Vapaa ja yksin

Conor maleksi päämäärättömästi arolla. Ori oli löytänyt kiertotien, jonka kautta se oli päässyt siipiään käyttämättä chadrojen alueelle. Ruskea roikotti päätään ja tuskin vilkuili ympärilleen. Hetken kuluttua tämä kuitenkin pysähtyi osapuilleen keskelle aroa ja kohotti vihdoin päätään antaen katseensa kiertää laiskasti ympäristössä. Ori ei ollut virkeimmillään melko pitkän patikoinnin jälkeen. Hassua kyllä, ruskea tunsi olonsa chadrojen alueella turvallisemmaksi kuin rodworien seuduilla. Täällä se ei ainakaan törmäisi isäänsä. Mutta kiihkoileva nuori chadrasotilas voisi olla melkein pahempi vastus. Keskellä tasaista maisemaa Conor olisi helppo maali ja lentokyvyttömänä auttamattomasti alakynnessä.

Silti ori ei välittänyt, nyt se vain halusi pois, kauas rodworeista ja isänsä mahdollisesta sijainnista. Hassua miten mieli heitteli, välillä orista tuntui että sen oli vain pakko päästä lähelle isäänsä ja vaaraa saadakseen adrenaliinin virtaamaan. Mutta nyt kuiva aro keinutti oria syleilyynsä kuin kehto. Täällä vaarana oli tuntematon, eikä se ollut läheskään niin kammottava ajatus kuin vihollinen, jonka häikäilemättömyyden tuntee jo valmiiksi. Kaiken tämän lisäksi oli erittäin kummallinen ajatus, että ori silti kaipasi seuraa. Vihollislauman alueella, yksin ja lähes puolustuskyvyttömänä - vaikka voimaa orilla kyllä riitti, mutta lentokyky näin laakealla paikalla olisi puoli voittoa - etsimässä leppoisaa juttuseuraa verivihollisistaan. Hah hah, hyvä vitsi.

Valkea, enkelimäisen kaunis olento sipsutteli lumimaisemassa chadrojen alueilla. Nuorikko ei tiennyt mihin päin oli menossa, se vain hyppeli ja kikatteli maisemalle ja pienille talvilinnuille jotka lauloivat puissa. Niinkuin ei toisellakaan paikanpäällä maleksivalla, ei chadraneitokaisellakaan ollut päämäärää.
June Emilynn oli saapunut arolle. Nyt tamma pysähtyi ja katsahti maisemaan ja ympäristöön tarkemmin. Se äkkäsi toisen elävän olennon, ruskean yksisiipisen oriin. Harmaasilmäisen otsalle ilmestyi viaton ryppy ja korvat painuivat niskaan. Vieras saattoi olla rodwor! Nuori June ei ollut koskaan tavannut noita tummia nahkasiipisiä olentoja ja sen kauniissa pikkupäässään oli syntynyt kamalia kauhukuvia rodworeista.

Nuorikon jo perääntyessä, se yhtäkkiä muisti, ettei chadroissa eikä rodworeissa voinut olla siivettömänä! Koska tuntemattomalla oriilla oli vain yksi siipi, se oli luultavasti hylkiö! June huokaisi helpotuksesta, hän ei ollutkaan vaarassa! Pikkuhiljaa tuo alkoi jälleen lähestyä oriita, korvien noustessa höröön taas ja kasvoille levitessä pieni ujo hymy.

Conor huomasi lähestyvän tamman ja kohotti katseensa tätä kohti, muttei liikkunut paikaltaan. Ori höristi hieman laiskasti korviaan ja katseli toista silmä kovana. Vihamieliseltä toinen ei todellakaan näyttänyt, hieman pelokkaalta ehkä. Ruskea nosti päätään ja otti muutaman askeleen toista kohti jääden sitten taas aloilleen. Ori odotti toisen lähestymistä ja hymyili sitten tälle.
"Hei", se tervehti hieman vaisusti mutta silti hymyillen.

June pysähtyi ja jäi katselemaan oriita, joka oli huomannut myös hänet.
"Hei!" nuorikko sanoi iloisesti ja sen suusta pääsi pieni tyttömäinen kikatus. Se ei ollutkaan tavannut ennen hylkiöitä! June oli kuullut niistäkin ilkeää juttua, mutta sille oli uskoteltu, ettei hylkiöitä tarvinnut pelätä, toisinkuin pahoja ja hirveitä rodworeita.
"Kuka sinä olet?" June kysyi heijaten itseään puolelta toiselle ujo ilme kasvoillaan.

Conor ei voinut mitään sille, ettei saanut pyyhittyä hymyä kasvoiltaan. Toisen kikatteleva olemus oli kieltämättä piristävä. Ja mitä pahaa hymyilyssä sitä paitsi oli ?
"Countdown, neidille vain Conor", ori esitteli itsensä yhä leveästi hymyillen.
"Entä kaunis neito ?" ruskea kysyi ja katseli toista. Tamman hempeät värit näyttivät harmonisen kauniilta lumisessa ympäristössä. Conorin katse viivähti toisen sulkasiivissä. Chadrat muka sen pahempia kuin rodworit ? Ehei, tuskinpa vain. Mikäköhän oli alunperin saanut laumat niin sotajalalle keskenään ? Ruskea palautti ajatuksensa taas nykyhetkeen ja katsahti toisen silmiin.

June painoi päätään ja katsettaan ujostellen kunnes sen suusta pääsi jälleen hykertelevä kikatus toisen lausahdellessa kohteliaisuuksia.
"Minä olen June Emilynn, mutta minulle saa keksiä ihan minkälaisen lempinimen vain", June kertoi ja hymyili sitten jo vähän reippaammin. Pian harmaat silmät alkoivat tutkiskella tarkemmin Conoriksi esittäytynyttä kohteliasta herraa. Kovera arabimainen pää kääntyi hieman kallelleen suloisella tyttömäisellä tavalla sen katsellessa oriin toisen kyljen puolella olevaa ammottavaa kohtaa, jossa siiven pitäisi sijaita. June meni kananlihalle, sitä kauhistutti ajatuskin, mitä Countdown oli joutunut kärsimään!

"Hmm", ori mumisi toisen esittäytyessä.
"Kutsun sinua sitten vaikka Emilyksi", ruskea totesi ääneen ja virnisti. Tyttömäinen nimi tyttömäiselle tytölle. Conor tarkasteli toisen siroa päätä, katseli tämän harmaita silmiä ja pitkiä ripsiä. Toinen oli kovin viattoman näköinen ja näytti... no, melko suloiselta. Ja herkältä. Ori saattoi vain pohtia, mitä toiselle olisi tapahtunut, jos se olisi kokenut samanlaista kuin ruskea itse. Tosin olisiko kukaan voinut tehdä tuollaiselle mitään samankaltaista ? Kylmät väreet kulkivat pitkin ruskean selkää. Emily tuskin itse olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään.

June hymyili pirteästi Conorille.
"Sitäkin käytetään. Jotkut sanovat Juneksi, jotkut vain Emiksi", June kertoi vlpittömästi ja heilautti vaaleanoranssin sävyistä otsaharjastaan sivuun toisen silmänsä edestä. Räpsyttellessään pitkiä ripsiään tytön ilme vakavoitui.

"Conor, oletko sinä hylkiö?" enkelisiipinen kysyi hänen mieltään askarruttavan kysymyksen suoraan, painaen jälleen vähän ujosti harmaan katseensa maahan. Eihän ori voinut muukaan olla, mutta June halusi varmistaa asian.

Ori katsahti maahan kuullessaan toisen kysymyksen, mutta nosti sitten katseensa taas toisen silmiin, katseli sitten taas muualle.
"No... Siksi minut varmaan luetellaan. Mutta minua ei koskaan varsinaisesti karkoitettu laumastani", ruskea selvensi.
"Minulle se ei niinkään merkitse, laumassa tai en, joka tapauksessa en välitä sodankäynnistä, lauman johtoasioista tai muustakaan", Conor jatkoi vielä.
"Joten... ehkä olen hylkiö. En pidä rajoituksista, joten tämä sopii minulle ihan hyvin. En välitä siitä, millaiset siivet toisella on vai onko hänellä siipiä ollenkaan" ori lopetti kertomuksensa ja siirsi katseensa taas toisen silmiin. Harmaisiin, pitkäripsisiin, kauniisiin silmiin.

June kuunteli Conorin tarinaa ja sen silmät kostuivat. Se yritti hengittää syvään. Hän on siis ollut rodwor ennen.. tyttönen mietti järkyttyneenä. Hän ei ollut koskaan tavannut rodworeita ja nyt hän tapasi entisen sellaisen, eikä toinen todellakaan vastannut hänen ajatuksiaan hirmuisista ja pahoista nahkasiipisistä.
"Mutta sinä olet kiltti.." June sanoi ja parahti. Jälleen nuorikko oli alkanut itkeä, niinkuin se oli aina tehnyt pienimmästäkin syystä. Valkea naurahti itselleen ja kuivasi kyyneliään etujalkaansa.

Conor naurahti hieman hämillisenä toisen lausahdukselle ja huomasi sitten tämän kyyneleet. Ori tunsi olonsa vaivaantuneeksi ja vilkuili ympärilleen kuin etsien apua. Mitä nyt pitäisi tehdä. Ruskea käänsi katseensa toista kohti, otti pienen askeleen lähemmäs ja yritti hymyillä toivoen sen auttavan asiaa.
"Niin... Minä olen", Conor sopersi toiselle ja katsoi tätä avuttomana hymyillen sitten taas hieman.
"Mutta kaikki eivät ole... Eivät kaikki rodworit, hylkiöt tai edes chadrat", ori totesi nyt totisempana ja katsoi toisen yhä itkuisiin silmiin.

June katseli Conoria kun se tuli lähemmäs ja hymyili ujosti toiselle. Tamma pyyhkäisi uudelleen kyyneliään jalkaansa ja naurahti jälleen itselleen.
"Minä itken usein.." hän selitti vilpittömästi ja sitten kuunteli Conorin asian.
"Eivätkö? Minulle on kerrottu, että rodworit ovat pahoja ja ilkeitä verrattuna meihin chadroihin.." June sanoi hämillään. Hänelle oli tosiaan syntynyt verinen kuva rodworhirviöistä, jotka tappoivat heikkoja chadraenkeleitä.

Conor käänsi katseensa hetkeksi muualle, ennen kuin aloitti puhumisen ja katsoi taas toiseen.
"Ei... ei se ole niin. Minullekin kerrottiin ennen, että chadrat ovat verenhimoisia paholaisia", Conor selitti.
"Molemmat voivat olla yhtä julmia, siivistä huolimatta. Ei ole koiraa karvoihin katsominen... eikä kyllä hevosiakaan", ruskea sanoi. 'Mutta isäni... on ehkä yksi pahimmista. Ainakin minulle', ori lisäsi mielessään.

June kuunteli silmät suurina, suu aavistuksen raollaan Conorin kertomusta.
"Ai.." sen suusta vain pääsi. Ei se voinut kuvitella, että kaikki olisikin valetta.. June ei ollut tavannut koskaan ilkeää chadraa. Mutta ei se kyllä ollut nähnyt ilkeää rodworiakaan, ei ainuttakaan rodworia koko pienen elämänsä aikana.
"Niinkai sitten.." June lausui hitaasti katsellen mietteliäänä maata.

Conor katseli toista hieman myötätuntoisesti.
"Maailma on julma. Sinäkin ehkä koet sen vielä joskus. Minäkin ehkä toivoisin, etten tietäisi siitä vielä mitään", ori sanoi antaen äänensä hiipua loppua kohden ja kääntäen katseensa antaen sen kiertää ympäristöä vaarojen varalta, ennen kuin katsoi toiseen ja sitten maahan jalkojensa alla.
"Minä en tosin ole tavannut kovin montaa chadraa... Isäni ei suvainnut sitä. Ja nyt myöhemmin tapaan lähinnä hylkiöitä tai rodworeita, rotkon ylitys kun tuottaa hieman ongelmia", Conor totesi ja sen suupieli nyki hieman.
"Hassua sinänsä, silloin kun olin vielä laumassa ja tämä oli minulle ehdottomasti kiellettyä aluetta, kävin täällä useammin kuin nykyään. Vaikka enää kukaan ei sitä minulta kielläkään", ruskea totesi ja sen katse käväisi vuoron maanpinnassa, vuoroin toisen silmissä.

June kuunteli epätoivoinen ilme kasvoillaan Conoria.
"Voi ei! Miten julmaa onkaan reipä viattomilta toinen siipi irti! Sitäkö tämä kaikki onkin?" June sanoi dramaattisesti ja parahti jälleen. Se katseli oriita hymyillen mahdollisimman lohduttavasti.

"Puhutaan jostain muusta, jostain iloisesta vaikka", June sanoi anelevalla äänellä hymyillen aurinkoisesti ja heilautti jälleen otsaharjastaan pois toisen silmänsä edestä.

Conor ei sanonut mitään, katseli vain toista hymyillen hieman apeasti.
"Hyvä on", ruskea myöntyi toisen pyynnölle.
"Miten olisi..." ori aloitti pohdintansa. "Pidätkö lentämisestä ?" ruskea kysyi hymyillen näyttämättä yhtään surulliselta, melkein huomaamattaan aihetta sivuten. Sitten sen hymy hyytyi.
"Ai niin, anteeksi, piti vaihtaa aihetta.... Kaipaan vain lentämistä niin", ori selitti ja naurati jättäen huulilleen vellomaan pienen hymyn. Tässäkin asiassa ruskea oli kuin tuuliviiri. Joskus se ei halunnut kuulla sanakaan siivistä, kadehti kuollakseen niitä jotka saattoivat lentää. Tällä kertaa se olisi voinut antaa mitä vain jo siitä, että joku olisi kertonut sille, että ori olisi voinut muistaa, miltä tuntui kun maisema avautui allaan pienoismallin tavoin, harja hulmusi, tuuli kuiski salaisuuksiaan lentäjän korviin ja ilma hyväili kehoa. Ja mitä ori olisi antanutkaan siitä jos olisi vielä saanut kokea tuon kaiken... Se olisi luultavasti lupautunut kuolemaan heti sen jälkeen, jos olisi vain vielä hetken saanut viilettää ilmassa ja lentää sademetsän yllä kilpaa trooppisten lintujen kanssa. Conor oli nyt niin uppoutunut mietteisiinsä, että unohti kokonaan jatkaa lausettaan, unohti toisen ja kaiken ympärillään. Oli vain tuuli, kaksi siipeä ja avara taivaankansi.

June kallisti päätään.
"Pidän minä. Mutta ei puhuta siitäkään", neitokainen sanoi surullisella äänellä ja laski katseensa maahan. Sen mahassa alkoi velloa paha olo toisen puolesta. Lentäminen oli kaikki kaikessa myös Junelle. Hän ei osannut mitään yhtä hyvin kuin lentää, eikä hän nauttinutkaan mistään muusta yhtä paljon. Nuorikko ei pystynyt lähes edes kuvittelemaan itseään ruskean asemaan.

"Pidätkö juoksemisesta? Minä pidän!" June keksi äkkiä uuden puheenaiheen. Sitäkin valkoinen osasi hyvin, ainakin se oli nopea. Taito oli peritty kestävältä chadraisältä, jolta myös Junen arabimaisuus oli tullut.

Conor virnisti toiselle.
"No, pakko kai tässä on kun ei oikein muutakaan voi", se naurahti.
"Kyllä minä pidän. Ainakin jonkun verran..." 'mutta se ei ollut mitään verrattuna lentämiseen', Conor jatkoi mielessään. 'Ei, nyt lopeta. Ajattele jotain muuta. Miksi kaiken pitikin tuoda mieleen lentäminen, Emily halusi puhua jostain muusta. Ajattele, Conor ! Uiminen... en pitänyt siitä ennen koska siivet kastuvat mutta nyt... LOPETA !'
Kaikki tiet vievät Roomaan.

Ori yritti uudestaan. 'June Emilynn... hmm, June, kesäkuu... alkukesällä rodworien niityllä kasvoi paljon värikkäitä kukkia, sen muistan, ihailin niitä pienempänä. Ja siellä pörräsi paljon mehiläisiä... Kukat ja mehiläiset, voi hyvä luoja, Conor etkö muuta keksi ? Mehiläisilläkin on siivet...' Ja suunnilleen tätä rataa orin ajatuksenjuoksu jatkui päätyen koko ajan umpikujaan, saamatta aikaan mitään järkevää puheenaihetta.

Ruskea naurahti hieman.
"Pääni on ihan tyhjä, en oikein keksi mitään järkevää..." 'Ihan tyhjä ? Olisikin vain. En kestä näitä ajatuksiani. Ihan kuin mehiläinen pörräisi korvan juuressa, sitkeä mehiläinen joka ei suostu lähtemään pois...'

June katseli toivottamana Conoria, joka näytti taistelevan ehkä ajatuksiensa kanssa. June vain nyökkäili ja katseli maahan vähän suruisena. Hän ei voinut tehdä mitään, jos hän jatkaisikin vielä, hän purskahtaisi taas itkuun, koska mikään hänen sanomansa ei auttaisi oriita.

Varovasti tamma liikahti ja käänsi päänsä poispäin Countdownista. Se mietti mitä sanoisi, muttei oikein keksinyt mitään. Valkea alkoi hitaasti heijata itseään puolelta toiselle, katsellen aron maisemaa.

Conor naurahti ja pudisti päätään. Joskus hän tosiaan oli niin typerä. Kovin monen päässä tuskin pyörisi yhtä hulluja ajatuksia. Sitten ruskean mieleen hiipi jotain.
"Oletko koskaan käynyt chadrojen alueen ulkopuolella ?" Conor kysyi ja katsoi toista hymyillen. Sen mielessä pyörineet ajatukset olivat siirtyneet taka-alalle. Omituista ehkä, tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun lentämiseen liittyvät ajatukset eivät juuri olleet tuottaneet sille tuskaa, lähinnä kaipausta joka ei kuitenkaan ollut niin surumielistä, ja viimeiset ajatukset lähinnä huvittuneisuutta. Ehkä ori oli toipumassa. Tai sitten syynä oli seura. Joka tapauksessa ruskea keskittyi nyt taas nykyhetkeen, odotti toisen vastausta.

Junen siro pää kääntyi nopeasti taas oriiseen.
"E-en", se vastasi ja pystyi vain kuvittelemaan mitä ori mietti. Hitaasti tuo pudisti päätään. Sen äiti ja isä oli aina kieltänyt sitä menemästä rodworien alueille ja tähän asti pienoinen oli totellutkin käskyä. Tosin uteliaisuus alkoi herätellä prinsessaa unestaan, olihan Conor juuri kertonut etteivät rodit olleet sen pahempia kuin chadratkaan!

(hei keksin! nää lähtee rodien alueille ja tapaa siellä pahantahtoisen rodin! Ja sitten pikku June saa pelätä.. Muttaa onko ketään pahantahtoista rodia käytettävissä? Tai siis jos sulle ees käy? : DD )

(( kyllä se mulle sopis 8D Jigs ois nyt kai vapaana ja sehän vihaa chadroja niin ehkä se sopis ? tosin en tiedä alkasko se pehmoileen ku june on tollane sulonen :'D vitsi ku kopsu ei oo rodi. se tykkäis pelotella. XD ))

Hitaasti hymy nousi Conorin huulille. Ori ei värittänyt toisen päänpudistuksesta.
"Haluaisitko ?" ori kysyi yhä leveämmin virnistäen ja päätteli toisen kiinnostuneen oloisesta olemuksesta jo paljon. Ruskea hymähti yhä hymyillen, katsoi toista veikeästi silmiin.

( kumpi vain kävisi! Miten vaan, kunhan se raukka sais ees vähän pelätä : DD )

June katsoi maahan. Hitaasti sen harmaa mietiskelevä katse nousi taas Conorin veikeisiin kasvoihin. Tyttöstä pelotti. Tosin Conor oli melko turvallinen seuralainen, ainakin melko sinisilmäinen chadra niin ajatteli.

"Hmm.. Ehkä", se sanoi lopulta, muttei hymyillyt lainkaan.

(( okei, katotaa miten asiat sitte menee ja otan jommankumman >8D ))

Conorinkin hymy lopahti.
"Oletko varma ? En halua pakottaa sinua, jos et halua", ori sanoi ja katseli toista nyt ehkä hieman huolestuneena. Nyt ruskea kummastui aivoitustaan... sehän oli tullut chadrojen alueelle jotta pääsisi mahdollisimman kauas rodworeista. Ja nyt Conor oli päätä pahkaa lähtemässä sinne ja raahaamassa mukanaan pienen, hennon chadraneidon ? Jos he törmäisivät johonkuhun, Conoria tuskin katsottaisiin tuskin sen jälkeen enää kovin hyvällä. Ja mitä jos... mitä jos ne satuttaisivat Emilya ? Ruskea ei halunnut ajatella tätä, se ei halunnut järkeillä tosiasioita. Ori kaipasi vain adrenaliinia, se tahtoi nyt lähteä rodworien alueelle ja... ja mitä ? Se oli hyvä kysymys.