And the forests will echo with laughter

Alkoihan Jänis taas osoittaa elon merkkejä, Ramina oli jo ehtinyt kuvitella toisen vaipuneen jonkin sortin horrokseen, suojatilaan johon ei minkäänmoinen mielipaha olisi päässyt. Ei tamma olisi alkuunkaan ihmetellyt jos orilta moinen suojajärjestelmä olisi aivoista löytynyt, toisen aivot kun tuntuivat olevan muutenkin asettuneet nurinkurisesti sulkasiiven pupunkorvien alle.

"Similariteettia? Kaiketi hieman." hylkiö myönsi virnistäen, nyt se vasta ensi kertaa huomasi söpön töpöhännän jonka toinen omisti, miten kirjava ei ollutkaan sitä äsken huomannut? Kaiketi huomio oli kiinnittynyt johonkin täysin muuhun.
"No voihan sitä nimittääkkin, jos haluaa olla sarkastinen." Ramina huomautti virnistäen.

Jänikselle näytti tuottavan suuria vaikeuksia pitää korviaan luimussa. Aina välillä ne tahtoivat ponnahtaa eteenpäin -- jokaisen tamman huulilta karanneen uuden lauseen myötä ne kimposivat etukenoon eivätkä tahtoneet enää asettua loukkaantuneeseen asentoonsa. Raminan viimeisimmän puheenvuoron jälkeen ne päätyivät pysyvästi höröön, kun ori käänsi äkkinäisesti päätään ja nähdessään lajitoverinsa virneen loi tähän närkästynyttä jäljittelevän katseen.
"Oli miten oli, Jänis on mahtava nimi eikä Leijonakaan ole sieltä huonoimmasta päästä", se puolusteli ja vääntäytyi nyt loppuruumiinsakin puolesta hylkiön suuntaan. Se kallisti päätään ja siristi silmiään, joista vain toinen oli päässyt vapaaksi otsaharjan diktaattorinotteesta -- toinen oli yhä pöyheiden jouhien peittämä ja oli bongattu viimeksi niihin aikoihin, kun drontit yhä kansoittivat maata.
"Ymmärrän hyvin, miksei sinnuu nimetty yhtä kuvaavalla nimellä." Chadran huulille kiipi sama vanha hymy, joka aina näytti olevan valmiina hylkäämään nykyisen olinpaikkansa ja hyökkäämään hampaat kalisten orin kasvoilta läheisimmän elämänmuodon kimppuun. Hevonen vilkuili hylkiön riemunkirjavaa olemusta, mutta hillitsi kielensä eikä jatkanut kommenttiaan pidemmälle, vaikka nimi 'Paratiisipapukaija' yhä halusi tulla lausutuksi.

/ muistin että se oli sinun vuoro x) /

Ilmeisesti Jänis antoi periksi mököttämisen suhteen, orin epäonnistui Raminan mielestä melkoisesti närkästyneen katseensa kanssa, erityisesti kun toisen korvat elivät omaa elämäänsä.

"Ihanko tosi, minua kun kutsutaan koko ajan karusellihevoseksi taikka käveleväksi sirkukseksi. Kerro toki jos on jotain lisättävää listaan." tamma kehotti, hymyillen ehkä turhankin viattomasti jättäessään sanomatta mitä hylkiö oli mieltä moisista nimityksistä ja miten osoitti ajatuksensa.

"Tosin jos haluat pitää soman töpöhäntäsi, kehottaisin pitämään suun kiinni ja jatkamaan tuota hymyilyä."

x (8 x

Tuttavallisen rohkea hymy kareili edelleen orin suupielillä: jos se viipyisi asemissaan vielä hetkeäkään kauemmin, se tekisi pesän ja perustaisi perheen. Chadra virnuili tamman kehotukselle, mutta odotti kotvan ennen kuin vastasi. Se avasi suunsa valmiina läiskäyttämään pöydälle hirmuisen ovelan kommenttinsa, kun hylkiö jatkoi uhkauksella, joka olisi luultavasti näyttänyt sisilialaisen mafian kummisedällekin kaapin paikan.
"Minä mitään aikonut siihen listaan lisätä", Jänis vastasi viattomasti. Ajatus Don Raminasta silpomassa sen valloittavaa karismaattista hännäntöpöä sai eläimen värisemään. "Olen hyvin kiintynyt häntääni", jatkoi se mutisten.

Jänis ehti jopa avata suunsa, ehkä oli vain orin onni että tämä piti ovelat mielipiteensä sisällään ja purkaisi niitä sitten kun Ramina olisi turvallisen välimatkan päässä.
"Etpä tietenkään, ilmeesi ei yhtään kertonut jostakin älyttömän oivaltavasta kommentista, valmiina purkautumaan suustasi." tamma vastasi hymyillen tietäväisenä.

"Sitten on hyvä että osasit pitää mölyt mahassasi, eikö vain. Minä kun olen ammattilainen töpöhäntien turmelemisessa." hylkiö huomautti virnuillen, Jänishän olikin hauskaa seuraa.

Jänö leikitteli ajatuksella heittää herjansa yhteen menoon ja rynnätä sitten pää kolm... viidentenä jalkana tiehensä ennen kuin hännänhakkuu ehtisi alkaa. Mutta mitä hauskaa siinä olisi ollut? Siltä jäisi näkemättä hylkiön reaktio, kuulematta terävä huomio, eikä uutta stand upin uhria löytyisi aikoihin. Ei ainakaan sellaista, joka pysyisi maisemissa vielä kolmannen vitsin jälkeen.
Raminan vastaus sai chadran pudistamaan kauhistuneena päätään, ei tietenkään, ei ei ei. Se vastasi virneeseen samalla mitalla, mutta joutui pian pitämään hevosenpärstänsä normaalin ilmehdinnän rajoissa: samanlaista naamanvääntelyä ei voinut jatkaa tuntitolkulla tuntematta sitä lihaksissa.
"Sekö on yleisin kuolinsyy kaikkien sinun tapaamien tunkeilevien kavereiden keskuudessa? Elä sano jotta sinul on puolet Loranian väestöstä kattava häntäkokoelma jonkun luolan perällä", Jänö kurtisteli järkyttyneenä kulmiaan, lopetti tämän ja jatkoi sitten hetken kuluttua koska se tuntui antavan mukavaa rytmiä sanoille. Kurtistus kurtistus kurtistus.

"Se juuri, oikeastaanhan olen massamurhaaja. Mutta sinähän et siitä puhu, koska haluat pitää häntäsi." Ramina vastasi kohottaen kulmaansa hymyillen, Jänikseltähän löytyi mielikuvitusta! Enää puuttui vain jokin pieni vaaleanpunainen poni heittämästä välikommentteja chadran komiikalle.

"Ja mitä häntäkokoelmaani tulee, tuollainen soma töpöhäntä kuten sinun, olisi omiaan täydentämään sitä." hylkiö jatkoi hymyillen mahdollisimman viattomaan sävyyn.

Silmät ovat sielun peili, sanotaan. Onnekseen Jäniksen omistama pari oli otsaharjan peittämä, sillä sen sielussa tuskin oli paljon analysoitavaa. Sen tillitys oli käynyt vähäjärkisyydenkin tuolle puolen, kun Raminan sanat saivat vastauksensa: "Ei tullut mieleenikään!" Tätä ja hylkiön seuraavaa lausahdusta seurasivat kauhistunut koko koikkelikoiven ruumiin kattava väristys ja muutama haparoiva peruutusaskel.
"Eihän tämä oikeastaan... epäkäytännöllisempi kuin miltä näyttää... ei tämä kelpaa edes pölyhuiskaksi. Taidan jättää hännän irrottelut sitten ensi kertaan."

x Olen laiska ja kiireinen, mikä on huono yhdistelmä. Anteeski kesto! x

/ No worries, mieki olen :'D /

"No eihän se käyttöön olekkaan, pikemminkin se saisi kunniapaikan." Ramina vastasi hymyillen ja asteli lähemmäs hiljakseen, kunnes oli kasvotusten jäniksen kanssa.
"Kun se kerran noin soma pieni töpöhäntä on.." tamma jatkoi virnistäen hieman, astuen orin vierelle, kurkottaen nipistämään hauskaa häntää hieman. Omaa ilkeyttään tietenkin.

Tämän jälkeen tamma hypähti kauemmas naurahtaen.
"Etkös olekkin iloinen ettet ehtinyt lipsauttaa mitään?"