Gallant result

Hiirakko tamma maleksi pienellä ruohomättäällä nuuskien maata. Tällä kertaa ruskeasilmäinen oli eksynyt arolle. Nuorikko kun niin usein vaelteli hylkiöiden alueilla, tunsikin itsensä lähes hylkiöksi. Chadra Cuina kuitenkin syntyjään oli, vaikka vallan väärän värinen kylläkin.
Vilkkaan pää nousi, kun takaa kuului ääniä. Cuina katseli ympärilleen muttei nähnyt ketään. Tulkoon joku jos on tullakseen, tämä ajatteli ja laski päänsä taas voidakseen haukata vähän ruohoa.

Tulija ei kuitenkaan ollut mikään vaaraton ystävä. Se oli nimittäin suuren suuri tiikeuros, joka oli eksynyt myös arolle, kenties etsimään ruokaa perheelleen. Aikeena sillä joka tapauksessa oli saalistaa tuo poissaoleva tamma.
Hajamielinen Cuina tosiaan oli. Se hyräili hiljakseen kummallista melodiaa ja äännähteli välillä oudosti. Tamma mietti elämäänsä, mennyttä ja tulevaa ja sekös tämän saikin poissaolevaksi. Tamma asteli muutamia askelia eteenpäin ja sulki silmänsä. Aurinko lämmitti tämän selkää ja tummaa harjaa.

Nyt oli pedon tilaisuus. Tiikeriuros lähti askeltamaan kohti nuorikkoa, kiihdyttäen vauhtiaan pehmeän maan vaimentaessa sen askeleet. Uros ponnisti loikkaan, etutassut kohti tamman selkää.
Cuina vaistosi tilanteen liian myöhään. Sen pää käähhänti reippaasti taaksepäin, mutta tämä ei ehtinyt nähdä saalistajaa kunnolla kun jo tämän kynnet raapaisivat Cuinan oikean silmän päältä. Tamma ravisteli päätään hädissään, nuorikko ei nähnyt mitään toisella silmällään! Tamma alkoi hätääntyä, tämä pukitteli, mutta uros painoi liikaa. Tiikeri oli jo alkanut raastaa harmaita sulkasiipiä, ettei lounas vain katoaisi taivaan tuuliin.
Pian Cuina rojahti maahan kun se ei enää jaksanut kannatella uroksen painoa. Ruskeat silmät olivat tiukasti suljetut tuskasta, nuorikko kiljui minkä jaksoi. Cuinan rimpuilu ei auttanut mitään ja kohta hän ei jaksanut enää sätkiäkään. Tamma oli menettää tajuntansa, tämä olisi siis hänen tarunsa loppu.

// Coren + ritarimme (; \\

Daregron lensi vastaan aron tuulta mallikkaasti ja vakaana. Se oli ollut treenaamassa jo useamman päivän tällä heinikkoisella ja avoimella paikalla. Nyt kuitenkin ori näki asteleman josta se ei pitänyt. Noin 25 metrin korkeudelta se huomasi tiikerin lähestyvän ruohoa mutustelevaa chadratammaa. Liian myöhään Darren yritti huutaa tammalle varoituksen kun tiikeri kävi harmaan tamman kimppuun. Darren ei epäröinyt sekuntiakaan vaan kävi oitis syöksyyn. Vauhtiaan aina muutamaan metriin asti kiihdyttäen ori syöksyi kaviot edellä kohti tiikeriä. Valtavalla vauhdillaan se sai tiikeriuroksen syöstyä pois tamman kimpusta ja raidallinen lensi useita metrejä taaksepäin Darren kimpussaan. Ori suuntasi kissapetoon samantien jalkauduttuaan toisen terävän iskun suoraan takajalkaan. Kissapeto menetti tasapainonsa hetkellisesti, mutta vastasi Darrenille raapaisulla kaulaan.

Kultainen tunsi kuinka verenpunainen virta kasteli sen kaulaa. Se arvioi haavat vain pintanaarmuiksi ja käännähti nopeasti ympäri. Viimeinen huoliteltu potku osui tiikeriä kylkeen ja otus vavahti potkun voimasta. Darren jäi jalat haarallaan seisomaan petoeläimen eteen ja tuijotti sitä silmiin. Lopulta tiikeri käänsi selkänsä ja lähti nilkuttamaan pois päin. Chadratamma ei ollut sen ateria tänään.

Kun Darren oli varma että satutettu otus ei palaisi, se otti nopeita raviaskeleita kohti tammaa. Olisiko se satuttanut itsensä pahastikkin?

Cuina tunsi miten tiikeri upotti hampaansa hänen lihaansa ja kiljahti korvia riistävästi. Katse harhaili, hengitys oli rosoista ja tamma tärisi kauhusta. Miksi kuoleman piti olla näin kivulias ja pitkällinen sessio?

Pian kuului lisää ääniä, syöksähdys, tömähdyksiä. Tamman hengitys alkoi suoltaa taas sujuvasti kun tiikeriuroksen suuri massa häipyi pois yhtäkkiä tamman päältä. Cuina raotti silmiään ja erotti vain sumeasti toisen hevosen sekä tiikerin, kunnes menetti täysin tajuntansa. Oikea silmä oli hautautunut vereen. Siivet olivat myös pahasti vereslihalla ja kyljessä oli syvä haava. Mutta tamma oli elossa, tuon oriin ansiosta.

Darren silmäili huolissaan chadratammaa. Se oli aika heiveröinen eikä ulkonäöltään kovin täydellinen chadra, mutta Darrenhan ei siitä tunnetusti välittänyt. Tamma hengitti, muttei ollut tajuissaan. Veren vuoto pitäisi saada lakkaamaan. Darren otti askeleita lähemmäs tammaa, se vilkuili ympärilleen havaitakseen suuri lehtisen kasvin, sen lehdillä se voisi painaa vuotokohtia ja saada sen tyrehtymään. Darren haki suurehkon lehden ja levitti sen tamman kaulalle. Hetken ajan ori kohdisti hellästi siihen painoa ja odotti kärsivällisesti minuutin tai kaksi. Lopulta ori totesi haavan olevan tyrehtynyt. Näin se toimi myös silmäkulman ja selän suhteen. Siipiin se ei uskaltanut kajota, mutta orin onneksi ne eivät vuotaneet kovin pahasti ja tyrehtyivät itsestään.

Tarkeintä on että tamma pysyy lämpimänä. Darren ohjasti itseään. Se kuuli mielessään Darlingin opetuksia haavoista ja desinfioinnista sun muusta mistä se ei ollut tajunnut mitään. Mutta lämmittämisen se muisti. Darren kävi makuulleen lähelle tammaa ja levitti kultaiset siipensä tuulensuojaksi tamman yli, samalla se oli aivan vartalo kiinni harmaassa tammassa ja katseli toisen raskasta hengittämistä. Milloinkohan se virkoaisi...?

// Aikahyppy? //

Jonkin ajan kuluttua Cuina alkoi heräillä ja saada ajantajuansa takaisin. Se raotti silmiään, mutta hätääntyi kun tunsi toisessa vihlovaa kipua ja vaikka luuli avanneen sen, ei nähnyt sillä mitään muuta kuin punaista. Pian tamma älysi myös, että koko vartaloon koski ja tuskaisasti. Jalkoja särki, koska tamma oli joutunut kannattelemaan täysikokoisen tiikeriuroksen painoa ja kyljen haavaa sattui älyttömästi. Myös siivet olivat kipeät, mutta Cuina ei tiedostanut niissä olevia haavoja.
Cuina nosti päätään ja huomasi tuntemattoman oriin vierellään. Cuina katsoi tätä hätääntynyt ilme kasvoillaan. Miten hän oli tähän joutunut? Juurihan hän oli ollut tiikerin nautittavana.
"Mi-miten tuollaisesta voi selvitä?" Cuina sanoi laskien pään takaisin maahan. Se tärisi, eikä asiaa auttanut lainkaan, että sen kaikki lihakset jotka siihen olivat kyenneet olivat jännittyneet. Cuina oli myös huomannut oriin kultaisen siiven päällään. Toki Cuinaa ihmetytti tuo vieras, mutta se uskoi että se oli hyvällä asialla.

Darren katseli huolissaan nuoren tamman värisevää kehoa. Mitä se voisi tehdä? Miksei Darling voinut olla täällä nyt, se olisi tiennyt mitä tehdä... hemmetti. Darren vilkaisi ympärilleen kuin etsien katseellaan apua, jostain jotain auttajaa. Sitten se suuntasi silmänsä takaisin tammaan kuullessaan sen sopertelevan jotain. Orilta meni hetki aikaa ennenkuin se tajusi mitä tamma oli kysynyt.

"Minä karkotin sen pois, mutta se ehti satuttaa sinua aika pahasti. Rentoudu, olen tässä ja vahdin ettei se tule takaisin. Sinun täytyy nukkua, silleen se menee ohi." Darrenin ääni oli niin vakaa kuin ori sai sen vain olemaan. Lisäksi se koetti luoda siihen turvallisuuden tuntua. Olihan varmasti outoa että joku vierasori vaan makoili siinä kylkikyljessä, käski´rentoutua ja nukahtaa. Darren vilkaisi tammaa, toivottavasti se käsitti kaiken oikein..

Cuinan silmät väreilivät ja puristuivat äkkiä tiukasti kiinni kun tuuli vihloi haavoja. Oriin kultasiipi oli tosin pelastanut haavat suuremmilta vihlomisilta, ja siitä Cuina oli kovin kiitollinen, sillä hänen kipukynnyksensä oli melko herkkä.
"Nukkua.." Cuina mumisi. Hänestä tosiaan tuntui melko oudolta ventovieraan oriin maatessa siinä vieressä ja puhuessa hempeitä. Tamma arveli kuitenkin ettei oriilla ollut minkään asteen taka-ajatuksia. Ehkä tamma oli vähän liian luottavainen, mutta se taisi olla vain hyvä asia tässä tilassa ollessa. Nukkua Cuina ei kuitenkaan pystynyt, mutta vähitellen tamma yritti rentouttaa lihaksensa, hitaasti, mutta varmasti. Ja kyllä se helpottikin.

Pian Cuina alkoi hyräillä samaa biisiä kuin aikaisemmin, ennen tiikerin hyökkäystä. Tamma aloitti hipihiljaa, mutta ääni voimistui hetki hetkeltä. Se auttoi, koska hiirakko keskittyi lauluun, ei kipuun.
"Mikä sun nimes on?" Cuina kysyi pian vähän varmemmalla äänellä jo.

Darren seurasi toisen eleitä, huolestuneena ja tarkkaavaisena. Se tunsi kuitenkin jännityksen vähitellen katoavan toisen raadellusta kehosta. Salaa ori huokaisi itsekseen. Ehkä tästä vielä selvitään.. ehkä selvitään.. Sitten tamma alkoi laulaa. Darren kuunteli toisen laulua, se ei ollut kuullut sitä ennen. Toista laulaminen tuntui auttavan, joten Darren kuunteli hiljaa vieressä ja yritti parhaansa mukaan olla henkilö johon oli helppo luottaa ja tukeutua. Tosiassahan Darren kyllä oli luotettava, mutta jäi herkästi etäiseksi. Ori oli koko ikänsä kärsinyt siitä että kaiken näköiset tammat olivat juosseet sen perässä, mutta kerta toisensa järkeen Darren oli saanut pyytää anteeksi ettei tuntenut vastarakkautta. Keltaisen ajatukset keskeytyivät kysymykseen. Ori mietti hetken ja päätyi esittäytymään lempinimellään... tai ei.. molemmilla.

"Kutsu Darren, oikea nimi on Daregron, entä sinun?" Darrenin ääni oli lempeä ja ystävällinen. Se katseli tamman haavoitettua päätä ja mietti miten voisi vielä auttaa toista. Miksi ori oli näissä tilanteissa niin avuton?

"

Cuina sai jo vähän hymyä kasvoilleen ja alkoi kerätä taas ominaistaan itseluottamusta, vaikka kivut eivät olleetkaan hellittäneet.
"Darren. Olen Cuina, vaan Cuina", tamma esitteli itsensä ja jostain syystä sille tuli mieleen oma perhe. Miten he olivatkaan keksineet niin ristiriitaisen nimen hiirakolle? Cuina tarkoitti verbiä elää, mutta tamman perhe ei kyllä olisi mistään hinnasta halunnut antaa tämän harmaan elää. Jostain syystä pieni pippurinen tamma oli kuitenkin pysynyt hengissä, ja vielä terveenä myös mieleltään.

"Darren, kiitos paljon kun autoit mua. En olisi vielä halunnut jättää elämääni tähän. Paljon on näkemättä", Cuina lausahti ja hymyili kiitollisesti oriille.
"Olen palveluksen velkaa sulle, sitä en myöskään unohda", Cuina ilmoitti. Se katsahti oriiseen, mutta joutui kääntämään päätään, jotta näkisi Darrenin kunnolla. Terve silmä oli yhtä vilkas ja pähkinänruskea niin kuin aina ennenkin. Vaikka tamman huulet olivat peruslukemilla, silmä selvästi hymyili.

Darren tapaili mielessään uuden tuttavuutensa nimeä. Cuina.. Se oli jollain tapaa todella kaunis nimi. Samalla ori vaivautui hieman toisen kiittelyistä. Se ei koskaan ollut hyvä ottamaan mokomia ja nyt maatessaan Cuinan vieressä se tunsi olonsa vielä oudommaksi. Se vastasi toisen katseeseen syvällä hymyllä ja melkein mustilla silmillään.

"Kunhan vaan tervehdyt, se taitaa olla minulle paras vastapalvelus." Darren vastasi totuudenmukaisesti. Se ei halunnut Cuinalta mitään muuta kuin sen että tamma olisi taas pian jaloillaan ja terve. Darren hymyili toiselle yhä ääni täynnä ystävällisyyttä. Sen charmantti ulkonäkö ja tapa puhua miellyttivät vähän turhankin monta tammaa...

Cuina katseli oriita hymyillen.
"Onpa sulla hyvä sydän", Cuina sanoi pehmeästi ja laski päänsä takaisin maahan. Paras palvelus oli tervehtyä.. Oriilla oli kyllä sydän kohdallaan ja se miellytti Cuinaa.
Kunpa vain tamma voisikin parantua hetkessä. Kylkeä ja joka paikkaa sattui niin, että kun Cuina ne taas muisti, sen oli purtava hampaat yhteen niin kovaa kuin pystyi ettei olisi vinkaissut. Yhtäkkiä tammalle tuli mieleen kysyä missä kunnossa hänen siivet mahtoivat olivat.
"Öh.. Voitkohan sanoo, missä kunnossa mun siivet on?" Cuina kysyi sitten varovasti, sitä pelotti vastaus. Se ei halunnut menettää lentokykyään, ei koskaan!
"Odota.. älä sano vielä", Cuina sanoi sitten henkäisten. Se sulki silmänsä hetkeksi ja tuudutti itseään rauhallisemmaksi. Kipu oli pahempi kyljessä, ehkä siivet olivat kunnossa, kun ei niihin kohdistunut kovin suurta kipuakaan. Cuina jatkoi huokaisten: "Nyt voit sanoo jos oot kiltti.."

Darren seurasi kun tamma laski päänsä taas maahan. Hyvä hyvä, lepää sinä sitten olet pian taas terve. Darren pohti hiljaa tilannetta, se ei pitänyt ajatuksesta että tämä 'uroteko' leviäisi, koska silloin tammat häiritsisivät sitä entistä enemmän ja ehkä kävisi niin huonosti että se haastettaisiin liittymään armeijaan! EI DARREN voisi sitä tehdä, ei ikinä.. Se ei voisi sotia niin pahasti Darlingia vastaan, eikä Darren halunnut sotilaaksi..

Ori havahtui sen toisen sanoihin. Niin totta, Darrenin siivethän olivat Cuinan siipien ja kehon päällä. Varovasti darren nosti omia siipiään ja katsahti niiden alla olevia tamman siipiä. Jälkiä oli, mutta ne eivät onneksi olleet pahoja, pikemminkin pintanaarmuja. Tamman viivytyksen ori odotti kärsivällisesti, kunnes sai luvan vastata.

"Pintanaarmuja, eivät varmaankaan haittaa lentämistä." Ori sanoi ystävällisestä ja rohkaisevasti. Tamma ei ainakaan menettäisi lentokykyään, mikä olisi todella, todella hyvä.

Cuina kuunteli silmät suljettuina Darrenin vastauksen. Kuullessaan kuitenkin uutisten olevan hyvät, se avasi silmänsä riemusta ja katsoi kultasiipeä iloisempana kuin koskaan.
"Oikeeasti? Voi ihanaa! Kiitti!" Cuina riemuitsi, se unohti kaikki kipunsa hetkeksi, kaikki oli hyvin, lentokyky ei häviäisi! Cuina hipaisi oriin siipeä harmaalla turvallaan ja hymyili kiitollisesti.
"Olet liian hyvä. Kuvittele, jos olisit tullu paikalle yhtään myöhemmin, olisin oikeasti voinu menettää lentokykyni!" Cuina sanoi silmät kiiltäen. Hän ei pärjäisi ilman lentokykyä, se oli varma. Mutta nyt hiirakon ei edes tarvinnut ajatella sellaista, siivet olivat kunnossa, piti vain levätä, jotta muutkin haavat paranisivat.

Darren ei oikein tiennyt miten päin olisi kun Cuina kiitteli sitä. Ei ori mielestään ollut tehnyt mitään ylimaallista, vain jotain sellaista jonka varmasti jokainen muukin olisi tehnyt. Darrn vilkaisi tammaa hieman hämillään, se ei tiennyt mitä olisi sanonut.

"Sen olisi varmasti tehnyt kaikki muutkin" Ori ei keksinyt muuta sanottavaa. Se oli täysin sanaton. Darren huokaisi syvään ja toivoi että tammalle ei jäisi pahoja jälkiä tapahtuneesta. Ori vilkaisi ympärilleen varmistuakseen ettei heitä lähestynyt kukaan.

Cuina näytti huomaavan vasta nyt, kuinka Darrenin oli vaikea tässä tilanteessa.
"No höh. Älä sano noin, olet sankari", Cuina leikitteli ja virnisti. Monet oriit olisivat mahtailleet tässä tilanteessa: 'Niin olenkin! Juoksin hätiin, potkaisin tiikeriä kunnolla kuonoon ja pelastin prinsessan hädästä!' Tai, mikä prinsessa Cuina nyt oli, mutta kuitenkin.

Cuina ummisti silmänsä jälleen ja hieraisi poskeaan nurmikkoon. Tammaa värisytti yhä tiikerin hyökkäys, se kun hiirakko oli joutunut kannattelemaan körilään painoa ja kestämään vielä siipien ja kehon raatelua. Cuina oli ollut todella pakokauhun vallassa, mutta piti muistaa, että nyt kaikki oli taas hyvin.

Darren hymyili Cuinan kommentille yhä tietämättä piten päin sen pitäisi olla. Kun toinen laittoi päänsä maahan ja ummisti silmänsä Darren vaan katseli tammaa ja oli vakaa. Mitä sen pitäisi sanoa, tai tehdä? Darren ei pitänyt itseään mitenkään erikoisena, pikemminkin kimuranttina, koska kerta toisensa jälkeen 'He have to apoligize coz he is not in love'.

"Ihan totta, en ole, mutten väittele siitä enää. Kunhan vaan lepäät, yritä nukkua. Minä olen tässä, kukaan ei pääse yllättämään sinua" Darren puhui yhä ystävällisesti ja yritti olla rauhoittava. Kummallista miten jotkut tammat pitivät Darrenia niin hienona, vaikkei se handlannut edes tätä tilannetta kunnolla.

"Kiitti", Cuina sanoi hiljaa silmät yhä ummistettuna. Tuntui hieman oudolta, mutta silti hyvältä kun Darren oli siinä suojana. Tamma ei ollut koskaan erikoisemmin välittänyt oreista, se ei ollut mikään heitukka joka iski jokaisen vastaantulevan miehen yhdeksi yöksi ja vaihtoi seuraavana iltana taas toiseen. Ei niin, mutta oriin läheisyys tässä tilanteessa tuntui kuitenkin rauhoittavalta ja turvalliselta.

Cuina hyräili hiljaa äskeistä melodiaa, jonka oli muinoin itse kehitellyt.
Hetkisen päästä tamman ääni hiipui ja sen vartalo muuttui veltommaksi. Silmät olivat rauhallisesti ummistetut ja suu hienoisesti raollaan. Cuina oli nukahtanut.

Darren hymyili toiselle sen lausuessa kiitoksensa. Ei syytä, eipä kestä.. Ori ajatteli mielessään. Orille tilanne oli aika tavallinen, maata jonkun tamman vieressä.. mutta että tamman vieressä jonka se oli pelastanut.. Se oli jo hieman erikoisempaa. Darren kuunteli Cuinan hyräilyä, kunnes se hiljeni. Tamma oli nukahtanut. Ori kohotti päätään ja tarkkaili ympäristöään. Aurinko oli painumassa maiden taakse jättäen kaksikon vaille valoa. Kuu oli nousemassa toiselta laidalta kelmeänä ja puolikkaana. Ori tuijotti sitä hiljaisena, eikä tuntenut itseään edes vähän väsyneeksi.

// Aikaloikka taas? //

// Sepä se. \\

Cuina näki unta. Se näki unta, että tiikeri, joka oli hyökännyt sen kimppuun, oli muuttunut mustaksi tamman selässä ja vähitellen alkanut sulaa mustaksi liejuksi, joka sulki Cuinan sisäänsä ja vangitsi tamman. Viime tipalla, kun hiirakon pää oli näkynyt enää, paikalle oli saapunut Darren, mutta toinen liejutiikeri ahmaisi sen suuhunsa ennen kuin se ennätti apuun. Cuina huusi niin kovaa kuin pystyi, kunnes sen suukin täyttyi mustasta liejusta.

Joidenkin tuntien kuluttua Cuina vihdoin heräsi, omaan huutoonsa. Se räväytti silmänsä auki hengästyneenä. Tamma katsahti kultasiipiseen oriin, Darren oli yhä siinä. Cuina nosti päätään silmät levinneenä ja kurkki ympäristöön ettei lähistöllä vain olisi tiikereitä.
"Liejutiikereitä.." Cuina sanoi hiljaa ja laski päänsä takaisin alas. Se huokaisi helpotuksesta, se oli vain painajainen. Olisi kamalaa omalla avunhuudollaan saattaa myös joku toinen tiikerin kitaan!

// Wihii //

Darren tuijotti herpaantumatta suurta kuuta. Ori ei ollut varma kuinka monta tuntia oli kulunut, selkeästi useampi, sillä aurinko siinsi jossain taivaanrannan takana. Muuten oli kuitenkin hämärää, kuun luodessa hieman aavemaista tunnelmaa. Olikohan Cuina jo paremmassa kunnossa, Darren pohti vilkaisten harmaata nukkuvaa tammaa. Se liikkui hieman levottomasti ja Darrenin epäilykset painajaisesta varmistuivat huutoon. Ori makasi hiljaa paikoillaan tamman hakiessa silmillään jotain. Kommenttiin ori hymyili hieman.

"Syödään ne" Ori sanoi leikkisästi ja virnisti kommentin perään.

Cuina katsahti oriin. Liejutiikerit eivät olleet mitään leikinaiheita!
Mutta tamma naurahti ja hymyili oriille.
"Ne syö meijät. Ne nielaisee meijät hetkessä mustaan liejuun ja sieltä ei oo takasin tulemista", Cuina sanoi vakavana, mutta virnisti. Onneksi ne olivat vain Cuinan mielikuvituksen tuottamia olentoja ja vain hän joutui kärsimään niiden läheisyydestä, joinakin öinä.

"Olet yhä siinä.. Oot tuhlannut mun suojelemiseen vallan liikaa aikaasi. Pitäisikö sun mennä?" tamma sanoi lempeästi, se ei ollutkaan tajunnut nukahtaessaan, että ori jäisi siihen ja odottaisi hiljaa siihen asti kunnes hiirakko jälleen silmänsä aukaisisi. Toki tamma oli heikossa ja haavoittuvassa kunnossa yhä, mutta ei se oikeuttanut tuntemattomaa oriita törsäämään kaiken aikansa Cuinaan.

Darren silmäili tammaa sen puhuessa liejutiikereistä. Mielikuvitus oli ainakin vailla vertaansa. Ori hymyili hieman toisen virnistäessä. Sitten kysymys, niin miksi Darren oli yhä siinä? Ei orilla ollut muutakaan tekemistä? Ja koska arolla oli yöllä vaarallista varsinkin loukkaantuneena.

"Et ole vielä ihan kunnossa, eikä arolla ole turvallista yksinään, varsinkin kun olet yhä loukkaantunut" Ori oli vakava. Se oli selkeä 'älä luulekkaan että ainakaan hetkeen vielä katoan tästä mihinkään'. Darren katsoi Cuinaa silmiin aika vakavana. Loukkaantumisella ei pidä leikkiä, sen tiesi nuori orikin.

"Noniin, mutta.." Cuina yritti keksiä vastalauseen, mutta oikeasti se melkein toivoi oriin jäävän, koska sitä pelottaisi aivan hirveästi jäädä yksin tänne yöksi eikä se varmaan pystyisi siirtymään muuallekkaan hetkiseen. Cuina yritti muotoilla asiansa rehellisesti.
"Toki mulla olisi turvallisempi olo jos jäisit, mutta eihän me edes tunneta, joten ei sulla ole minkään asteen velvollisuutta jäädä ja jos sun täytyy mennä niin.." .. minä nyyhkytän koko yön täällä yksin enkä nuku silmän räpäystäkään ja pelkään koko ajan, että liejutiikerit sun muut tulevat ja syövät minut, mutta mene toki vain, Cuinan teki mieli jatkaa, hän ei koskaan ollut osannut piilotella totuutta. Tamma huokaisi.
"Miten vain, päätä sinä, en haluu kuitenkaan viedä sun aikaasi tällaisella.." Cuina sanoi hiljaa katsellen etukavioitaan kuin ne olisivat todella mielenkiintoisetkin.

Darren silmäili tammaa yhä. Se ei selkeästikään osannut oikein päättää halusiko se Darrenin jäävän vai ei. Aika, oliko se edes rajallista? Tai voisiko sitä viedä tai varastaa? Eip, siihen ori ei uskonut. Darren kuunteli toisen selitykset hiljaa ja vakaana. Eiväthän he tunteneet, niin, tottahan se oli. Oliko Cuinasta vaivaannuttavaa että Darren oli niin lähellä? Se olisi Darrennille uusi tilanne... Ori tuijotti nyt arolle, nousevaan aurinkoon hiljaisena.

"Minun aikaani ei voi viedä tai varastaa. Voin mennä kauemmas jos sinua vaivaannuttaa tämä, mutta pitäisin itseäni heitteillejättäjänä jos vain kävelisin pois" Darrenin ääni oli vakaa, mutta ystävällinen. Viimeisten sanojen aikaan se tavoitteli Cuinan katsetta lempeillä silmillään, kysyvänä.

Cuina nosti katseensa oriin lempeisiin silmiin ja hymyili.
"En mä sitä, oot vain niin kovin kiltti kun autat, se on mulle uutta ja kun olet jo aika monia tunteja muhun kuluttanut aikaasi.. Tai siis niin eihän sitä voinu viedä", Cuinan lause oli kovin sekava, mutta tamma sai sen huokaisten loppuun saakka ja virnisti hieman epävarmasti itselleen. Tammalle tosiaan oli outoa, että joku halusi auttaa noin paljon. Tamma oli tottunut selviytymään yksin, vaikka sitä oli vaikea uskoa. Mutta onneksi sen elämään tupsahteli aina välillä tuollaisia sankareita kuin Darren, muuten tamma saattaisi heittää henkensä aivan liian nuorena. Niin hajamielinen se oli, ja fyysisesti heikko.

Tammaa harmitti yhäkin, että ori joutui hänen takiaan viettämään yönsä täällä kolealla arolla, mutta yritti työntää ajatuksen pois mielestään ja sen sijaan keksiä jotain juteltavaa.
"Auringonnousu. Onko jo aamuyö?" Cuina sanoi hämillään, se oli ollut siinä uskossa, että olisi vasta keksiyö.
"Kaunis auringonnousu", tamma huomautti sitten hymyillen. "Eikö sinustakin?" Tamman mielestä tilanne oli oikeastaan aika romanttinen, vaikkei tamma sellaisen päälle ymmärtänytkään kovin paljon. Eikä Cuina pahemmin Darrenistakaan ajatellut mitään sen enempää kuin, että tämä oli hyvin hyvin kiltti auttaessaan, hänen sankarinsa.