Oh, it's you again. WTF?!

Upeaa kielenkäyttöä ja vähäsen raakaa tappelua ja muutama tippa verta. Heikoille varoitus. Painakaa edellistä.



Täysikuun valaistus ei riittänyt monestakaan paikkaa tiheän lehtikaton alle. Mutta aukea, jolla kimo sulkasiipi seisoi, oli kuunvaloa, se osui valkeaan ja sai tämän hehkumaan lähes hopeisena.
Kuva olisi ollut kuin suoraan sadusta, ellei tuo valkea sulkasiipi olisi kironnut ääneti ja luiminut jokaiselle äänelle ja jopa näykkinyt tyhjää ilmaa.

Angela oli todella ärsyyntynyt, lähes vittuuntunut. Tamma piti silmiään hetken kiinni ja näki valotäpliä luomissaan. Pian silmät avautuivat ja Angela huokaisi ärtyneesti. Helvettiin koko elämä.

Juni med mustapää

Yönmusta nahkasiipi liikuskeli hiljakseen metsässä. Ico oli eksynyt chardojen alueelle, ja tajuamattaan sitä vielä läheni jatkuvasti tuttua sulkasiipeä, muutama viikko sitten tapaamaansa valkeaa chardatammaa. Lähemmäs tultuaan oriin sieraimiin tulvi toisen hevosen haju, metsässä samoili siis joku toinenkin?

Ico astui puiden lomasta jonkinalaiselle aukealle, vääntäen inhottavan hymyn huulilleen nähtyään kuka permannolla seisoi. Voi sentään.
- Kukas se täällä seisoo? Ja vielä aivan yksin... Liekö kovanaamainen olemuksesi karkoittanut kaikki miesehdokkaat tiehensä, ori lausui ilkeästi, astuen itsekin kuunvaloon valkea harjansa loistaen. Icon silmät vilkkuivat pahaaenteisesti valossa, halkoen häveliäästi tamman kehoa ympäriinsä.

Kesti hetken ennen kuin Angela tajusi lähellä olevan toinen hevonen. Kun tämä tuli esiin, painuivat tamman korvat vielä enemmän luimuun, kadoten harjan sekaan. Kimo polkaisi etujalkansa uhittelevan terävästi maahan ja pullisteli lihaksiaan. Se ei kaivannut juuri sillä hetkellä lainkaan seuraa, varsinkaan tuon ääliö hylkiön.

»Häivy, saasta.» Angela ärähti äännähtäen pari kertaa varoittavasti, kohoittaen sitten toista takastaan ja potkaisi sillä ilmaa.

Ico kohotti kulmiaan yllätyneenä - tammahan vaikutti vihaiselta, näin kauniina yönä! Musta virnisti leveästi chardan toiminnalle.
- En minä vielä ajatellut, ori vastasi hymähtäen, astuen julkean rohkeasti lähemmäs tammaa ja kiertäen tämän eteen. Ico nosti ivallisen hymyn huulilleen.

- Äkäpussi, musta huomautti, tarkkaillen valkean tulistunutta olemusta, liekö ampiainen pistänyt chardaa vai mistä tämän ärtymys johtui.

Angela mulkoili vihaisesti hylkiötä, jonka nimeä ei ollut vielä kuullut. Tamma ärähti sille ja näykkäsi oria kohti, kun tämä tuli lähelle. Korvia ei näkynyt vieläkään harjan seasta.

»Ääliö» Angela huomautti takaisin ja näykkäsi ilmaa heidän välissään. Takajalka kohosi jälleen varoittavasti, potkun jälkeen molemmat etujalat tömähtivät kerran vuoronperään raskaasti maahan.

Tamman hampaat olivat lähes osua oriin nahkaan, mutta tämä sai nippanappa väistettyä kauemmas. Ico loi korostetun pöyristyneen ilmeen huulilleen.
- Ohhoh, ohhoh, kylläpä sitä nyt uhitellaan, musta ihmetteli ja muutti samalla pöyristyneet kasvonsa ivallisiksi.
- Mutta kyllähän se minulle kelpaa, ori jatkoi siristäen silmiään ja hymyili häijysti, jos tamma halusi tapella niin mikäpä siinä? Icolla ei ollut mitään sitä vastaan. Musta korskahti ja hypähti valkeaa päin, luimistaen korvansa ja näykkäisten vastavuoroisesti ilmaa tamman korvien lähellä.

- No? Anna tulla, ori yllytti vihreät silmänsä kiiluen ja pitäen yhä korvansa luimussa - poistamatta kuitenkaan sarkastista virnettä huuliltaan.

Angela tunsi ja kuuli orin hampaat korviensa läheisyydessä. Tamma kiljahti ja potkaisi etujalallaan toista ryntäille ja hypähti vähän kauemmas. Heti perään Angela koetti ottaa hampaillaan kiinni orin poskesta, haukkoen kuitenkin vain ilmaa. Kimo perääntyi askeleen ja kohosi vähän pystyyn.

»Olet ärsyttävä, tiesitkös.» Angela sanoi sieraimet laajenneina ja adrenaliini virraten.

Ico pysyi aloillaan, oikein odottaen tamman iskua ja tuntienkin pian potkun ryntäillään. Valkean näykkäisy meni ohi, ja ori hyökkäsi vuorostaan chardan kimppuun, suunnaten hampaansa ronskisti valkean kaulaan.

- Tiesin.

Musta väläytti inhottavan hymyn huulilleen ja kävi uudestaan tamman päälle, tähdäten nyt potkun tämän raajoihin. Icolle koko homma oli pelkkää leikkiä, eikä ori viitsinytkään valkeaa chardaa koko rodworin voimillaan runnoa - eikä varsinkaan sotilaskoulussa oppimiaan tekniikoita käyttäen, silloin tammasta ei olisi mitään käsittelyn jälkeen jäljellä.
- Lokki lokki lokki lokki, musta ivasi ja sihtasi hampaansa sinne tänne valkean kehoa, lähes ääneen nauraen. Kuinka huvittavaa - tammahan aivan kiehui raivosta!

Angela ei voinut tajuta miksei ollut valmiina iskuille. Lämmin veri pulpahti jälleen kerran ulkopuolelle tamman kaulalta. Se värjäsi enemmän kuin edelliskerran haava, joka oli tuskin parantunut vieläkään. Angela kuitenkin väisti loput iskut, iskien vuorostaan omat hampaansa entisen rodworin kaulalle. Vihdoin hänkin sai verta ulos toisesta.

Valkea hevonen väisteli siipipuolen hampaiden tieltä minkä kerkesi, saaden kuitenkin haavan kylkeensä. Valkea karva sotkeutui jälleen vereen. Ei Angela ollut koskaan ollut hyvä taistelija, ei ikinä. Tamma tiesi jäävänsä tässäkin pienessä kinassa pahasti alakynteen, mutta koska han olikaan saanut tapeltua vastaan? Ja mitä uutta siinä tilanteessa oli toisaalta? Tietysti se, että tällä kertaa toisena osapuolena ei ollut himokas chadra, vaan peliään pelaava entinen rodwor.

Angela ei kuitenkaan pysähtynyt, ei luovuttanut. Tamma näykkäsi uudestaan kohti orin kaulaa.

Tamman hampaat osuivat sinne tänne mustan kehoa, saaden vertavuotavia haavoja aikaan - joskaan Ico ei pahemmin siitä välittänyt. Kipu oli vain siedettävä, niinhän se oli taisteluareenallakin.

Ori nousi takasilleen ja nousi osittain chardan päälle, painaen toisen etujalkansa tamman kaulan yli ja toisen koukkuun valkean siiven päälle. Ico iski hampaansa kimon säkään, näykkien sitten tätä siivistä ja lopulta tönäisten itsensä alas, käännähtäen ympäri ja sihdaten salamannopean potkun kohti toisen jalkoja.

Tajuamatta itsekkään miten toinen oli onnistunut, Angela tunsi painon selässään, kaulallaan, siivillään. Musta upotti hampaansa tamman säkään, Angela hengähti terävästi ja esti kyyneliään nousemasta pinnalle. Kipu pelkästään oli viedä chadralta jalat alta. Veri oli värjännyt tamman yltä päältä likaisen punaiseksi.

Kuin hidastettuna Angela näki orin takajalkojen lähenevän, pystymättä itse liikkumaan. Kimo tunsi lopulta jalkojensa pettävän altaan, rojahtaen raskaasti maahan kyljelleen, menettäen hapen keuhkoistaan.

Aivan täysin pysymättä itse perässä, ori näki kuinka tamma vain rojahti maahan. Ico kohotti kulmiaan. Tässäkö tämä jo oli..? Eikai valkea noin helppo nakki voinut olla! Musta kohotti epäuskoisen hymyn huulilleen ja asteli kulma koholla valkeaa lähemmäs. Ei oriilla ollut hajuakaan siitä, että sulkasiipeen oli sattunut paljon pahemmin kuin siihen. Entinen sotilas oli tottunut vereen.

- Joko sinä luovutit? ori kysyi hymähtäen sarkastisesti, nostaen vielä etujalkansa tamman kyljelle. Mustan katse kiersi kerran valkean keholla, nyt tutkaillen paremmin tämän muotoja - olihan toinen täysin avuttomassa tilassa. Eikä muuten ollut pelkkää huhua, että chardojen puolelta ne kauneimmat tammat olivat. Ico vei katseensa taas tamman silmiin ja katsoi tätä odottavasti.
- No?

Angela haukkoi ilmaa sisäänsä ettei olisi pyörtynyt sen puutteesta. Sitten hän tunsi mustan kavion kyljellään. Korvia ei vieläkään näkynyt.

»Idiootti.» Angela totesi potkaisten kaikella voimallaan toiseen etujalkaan, joka piti suurimman osan siipipuolen painosta. Hylkiön etujalka hävisi, kun tämä rojahti Angelan viereen maahan. Tamma olisi toivonut tämän kaatuvan edes vähän kauemmas jotta olisi itse päässyt ponnistamaan ylös ja pois. Mutta musta oli sattunut onnekkaalle tielle, sillä tämä makasi nyt yhden chadran jalan päällä. Angela tuhahti ärtyneesti ja odotti.

Ori älähti pienesti, se ei ollut yhtään osannut varautua tamman seuraavaan siirtoon ja rojahtikin auttamatta maahan etujalkansa menetettyä tukensa. Musta makasi osaksi valkean jalkojen päällä, joten toinenkaan ei päässyt karkaamaan pois. Yhä vieläkään Ico ei kuitenkaan vihastunut. Pikemminkin vain huvittui enemmän.

- Aika yllättävä siirto, ori huomautti ja kohosi maasta vatsalleen. Ico vei silmänsä tammaan, odottaen tämän katsovan itseään ja rypisti samassa kulmiaan.
- Älä katso minua, musta tokaisi matkien toisen äänensävyä ja hymyili päälle ärsyttävästi - chardaa vain oli niin mukava ärsyttää! Eikä toinen päässyt ylöskään, voi voi.

Angela taivutti kaulaansa ja katsoi mustaan. Toisen ivallinen äänensävy oli oikein rasittava.
»Ei vaan katso rauhassa.» Tamma totesi hengittäen yhä katkonaisesti. Kimo painoi hetkeksi päänsä takaisin maahan, nostaen sen kuitenkin pian takaisin, tutkaillakseen nyt lähempää siipipuolista ärsyttäjäänsä.

»Miksi sinä ärsytät minua tahallasi?» Angela kysyi yllättävän rauhallisella äänellä.

Ori kohotti kulmaansa, ja pudisti kerran päätään. Tamma ei ymmärtänyt huumoria, ei kerrassaan!
- Koska pidän siitä, musta sanoi hymyillen teennäisesti ja siirtyi samalla pois valkean jalkojen päältä, nousten sitten jaloilleen. Ico ravisteli itsensä kauttaaltaan, ihoon ja vereen liimautuneet lehdet ilmassa pöllyen. Ori vei katseensa taas tammaan.

- Oletko sinä jo rauhoittunut? musta kysyi, yllättyen itsekin äänensävyään, se ei ollut nälväilevä tai ivaileva, vaan aidosti utelias. Ico korvasi asian kuitenkin muuttamalla ilmeensa inhottavaksi.

Angela katseli jo rauhallisemmin hengittäen kuinka musta nousi ylös ja ravisteli itseään. Tamma ei viitsinyt vielä nousta.

»Mahdollisesti.» Kimo vastasi, ihmetellen äänensävyn ja ilmeen erimielisyyttä. Hetken Angela jo luuli hylkiön pehmenneen. Kuitenkin toisen ilme veti voiton, tamma arveli kuulleensa omiaan.
»Ja kiitos ettet menettänyt malttiasi.» Angela lisäsi, purren sittemmin kieleensä. Miksi hän kiitteli hevosta, joka oli saattanut hänet veren peittoon? Ja vielä kaikkien vihaamaa hylkiötä, joilla ei pitänyt olla mielipiteitä mihinkään?

Ori ähkäisi kuuluvasti.
- Menettänyt malttiani? Miksi olisin, kun vastassa on tuollainen.... Sulkasiipinen hontelo tyttönen, joka vain luulee itsestään liikoja, Ico jatkoi, pohtien miksikä tammaa oikein kutsuisi. Ämmä olisi ollut jo liikaa.

- Sitä paitsi olet surkein tappelija johonka olen koskaan törmännyt, ori lisäsi vielä tuhahtaen, hymyilemättä ystävällisesti, vaan nosti säälivän virneen huulilleen. Tamma joutuisi taitojensa kanssa vielä vaikeuksiin.

»Sano Angela vain.» Tamma lisäsi, virnistäen mustalle.
»Tiedän..» Kimo sanoi ja nousi varovasti ylös. Kuu ei ollut häipynyt vieläkään mihinkään. Angela hämmentyi, sillä seisoi nyt todella lähellä vihreäsilmäistä oria.

Varovasti tamma siirtyi kauemmas orista ja painoi katseensa maahan. Mikä se oli? Miksi hän pelkäsi seistä mustan lähellä?

Valkeat siivet levittyivät ja nostivat Angelan ilmaan. Tamma lensi pois tilanteesta, hävisi aukealta määränpäänään jokin, jossa voisi saada vähän enemmän potkuja osakseen. Oppisi käyttäytymään kunnolla.


Angela poistuu, kiitokset jälleen (:

Angela? Ori ei ollut osannut odottaa kuulevansa tamman nimeä - vieläpä toisen kertoessa sen vapaaehtoisesti. No, Ico ei olisi omansa kanssa niin avoin.

Tamma nousi seisomaan, musta tutkaili tämän kasvoja. Aivan kuin charda olisi ollut vaivaantunut seisoessaan oriin lähellä? Vaikka äsken oli omatoimisesti käynyt aivan iholle saakka.. Ico kohotti kulmiaan - ja vielä korkeammalle huomatessaan tamman perääntyvän. Ja sitten nousevan siivilleen.

Ori oli hetken hieman pöllähtäneen oloisena aloillaan, sille ei ollut vielä aivan selvää mitä äsken oli oikein tapahtunut.. Ekaksi oltiin toistensa kimpussa ja lopuksi kimo kiitteli Icon malttia, perääntyi vielä nöyrtyneen näköisensä. Ico ähkäisi ääneti. Naisista ei koskaan ottanut selvää, ei millään.

Ori tuumasi hetken, mutta kääntyi sitten ympäri ja käveli takaisin metsään. Ehkä oli aika palata hylkiöiden alueelle.

// Ico kans, kiitos samoin <; //