Gallant result II

( jatkuu.. )

Cuina hämmästyi kun ori ei inttänytkään vastaan kävelemisen suhteen, mutta oli siitä mielissään, koska ei halunnut olla liikaa vaivaksi, niin kuin oli jo tullut selväksi. Varovasti tamma nousi Darrenin selästä ja kun se oli omilla jaloillaan maan kamaralla, se koukisteli niitä hieman puuduksissa.

"Mennään", Cuina ilmoitti ja hymyili jännittyneesti. Sitten se lähti kävelemään melko hitaaseen, mutta tälläkertaa huomattavasti varmempaan tahtiin ja yritti jopa nostaa hieman nopeutta ettei kultasiipisen oriin tarvitsisi odotella.

// Tota tää nyt sit jumii hetken, mulla ei ole Karel vapaan ihan vielä (kohta on) //

Darren hymyili Cuinan varmuudelle kävellä sisään sademetsään omin jaloin. Darren tuli tamman vierelle, osoittaen tietä lähdelle. Varovasti se otti askeleita kostealla maalla, hiljaisena.

"Toivottavasti Darling on siellä" Ori lausahti ääneen

( ei se mittää )

"En kyllä ymmärrä miten sää sait mut suostuteltua tähän.. Joudun olemaan kauheat palvelukset velkaa kohta koko loranialle", Cuina sanoi ensin vakavana ja sitten virnistäen. Se katsahti Darreniin, ori oli muuttunut äkkiä kovin vaisuksi.

Tamma asteli sademetsän märällä maalla ja aina välillä sen jalkoja ja haavoja vihlaisi, mutta Cuina pyrki peittämään kivun tunteen vaikka irvistikin kerran. Ritari Darren saattaisi käskeä Cuinan lepäämään ja sitten ritari Darrenin pitäisi jälleen kuluttaa aikaansa tuon kakaran seurassa.

Darren hymyili toiselle kävellessän eteenpäin. Pian se kuitenkin näki edessään jo solisevan lammen ja puron joka virtasi muutaman kiven välistä. Se oli keskikokoinen aukio, noin 15 metriä läpihalkaisijaltaan, jonka reunalla lampi oli. Turvallinen paikka josta ei voisi yllättää. Mutta paikalla ei ollut muita. Darren vilkaisi Cuinaan hieman harmistuneesti.

"Jos odotamme täällä, ainakin saamme lepotauon ja turvaa, ja vettä ja ruokaa" Darren viimeisteli lauseen viitatessaan puihin ympärillä ja lampeen. Hedelmäpuut olivat Darrenille tuttuja ja niistä kaikista saattoi syödä.

Cuina pysähtyi Darrenin rinnalle ja katsahti tähän hymyillen.
"Joo.. Mutta sää voit jatkaa matkaa jos haluut, ei mun takia tarvi jäädä, mut mun takia ei myöskään tarvi lähteä. Eli tee miten vain ite haluut", hiirakko ilmoitti eikä jäänyt kuuntelemaan vastausta vaan asteli lammen luo, laski päänsä ja alkoi hörppiä sen pinnalta vettä kuivahkoon kurkkuunsa.

Cuina nosti katseensa sademetsän puihin. Sen iholla kulki kylmät väreet, täällä hän oli elänyt ensimmäisen puoli vuotta elämästään, eikä se ollut ollut ruusuilla tanssimista.. Tamma muisti viiltävästi erään illan jolloin hänen vanhin veljensä oli ehdottanut leikkimistä. Cuina oli tiennyt mitä oli tulossa, muttei estellyt, silloin olisi voinut käydä huonommin. Isoveli leikki hetken, mutta pian se muuttui kaikeksi muuksi. Loppujen lopuksi Cuina löytyi maasta makaamasta, tajuttomana, verisenä ja ruhjeilla. Tällaista oli tapahtunut joka ilta pitkän ajan. Eikä vanhemmat olleet koskaan tehneet mitään, eivät estelleet eivätkä auttaneet.

Karel kulki sademetsässä verkkaisin askelein, väistellen ajoittain liaaneita. Onneksi sademetsässä puuiden oksat olivat korkealla, eivätkä estäneet orin kulkua metsässä niin pahasti. Lentomatkan jälkeen mustapunainen oli vain kävellyt. Hitaita, verkkaisia askelia, siivet supussa, vailla pelkoa chadroista. Karel ei ollut pelännyt enää pitkään aikaan... Metsässä oli hiljaista, muutamia lintuja huhuili siellä täällä ja sirkkojen siritys häiritsi oriin kuuntelemista. Pian se kuitenkin hoksasi jotain kiinnostavaa. Kulkemansa polun päässä seisoivat chadraori ja tamma. Karel pysähtyi noin 5 metrin päähän kaksikosta kuin seinään, levitti siipensä tukkien ulospääsyn aukiolta ja jännittyi paikoilleen silmät uteliaina ja tarkkaavaisina leiskuen. Sitten chadraori säpsähti hieman taaemmas ja Karel näki tamman tarkemmin. Ruhjoutunut hiirakkohan... oli Cuina.

---

Darren kuunteli Cuinaa ja hymyili hiljaa, muttei tehnyt liikettäkään lähteäkseen. Vastaus oli siis selvä 'minä odotan tässä'. Cuinan siirtyessä juomaan Darren höristi korviaan. Aivan kuin se olisi kuullu äänen... Lintuja varmaan se totesi, kunne soksa rasahti sen takana. Darren käännähti nopeasti ja nielaisi. Ainoan ulospääsyn aukiolta oli tukkinut suuri rodworori, reippaasti darrenia korkeampi ja voimakkaampi. Chadra kuitenkin jännitti lihaksensa myös ja asettui Cuinan ja vieraan orin väliin. Vain chadraorin kuolleen ruumiin yli se satuttaisi Cuinaa lisää.

Cuina nielaisi. Sademetsä oli karmiva paikka, kaikki muistot pyörivät ympärillä. Eikä hiirakko ollut pitkään aikaan edes käynyt metsässä, ihan tietoisesti se oli kartellut paikkaa. Mutta oli sitä nyt pakko kerätä rohkeutensa, olisi ollut aivan lapsellista alkaa änkyttää Darrenille, että 'eiii sademetsään', aivan kuin Cuinasta ei olisi ollut harmia jo tarpeeksi.
Tamma ravisteli itseään ja alkoi hörppiä vettä. Pian se alkoi viheltää matalaa melodiaa ja kun se huomasi kahden linnun lennähtävän puun oksalle, se naurahti eloisasti. Cuina oli aina pitänyt luonnosta ja eläimistä.

Cuina heräsi ajatuksistaan ja katsahti taakseen.
"Darr--", se oli sanomassa kultasiivelle, kun huomasi, että he olivat saaneet seuraa. Hitaasti tamma kurotti kaulaansa nähdäkseen tulijan chadraoriin takaa ja kun tunnisti tämän, tamman kasvoille nousi pirteä hymy.
"Karel!" se huudahti iloisesti ja käveli kivuista johtuen hitaasti Darrenin vierelle ja jäi katselemaan mustaa. Pian tamman ilme kuitenkin hölmistyi. Suurehko ori oli tukkinut nahkasiivillään ainoan tien pois aukiolta, mutta hiirakko ei ymmärtänyt miksi. Cuinan pää kallistui ja kulmat menivät kurttuun.

Karel reagoi Cuinan ääneen nopeasti, lakaten jännittämästä lihaksiaan, mutta ei laskenut siipiään, sillä chadraori oli yhä hyökkäysasemissaan. Se silmäili vuoroin kumpaakin hiljaisuudessa, mutta mustan orin katse oli leppynyt, eikä ollut enää vaarallinen tai hyökkäävä. Hetken se seisoi vielä paikoillaan.

"Hei Cuina.. Kuka on ystäväsi?" Se kysäisi hieman kysyvästi, epäilevästi, mutta ystävällisesti, tarkkaillen yhä molempia.

------------------

Darren yllättyi kuullessaan Cuinan nimeävän lähestyneen rodwororin. Se katsahti nopeasti Cuinaan, muttei poistunut hyökkäysasennostaan. Se kuuli rodworin puhuvan ja seurasi tarkkaavaisena, kun mustan orin olemus leppyi hiljalleen. Se ei uskaltanut tehdä tai sanoa mitään, vilkaisi vaan uudelleen Cuinaa, Darrenkin tahtoi vastauksen kysymykseen, mutta kohdistaen sen rodworiin.

Cuinakin älysi jännittyneen tilanteen ja yskäisi.
"Hei vain Karel. Tää tässä on Darren, hän pelasti mut tiikerin kidasta tänään.. eikun eilen.. eikun?" Cuina katsahti kultasiipeen ja naurahti. Oliko hän tosiaan ollut sen verran shokissa ja väsynyt, ettei muistanut edes tapahtuman aikaa? Cuina katsahti hymyillen mustaan rodioriin ja hieman hämmästeli orien vakavuutta. Olivathan he eri laumoista.. Mutta kyllä Karel oli hiirakonkin aikaisemmin hyväksynyt, vaikka tämä olikin chadra.

Cuina ei liikahtanut minnekään, hän halusi varmistaa ettei oriit olleet sotajalalla.
"Mää oisin varmaan kuollut jos Darren ei olisi tullut paikalle.. Se tiikeriuros aikoi tosiaan syödä mut.. aika kammottavaa", Cuina mietti ääneen ja ylisti chadraoriita. "Milläs asialla sää olet Karel?"

Karel katsahti Cuinaan sen selittäessä kaveristaan. Karel lakkasi jännittämästä lihaksiaan ja laskosti siipensä kyljilleen. Jos jokin saisi chadraoriin hyökkäämään Karelin päälle, Karel peittoaisi sen ilman siipiäänkin.. Kun chadrakin laski siipensä, Karel vilkaisi Cuinaa tarkemmin. Hiirakko oli haavoilla, pahoilla haavoilla. Puhe tiikeristä sai Karelin kohottamaan hieman kulmiaan. Se tarkasteli hetken chadraoriita, kuin arvioiden ja nyökkäsi sitten hyväksyvästi.

"Tapasin erään tuttavani" Se lausui yhä hieman pohdiskellen ja mietteliäästi, arvioiden ja epäillen.

-------

Darren tuijotti Cuinaa sen sen julistaessaan selitystä rodworille. Darren ei varsinaisesti ollut laumarasisti, mutta kun lähes kaksi metrinen, suuri rodworori seisoi siinä sen edessä, Cuinan vanhana tuttuna, ei Darren voinut olla tuntematta itseään hieman uhatuksi. Se vilkaisi Cuinaa uudelleen Karelin antaessa vastauksensa. Vai että rodwor liikuskeli täällä ihan normistikin? Darren jännitti vaistomaisesti lihaksiaan hetken miettiessään mitä olisi voinut tapahtua jos vaikka Sixella olisi törmännyt tähän oriin yksin metsässä...

"Sä siis liikut täällä paljonkin?" Valkopunainen kysyi ennen kuin Cuina ehti vastata mitään. Darren oli epäileväinen, ja tuijotti oria hiljaa paikoillaan.

Cuina vilkaisi Darrenia ja sitten Karelia. Oriit olivat yhä kovin kireitä, vaikka laskivatkin siipensä vihdoin alas. Cuina nyökkäsi Karelin vastaukselle hymyillen. Sitten tamma käänsi päätään Darrenin puoleen niin, että Karel saattoi nähdä sen haavoittuneen silmänkin.
"Darren, pitikö meijän etsiä see sun sisko?" Cuina kysyi rauhallisesti ja jatkoi äkkiä: "Ei sillä, että hänen on nyt pakko ilmaantua hätiin.. Kyllä mää pärjään varmaan ilmankin 'parantamista', jos hän ei ole täällä."

Cuina huoahti. Sen jalkoja särki yhä ja haavoja myös. Luottavaisin mielin tamma laskeutui maahan makuulleen.
"Lepään vain hiukan.." se selitti oreille, ettei nuo ihmettelisi. Tamma laski päänsä etujaloillensa ja suojasi haavansa tuulelta siivillään. Sitten se sulki silmänsä hetkeksi, mutta avasi ne pian. Olisi vahdittava, että orien välinen rauha tosiaan pysyisi rauhana.

Karel vastasi Cuinan hymyyn ja ignoorasi valkopunaisen kysymyksen kokonaan. Kun Se näki Cuinan silmänkin, se astui eteenpäin täysin välittämättä chadraoriin mahdollisesta reaktiosta. Vai että siskoja tässä kaivattiin... Karel mittaili katseellaan Cuinan ruhjoutunutta kehoa ja katsahti sitten ympärilleen. Hetken ori käyttäytyi kuin se ei olisi nähnyt chadroja enää ollenkaan. Punamusta käveli yhden puunvierelle, sitten toiselle ja vihdoin nappasi yhdestyä puusta lupaavan näköisen lehden. Ori puraisi sitä pair kertaa, nyökkäsi tyytyväisenä, otti toisen lehden ja käveli muitta mutkitta Cuinan viereen. Makaavan chadran vierellä se näytti valtavalta, vasta huomatessaan luimivan chadraoriin se jaksoi reagoida tilanteeseen, mutta pelkällä olankohautuksella. Karel asetti lehden Cuinan turvan eteen.

"Syö se, se laskee turvotusta." Se totesi aika mitään sanomattomalla äänellä. Sitten se vilkaisi näin lähietäisyydeltä Cuinan muita haavoja.

"Ne pitäisi huudella" Ori sanoi vinkaten lähdettä kohden, tamma voisi liottaa haavansa itse, lampi olisi ehkä juuri ja juuri tamman kokoinen, mutta kivien välistä virtaavalla vedellä ne saisi puhdistettua hyvin.

----

Kun Karel vaan käveli muualle, Darren kohotti kulmiaan. Sitä häiritse orin käytös. Kuitenkin suuremman reaktion aiheutti se, että ori nappasi vaan lehden ja lähti tulemaan kohti. Darren luimisti korviaan ja jännitti lihaksensa orin yhä lähestyessä, mutta ihan kuin rodwor ei olisi edes huomannut sitä. Darren ei ollut koskaan tuntenut itseään niin ignooratuksi. Kun Karel saneli ohjeitaan, darrenin olemus kuitenkin pehmeni promillella. Se tuijotti mustapunaista ori hiljaisena ja mietti mitä se sanoi.. Ehkä se tiesi mistä se puhui?

Cuina seurasi tapahtumia, muttei kovin tarkkaavaisesti.
Vasta kun Karel seisoi hänen vierellään ja puhui, tamma nosti päänsä ja katseensa ylös.
"Ai.. jaa", Cuina oli hieman hämmästynyt, eihän tämä tiennyt, että Karel ymmärsi tällaisistakin asioista. Se katsahti lehteen, odotti hetken ja haukkasi siitä sitten puolet suuhunsa. Lehti ei maistunut kummemmalta ja tamma söi loputkin. Sitten se nosti jälleen katseensa mustaan oriiseen, joka ehdotti haavojen huuhtelua.
"Hyvä idea."

Cuina nousi takaisin seisoalleen hitaasti, mutta varmasti. Se katsahti Darreniin ja hymyili. Toivottavasti kultasiipi ei ollut vihastunut, kun Karel oli noin vain laiminlyönyt siskon, joka kuulemma osasi parantamisen taitoja. Tamma asteli lammen reunalle ja astui sitten varovasti veteen.

Karel siirtyi kauemmas, mitäänsanomattomana. Se ohitti katseellaan Darreniksi kutsutun chadraorin, mutta kääntyi sitten katsomaan sitä uudelleen. Hetken mustapunainen tuijotti punavalkoista oria, jokin siinä orissa oli kovin tuttua... Se muistutti erästä chadratammaa.. jonka Karel oli tavannut muutamia kuukausia sitten.

"Ei sinulla satu olemaan siskoa?" Karel kysäisi aika rennolla ja vaarattomalla äänellä. Ori vilkaisi sivusilmällä Cuinaa joka astui veteen. Ehkä nuori tamma pärjäisi itsekseen.. nyt kun se tiesi mitä tehdä.

------

Darren vilkuili Karelia ja Cuinaa hieman epävarmana. Se ei tiennyt miten suhtautua rodworiin joka ignoorasi Darrenin täysin. Kuitenkin Darren oli helpottunut, että Cuina sai nyt edes jotakin apua, vaikka se olikin sitten rodworilta saatua apua. Kareöin kysymys pysähdytti Darrenin. Se vastasi korkeamman oriin tuijotukseen epäilevällä katseella ja seisoi hetken hiljaa. Sitten Darren vilkaisi Cuinaa ja palasi takaisin Kareliin. Jos Cuina luotti Kareliin, ehkä Darrenkin voisi? Ainakin pääli puolisesti?

"On... kaksikin" Se vastasi vakavana, hieman epäilevällä äänellä.

Cuina kompasteli lammen kivipohjaan, muttei sentään kaatunut kertaakaan. Vesi oli melko kylmää ja Cuinan piti kiristellä hampaitaan ettei olisi pysähtynyt kesken kaiken. Pian se alkoi olla niin syvällä, että kyljen haava peittyi. Sitä kirvelsi aivan jumalattomasti ja nuorikko inahti. Cuina roiskautti aavistuksen vettä myös silmän haavalle. Tamma sulki silmänsä ja vain seisoi siinä, veden huuhdellessa haavoja.

Jonkin ajan kuluttua Cuina kääntyi hitaasti vedessä ja lähti kävelemään rantaan päin. Se katseli oreja, jotka näyttivät juttelevan suhteellisen sovussa. Se hymyilytti tammaa. Kun Cuina oli rannassa, se alkoi väristä kylmästä, tietenkin. Kankeasti ja varovasti se käveli orien rinnalle ja katseli vuoroin molempia suurilla silmillään.

Karel vilkaisi vierelleen saapunutta Cuinaa. Tarkkaili nuorikkoa hetken, haavat näyttivät kieltämättä jo paremmilta, kun ne eivät olleet enää pölyisiä ja likaisia. Se pohti hetken molempia, niin Darrenia kuin Cuinaakin. Sitten se osoitti ensimmäiset sanansa Cuinalle.

"Täällä kasvaa sellainen kasvi kuin Eternia, se lievittää tulehduksia ulkoisesti. Se on hyvin yksinkertainen kasvi, helposti tunnistettava, varmasti olet pienenä sellasia nähnyt. Punaiset, sydämen muotoiset lehdet, eikä kukkia. Kasvaa maanrajassa. Etsi sellaisia ja asettele niitä haavojen päälle, se auvittaa paranemista" Karel sanoi sille hymyn kera. Hymyn jota sen huulilla ei yleensä nähnyt. Cuina kuitenkin muistutti Karelin omaa tytärtä Arielia.. Sitten karel käänsi päänsä takaisin Darreniin.

"Onko siskosi nimi Darling?" Se esitti kysymyksen nyt vakavoituen.

-----

Darren seurasi Cuinan nousua asteen verran huolissaan. Se tarkasteli Cuinaa Karelin tapaan, mutta siirsi katseensa Kareliin sen puhuessa. Miten Cuina luotti tuohon ylisuureen, hymyttömään oriin... Missä ne olivat tavanneet ennen, mistä tunsivat? Darren kuitenkin vaiensi kysymykset, ne eivät kuuluneet hänelle. Kun Karel sitten kääntyi darrenia kohti, ori huomaamattaan painoi korviaan taas hiukan alaspäin, mutta korjasi ne nopeasti toisen puhuessa. Darling... Mistä se tiesi darlingin nimen? Darren kurtisti kulmiaan hyvin epäilevästi, eikä vastannut hetkeen.

"on" Kuului todella epäilevä ja lisä tietoa tivaava sana.

Cuina kuunteli hiljaa Karelia ja nyökkäsi hitaasti tuon lopettaessa puhumisen.
"Ehkä olenkin.." tyttö sanoi hiljaa sen katseen kiertäessä maata. Kylmät väreet kulkivat jälleen tuon iholla ja Cuina värähti. Totta totisesti hiirakko tiesi kasvin jota Karel tarkoitti. Olihan tuo pienenä varsasena päivät pitkät ollut sademetsän vanki ja tylsyydessään alkanut tutkiskellä kasvistoa. Nimi Eternia taas oli aivan uusi.

Pähkinäsilmä katseli hetken oreja ja tuntiessaan itsensä keskustelusta ulkopuoliseksi lähti hitaasti astelemaan lammen ympärillä etsien kyseistä punalehtistä kasvia. Cuina tunsi taas itsensä pieneksi rumaksi pitkäkoiveksi, joka yksinään hieman peloissaan, mutta mielikuvituksen vangitsemana tutkiskeli ympäristöä. Tilanne oli melko nostalginen. Vaikka tamma ei ikävöinyt lapsuuttaan, se tunsi haikeutta sitä kohtaan.

Karel nyökkäsi Cuinalle, se soi sille myös hymyn, tosin liikauttaen korvaansa Darrenin suuntaan sen vastatetassa. Vai niin.. Nyt olisi Karelin aika livahtaa paikalta hyvin, hyvin vähin äänin. Karel kääntyi Darrenin puoleen ja käveli oria kohti pari askelta ohittaen sen hyvin läheltä virnistäen samalla paljon puhuvasti. Kun se oli ohittanut Darrenin ja oli selkeästi jo takaisin paluumatkalla polulle, se käänsi vilä päätään.

"Zaukka Cuina ja Cuinan Roomeo, pitäkää huolta toisistanne!" Se letkautti virneen kera ja lähti kävelemään rauhallisesti siivet viikattuina sademetsään kadoten pian kokonaan näkyvistä.

*Karel is out*

-----

Darren tuijotti kylmäävillä silmillä Karelia sen kävellessä lähemmäs. Se puri hampaansa yhteen ja kun se näki toisen ilmeen. Darren tunsi jäätyvänsä sydänjuuria myöten, mitä hittoa se oli tehnyt Darlingin kanssa?! Tuo saatana rodipaska oli tehnyt jotain DARRENIN siskon kanssa?! Darren peitti tunteensa nopeasti, orin poistuessa paikalta, se ei silti voinut välttää kireää ilmettään vilkaistessaan uudestaan Cuinaan ja jättäen katseensa tammaan.

"Onko sinulla paljonkin rodwororiystäviä..." Se sanoi hieman kyynisellä äänellä. Darren ei T-O-D-E-L-L-A-K-A-A-N pitänyt tuosta herra paskanaamatammojennuoleskelijaauttajasta.

Vihdoin punalehtisiä kasveja löytyi muutama. Cuina irrotti varovasti pari lehteä ja käveli ne suussaan orien luokse. Sen ilme kuitenkin jähmettyi Karelin sekä Darrenin oudosta käytöksestä johtuen.
"Hei vain.. Karel", Cuina sanoi ja jäi katselemaan rodin perään kulmat kurtussa ja pää kallellaan. Sitten se katsahti kireän oloiseen Darreniin, joka avasi suunsa. Mitä täällä oli äsken tapahtunut?

"Enpä nyt tiedä. En luokittele ystäviäni laumoittain, en oikeastaan luokittele niitä ollenkaan. Mutta Karelin olen tavannut vain kerran, eli emme tunne kovin hyvin. Mitä äsken oikein tapahtui?" Cuina sanoi kaiken asiansa nopeasti ja vakavasti. Sitten se laski punaiset lehdet maahan ja katsahti Darreniin kysyvästi.

Darren katsoi nyt maahan, kasvot jäätyineinä ja katse kivettyneenä. Orin siivet olivat jäykästi puoli valmiina lentoon lähtemistä varten, vaikka orilla ei ollut aikomustakaan nousta lentoon, ele olin kuin jännittyneen tilan kuvaus. Darrenin ajatukset olivat sillisalaattia, voi helvetti se haukkuisi D'n pystyyn kunhan kohtaisi. Ei jumalauta, rajansa kaikella!

"Ei mitään" Darren murahti hampaidensa välistä nostamatta katsettaan tai rentouttamatta olemustaan. Sen sisällä kiehui vaarallinen keitos ja nuoren orin mielessä liikkui halu laukata sen paskiaisen perään ja tappaa se siihen paikkaan. Mutta Darren ei tehnyt sitä, ei tehnyt mitään.

Cuina katsoi silmät raollaan Darrenia. Tamma liikahti kun ori murahti vastauksen hänen kysymykseensä. Cuina tarkasteli Darrenia pitkään. He puhuivat siskosta.. Onko Karel tehnyt jotain Darrenin siskolle?
"Darren.. Haluan vain auttaa", Cuina sanoi hiljaa ja astui askeleen uhkaavan näköistä oriita kohti.

Cuina kurotti kaulaansa katsoakseen kultasiipeä suoraan silmiin. Tamma odotti vastausta, vaikka arveli ettei sellaista ihan heti saisikaan.

Darren syvämurjotti itsekseen. Paha tapa joka sillä oli silloin kun kaikki EI mennyt niin kuin sen mielestä oli pitänänyt. Se mutisi itsekseen jotain noncenceä ja katsahti lopulta Cuinaan yhä ärtyneenä.

"Jos saat siskostani tehtyä vähemmän huoran, niin ole hyvä vaan" se sanoi sanoja joita se ei todellakaan olisi normi tilanteessa ääneen lausunut, mutta nyt, kun darrenilla todella oli leikannut kiinni, se ei enää ajatellut äänenpainojensa tai sanojensa seurauksi. Punakeltainen siirtyi takaisin sarastavaan murjotukseensa.

Cuina ei ymmärtänyt mitä Darren murjotti, ennenkuin tuo avasi suunsa. Mutta silloinkaan Cuina ei ymmärtänyt ainakaan sitä seikkaa miten Darrenin huoraksi kutsuma sisko liittyi Kareliin. Tai no, kyllä Cuinalla oli aavistuksensa, mutta jälleen pienen harmaan ja siron pään sisällä mikään ei halunnut muuttua pahaksi, kaiken piti pysyä positiivisena aina ja ikuisesti.

"Minusta tuo sana, jota käytit siskostasi ei ole kovin kiva", Cuina ei saanut sanottua muutakaan sen alahuulen mennessä mutrulle.
"Oli sitten siskosi tehnyt mitä tahansa. Darren, lähettäisiinkö täältä? Voin yrittää piristää sinua?" Cuina sanoi, koska ei keksinyt mitään muutakaan ymmärtämättömyydessään ja hymyili, kallisti päätään ja tapitti ruskeilla sulattavilla silmillään kultasiipeä.

( Vedän Cuinan pois. )