävyjä.

Rime lakkasi hyppimästä ja kääntyi katsomaan toista. Tamman suupielet olivat kääntyneet alas. Vaalea katsoi tammaa hieman apeana ja mutisi sitten maahan katsahtaen:
"Otan osaa" Samassa Rime tunsi kylmien väristyksen kulkevan lävitseen ja tajusi, että pakkanen alkoi olla entistä purevampaa. Tamma käänsi katseensa toisen silmiin.
"Alkaa olla kylmä", se totesi, vaikuttaen siltä kuin olisi kasvanut hetkessä henkisesti ainakin viisi vuotta ja katseli jonnekin horisonttiin seisoen paikallaan.

Darling katseli hieman hämmästyneenä toisen yllättäistä vakavoitumista kulmiaan kohottaen. Se nyökkäsi vastaukseksi osaan otoille ja uudemman kerran lämpötilalle. Voi miten Darling nyt kaipasi rodworien louhikon porottavaa lämpöä... D palautti ajatuksensa arolle. Se vilkaisi toista tammaa ja vaihtoi painoa jalalta toiselle.

"Ehm, olen matkalla rajarotkolle päin, haluatko lentää jonkun matkaa mukana?" Darling ehdotti niin ystävällisesti kuin taisi. Samalla se kehitteli mielessään tekosyytä siitä miksi juuri rajalle..

"Olen sopinut tapaamiseni sulhaseni kanssa... Hän on sotilas" jatkui uusi tarina.

"Toki", Rime vastasi ja sen huulille palasi hymy.
"Lentäminen on kivaa", se jatkoi taas lapsekkaasti ja oikoi siipiään.
"Sulhanen, ihan sotilaskin. Wau", vaalea totesi ja hymyili leveästi.
"Kuka hän on ?" Rime kysyi kiinnostuneena, tajuamatta vähääkään toisen valehtelusta. Tamma levitti pienet siipensä täyteen pituuteen sivulle, lämmitteli jäseniään ennen ilmaan nousemista.

Darling hymyili ystävällistä hymyään Rimelle sen kysellessä ja levitti samalla omat kultareunaiset siipensä pudistellen lumihiutaleita pehmeiden sulkien päältä.

"Eräs Éicheleros" Darling vastasi päästään kehitetyllä nimellään. Saadytön tamma todella osasi myös valehdella, että eipä moista keksittyä tarinaa olisi monikaan keksinyt valheeksi. Darling hymyili ja nousi kevyesti siivilleen muutaman metrin korkeuteen odottaen Rimeä.

Rime ponkaisi maasta vauhtia takajaloillaan ja kohosi myöskin ilmaan, pieniä siipiään heilutelleen. Tamma haki hetken tasapainoa, pääsi sitten sopivaan rytmiin ja hymyili toiselle.
"Kiva", se kommentoi toisen vastausta ja nousi sitten vielä hieman ylöspäin, sopivalle lentokorkeudelle. Vaalea teki pari pientä kaarrosta ja pyörähdystä ilmassa kuin balettitanssija, jatkoi sitten liitoaan rotkon suuntaan ja katsahti Darlingia kohti varmistaakseen tämän seuraavan mukana.

Darling löi suurehkoilla ja näyttvillä siivillään ilmaa Rimen peräsä ja hymyili toisen kiepahduksille. Kultavalkoisen harja loimusi tuulessa välkkyvänä purjeena sen jatkaessa Rimen perässä ja vastaten tämän katseeseen nyökkäyksellä.

Pian aro vaihtui pois kaksikon alta alkavaksi metsäksi, sademetsäksi.

Rime sai räpytellä siipiään melko ankarasti pysyessään toisen vauhdissa. Pienoiset siivet sopivat paremminkin pyrähtelyyn ja ketterään taitolentoon, kuin rivakkaasti etenevään pitkän matkan kestävyyttä vaativaan lentoon. Tamma puri huultaan ja koitti parhaansa mukaan pysyä vauhdissa väsyttämättä silti itseään näännyksiin. Vaalea huomasi alla avautuvan sademetsän ja katseli allaan vilistäviä puita. Sitten Rime katsahti taas eteensä, varmisti toisen sijainnin ja koitti tiirailla, joko rotko alkaisi häämöttää. Vaalea puuskutti hieman.

Darlin hidasti tahallaan ennen rotkoa ja katsoi Rimeä. Tamma vaikutti väsyneeltä ja kultavalkoinen kallisti hieman päätään. Se mietti sopivaa tapaa karistaa Rime nyt kannoiltaan, ettei joutuisi nyt valehtelemaan lisää.

"Väsyttääkö sinua?"

"Vähän", Rime myönsi tiheän hengityksensä lomasta ja katsahti toiseen. Tamma hidasti toisen tahdissa ja katseli tätä. Toinen vaikutti siltä, että aikoisi vielä sanoa jotain. Vaalea odotti hiljaisena ja huomasi helpotuksekseen, että rotko näkyi jo. Menisi lentäen enää muutama minuutti. Tamma oli pahaa-aavistamaton toisen siihen liittyvistä ajatuksista ja jatkoi matkaa helpotuksesta hymyillen. Darlingille tulisi kiire, jos se aikoi saada vaalean karistettua kannoiltaan ennen rotkolle saapumista.

Darling mietti joka siiven lyönnillä mitä kehittäisi tekosyyksi, kunnes päätyi vanhaan valheeseen.

"Kuule, sulhaseni ei toivo minun tuovan seuraa.. kyseessä on kuitenkin hänen vartiovuoronsa... Mutta ehkä näemme myöhemmin?" Darling lausui ystävällisesti hymyillen loppuun. Ah, miten itse paholainenkin olisi kateellinen tästä taidosta Darlingille...