Aftershock

"Niin tuottavat." Oliver myönsi, miettien pakostain millainen mahdollisuus tulokseen oli tilastollisesti.

"Kertoo jotain tammasta, useimmat ovat valmiina kuolemaan ja antautuvat suosiolla. Ne jotka haluavat pysyä elossa taistelevat, he ovat vahvoja ja pakottavat itsensä selviämään." voikko vastasi, se oli matkoillaan törmännyt erääseen tammaan, joka oli luultavasti ollut arin tapaus jonka orii oli koskaan tavannut. Tämä oli kuitenkin purkanut lopulta tuntojaan tapahtuneesta, tamma oli silloinkin ollut kovin huonossa kunnossa.

Eve nyökkäsi.

- Äitini kai pakotti itsensä selviämään. Toivoi varmaan syvällä sisimmässään, että saisi orivarsan, joka menisi potkimaan rodworeita takamukselle sen takia, mitä menivät tekemään äidilleni. Ja sitten hän sai minut, tamma sanoi ja naurahti.

- Ei sillä, ettenkö olisi valmis löylyttämään rodworeita, mutta olen aina ollut sitä mieltä, ettei henkinen mielenterveyteni kestäisi sitä, tamma sanoi ja virnisti.
- Ja sitä paitsi, se olisi selvä itsemurha. Olen täysin puolustuskyvytön, jos osun huonotuulisen rodworin kohdalle.

"En yhtään ihmettele, mutta et sinäkään huono tulos ole." Oliver huomautti hymyillen, vaikkei Evestä rodworeja potkimaan olisikaan, oli tämä muuten varsin kova tahtoinen tapaus.

"No jos vastaasi tulisi hieman heiveröisempi tapaus niin miksei, mutta kolhoa vastaan sinulla olisi vain nopeutesi." ori huomautti virnistäen, tosin ajatus harmaasta nahkasiipisten käsittelystä oli inhottava, yleensä voikko ei edes ajatellut moisia. Mikä Evessä sitten niin erillaista oli?

Eve naurahti.

- No en minä usko että heiveröisempiäkään tapauksia vastaan pärjäisin, tamma sanoi ja virnisti. Tosiaan - tammahan oli surkea kun tuli kyse taistelemisesta. Tamma osasi vain räpiköidä siivillään lujaa eteenpäin, ja haavoittuneena siitäkään ei olisi etua. Harmaa hymyili varmasti ajatuksilleen.

- Sovitaan vain, että minulla ei ole toivoakaan rodeja vastaan, Eve huomautti loppuun ja pyöräytti silmiään. Sitä ärsytti olla niin puolustuskyvytön vaarallisissa tilanteissa!

"Mikset? Etkö osaa edes puolustautua?" Oliver kysyi suoraan, mitä sitä kiertelemään, ajatus tammasta rajan väärällä oli entistä inhottavampi jos tämä ei osannut edes puolustautua. "Eihän sellainen käy." ori totesi, vaikka se itsekkin oli amatöörimäinen taistelija, mutta koko ja lentotaito antoivat hyvä puitteet oppimiselle.

"Voisi sinulla olla, mutta sovitaan nyt sitten niin." voikko myöntyi hieman vastahakoisesti, asian myöntäminen ei miellyttänyt Oliveria.

Eve pudisti päätään.

- Osaan vain väistellä ja lentää. Mutta missä olisinkaan oppinut? Isoäitini jätti minut oman onneni nojaan kun olin yksivuotias, ja olen siitä lähtien viettänyt erakon elämää, tamma sanoi ja katsoi oriin. Miksi toinen oli niin kovin huolissaan tammasta? Eiväthän he olleet tunteneet kuin pienen tovin!

Tamma hymyili lopulta. Se ei ottanut kovinkaan suurta huolta omasta taistelutaidostaan. Harmaa osasi lentää, ja se oli pääasia.

"No kaiketi se on jotain, en minäkään missään ole oppinut, itsekseni vain. On ollut pakko oppi kun tulee välillä auottua päätä väärässä paikassa." Oliver vastasi, miettien itsekkin yhtäkkistä huolestuneisuutta Even pärjäämisestä. Kieltämättä tamma tuntui hieman haavoittuvaiselta, sirolta ja surumieliseltä, kuin hieman kovempi isku olisi saanut tämän särkymään välittömästi.

Voikko karkoitti aatteet päästään, tuskin tamma sen huolenpitoa kaipasi ja miksi ori edes oli huolissaan täysin vieraasta tammasta.

Eve naurahti ja hymyili sitten jälleen orille.

- Jotenkin en yhtään epäile, että olisit mennyt aukomaan päätäsi väärässä paikassa, tamma sanoi ja virnuili tietäväisesti. Tamma pystyi hyvin kuvittelemaan voikon aukomassa päätään muille hevosille ja sitten epätoivoisesti puolustamassa itseään.

Eve huomasi yllättäen tuntevansa kiihtymystä kuviteltuja hevosia kohtaan, joita vastaan Oliver joutui puolustautumaan tamman mielikuvassa. Harmaa häkeltyi hieman, muttei antanut sen näkyä liian paljon päällepäin. Eve ei ymmärtänyt tunnettaan - miksi se tunsi kiihtymystä näitä hevosia kohtaan, vaikka voikko ori seisoi täysin turvassa tamman edessä? Tamma pudisti päätään ja hymyili sitten voikolle. Orin täytyi pitää tammaa vähintään järkensä menettäneenä.

"No en voi mitään sille etteivät kaikki voi sietää totuutta itsestään tai eivät vain voi kestää positiivisuuttani." Oliver vastasi naurahtaen, sinänsä, kovinkaan moni ei viitsinyt aloittaa tappelua voikon kanssa. Tämä kun ei kavahtanut pientä kärhämää.

"Sinulle ei varmaan sellaista käy." ori huomautti virnistäen, Eve vaikutti paljon pohtivammalta ja hiljaisemmalta kuin Oliver, tamma tuskin meni sanomaan mitään, ellei sitten suuttunut. Voikko saattoi kuvitella millaisen tempperamentin harmaja tamma omasi.

Eve naurahti. Kyllä, jälleen kerran. Sillä ei juurikaan ollut huolia sillä hetkellä - veli oli hetkellisesti unohdettu ja siipi oli vain tasainen jomotus, jota tamma ei edes huomannut enää.

- No eipä oikeastaan, tamma vastasi hymyillen.
- En sitten tiedä, mihin kahakoihin osun rodworilaisten kanssa, mutta se jääköön nähtäväksi, harmaa jatkoi ja virnisti nyt, heilauttaen häntäänsä. Se oli vihjaillut vakoilustaan ehkä enemmän kuin pitäisi - mutta mitä haittaa siitä olisi, jos joku yksittäinen chadra sai tietää tamman urasta? Eikä Eve nyt suoranaisesti ollut edes sanonut asiasta mitään, vain viitannut siihen, että tulisi käymään usein rajan väärällä puolella.

Eve vaikutti paljon hilpeämmältä kuin aluksi, oli Oliver ainakin jossakin onnistunut. Ei toinen tuntunut muistavan huonokuntoista siipeäänkään.

Yhä edelleen ori löysi mielikuvan harmaasta tammasta ja Rodworeista epämiellyttävänä ja halusi hätistää aatteet mielestään nopeasti, "Niitä kahakoita sinun on ehkä hyvä välttää, vaikka kuinka tempperamenttinen olisitkin." voikko huomautti hymyillen hieman. Oliver ei tarttunut tamman vihjailuihin rajan toisella puolella vierailusta, toinen oli ehkä vakoilija, tai sitten vain utelias, mutta harmajan asiat eivät kuuluneet voikolle alkuunkaan.

Eve kohotti toista kulmaansa, loukkaantuen hieman. Mikä ihmeen hinku kaikilla oli puolustaa tammaa? Voi hyvä jumala, tämähän oli jo aikuinen ja selvinnyt nuoruusvuotensakin hengissä! Kyllä se nyt joillekin rodworeille pärjäisi!

- Kiitos huolenpidostasi, mutta osaan hyvin päättää itsekin, mitä minun kannattaa ja ei kannata välttää. En tarvitse Riloksen lisäksi muita huolehtimaan minusta, tamma lausui napakasti ja tuhahti sitten, levittäen siipensä ja irvistäen aavistuksen.

- Ehkä tapaamme joskus myöhemminkin, harmaa sanoi vielä, hymyili kankeasti ja nousi sitten ilmaan, häviten sademetsästä omille teilleen.

Eve poistuu, kiitos <3

Oliver tajusi heti nähdessään Even ilmeen päästäneensä huolehtimishalunsa liian pitkälle, paras asia koko tilanteessa oli ettei ollut voikon tapaista alkuunkaan huolehtia muiden pärjäämisestä ja nyt se oli liiallisella huolehtimisellaan saanut tamman tulistumaan.

"Ehkäpä." Oliver vastasi, hämmentyneenä omalle toiminnalleen, ehkä olisi aika hieman potkia oriin sisäistä pahista pitämään sisäisen tilanteen tasaisena, moinen pehmeily oli jo outoa voikolle.
Oliver levitti mustat siipensä ja ponnisti ilmaan.

Oliver poistuu, tack ^^