Häivy tai itket ja häivyt

(( B-ea ja Rekale. tosiaan pahoittelen tätä viivästymistä suuresti ))

Harmaata. Harmaata harmaata harmaata ja lisää harmaata. Taivas oli päättänyt olla sinä päivänä harmaa ja pilvikerros olikin sitten tasaisesti vanhan asvaltin värinen. Ei kovin piristävä näky. Maisemasta sentään värit eivät minnekään olleet kadoneet, metsä oli yhä vihreä, meri sinivihreä ja sillä tavalla mentiin väreissä eteenpäin, kaikki oli samanväristä kuin aiemmin. Aro oli harmaa. Keltaisenharmaa tarkemmin sanottuna, sillä aron normaali keltainen sävy oli saanut kauniin harmaan heijasteen yläpuolella sitkeästi roikkuvista pilvistä. Vaikka päivää ei hyvällä tahdollakaan voinut kauniiksi sanoa, ei se hirveäkään siinä mielessä ollut, ettei ilma ollut painostava tai sateinen. Oli viileähkö päivä, lämpötilan roikkuessa kenties viidentoista asteen paikkeilla, jos lämpömittareita olisi mokomassa paikassa ollut. Tuuli puhalsi jonkin verran, ei käynyt viima vaan silti tuulen tunsi selkeästi jokainen, joka vähänkin sitä mietti. No, oikeastaan vaikka ei olisi sitä niin kovasti miettinytkään, sen tunsi silti.
Sen tunsi karvassaan, mutta myös siipiensä alla. Tumma varjo vilisti aron kuivuneen heinikon yllä, päällä, tasalla, missä kohtaa varjot nyt omistajiaan seuraavatkin. Varjot eivät kuitenkaan kiinnitä huomiota sillä tavalla. Niistä näkee vain missä omistaja on ja katse kiinnittyy seuraavaksi varjon omistajaan. Tällä kertaa chadrojen aro oli saanut suhteellisen epätavallisen vieraan. Varjon omistaja oli nimittäin musta, pienikokoinen mutta raskasrakenteinen tamma, jonka sinisävyiset nahkasiivet, suhteessa vartaloon liian suuret, kuljettivat tuota tuulien päällä vaivattomasti ja sulavan näköisesti. Vaikka tottahan kuka tahansa enkelinsiipi olisi lepakon päihittänyt taitolennossa, oli tuo musta omiensa mittapuulla varsin kelpoisa lentäjä.

Lepakonsiipi, ristimänimeltään jotakin muuta kuin miksi esittäytyi, asetti siipensä viistoon vasten tuulta lähtien hallittuun laskuun viistosti alaspäin. Nimekseen Jokerin valinnut tamma lähestyi maata, mutta ennen kuin siihen lentovauhdillaan törmästi, leyhäytti repaleisia nahkasiipiään keveästi ja tupsahti sitten takajalat edellä heinikkoon. Hivenen lasku niitä vihlaisi, sillä vaikka ne olivat parantuneet täysin veljen kanssa tappelun jälkeen, eivät niiden voimat olleet palautuneet vieläkään aivan entiselleen. Entisten voimiensa perään musta ei kuitenkaan alkanut itkeskelemään. Mitä syytä Jokerilla siihen olisi ollut, kun muuten elämä luisti ihan suhteellisen hyvin. Tamma oli nähnyt rakastamansa orin pitkästä aikaa - vaikka mainittu oli jo kuollut, tosin onneksi Jokeri ei vielä asiasta tiennyt - eikä elämä muutenkaan enää ollut niin murheen täyttämää.
Vaikka Kuuraa musta yhä ikävöi. Salassa kasvanutta äpäräänsä, jolle Loranian saari ei ollut riittänyt. Jokeri kuitenkin ravisti moiset ajatukset päästään ja laskosti siipensä kyljilleen, katsellen sitten ympärilleen. Vaikka tamma ei kunnioittanutkaan laumaa ja sääntöjä, ei chadrojen maille silti tullut lenneltyä harva se päivä. Ei siellä nyt niin erikoista ollut, että olisi pitänyt sinne mennä kaiken aikaa. Eikä Jokeri ollut niin lapsellinen että olisi tehnyt sen vain uhmatakseen sääntöjä. Mutta tänä harmaana päivänä olivat tuulet olleet suotuisat ja musta oli ottanut kurssin kohti vihollismaata, antanut siipiensä viedä kuin laiva, joka menee sinne, mihin purjeet pullistelevat. Jokerin jäänsiniset silmät tutkailivat aroa punaisen harjan alta arvioiden. Tyhjää, tyhjää, tyhjää. Hyvä tai huono, niin vain oli. Ei ainakaan ketään riidanhaluista enkeliä lähistöllä.

Paikalla lensi toinenkin hevonen, mutta vielä toistaiseksi niin etäällä ensimmäisestä, ettei kumpikaan kyennyt näkemään, saati tiedostamaan toistaan. Valkoisen siiveniskut olivat kevyitä, äänettömiä ja tulivat harvassa tahdissa kun se liisi vain muutaman metrin maanpinnan yläpuolella tasaisen aron yllä. Tänne sen oli ajanut tahto olla yksin, mietiskellä. Kukapa muu haluaisi lennellä täällä Jumalan hylkäämällä seudulla, jolla ei ollut tarjottavanaan juurikaan vettä, saatika sitten mitään kovin syömäkelpoista. Ohikulkumatkalla täältä tapasi silloin tällöin hevosen tai pari, mutta muuten sulkasiivet harvemmin vaivautuivat tänne - ainakaan mitä valkosiipi asiasta tiesi.

Rekaleen kristalliset silmät haroivat kiivaasti maata sen alapuolella etsien jotakin mielenkiintoista tai kenties muuten vain houkuttelevaa kohtaa, johon laskeutua. Tietämättään sulkasiipi lähestyi toista näillä main lentävää olentoa, mutta koska sen katse hipoi maankamaraa, eikä suinkaan ilmaa, ei se huomannut tätä. Ja olihan ori vielä melko kaukanakin tummasta hahmosta, ei nähnyt maassa edes vielä tämän varjoa. Tumma hahmokaan ei todennäköisesti vielä hetkeen huomaisi Rekaletta, sillä Rekale lähestyi sitä takaapäin voimakkaiden siipiensä tarjoaman nopean vauhdin avulla. Kyllä nahkasiipikin nopeasti lensi, mutta joko se ei yrittänyt tai ei kyennytkään samaan kuin Rekale.

Lopulta kristallisilmän katse osui johonkin, mitä se oli itseltäänkin tiedostamattaan kaivannut, tasaiseen maaplänttiin, joka oli hieman muuta maata alempana. Hieman. Eihän aron pinnanmuodot sentään kovin vaihtelevat olleet. Mistä lie syystä ikinä orin teki mieli laskeutua juuri tuohon, mutta ennen tätä se syöksyi nopeasti, paukauttaen siipensä kuuluvasti ilmaan, ylöspäin ja teki muutaman hallitun kiepin ihan vain ylimääräisen energian takia. Ori oli levännyt aikaisemman kohtauksensa jäljiltä, joka oli sattunut sademetsässä ja rauhoittunut. Nyt se verryytteli pitkiä siipiään ja antoi ilman virrata jokaisen sulan välissä vilvoittavana ja rentouttavana. Kun sulkasiipi oli kyllin ylhäällä, se pisti siipensä suppuun ja laskeutui maahan avaten siipensä viimehetkellä hidastamaan vauhtia.

Nyt sen pää nousi pois maanpinnan pienistä hiekanmuruista ja se saattoi katsella ympärilleen paremmin. Ensin se huomasi vain etäällä toisen varjon, joka oli pilvisestä taivaasta huolimatta sysimusta. Sitten sen katse kiinnittyi ylemmäs, varjoa kantavaan olentoon, joka oli varjoaansakin mustempi. Ja viha kiehahti orin korvien välissä.

Ääniä, ensin hiljaista havinaa, joka tosin sekoittui heinikon ääniin, kun tuuli sitä hiljalleen heilutteli ja painoi välillä vähän lakoonkin. Mutta Jokerin huomion kiinnitti äänekkäämpi paukautus ja tupsahdus, selkästi jonkun laskeutumisääniä. Ääniä, joita tamma ei tällä alueella halunnut kuulla. Mutta kuulipa nyt kuitenkin, minkäs sille mahtoi ja niinpä tuo käänsi vain kaulaansa, näyttäen edelleen takapuoltaan äänen suuntaan, katsomaan kuka tuli rauhaa häiritsemään. Eli paljastamaan Jokerin suuren rikkeen lentää alueelta toiselle. Niinpä nyt silmiinsä sattui suurikokoinen valkoinen ori. Tosin lohduttavaa oli huomata, että tämäkään ei yltänyt samalle tasolle massiivisuudessa kuin tamma. Harva edes mustan omista laumalaisista ylsi. Siinä olikin ainoa valttikortti koulutuksen lisäksi, mikä tuolla oli tarjota. Jos siis nujakkaan ajautui, ei muuten tietenkään. Jokeri ei olisi tätäkään oria vastaan halunnut tapella. Tappelu oli turhaa energiantuhlausta ja muutenkin. Vaikka tamma ei chadroja pitänyt mitenkään erityisen ihanina, toivoi tuo silti aina, että näillä olisi tarpeeksi järkeä alkaa olla tappelematta. Aina tosin ei ollut niin hyvä tuuri.
Jokeri kallisti korviaan hivenen taaksepäin, mutta jätti ne selkeästi pystyyn. Jos joku aloittaisi vihamielisyydet, se olisi tuo ori.

(( ... lyhytlyhytlyhyt, pahoittelen. ))

//Mikäs siinä :P. Voisin mäkin välillä oppii tiivistämään//

Mustan otuksen pään ja katseen nähdessään Rekale todellakin tulistui. Tuo ei kuulunut tänne, chadrojen alueelle. Äskeisistä aikeistaan huolimatta valkoinen kohottautui siivilleen uudemman kerran ja lähti syöksymään kohti tunkeilijaa. Se kun oli vielä melko kaukana. Mitä lähemmäksi Rekale tätä vierasta tuli, sitä enemmän se alkoi hahmottaa sen ulkomuotoa. Tamma tuo toinen oli, ainakin tuoksunsa perusteella, mutta jykevä ja hyvin orimainen. Yhtä iso, kuin valkoinen itse, ei tämä toinen sielu ollut, mutta lihaksistossa voitti hänet mennen tullen. Oli Rekalekin melko lihaksikas, lihaksikkaampi, kuin laumalaisensa yleensä.

Siivenisku siiveniskulta Rekale lähestyi muukalaista, tämän mustaa, oranssien kuvioiden peittämää kehoa ja siivenisku siiveniskulta orin raivo myös kohosi. Jo toinen rodwor aivan lyhyen ajan sisällä heidän maillansa, jo toinen rodwor, johon Rekale törmäsi. Tämä oli ennenkuulumatonta. Rekale ei tällä kertaa edes aikonut jäädä pitämään mitään puheita, ennen kuin iskisi kiinni, nyt ei todellakaan ollut puheiden aika. Kukaan tai mikään ei saisi sitä tällä kertaa pysähtymään. Se oli pysäytetty jo kerran ja siitä kerrasta oli kulunut vasta niin pieni hetki, ettei ori kestänyt sitä lainkaan. Nyt se oli murhanhimoisempi kuin ikinä.

Kiihdyttäen vauhtiaan ori kurvasi ylös ja lähti sitten huimaa vauhtia laskuun tarkoituksenaan iskeä etukaviot edellä muukalaiseen ylhäältäpäin. Siellä kun tällä ei ollut juuri mitään aseita, kuten nuo lihaksikkaiden jalkojen päässä viuhuvat moukarimaiset kaviot. Tuuli vinkui orin korvissa, kun se lähestyi lähestymistään hurjalla, nopealla kierteellä. Nopeuslento oli jotakin, missä Rekale oli hyvä. Se ei lentänyt kovinkaan kevyesti pitkiä matkoja, mutta lyhyillä matkoilla se kiisi kuin luoti ikään.

(( näistä tappelurooleista voi mun puolelta tulla vähän lyhyempiä kun tavalliset vuorot, toivottavasti ei siis haittaa sellanen ))

Jokerin silmät seurasivat herkeämättä orin lähestymistä ja sitä mukaa kun toisen siivet löivät, sitä mukaa painuivat mustan korvan enemmän ja enemmän lakoon. Olisihan se pitänyt arvata, ei tuollaisella epäilyttävän näköisellä rodworilla tietenkään voinut olal kuin pahat mielessä, joten sen kimppuun piti hyökätä heti ! Oli taas chadroilla hienoa ajattelua ilmassa. Tamma ei tuhlannut aikaa odotteluun vaan pamautti siipensä auki, tekemättä kuitenkaan vielä muuta. Parempi olla valmis kun toinen tuli, eikä valmistautua vasta sitten, kun aikaa ei enää ollut. Chadran ylhäältä tuleva isku sen sijaan jonkin verran yllätti, ei täydellisesti, mutta Jokeri oli kuvitellun tuon puupään ryntäävän vain suoraan kimppuun. No, ehkä sillä oli edes hivenen järkeä päässään. Tamma ponkaisi takajaloillaan hyökkääjän ulottumattomiin, hivenen liian myöhään sillä orin ilmeisesti etukaviot osuivat inhottavasti mustille lautasille painaen heikompaa takaosaa parikymmentä senttiä alemmasti, ennen kuin Jokeri ehti päästä alta pois. Toisen kaviot olivat jättäneet ikävät vertavuotavat jäljet lautasille raapiessaan nahkaa. Ei hengenvaarallista, mutta jonkin verran särkeväistä. Jokeri käännähti mulkoilemaan valkoista oria, ehkä noin sekunnin murto-osan ajan ja syöksyi sitten hampaat irvessä siivillään menoa vauhdittaen kohti valkoista, koettaen iskeä yhtä aikaa sekä etukavionsa että hampaansa oriin. Mihin tahansa kohti, ei sillä nyt niin väliä mihin kohtaan tuli rusikoitua tuota. Vaikka sitten niin että orikin saisi mahdollisuuden potkaista takaisin, mutta ei sotaakaan voitettu ilman uhrauksia.

//Joo, voihan tässä muutenkin välillä lyhyempiä pistää :D. En tiiä valuuko omani kuitenki pitkiksi, mutta ei siitkä kannata välittää, saa kirjottaa itte ihan sellasia kun lystää//

Valkoinen ehti juuri huomata, että sen etukaviot olivat osuneet, ennen kuin toinen jo pääsi pois alta. Se siitä yläpuolentaktiikasta, nyt oli keksittävä pikaisesti jotain uutta. Orin kristallisilta silmiltä ei jäänyt huomaamatta toisen katse, jonka se pikaisesti luokitteli murhanhimoiseksi, ennen kuin musta jo siivet räpsyen kohti tätä. Toinen hyökkäsi selvästi sokkona, ilman, että juurikaan harkitsi. Toisaalta, tarvitsiko tuollaisen lihasmötikän edes harkita? Sehän voisi helposti murjoa valkoisen alleen, jos tämä olisi itse ollut vähääkin sirompi ja heikompirakenteinen, eikä yhtä älykäs, kuin sattui olemaan. Valkoinen laski nopeasti jalkansa maankamaralle ja jäi takajaloilleen etujalat ilmassa viuhoen kurotellen kohti mustaa. Musta syöksyikin päin miltei heti kun ori oli saanut jalkansa maankamaralle ja syöksyipä tuo niin kovalla voimalla, että ori menetti miltei tasapainonsa. Samalla, kun orin etukaviot kauhoivat vastustajaa, se tunsi toisen etukavioiden kolahtelevan jalkoihinsa ja repien sinne ja tänne naarmuja ja haavaumia. Ilmeisesti mikään ei ainakaan toistaiseksi ollut kovin syvä, sillä kipua Rekale ei tuntenut ainakaan mitenkään lamauttavasti. Samalla, kun se tappeli kovasti toista vastaan, sen kristalliset silmät lukittivat katseensa toisen silmiin ja se kirosi kovaan ääneen. "Mitä helvettiä sinä tulet chadrojen maille?"

(( jeah, eikä haittaa jos siellä puolen roolit venähtää ))

Jokeri tunsi orin etukavioiden kolahtelevan selkäänsä ja osittain kaulaansakin, mutta kipeää se ei juuri tehnyt. Kuitenkin, potkittuaan oria jonkin aikaa tamma vetäytyi taaksepäin, mulkoillen valkoista murhaavasti ja vihaisena. Ehkä selkä oli täynnä naarmuja, ehkä ei, musta ei kesken tappelun alkaisi selkäänsä tutkailemaan ja koska ei kipeeäkään tehnyt, oletettavasti ei mitään mustelmia pahempaa ollut sinnekään päin saapunut. Häivähdys tyytyväisyyttä käväisi mustan naamalla tämän huomatessa toisen jalat, jotka olivat kauniisti valkoisista koipeleista vaihtuneet punakirjaviin. Toisen räyhäys sai Jokerin irvistämään ivallisesti.
"Ehkä saat rusikoitua sen tiedon minusta ulos, tai sitten et", tamma totesi ivallisesti ja hymyili. Ei tosin mitenkään kovin kauniisti vaan hyvin kylmästi ja vinosti, sillä lailla, että siitä selkeästi näki kuinka älykkäänä tai hyvänä taistelijana Jokeri valkoista piti. Tamma jäi hetkeksi seisomaan ja tutkaili toisen rakennetta, kevyt, mutta lihaksia orilla kuitenkin oli. Eipä siihenkään mennyt kuin sekunti-pari ja pian oli musta jälleen liikkeellä, harkitummin tällä kertaa. Ensi hyökkäys oli aina testi, toisen voimiin ja taitoihin. Jokeri kuitenkin liikkui niin vikkelästi kuin kykeni, vaikka tiesi toisen olevan kuitenkin nopsempi. Kaikki silti peliin, tamma siirtyi nopsaan orin vasemmalle puolelle ja koetti tällä kertaa purra valkoista kaulaan.

//Ai sieltä suunnaltaa jaetaan pullia nyt? :DD Repesin, just tuli pullat uunista. Pulla valkoista kaulaan :DD//

Kun tamman etuhampaat viistivät ilkeästi orin kaulaa, se kavahti ja heittäytyi kauemmas niiden ulottuvilta. Tuosta jäisi jo jälkikin, ori arvaili, kun se tunsi kuuman veren valuvan haavastaan. Jaloissa olevat haavat olivat vielä pieniä tähän verrattuna, mutta ei tämäkään paha ollut, ellei myöhemmin tulehtuisi. Tosin ikävän arven se saattaisi vaaleanpunaiseen nahkaan jättää.

Rekale teki seuraavan liikkeensä harkitusti, jottei päästäisi toista heti uudelleen kimppuunsa noin tehokkaasti. Muutama tuollainen jälki voisi nimittäin jo tuntuakin sen valkoisella iholla. Onneksi toinen ei kuitenkaan lepakkomaisesta ulkonäöstään huolimatta omistanut mitään vamppyyrinhampaita, jotka tekisivät kovin kipeää jälkeä turhankin helposti.

Rekale juoksi jonkun matkaa nopeasti, jotta saisi toiseen vähän etäisyyttä, vaikka tämä seuraisikin. Sen mielessä pyöri vain ja ainoastaan kosto, sekä taktiikat, joilla se saisi toisen muserrettua tai kenties vähän verilleen. Se kohottautui pienen kiitovaiheen jälkeen siivilleen ja yritti taas ylhäältä hyökkäys taktiikkaa. Tällä kertaa se kuitenkin teki ensin nopean syöksyn mustan lautasten taakse kuitenkin niin korkealla, ettei musta yltäisi runnomaan takajaloillaan. Sitten se tähtäsi päänsä ja hampaansa tarkasti toisen siipien tyveen ja toivoi osuvansa. Tuskin sillä olisi kylliksi voimaa repäistä toisen siipi kokonaan pois, mutta kyllä se vahinkoa kykenisi tälle aiheuttamaan.

(( mitähän oon taas ajatellu kun l ja r ei oo ees lähekkäin näppikses :'DDD ))

Jokeri tunsi tyytyväisenä hampaidensa aiheuttavan vahinkoa valkoiseen kaulaan ja toisen vetäytyessä tamma tarkasteli aikaansaamaansa haavaa. Olisi hienoa omistaa samanlainen suuvärkki kuin varaanilla, sittenpähän toinen ainakin kuolisi. Tuomi olisi sinetöity sillä hetkellä kun purukalusto läpäisisi nahan. Parantumaton tulehdus. Vaan kun ei ollut ei ollut, eikä sen vuoksi kannattanut alkaa itkeä. Kyllä nykyinen puruvärkki kelpasi ja näemmä sillä sai aikaankin oikein jotain. Toisen lähtiessä liikkeelle Jokeri jäi seisomaan paikalleen ja tarkkailemaan tilannetta maasta käsin. Sama taktiikka sai tamman vinistämään, luuliko tuo valkoinen nahkasiipistä tyhmäksi ? Ei sama tepsisi kahta kertaa, ellei olisi yllätyksen suomaa etua, mutta ei, ei siinä tapauksessa että vastapuolella oli aikaa valmistautua. Jokeri väisti loikkaamalla eteenpäin, mutta tunsi sitten selässään toisen hampaat ja tajusi orin tähdänneen luultavasti siipiin. Tamman rakkaisiin lentovärkkeihin. Kaikeksi onneksi ori oli kuitenkin saanut otteen vain selän nahasta, ei siivistä, koska se olisi saattanut tietää luille menoa. Jokeri ei enää koskaan antaisi siipiensä katkeilla. Tamma riuhtaisi lujaa itsensä irti, saaden jälleen vuotavaisen haavan selkäänsä. Tämäkin oli onneksi suhteellisen pieni ja pinnallinen, mutta sai kuitenkin punaisen nesteen valumaan alas mustaa kylkeä. Jokeri otti itsekin siivet alleen ja koetti potkaista jälleen valkoista etujaloillaan, tällä kertaa siipiin jotta saisi toisen pakotettua maahan.

//Hahaa, taas repesin. Puitako sä sinetöit? Tuomio :DD Joo sori, mua naurattaa tänään kaikki//

Vaikkei Rekale ollut osunut täysin siihen, mihin oli tahtonut, se oli tyytyväinen maistaessaan veren maun suussaan. Ja oli se saanut toisen kohottautumaan siivilleenkin, mikä tiesi tapahtumien kääntyvän pikkuhiljaa sen eduksi. Tai oikeastaan ei niin pikkuhiljaa, sillä kaikki väreili valkoisen silmien edessä kuin hidastettu elokuva, mutta todellisuudessa kysymys oli sekunneista tai kenties jopa niiden pienen pienistä osasista. Mustan tamman liikehdintä ei vaikuttanut ilmassa yhtään niin sulavalta, kuin maassa, ilmeisesti raskasrunkoisuuden vuoksi. Se yritti potkaista Rekaletta etusillaan, mutta ori supisti siipensä nopeasti ja syöksyi tamman alta ilman, että hipaisikaan tätä. Sitten se teki nopean käännöksen lähestyen sivulta (sillä sivullekaan eivät hevosen jalat kovinkaan mainittavasti taipuneet) ja pysytteli tammasta sillä etäisyydellä, ettei toinen muutenkaan heti olisi osunut tähän, vaikka olisikin kääntynyt. Toisella oli nimittäin suuret siivet ja Rekale tähtäsikin hampaansa nyt lepattavaan siivenkärkeen toivoen saavansa aikaan pahaa jälkeä. Tuossa nahkaisessa kaistaleessa kun ei ollut kovaa lihasta, joten sen pureminen oli varmasti helpompaa ja jos Rekale saisi revittyä siitä riekaleen, vaikuttaisi se varmasti ratkaisevasti toisen lentokykyyn, varsinkin, kun se näytti valmiiksikin jo niin painavalta.

(( mun sormet ei toimi iltasin, näemmä :'DD ))

Jokerin silmät seurasivat tiiviisti oria, joka helposti väisti, kuten arvattua. Ei tamma tätä koko taistoa aikonut käydä ilmassa, sehän oli selvä, vaikka kelpoisa lentäjä olikin, ei vastusta chadralle silti, sehän oli selvä. Maan kamaralle pitäisi taisto viedä, tai saisi tuo toinen ihan vapaasti lennellä, kyllä musta osasi lentävääkin vastustajaa käsitellä maasta käsin. Tai ainakin toivoin niin, mutta nythän sitä oli hyvä aika opetella eikö vain. Tuli sitten rökäletappio tai hurja voitto, ainakin yksi kokemus lisää kirjaseen. Jokeri ei koskaan ollut ollut hirvittävän huono häviäjä - veljeä ei tietenkään laskettu, sille häviäminen olisi ollut kaiken huippu - mutta muuten tamma yleensä otti tappiotkin varsin tyynesti. Voittoon silti tässäkin tähdättiin. Pitkät mietteet, vaan sekunneissa ne läpi käytiin sillä seuraavaksi valkoinen jo yrittikin saada kiinni Jokerin siivestä. Ihan hyvä veto sinällään, mutta tamman siipiin ei koskenut kukaan. Mihin tahansa muualle kyllä sai potkia mutta siipiensä takia musta uhrasi vaikka päänsä. Ennen kuin ori ehti kissaa sanoa, oli suuri sinikalvoinen siipi vetäytynyt jo mustalle kyljelle turvaan. Vaikka muuten Jokeri saattoi hidas ollakin, tässä asiassa sen refleksit olivat jo niin harjaantuneet että toimivat selkäytimestä. Veto sai tietenkin mustan kiepahtamaan ilmassa vastuksen toiselta puolelta kadotessa ja hetken verran kuviollinen olikin matkalla suoraa maata kohti. Se sopikin mainiosti, mutta ehkä ei silti olisi hyvä puolella siivellä törmätä kovaan maanpintaan. Jokeri avasi jälleen siipensä ja suoritti töksähtävän mutta muuten oikein hallitun laskun ja käännähti nopeasti jälleen vastaamaan valkoisen mahdollisiin ilmahyökkäyksiin.

//XD Ei se mitään, mä saan hyviä nauruja :D//

Rekale joutui räpäyttämään siipiään pari kertaa vinhasti jotta sai itsensä taas hallintaan pilallemenneen hyökkäyksen jäljiltä. Sitä ärsytti sanoinkuvaamattoman paljon, kun toinen hamusi jalkansa taas maankamaralle. Toisaalta tuo oli huono veto, sillä ilmassa räjähtävän nopea ja sulavaliikkeinen valkoturkki saattaisi tehdä hyökkäyksiä vapaasti toisen yläpuolelta, josta sen olisi huono puolustaa. Toisaalta tuolla, tamman selässä ja kaulan yläosassa, ei ollut mitään kovin vahingoittuvaista, joten tämä hidastaisi taistelun kulkua. Vaikka Rekale saisikin paljon hyviä osumia, se onnistuisi repimään ainoastaan kipeästi nahkaa ja lihaksia, kenties osuisi hampaillaan tai kavioillaan jopa luihinkin, mutta tamman tärkeät taisteluun liittyvät osaset jäisivät kuitenkin hyvään kuntoon. Pää, sieltä suunnalta puremat tulivat ja päässä olivat sekä korvat, silmät, että suu hampaineen. Jalat, ylhäältä käsin ei näitä potkimiseen tarvittavia kapistuksia vahingoitettu. Näinollen tamma, tietämättään tai tahallisesti, oli tehnyt pelistä paljon hidastempoisemman. Rekale tunsi kuitenkin olevansa paremmissa asemissa niin kauan, kun pysytteli ilmassa. Toki toinen voisi koittaa potkaista takajaloillaan tai kohottautua niille, mutta Rekale kykenisi väistämään sellaiset iskut vaivatta. Ehkä se saisi toisen jossain vaiheessa pakotettua siivilleenkin.

Näiden aatteiden tuudittamana Rekale syöksyi, kuitenkin viime hetkellä kyllin vauhtia hidastaen, ettei maahan putoisi, tamman kimppuun tähdäten keskelle selkää - siinä kun eivät olleet takakaviot, eikä pää liian lähellä. Rekale päätti käyttää iskussa myös pelkästään kavioitaan, sillä osuessaan ne tekisivät varmasti kipeämpää kuin purema ja näin se saattoi myös itse pitää siipensä, päänsä, kaulansa ja muut oleelliset osat itsestään maasta tappelevan tamman ulottumattomissa.

(( kiva että jollakulla on kivaa ))

Jokerilla oli lentävään chadraan verrattuna ainakin yksi etu; se osasi. Tai ehkä chadrakin oli suurella vaivalla koulutettu tappamaan rodworeita, mutta niinpä oli tammakin opetettu listimään chadroja, maassa ja ilmassa ja siinä välillä. Se olikin nyt asia, johon mustan oli tukeuduttava tässä kamppailussa, joka ehkä kieltämättä oli jollakin tasolla toivoton. Tässä välissä, siis siinä, mikä Rekaleelta kesti ensin hahmottaa tilanne ja hyökätä, sen välissä ehti mustan päässä pyöriä monenlaisia ajatuksia. Kuten se, miksi tamma oli edes tullut chadrain maille ? No siihen oli helppo vastata, koska tuuli oli kuljettanut sinne, mutta miksi Jokeri oli jäänyt kun ori oli alkanut haastaa riitaa ? Siihen ei ollut mitään selkeää vastausta. Ylpeys ei voinut olla syy, sillä musta ei pahemmin välittänyt siitä, hävisikö vai voittiko jonkun tappelun, ei välittänyt siitä, että joku sanoi pelkuriksi tämän paetessa. Kauniit ajatukset Jokeri kuitenkin katkaisi valkoisen koettaessa selkeästi rusentaa jo valmiiksi arpisen selän. Ori kuitenkin oli jäänyt sen verran kauaksi, että jopa hitaammalla tammalla oli aikaa reagoida hyökkäykseen. Joku olisi pongahtanut eteenpäin väistääkseen hyökkäyksen, mutta samalla kääntänyt selkänsä vastustajalle. Niinpä Jokeri leyhäytti lepakonsiipiään voimallisesti, ajautuenkin taaksepäin. Taivaan kiitos siiville, joiden avulla moinenkin oli mahdollista. Ilman ei olisi onnistunut, kun edes lentävät hevoset eivät pahemmin takaperoin kyenneet loikkimaan pelkillä jaloilla. Laskeuduttuaan maahan, loikkasi tamma hivenen eteenpäin, aivan vähän vain, koettaen purra valkoista jalkaan, lyhyesti raastaen, jäämättä kuitenkaan kiinni. Musta oli kyllä valmis vetäisemään päänsä alaskin, jos toinen koettaisi potkia silmät päästä. Pää oli oikein mukava oikeanmuotoisena oikeassa paikassa.

(( tästä tappelusta vielä sen verran, että minun puolesta Jokeri voi vaikka hävitä, heppu kun ei tappioitakaan ota huonolla asenteella vastaan. jos Rekale vaikka ihan käytännössä katsoen jahtaa tammasen rajalle ja siitä yli ? topikkia ei kyllä varmaan tarvii vaihtaa sitten, sellainen vuoron-parin rundi rajalle. sitten kun ovat tapelleet tarpeeksi. tulipas pitkä selostus. ))

//Joo, mulle sopii hyvin, eikä Rekaleenkaan imagolle tekisi pahaa voittaa edes jossakin, kun edellisen kohtaamisen suhteen kävi miten kävi :P//

Rodin väistäessä Rekale ajautui uhkaavasti kohti maan pintaa, mutta sai käännettyä lentonsa niin, että sen takajalat ponkaisivat maasta vauhtia ja se pystyi jatkamaan siivillään. Tamman hyökkäystä se ei kuitenkaan ollut odottanut ja tuloksena oli jokseenkin kivuliaat hampaanjäljet etujalassa, lähellä kaviota. Tämä esti valkoista jokseenkin käyttämästä oikeaa etustaan, ainakin, kunnes kipu hieman heltiäisi. Vasen puolestaan oli käyttökunnossa ja valmiina kohdistamaan huolella suunnatun potkun vastustajan kaulalle heti oikean etujalan irrotessa tämän puruotteesta. Hyökkäystä ei suinkaan sopinut lopettaa, vaikka onni olikin tällä kertaa hetkellisesti kääntynyt huonompaan suuntaan. Onnestahan tässä loppujen lopuksi oli kyse, sillä Rekale oli huomannut, että toinenkin oli ihan varteenotettava taistelija, ja vaikka se ei mennytkään sanomaan, että toinen olisi parempi, se silti uskoi, että toisellakin olisi mahdollisuuksia, pysyipä sitten maassa tai ei... Mutta yksi juttu oli varma, nimittäin se, että Rekale aikoi voittaa. Ja sellaista hengenlujuutta, joka orilla oli, tuskin toisella olisi. Rekale oli nimittäin mitä määrätietoisin olento.

Jokeri tunsi tyytyväisenä hampaidensa raastavan toisen jalkaa, vaikka naamaan suuntautuva potku saikin tuon sihahtamaan kärsimättömästi hampaidensa välistä. Koska pää oli hieno asia, oli tamma valmis suojelemaan sitä vaikkapa muiden ruumiinosien uhraamisella, tuo käänsi päätään juuri sen verran, että huitaisu osuikin kaulaan, joskin aiheuttaen vain mustelmantuntuisen jomotuksen.
"onko sinulla oikeasti mitään syytä tähän ?" Jokeri ivasi kylmään sävyyn ottaessaan pari niinkin raskastekoiselle hevoselle yllättävän siroa raviaskelta vähän sivuttaissuuntaan, kauemmas Rekaleesta.
"Pönkität itsetuntoasi hakkaamalla tuntemattomia ?" tuo jatkoi, sanojensa paraan kylmän ivallisesti naurahtaen. Ehkäpä toinen oli vain laumalleen uskollinen ja siksi halusi häätää mustan pois. Mutta silti Jokerin mielestä oli hauskaa kiusata valkoista tapellessa. Kaksi asiaa mahtui mieleen yhtä aikaa. Paitsi että kun toinen hyökkäsi, piti vähän enemmän keskittyä. Saisi laskeutua mokoma maankamaralle.

(( sori kesto ))

// Ei mitään, täälläkin jumittaa nyt ja paljon :D //

"Syy," Rekale syljeskeli samaa suussaan hyökäten jälleen kerran nopealla pyrähdyksellä toista kohti. Se ei aikonut sanoa toiselle aiheesta enää mitään. Toki sillä oli syynsä. Ja päälimmäinen syy oli toisessa mustassa, Zar'rocissa. Niin ja jos lisää syitä piti ladella, niin syyksi kelpasi myös hyvin se, ettei tämä musta tamma kuulunut tälle.

"Sen minä haluaisinkin kuulla, mitä helvettiä teet täällä? Mikä syy sinulla on vaellella laumani mailla?" valkoinen naurahti syöksyessään toisen kimppuun uhkaavasti sivulta, valmiina potkaisemaan tai puremaan heti, kun tilaisuus ilmaantuisi. Orin mielessä lehahteli yhä voimistuen viha näitä tummia paholaisen pentuja vastaan, ne eivät osanneet ollenkaan kunnioittaa lauman sääntöjä, rajoja taikka yhtään mitään muutakaan sellaista. Ja olivatpa vielä näemmä kaikki nenäkkäitä.

Tällä kertaa Rekale hyökkäsi silkasta raivosta, nopeudella ja voimalla, jota se tuskin oli koskaan ennen käyttänyt. Ja juuri ennen, kuin se oletti osuvansa toiseen, sen suupielet vetäytyivät ivalliseen hymyyn.

Jokeri hymyili ivallisesti väistäessään. Vaikka toinen oli nopea, tamma pystyi ennakoimaan liikkeet suhteellisen tarkasti ja astumaan sivuun, vaikka välillä tulikin vähältä piti -tilanteita. Ne olivat niin jännittäviä, toivat makua elämään, aivan kuten Knorr.
"Mmh, syy ? Muistaakseni sanoin jo, että ehkä saat rusikoitua sen ulos. Tai sitten et", tamma sanoi varsin kylmästi, mutta hymyili perään petollisen kilttiä, joskin edelleen hyvin ivallista hymyä.
"Sitä paitsi..." väistöliike jälleen, joskin Rekaleen hampaan osuivat hivenen lautasiin.
"...minä taisin tällä kertaa kysyä ensimmäisenä", Jokeri lausahti pysähtyen. Toisen kolmas hyökkäys oli kuitenkin liian nopea raskastekoisen tamman väistää ja niinpä tuo asetti jalkansa hivenen haralleen, niin paljon kuin se vain oli hevoselle mahdollista, jännitti lihaksensa ja irvisti odottaessaan iskua.

(( jos koetamma tämän saada loppuun vaikka jo tänään ? minun puolesta voit hittailla nyt Jokeria, kunhan ei kuolemaa tekeväksi tamma rusikoidu, ei vammaudu pysyvästi eikä siipiä vahingoiteta, jos vaikka vähän pystyisi kuitenkin Rekalettakin kynimään :> jos sopii, mutta voidaan toki vuoroillakin mennä, miten vain haluat ))

( anteeksi että keskeytän tämän näin, kun on jumittanut vaikka se niistä jaloistasi johtuukin mutta Joksua kaivataan toisaalla. Rekale kauniisti voitti ja murjoi Joksun omalle puolelleen ja sillä lailla, kiitos nyt kuitenkin pelistä vaikka kesken jäi. )

(Joo, ei haittaa. Mun poissaolo venähti tosi pitkäksi... Anteeksi mun puolelta ennemminkin)