Piece of Peace vol. 2

( jatkoa louhikolta ja olen tylsä bakteeri ja käytän samaa nimeäkin. Junity & Diego )

Lentomatka ei ollut ollut niin helppo kuin aluksi Jokeri oli sen luullut olevan. Tuuli oli voimakasta ja meinasi repiä pois suunnastaan, sen lisäksi se sai jouhet tulemaan näkökentän tielle ja muutenkin koko hevosen paleltamaan. Sitkeästi matkaa oli kuitenkin taitettu, vaikka se olikin saanut kokolailla väsyneemmäksi olon kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa määränpää oli vihdoin saavutettu; kaviot kopsahtivat napakasti kiveen kuumien lähteiden liepeillä, jossa maa oli ehdottoman sulaa ja ilmakin oikein miellyttävää. Kosteaa kyllä, mutta myös lämmintä.

Hymyillen itsekseen tamma laskosti siipensä kyljelleen, katsellen kauempana purkautuvaa vesipatsasta hetken mietteliäästi. Vesi oli melkein kuin elävää loikkiessaan ylös altaistaan. Ainakin hetken, loikatessaan, mutta saavuttaessaan korkeutensa tippuen alistuneesti takaisin vankilaansa. Jokeri kääntyi katsomaan tulosuuntaansa, odotellen.

Kuten ori olikin ennen ilmaan nousua aavistellutkin, lentomatka oli vaikea ja keli kerrassaan vaarallinen mitä tuli siivillä olemiseen. Rajut tuulenpuuskat vaikeuttivat tasapainon pitämistä ja saivat mustan rodworin poikkeamaan useasti lentolinjaltaan, vaikka raamikas ja suhteellisen isokokoinen ori Diego olikin. Silti se suistui useasti reitiltään ja oli kadottaa Jokerin sakeaan tuiskuun, kuten tekikin lopulta, muttei sinänsä piitannut koska määränpää oli sama.

Onneksi kuumia lähteitä ei ollut vaikea erottaa ja Diego pääsi ehjin nahoin laskeutumaan lämpimälle vyöhykkeelle. Ori laskeutui suhteellisen pehmeästi vesihöyryiselle alueelle, värisyttäen koko kehoaan lämmön hivellessä sitä miellyttävällä tunnulla. Musta rodwor oli siipikalvojaan myöten jäässä, vaikkei mennytkään sitä tammalle myöntämään.

- Kas, selvisit hengissä, Diego totesi saatuaan Jokerin näköpiiriinsä ja laimeasti virnistäen asteli tämän lähettyville. Ori ravisutti harjaansa ja pärskähti tyytyväisesti, laskostaen sitten nahkasiipensä siististi kylkiinsä. Kieltämättä musta oli enemmän kesän poika kuin talven, se ei pitänyt pakkasesta alkuunkaan ja inhosi jo syksyn vilpoisia kelejä, jotka muistuttivat vain aurinkoisen kesän vaihtumisesta armottomaan talveen.

- Ei tosin parane mennä liian lähelle näitä, Diego totesi hetken kuluttua ja vilkaisi lähellä paraikaa purkautuvaa vesipatsasta, joka syöksysi varmasti sata-asteista vettä korkeuksiin. Ori ei suurin surminkaan halunnut tietää miltä vesi tuntuisi omalla karvallakin, jo muutamat lennähtäneet pisarat polttelivat iholla kiehuvan veden tapaan.

Jokeri katseli kuinka Diego laskeutui myöskin lähteiden alueelle ja virnisti lyhyesti toisen kommentille.
"Mikään ruumiinosa ei tunnu puuttuvan", tamma vinoili, vakavoituen kuitenkin ja kääntyen taas katselemaan väsymättömästi purkautuvia vesipatsaita. Jännä juttu, miten ne aina vain nousivat ja nousivat uudelleen, milloin lähempänä, milloin kauempana. Kaiken järjen mukaanhan veden olisi joskuspitänyt viiletäkin, mutta sitä se ei tällä paikalla tehnyt. Kai kyse oli jostain maanalaisesta, vaikka eihän musta tiedolla olisi mitään edes tehnyt. Purkautukoot miksi purkautuivat, tekivät ilmasta varsin miellyttävänlaatuista ja lämmintä.

Mietteistään tuo heräsi samaan vesipatsaaseen kuin ori ja toisen kommenttiin, vaikka melko itsestäänselvä juttuhan se oli. Oli kuitenkin oltava ehdottomasti samaa mieltä asiasta, ei olisi aivan hirveän hauskaa muuttua keittokinkuksi.
"En usko että kukaan haluaa muuttua kypsennetyksi", Jokeri totesi ykskantaan, vilkuillen ympärilleen. Olihan paikka toki mukavampi ja teki mielenkin iloisemmaksi kuin louhikko, mutta tamma halusi löytää jotain puhuttavaa. Hiljaa oli helpompi ajatella ja sitä tässä tuli välttää.
"Toivottavasti paikalle ei nyt pelmahda mitään katkeroitunutta hylkiökasaa joka haluaa kostaa kokemansa vääryydet. Tai jotain vastaavaa", Jokeri heitti hyvin, hyvin laimeana ja epäonnistuneena jonakin vitsintapaisena ja hymyili hivenen anteeksipyytävästi. Tamma tunsi olevansa hyvin tylsää seuraa sillä hetkellä.

( sönk, jumittanut olen ja laatu tök-tök-tökkii ja pahasti. )

Diego huokaisi tyytyväisesti ja heilautti häntäänsä rentona. Lämmin ilma teki heti vaikutuksen oriin mielialaan, joka tuntui vain kohoavan mustan tajutessa että seisoi paikalla kaksin, Jokerin kanssa. Lähes liian hyvä vaihtoehto yksinololle. Musta naurahti matalasti tamman kommentille.

- Kai jossakussa on tarpeeksi masokistia siihen puuhaan, Diego huomautti hymyillen, tutkien Jokerin kasvoja, joita roditar piti tuskin hetkeä kauempaa paikoillaan. Kenties tamma hermostunut? Ori vilkaisi ympärilleen, huomaamatta kuitenkaan mitään normaalista poikkeavaa missään. Vesipatsaat kohosivat samaan rytmiin korkeuksiin ja loivat lämmintä höyryä ympärilleen. Diego siirsi katseensa takaisin Jokeriin, heilauttaen häntäänsä rauhallisesti.

- En usko, ori vastasi laimeasti virnistäen, huomioiden tamman anteeksipyytävän hymyn ja olemuksen joka kieli tietynlaisesta vaivautuneisuudesta. Kaikkein oudointa oli, ettei musta itse tuntenut oloaan lainkaan kiusaantuneeksi, pikemminkin rennoksi ja jollain tapaa huvittuneeksi. Häilyvä hymy pysyi Diegon huulilla kun tämä otti huomaamattaan askeleen Jokeria kohden, pitäen katseensa yhä tamman silmissä.

- Sinussa on jotakin.. kiehtovaa, musta sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, kohottaen hieman kulmaansa ja ryhtiään, muuntaen hymyään salakavalammaksi.

// ei mitään, mullakin vähän : D //

Musta naurahti tuskin huomattavasti.
"Ehkä", tuo totesi. Sitä ei koskaan tiennyt minkälaisia sekopäitä saari piti sisällään, kun vain murto-osan oli tavannut ja murto-osan ehkä vain halunnutkin tavata. Rauha oli kovin häilyvä ja muuttuva käsite, yksilö- ja laumatasolla. Nyt oli kuitenkin kaikki rauhallista, kaikki hyvin, kerrankin jopa Jokerin sekavassa mielessä, kun hetken mietti ja tunnusteli.

Mietteisiinsä vajonnut tamma lähes säpsähti kuullessaan jälleen sivultaan Diegon äänen, vaan vain melkein. Toisen ääni oli käynyt lyhyinä hetkinä jo niin tutuksi, ettei musta enää edes ehtinyt miettiä kelle se kuului, koska vastauksia oli vain yksi. Sanojen merkitys sai toisaalta Jokerin hivenen varpailleen, vaikkakaan vaikutus ei ulkoisiin piirteisiin asti ylettänyt. Jotakin hienoa olisi pitänyt osata vastata, vaan pääkoppa kumisi tyhjyyttään kuin maitopurkki jonka viimeiset pisarat olivat valuneet lasiin.

Niinpä Jokeri ei voinut kuin seisoa paikallaan ja tapittaa Diegon silmiin, hymyn leikitellessä suupielissä ja huokaista syvään. Sanaakaan tamma ei saanut sanottua, vaikka kuinka yritti jotakin muodostaa. Eikä suun aukominen kuin kala kuivalla maalla tuntunut kovin hyvältä vaihtoehdolta.

( ylidramaattista moskaa vaihteeks. )

Ori kohotti hieman kulmaansa ja tarkkaili Jokerin reaktiota. Tamma ei kuitenkaan tehnyt mitään hälyyttävää, kuten sännännyt tiehensä tai valahtanut kalpeaksi naamaltaan, vaikka musta aistikin toisen olevan aavistuksen jännittyneempi. Kiehtovaa. Diego hymyili hivenen itseironisesti ja kohdisti katseensa jälleen Jokerin silmiin, hieman ilkikurinenkin pilke omissaan.

- Kuten nyt. Tuosta hymystä ei voi päätellä mitään, Ori totesi ja koetti pitää kasvonsa vakavina, vaikka hymynkare nykikin tämän suupielillä.

- Joten voitko jo paljastaa mitä olet suunnitellut viihdyttääksesi minua? Diego jatkoi vakavoituen, kohottaen kulmiaan vaativasti, pitäen äänensävynsä kuitenkin paljastavan leikittelevänä ja kiusoittelevan katseen silmissään.

"Kasvatuksesta se johtuu", Jokeri hymähti huvittuneesti. Älä paljasta tunteita. Älä paljasta ajatuksia. Blah blah blah blah ja niin edespäin. Miten tylsää ja tunteetonta. Tamma katsahti Diegoon ilmeellä "et-voi-olla-tosissasi" ja kohotti toista kulmaansa merkitsevästi.
"Sinunhan kuuluisi minua viihdyttää", musta lausahti aivan yhtä vakavasti kuin ori, vaikka toinen suupieli oli edelleen kaartunut hymyyn. Kukahan tässä oli sanonut että jotain piristävää pitäisi löytää ? No kieltämättä Jokeri ei enää tuntenut vetäytyvänsä kuoreensa masistelemaan, mikä oli pitkälti johtuvaa Diegon seurasta. Siltikin.

"Jos minä joutuisin viihdyttämään sinua, epäilisin, että kyllästyisit hmm... kolmessa sekunnissa ja poistuisit paikalta vähin äänin", Jokeri lausahti huvittuneesti, mutta kuitenkin tosissaan.

Diego päästi lyhyen virneen kasvoilleen, pitäen katseensa Jokerissa.

- Toivottavasti, ori totesi kohottaen kulmiaan, päästäen sitten hieman arveluttavan hymyn huulilleen.

- Ai niinkö? Selvä, katsotaan.

Diego painoi huulensa yhteen ja muutti kasvonsa ilmeettömiksi, odottaen sitten hiljaa paikoillaan katse sinne tänne harhaillen. Sitten ori kääntyi ja lähti kävelemään kauemmas, suomatta enää katsettakaan Jokerille. Itsekseen musta kuitenkin myhäili. Lopulta Diego pysähtyi ja kääntyi tammaa päin, kohottaen kulmaansa omahyväisesti.

Jokeri tapitti Diegoa vastaamatta mitään, joskaan ei ollut hiljainen mitenkään epäystävällisyyttä huokuen. Pikemminkin leikkisää huvittuneisuutta. Tamma odotteli, tuijotellen tiukasti orin silmiin tuon katsellessa ympärilleen, katsomatta itse mihinkään. No niin, mitäpäs nyt aiotkaan keksiä viihdytykseksi. Parempi sitten olla hyvää viihdykettä tai tulee ympäri korvia. Melkein. Kovasti pyyhkeitä. Ei sitäkään. Katsotaan läpi sormien, jos on pakko niin tehdä.

Tamma kohotti kulmaansa kysyvästi, vaikka Diego ei enää taaksensa katsonutkaan. Jotenkin mustasta tuntui, että ori aikoi höynäyttää tuota. Mutta ei kai tässä parempaakaan tekemistä ollut kuin olla höynäytettävänä, joten Jokeri kiltisti lähti seurailemaan toista. Pysähtyen melko lähelle oria.
"Siinäkö se oli ?" tamma kysyi huvittuneeseen sävyyn. Vaikka ei kyllä pikku kävelyretkestä. Muuten vain.

- Tein kuten pyysit, ori totesi ykskantaan, leikkimielinen ilme kasvoillaan, seuratessaan Jokerin lähenevää kehoa. Diego kohotti katseensa tamman silmiin ja jätti sen niihin.

- Mutten sanoisi että kyllästyisin kolmessa sekunnissa, musta huomautti sitten virnistäen, heilauttaen rennosti häntäänsä. Ori oli vain mielissään tamman seurasta.
- Kolmesta tunnista taas en olisi niin varma... Diego jatkoi kiusoitellen, muovaten hymyään vinommaksi, pitäen yhä katseensa Jokerin silmissä. Hetkeksi musta eksyi pohtimaan. miksi tamma yhä vieläkin jaksoi oriin puuduttavaa seuraa ja se näkyi nopeana anteeksipyytävänä sävynä oransseissa silmissä. Diego kuitenkin työnsi ajatuksensa mielestään, ravistellen päätään mielikuvissaan. Eiköhän Jokeri olisi itse jo kaikonnut vähin äänin jos asia niin olisi.

- No mutta minun piti keksiä jotain jolla viihdyttää sinua, ori muisti sitten huokaisten, katsellen ympäristöään teatraalisenkin toivottomana. Diedo siirsi katseensa taas tammaan.
- Olet vain turhan vaativa asiakas, musta jatkoi kulmaansa kohottaen, väläyttäen sitten ensimmäistä kertaa punakirjavallekin oman charmikkaan hymynsä.

Jokeri naurahti. Oli ollut oikeassa, Diego oli höynäyttänyt tammaa hyvin julmasti ja ilkeästi ja sai nähdä, saisiko ori sitä ikinä enää anteeksi. Oli se nyt sen verran kauhea juttu ollut, tietenkin, ei saanut naisia huijata.

Ilmeisesti tuo oli kuitenkin valmis antamaan anteeksi moisen, kun ei poiskaan lentänyt suurilla lepakonsiivillään. Sen Jokeri olisi nimittäin tehnyt epäröimättä, jos olisi halunnut, olisi se oria loukannut tai ei. Ei tamma kuitenkaan lentänyt mihinkään. Musta hymyili, ensimmäistä kertaa hieman ujommin kuin muulloin, vaikka ei hymyä nyt ujoksikaan voinut sanoa.
"En minä ole vaativa", tamma sanoi, kävellen sitten suoraan Diegon viereen painaen turpansa toisen harjan sekaan, yllättyen itsekin omasta rohkeudestaan ja aloitteellisuudestaan.
"Tämä kelpaa oikein hyvin."

Charmikas hymy säilyi Diegon huulilla ja tämä tarkkaili tamman eleitä, pistäen merkille tämän ilmeen, joka kertoi varsin positiivisesta suhtautumisesta oriin temppuiluun. Tai no temppuiluun ja temppuiluun, eihän musta ollut muuta tehnytkään kuin laukonut huonoja vitsejä ja ihmetellyt miksei ollut nähnyt jo moneen otteeseen Jokerin takavaloja.

- Ahaa, Diego totesi huvittuneeseen sävyyn, mutta kummastui sitten toden teolla tamman seuraavaa siirtoa. Musta silmäili hetken punakirjavaa harjaa, tietämättä miten suhtautua, tilanne oli muuttunut niin yllättäen. Lopulta ori tajusi toimia ja siirsi oman turpansa Jokerin harjalle, puhaltaen jouhien sekaan lämmintä ilmaa.

- En ajatellut aivan tälläistä ajanvietettä, musta myönsi laimeasti virnistäen, tajuamatta ensin miettiä sanojaan, kuten yleensäkin.