Rakkaus on sokea, sanoi mato joka spagettiin rakastui

Maanantai aamuna krapula ja vapina.. Valkean orin jalat tärisivät, hädin tuskin kannattelivat tätä. Rauhassa vietetyn yön jälkeen herääminen oli ollut tuskaa - Jacko nimittäin oli huomannut olevansa täysin jumissa. Lihakset huusivat hepreaa, jalat sanoivat itsensä irti ja päätä särki. Sotilas nojasi erään harvalehtisen puunrunkoon, avaten ja sulkien silmiään vuoronperään. Eilisen pitkähkö ja hidastempoinen sessio tumman tamman selässä oli näyttävästi tehnyt tehtävänsä, ajaen orin täysin kelvottomaan kuntoon. Jacko käänteli korviaan edestakaisin, kuunnellen mahdollisia ääniä. Tässä tilanteessa yllätetyksi tuleminen oli kaikista huonoin vaihtoehto, varsinkin jos raiskatuksi joutunut sulkasiipi oli päättänyt lähteä jäljittämään valkeaa. Tämä huokaisi raskaasti, yrittäen sitten venyttää oikeaa siipeään sivulle.

Sademetsän täytti tuskaisa ulvahdus. Jokainen lihas osoitti mieltään, kapinoi pienintäkin liikettä vastaan. Jacko ähki kivusta - eikä tilannetta helpottanut yhtään se, että tamman kipakka potku ryntäisiin vihloi vieläkin. Se oli edesauttanut jumiutumista omalta taholtaan, eikä sulkasiipi ollut siitä ollenkaan mielissään. Hiiteen mokoma huora ja tämän kireä takamus! Valkea olisi halunnut valahtaa maahan, ellei olisi tiennyt sen sattuvan tuplasti enemmän. Nyt pieni hieronta ei olisi ollenkaan pahitteeksi.. Varsinkaan jos sen suorittaisi kaunis neito. Jacko myhäili hetken itsekseen, havahtuen sitten taas vihlovaan särkyyn.

Niin. Mikä tässä elämässä koskaan menisikään putkeen - onnistuit kerrankin saamaan mitä halusit, ja seuraavana aamuna jo maksat siitä. Korkojen kera. Sotilas sulki jälleen silmänsä, vetäen syvään henkeä. Sekin sattui. Tämän olisi tehnyt mieli huutaa - siinä vaiheessa kun hengittäminen ja pelkkä lahnana oleilu tuotti kipua, oli ori valmis luovuttamaan. Tämä seisoisi tasan siinä, nojaten puuhun ja yrittäen nukkua, niin kauan kunnes kipu helittäisi. Venyttely ei tulisi kuuloonkaan - se sattui liikaa ja vaati työtä. Työtä. Mitään muuta kuin työtä Jacko ei vihannut yhtä paljoa. Kaikki, mikä oli mahdollista saada ilmaiseksi, tuli hyödynnettyä, ja jos jostain piti maksaa, siitäkin pihisteltiin. Viileä kesätuuli humisi sademetsässä, tuoden raikasta ilmaa orin sieraimiin - päivä tai pari kuluisi nopeasti nukkuessa.

Toivottavasti.

(Driimi & Choni)

Se että Choni oli eksynyt chadrojen alueille oli melko ironista, tamma ei ollut täysin edes hahmottanut paikkaa mihin oli saapunut ennen kuin oli ollut liian myöhäistä kääntyä takaisin. Kaiketi se oli alitajuisesti hakeutunut etsimään isäänsä. Oli sanomattakin selvää että nuori tamma oli jo ehtinyt huolestua vanhempiensa suhteen, Thodorista se ei ollut kuullut sodanjälkeen mitään ja Heraa se ei ollut löytänyt vaikka oli etsinyt harmajaa rodworien alueilta useiden päivien ajan.

Eihän siivekäs tietenkään enää tarvinnut vanhempiaan, tämä oli lähes huomaamatta kasvanut ja aikuistunut. Kyllähän sen sirosta kehosta yhä näki ettei kyseessä ollut mikään konkari, punaharjaisella hylkiöllä ei ollut juuri arpia, nuoret hieman tyttömäiset muodot suorastaan huusivat elinvoimaa ja nuoruutta. Liikkeet olivat melko neitomaisia, kevyitä ja ilmavia. Hölmökin tajusi ettei tamman tarvinnut vielä vuosiin huolehtia lihassäryistä taikka muista iän tuomista huolista, se oli hiljalleen kukkaan puhkeava nuori nainen, vaikkei sitä itse alkuunkaan tajunnut.

Choni kyllä tiesi olevansa onnekas, harva hylkiö selvisi kolhuitta edes muutamaa viikkoa pidempään, sen oli onnistunut pysytellä poissa vaikeuksista koko ikänsä. Hylkiöiden alueet eivät olleet mikään unelmapaikka varttua. Varsinkin kun vanhemmat eivät voineet olla paikalla koko aikaa, kummankin piti pitää kulisseja pystyssä oman laumansa parissa.

Lyhyt huokaisu karkasi hylkiön huulilta, se olisi voinut vaikka kirota hölmöyttään, miten ihmeessä se kuvitteli löytävänsä Thodorin viidakosta? Ei niin mitenkään, sademetsässähän sai olla onnekas jos törmäsi yhteenkään hevoseen, satikka elävään olentoon noin yleensäkään, mikä ei siis ollut ötökkä.

Ulvahdus keskeytti täysin Chonin aatteet, ensimmäisenä tamman mieleen tuli kidutettavana oleva possu. Mutta pian sen näköpiiriin ilmestyi vaalea hevonen, jota ei ollut kovinkaan vaikea nähdä vihreää metsää vasten. Sulkasiipinen. Choni hidasti vaistomaisesti, epävarmana siitä miten toimisi, chadroista ei koskaan tiennyt miten nämä suhtautuivat melkein sulkasiipiseen hylkiöön.

Hiljaisuus oli painostava, mutta se ei huolettanut Jackoa. Tämä kyllä kuulisi ajoissa, jos vaaniva puuma tai muu petoeläin päättäisi ryhtyä hyökkäystoimenpiteisiin. Tai jos, niin kuin tässä tapauksessa, ujohkon näköinen nuori neito sipsutteli epävarman näköisenä hieman kauempana. Orin kultaiset silmät nousivat maasta tapittamaan toista lähes tulkoon neutraalisti, mutta pieni poikamainen virne suupielillä säilyi. Sotilas ei voinut itselleen mitään - heti ensimmäisenä tämä antoi katseensa kiertää tammassa. Siro, oikein nätti ja nuorikin vielä. Valkea oli vielä pitkään hiljaa, ennen kuin tajusi oman asemansa. Epäryhdikäs asento, vieläpä puuhun nojaten, kivuliaat huudahdukset ja myhäilevä ilme. Lähtemätön ensivaikutelma. Jos ori ei olisi ollut niin jumissa, se olisi suorinta tietä kävellyt tamman luo, alkanut hamuamaan tätä ja tehnyt samat kuin tummalle sulkasiivelle. Ja siivistä puheenollen.. Jacko kiinnitti nyt huomionsa johonkin erittäin mielenkiintoiseen seikkaan. Tämä tapaus kun ei sattunut olemaan chadra, vaikka vaalea väritys niin antoikin olettaa, vaan nahkasiipinen. Yksi ynnä kaksi, eli toisin sanoen mitä todennäköisimmin hylkiö. Rodit tuskin tällaista epäsikiötä joukkoonsa huolivat. Noh, kukaan ei ollut täydellinen. Ei edes Jacko.

- Kas, kuinka voin olla avuksi, neiti? Sotilaan kasvoilla lepäsi leikittelevä virne. Se ei ollut nyt ollenkaan tungetteleva niin kuin yleensä - tilanne kun oli mikä oli. Tammasta ei voisi nyt hyötyä, mutta ehkä myöhemmin, jos suhteet pysyisivät nyt vain kunnossa. Ja olettaen, ettei hylkiö ollut kuullut Jackosta mitään. Sekään kun ei olisi ollut ihme, Loraniassa piirit kun tuntuivat olevan ahdasmielisen pienet. Valkea päätti ryhdistäytyä, siirsi kaiken painonsa jaloilleen ja yritti päästä tukevasti seisomaan. Siinä tämä onnistuikin, mutta ei ilman tuskaisia älähdyksiä ja kivusta vääristyneitä ilmeitä. Lihaskivut olivat yhtä helvettiä - tästä lähtien ori tietäisi, ettei menisi suorinta tietä nukkumaan pitkän panon jälkeen. Kuinka huvittavaa. Näin paljon harmia niinkin miellyttävästä, hetkellisestä nautinnosta.

- Pyydän mitä kauneimmin, ottakaa silti huomioon rajallisuuteni auttamisessa. Jacko hymähti itsekseen, pyöräyttäen silmiään. Se kuulosti lähestulkoon täydelliseltä naistenmieheltä - mikä vain onnistui, kun osasi näytellä taitavasti. Valkea tunsi pienen kouraisun vatsanpohjassaan. Vapise, Lorania! Täältä tulee uusi Casanova. Sotilas ähkäisi vielä kivusta, pysytellen täysin paikoillaan. Tämän kaula oli jännittyneenä korkealla, takajalat harottivat ulospäin ja etujalat seisoivat täysin rintarinnan. Koko asetelma näytti hyvältä vitsiltä, mutta tyhminkin olisi osannut yhdistää kaiken samantien kipeisiin lihaksiin.
- Yritän kuitenkin parhaani, mitä vain vuoksenne kaunis neito. Jacko laski hieman katsettaan, sitten kohotti sitä hymyillen hieman ujohkosti. Kuinka täydellisesti ori saikin aikaan itsestään kohteliaan, imartelevan ja hyvännäköisen herrasmiehen, josta viimeisimpänä uskoisi raiskauksiin syyllistynyttä rikollista. Valkean poikamainen virne syveni, kultaisten silmien tuikkiessa ystävällisesti.

Valkea chadra näytti olevan melko huonossa kunnossa, tämä nojasi puuhun melko epäryhdikkäästi, antaen Chonille aluksi melko rähjäisen vaikutelman. Siksi nuori tamma yllättyikin kun ori, ilmeisen kivuliaasti, ryhdistäytyi ja muuntautui sen edessä täysin eriksi olennoksi mitä oli ollut hetkeä aiemmin. Tottahan toki hieman arka harmaja pisti merkille toisen tutkailevan katseen, se ei koskaan ollut ollut mikään mestari orien seurassa, yleensä tamma oli hieman vaivautunut ja hermostunut. Nytkään nuorikko ei tiennyt alkuunkaan miten olisi ollut, kyse ei ollut edes siitä että tämä olisi pitänyt sulkasiipeä komeana, vaikka kyllähän toinen sitäkin oli ryhdistäydyttyään, vaan pelkästään siitä että tämä edusti vastakkaista sukupuolta jonka aivotoiminnasta Chonilla ei ollut minkäänlaista hajua.

Ehkä toisesta huokuva ilmapiirikin sai nuorikon hermostuneeksi, vaikkei se sitä itse ymmärtänytkään. Olisipa Choni vain tiennyt kuinka onnekas olikaan kun tuo ilmeisen muuntautumiskykyinen ori oli sillä hetkellä kykenemätön liikkumaan normaalista, ilman että lihakset hangoittelivat vastaan ja valittivat sitä kuinka toinen oli niitä kohdellut. Vielä varmemmin tamma olisi ottanut jo jalat alleen mikäli olisi kuullut yhtikäs mitään edessään seisovasta oriista. Sillä hetkellä nuori hylkiö oli kuitenkin onnellisen tietämätön kaikista tämän teoista ja sai tutkailla tätä ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja eriparisilmillään.

Oli ehkä myös Jackon onni tavallaan ettei tämä ollut täysin oma itsensä, sillä vaikka Choni tätä arastelikin, uskaltautui tämä hieman rentoutumaan orin puhutellessa sitä miellyttävällä äänensävyllä. Jos valkoinen olisi ollut piirunkaan verran tungettelevampi, olisi tamma vain painautunut syvemmälle kuoreensa ja pysynyt siellä, hankkiutuen tilanteesta ulos mahdollisimman nopeasti. Ja Chonin tuntien myös mahdollisimman tökerösti.
"Eh.. Sinusta tuskin olisi auttajaksi jos apua tarvitsisin." tamma huomautti ohuella äänellään, se oli hieman jännittynyt, kuten aina kun harmaja joutui tälläiseen tilanteeseen. Kaksinkeskin ventovieraan, ja vielä oriin kanssa, aivan sama vaikka tämä olisi luritellut ties mitä sulosävelmiä hylkiölle.

"Sinä itse näytät tarvitsevan auttajaa." Choni lisäsi toisen ähkäistessä kivusta, mitään ulkoisia haittoja sulkasiivellä ei näyttänyt olevan, joten luonnollisesti kyse oli lihaskivuista. Ehkä toinen oli treenannut liian paljon taikka lentänyt hieman liian pitkän matkan heti levon jälkeen. Mikään mikä liittyi fyysiseen kanssakäymiseen ei edes hipaissut tamman mieltä, se kun oli yhä täysin koskematon ja viaton. Kokematon mitä tuli kahden sukupuolen välisiin asioihin.

Kohteliaisuus sai osakseen ujon, hieman sulkeutuneen hymyn. Choni ei ollut tottunut tuollaisiin kehuihin, se ei juuri saanut huomiota osakseen koska tietoisesti karttoi sitä ja vetäytyi helposti omiin oloihinsa. Oli vaikea uskoa että tamma todella oli Thodorin tytär, taikka yhtikäs mitään sukua Shokalle, joka oli lähes täydellinen vastakohta sisarpuolelleen. Hyvällä syyllä saattoi sanoa että chadran taitava teatteri upposi Choniin kuin häkä.