Siipeilyä

Sademetsä levittäytyi alapuolella kuin suuri, vihreä maaliläikkä, jonka keskeltä silloin tällöin kuului kimeä kirkaisu, kun jokin värikäs linnunpoikanen lehahti sieltä taivaalle rääkäisten kuin pieni ohjus. Sen toisella sivustalla näkyi sinivihreä peilityyni laguuni, jonka valkea rantahiekka erottui taivaalle asti, ja maankamaralla näkyi myös muutamia vaaleita chadroja ruokailemassa tai vain lepuuttamassa siloisia siipiään. Sademetsän reunamilla näytti olevan myös muutamia chadravarsoja ensilennollaan, ja niiden yläpuolella liitelivät niiden emät kutsuen ja kannustaen haparoivia varsojaan.

Kida iski ilmaa siivillään yhä uudelleen ja uudelleen leijaillen aina välillä taivaalla kuin lokki sopivan ilmavirtauksen löytäessään. Se hymyili katsellessaan suloisten varsojen lentoa harottavilla pikku linnunsiivillään, jotka näyttivät varsin kummallisilta verrattuna Kidan omiin, suuriin ja linjakkaisiin siipiin - vaikka ei sillä, että senkään siivet olisivat näyttäneet kovin siisteiltä. Nuori tamma heilautti sekaista harjaansa, käänsi katseensa taas alas ja jäi liitelemään sulokkaasti lämpimään ilmavirtaukseen. Lentäminen se sitten oli ihana taito.

Sitten sivusta puhalsi tavattoman voimakas itätuuli, ja Kidan tasapaino heilahti. Se joutui syöksykierteeseen ja joutui räpyttelemään kiivaasti toista siipeään päästäkseen taas vaaka-asentoon, mutta epäonnistui. Kida hirnahti pelästyneenä, menetti tasapainonsa kokonaan ja rysähti äänekkään tömähdyksen saattelemana sademetsän puiden sekaan.

Kida avasi silmänsä hitaasti ja yritti liikuttaa siipiään. Ei kai mitään vain ollut mennyt poikki? Tamma kohotti molempia siipiään vuoron perään, ja kauhistui, kun oikea siipi ei meinannut nousta millään, vaikka Kida kuinka ponnisteli. Sitten se tajusi, että siipi oli jumittunut maankamaran ja ison oksan väliin, ja hivutettuaan lentimensä taas vapaaksi se kohottautui varovasti seisomaan. Ilokseen se huomasi, että se oli täysin kunnossa muutamaa pikku naarmua ja pientä kolotusta huolimatta, ja huokaisi helpotuksesta. Sitten se pisti siipensä suppuun kylkiä vasten ja alkoi tallustella pois sademetsästä löytääkseen sopivan lentoonnousupaikan. Äskeinen rysähdys oli koetellut ihan tarpeeksi sen ylpeyttä, eikä se todellakaan kokea samaa uudestaan. Ties vaikka sen siivet katkeaisivat.

Niimpä Kida käveli pää riipuksissa mutta korvat hörössä laguunin laitamille. Se perääntyi hieman, otti vauhtia avaten ruskeat siipensä ja lennähti sitten kevyesti takaisin ilmojen teille. Ilmassa Kida veti syvään henkeä ja hirnahti riemukkaasti toitottaen lentämisen riemun koko Loranialle. Se ei varsinaisesti ollut kovin järkevää, saati viisasta, mutta jostakin syystä sen teki mieli tehdä niin. Chadrat maanpinnalla kohottivat päänsä ja jotkut hirnahtivat takaisin, ja Kida hymyili. Olipa ihanaa olla chadra.