Keidas

/jatkoa arolta, tervetuloa Jety&Dragu\

Sirena talutti valkoista tammaa puiden lomaan.
-Katso nyt, Dragu. Tuossa on heti mehevä ruohomätäs, popsi siitä.
Kultajouhinen liukui rehevän vihreän kumpareen viereen ja painoi turpansa korsien sekaan, nostaen sen pian taas pois.
-Etköhän näiden jälkeen jaksa taas hetken aikaa?
Sirena hymyili.
-Mikä sinuun muuten iski? Kun löysin sinut tajuttomana, siis.

Sirena antoi katseensa kiertää sademetsän kattoa. Vain tumma pikkulintu näytti hyppelevän pienen vesilammikon liepeillä. Se peseytyi sukien siivillään sulkaista päälakeaan.

// Tankke :DD//

Dragu ihmetti kun ei siellä satanut ja aurinkokin koitti paistaa pilvien lomasta.. Siellä oli muuten ihan nättiä.. Ja siellä oli ruokaakin.
"Oi.. Tämähän on ihan nätti.." Dragu sanoi ja painoi päänsä alas ja söi hieman. Ruoho maistui pitkän ajan jälkeen sateen raikkaalta ja hyvältä..
"Tuota.. silloin ku löysit minut.. niin olin juuri karannut emältäni.. joka piti minua silmällä ku hyena saalistaan.." Selitti Dragu välillä syöden lisää.. ja jatkoi ennen ku suu oli edes tyhjä kunnolla.. " Äiti tarkkaili minua kaikki ne vuodet kun olin >>Hänen>> laumassaan" Dragu painotti sanaa Hänen oikein kunnolla.. " Äiti ei ollut mailman mukavin ja pakotti minua pysymään piilossa lähes koko ajan.. En saanut tutkia ja tutustua alueeseen kunnolla ja päätin karata.. Mutta ruokaa ja leposijaa oli niin vaikea löytää tuolta mistä löysit minut.." Dragu ahmi taas ruokaa allaan ennen kun jatkoi. "Olin kulkenut monta päivää, peläten että äiti seuraisi ja raahaisi takaisin.. koska sen jälkeen en enään ikinä pääsisi karkuun.. Varmaan hän rikkoisi jalkani tai jotain.. En tiedä ja en haluakkaan tietää.." Dragu ahmi taas kiireesti.. " Ja silloin ku sinä ilmestyit kylmänä, ja yksinäisenä iltana.. en voinut uskoa että olisin pelastunut.. Meinaan pari päivää jäisessä maassa ilman ruokaa tuntuu oikeasti aika pahalta... Joten kiitos.." Dragu hymyili hilpeästi ja aloitti taas syömisen.. Dragun oli nyt helpompi olla siinä kun toinen oikeasti tiesi mitä oli tapuhtunut..

Sirena hymyili, Dragu vaikutti sittenkin pitävän sademetsästä. Nyt kun tamma sai ruokaa kuulosti sen seuraava selityskin selkeämmältä kuin aiemmat mokellukset. Kultajouhinen haukkasi myös muutaman saniaismaisen kasvin ja kuunteli Dragun kertomusta.
Tähtisilmällä oli ollutkin kestämistä, tarinasta päätellen. Kai äidit olivat ylisuojelevia, mutta tuo oli jo rajua liioittelua... Dragun vertaus hyeenoista oli osuva.
-Kurjaa.
Sirena oli ollut lähinnä prinsessan asemassa perheessään, ja vaikka vanhemmat aikoivat etsiä kultaharjalle 'sopivan' puolison hänen puolestaan, pitäisi Sirena kyllä huolen että hyypiö olisi tammaa itseään miellyttävä. Jos ei, niin meripihkasilmäinen laittaisi kyllä asiat mieleisikseen.
Dragu alkoi kiitellä, oli hyvä nähdä valkean virkistyvän.
-Ole hyvä vaan, onneksi kävi näin. Aikamoinen tyranni sinun äitisi... Otan osaa.

Dragu oli taas omissa ajatuksissaan.. Prinsessa.. se oli se mitä se oli termi oli outo ja sellaista Dragu ei ollut ikinä edes kuullutkaan..
"prinsessa??" Dragu kysyi nopeasti.. oliko se jotain hyvää vai pahaa.. Niin paljon outoja termejä tuo toinen tamma käytti..
"Mikä se semmonen on??" Dragu ihmetteli ja mietti olikohan hän kuullut sen joskus.. mutta se tuntui liian vieraalta.
"En kai ole riesaksi?? Voin kyllä ettiä turvaa.. ei sillä että haluaisin, mutta ajattelin vaan jos sinulla on joku joka odottaa.. niin" Dragu jätti lauseen kesken. Dragu ei missään nimessä halunnut että toinen lähtisi, mutta jos hänellä olisi joku joka odottaa niin miksi Drangu pidättelisi toista. Heti kun Dragu oli sanonut sen se katui sanojaan.. Jos toinen ymmärtäisi väärin?! Tai Lähtisi pois?!

Sirena kohotti kysyvästi kulmaansa Dragun ihmetellessä. Eikö tamma ymmärtänyt sanaa?
-Niin, perheeni on pitänyt minua melko lailla kuin kukkaa kämmenellä. Siis hemmotelleet minut piloille, tamma virnisti.
-Ja prinsessa siis, tarkoittaa oikeasti kuninkaallisen perheen tytärtä... Esimerkiksi, ehkäpä Riloksen tytärtä voisi sanoa prinsessaksi. Mutta prinsessaksi voidaan sanoa myös hemmoteltua ja hienostelevaa.
Sirena hymyili ystävällisesti.
-Et ole, en ole varsinaisesti menossa minnekään... Voin katsoa perääsi vielä hetken. Sirena hymyili taas.
-Että saat voimia.

"mukavaa, että olet kanssani, minä olen niin iloinen kun olet kanssani.. Yksinolo ei taida olla järjelle kovin hyvä asia?!" Dragu iloitsi samantien se ei vaan voinut hillitä itseään kun toinen sanoi jäädä ainakin vielä vähäksi aikaa.. Mutta sana prinsessa oli vieläkin hieman outo. Toinen oli sanonut niin paljon outoja sanoja mitä Dragun köyhät aivot eivät olleet koskaan edes kuulleetkaan.
"Oletpa sinä viisas" Sanoi Dragu aivan hämillään kun toinen osasi niin paljon erilaisia sanoja. Dragu oli asunut luolassa ja hyvin harvoin käynyt metsässä.. silloinhan en saanut puhua keneenkään kanssa.. Dragun aivot pähkäilivät aivan lapsellisen helppoa asiaa. Mutta Ei Dragu ollut oppinut mitään luolassa yksin olessaan ja metsässä äitin kainalossa..

Sirena näykki mehukkaimpia korsia maasta silloin tällöin. Kohta tamma kääntyi juomaan vetisestä kohdasta sademetsän pohjassa. Syynä ei ollut pelkkä jano, vaan valkea tahtoi myös piilottaa naurunkareensa Dragun silmiltä. Voi, tyttöparka ei selvästikään ollut nähnyt paljoa maailmaa. Niinhän tähtisilmä oli hetki sitten kertonut, että äitikulta oli pitänyt tammaa lähes vankinaan.
-Kiitos vain. Mitäs, pitäisikö minun hiukan valistaa sinua?
Sirena katsahti Dragua hiukan ilkikurisesti.
-Sinun olisi nimittäin hyvä tietää jotain muutakin Loraniasta, kuin mitä äitisi on sinulle ehkä kertonut.
Tamma vilkaisi jälleen toista hiukan kysyvästi, muttei odottanut kuitenkaan vastausta.
-Ensinnäkin, älä mene rodworeiden alueille. Pysyttele siis laguunilla, arolla ja sademetsässä. Suo ja toinen puoli rotkoa ovat myös chadrojen aluetta, mutta niillä voi helposti joutua ongelmiin.
Sirena ihmetteli itsekin yllättävää kiltteydenpuuskansa, mutta eihän kultakirjottukaan voinut jättää tyttöparkaa narttumaisesti keskelle tuntematonta, kurjaa maailmaa.

-Rodwor??!.. öö.. saaneen taas kysyä.. Mutta mikä se on?? onko sekin jonkinlainen kuninkaallinen?? Dragu kysyi hieman huolestuneesti..
-Nää sanat ovat aivan outoja.. sori ymmärrän yli puolet sun sanoista, mutta siihen se sitten jääkin. Dragu sanoi hieman nolosti.. Mitä hän voisi sille ettei äiti ollut opettanut mitään järkevää... Paitsi että kaikki on pahaa ja täytyy elää rakkaan äitin kanssa.. ja se oli siinä.
-Soriii.. mää oon niin tietämätön.. en haluaisi olla tämmöinen.. mutta syytä äitiä..
Dragu säihkähti yhtäkkiä tulevaa kiukan puuskaa joka oli Dragulle aivan uusi tunne.. Dragu ei ollut koskaan suuttunut äitille. Mutta miksi Dragu suuttui juuri nyt?! se ei ollut hyvää käytöstä sen Dragu tiesi ilman opetustakin.
-Anna mulle anteeks toi äskeinen.. en vain osaa hallita vielä itseäni...
Dragu kääntyi pois.. tuo oli mailman kamalinta, raivostua syyttömälle...

Sirena joutui taas puraisemaan huultaan, tähtisilmän kysymykset olivat vallan hupaisia.
-Ehei... Rodworit ovat toinen lauma. Ne ovat yleensä tumman värisiä ja niiden siivet eivät ole sulkaiset, vaan nahkaiset. Monet ovat melko häijyjä. Sitten on vielä hylkiöitä, jotka eivät kelpaa kumpaankaan laumaan. Yleensä syynä on siipien kelvottomuus, väärä väritys tai rikkomus laumaa kohtaan. Jos tekee pahan rikoksen, saatetaan potkia hylkiöksi. Älä siis kaveeraa rodworien tai hylkiöiden kanssa. Mutta älä pelkää turhaan, sinä vaikutat niin kiltiltä että on turha pelätä sääntöjen rikkomista.
Valkea kuunteli hetken kun toinen pyyteli anteeksi ja sitten vaikutti kiukkuiselta.
-Ei se mitään, uskon että on raivostuttavaa kun joku on hukannut elämääsi noin... Mutta kyllä sinä opit, olet nuori ja maailma on avoin.
Sirena piti pienen tauon ja huomautti vielä:
-Ja muuten, jos äitisi ei kertonut, Chadran hallitsija on vaaleanruskea, keltakuvioinen tamma nimeltä Rilos. Hän päättää isoimmista asioista, vaikka onkin melko nuori ja kokematon.

-Aaa.. nyt alan jo päästä kärryille. Ompas mailma sitten vaikeaa..hmm..no kai sinä sallit että kuljen sun vierellä.. muuten jään taas yksin?!. Dragu sanoi nolona. Dragu ei missään nimessä halunnut jäädä yksin, jos vaikka hän eksyisi niitten toisten puolelle..
-Jaa on siis johtajakin?! vau.. Dragu sanoi naurahtaen.
-Kuinka suuri sitten tämä Chardan lauma on?? Muitta mutkitta tamma alkoi taas syödä, samalla välillä vilkaisten toiseen tammaan.

Sirena heilautti kultaharjaansa kaulan toiselle puolelle. Lekottelu rannalla voisi tämän jälkeen tehdä hyvää itse kullekin.
-Kulje vain. Lähdetään laguunille päin, se on viihtyisä paikka ja siellä voit aloitella myös itseksesi.
Valkealla hiekalla oli kaukana rodworeista, paikka oli avoin eikä sinne yleensä eksynyt edes riitapukareita. Dragu olisi siellä niin turvassa kuin Loraniassa saattoi olla, ainakin Sirenan mielestä.
-Ja kyllä sinä muihinkin törmäät, minä ainakin kohtaan chadran tai pari päivässä. Eritoten laguunilla saa kyllä seuraa, se on suosittu paikka.

Viimeistä kysymystä Sirena joutui miettimään. Tammalla ei ollut oikeastaan mitään tietoa, kuinka laajoja laumat oikein olivat. Sinikirjottu yritti kuitenkin sanoa edes jotain.
-En ole lainkaan varma, mutta luulisin hevosia olevan noin sadan paikkeilla... Rodworeita on kuulemma yleensä ollut hiukan vähemmän. Hylkiöitä on vain, arvelisin, parisenkymmentä.

-Sadan paikkeilla. Tamma hätkähti. Eihän se ollut ees puhunut kuin äitilleen ja Sirenalle. Miten ihmeessä Dragu uskaltaisi mennä niin isoon laumaan?
-Kuule.. minua pelottaa.. en taida haluta mennä sinne.. voisin vaikka jäädä tänne tai jotain. Samalla Dragu peruutti pari askelta, tamman takajalat pettivät kuitenkin alta ja Dragu läsähti istumaan jonka jälkeen Dragu suostui mennä makuulle. Dragua pelotti. Se ei hallunnut niin isoon laumaan. Äitin opit paukkuivat mielessä..
- Apua.. Dragu kuiskasi itsekseen eikä tamma ollut enään varma mitä tehdä.. miksei vain kuolema napannu?? Varmasti muista se on ihan normaalia, tuommoinen iso lauma. Mutta Dragusta se oli pelottava ajatus.

Sirena esitti myös kysymyksen Dragun pohdintojen väliin:
-Oliko sinulla sisaruksia, tai olitteko pienessä laumassa vai..?

Tähtisilmä tuntui hermostuneelta. Vaikka eihän se ollut ihme, jos eli vuosikausia suljetussa yhteisössä saattoi hienoinen sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyä.
Sirena pysähtyi toisen peruutellessa pyllähtäessä maahan.
-Ei sinun pelätä tarvitse. En tarkoittanut, että kaikki laumalaiset tönöttäisivät vieri vieressä laguunilla, chadrojen alueet ovat niin laajat ettei suositulla laguunillakaan tapaa yleensä kuin korkeintaan muutaman hevosen. Voi olla, ettemme tällaisena viileänä päivänä törmää yhteenkään hevoseen. Sitä paitsi, arvioni koko lauman koosta saattaa mennä täysin päin mäntyä.
Valkea otti pari hidasta askelta eteenpäin.
-Ei sinun ole pakko tulla, mutta vakuutan ettemme törmää mihinkään suureen joukkioon hevosia.

-Olen ollut syntymästäni asti yksi.. ellei äitiä lasketa.. Dragu vastasi..
- Äiti on ollut sinun lisäksesi ainut hevonen johon olen tutustunut.. Dragu vastasi nöyrästi.

-No jos lupaat ettei me tavata yhtä hevostä enempää kerralla.. minua meinaa noikeasti hieman pelottaa isot laumat.. ymmärrät kai?? Dragu sanoi.. Samalla Dragu alkoi haparoida ylös, ei sen ollut enään järkeä makoilla..
-Ja taidan haluta tulla sinun mukaasi.. Ei meinaan yksin olo ole sen kivompaa kun isossa laumassa... ainakaan toivottavasti.. Kaksi viimeistä sanaa Dragu kuiskasi itselleen..

Sirena ei voinut välttää kevyttä värähdystä Dragu-paran kertoessa yksinäisyydestään.
-Karua, tamma totesi hiljaa.
Valkea käveli askeleen silloin ja tällöin, katsoi että Dragu seurasi mukana.
-Okei, käännytään pois jos enemmän porukkaa. Sitten vain menoksi, Sirena sanoi hymyillen rohkaisevasti. Toivottavasti tamman harvinainen ystävyydenpuuska kestäisi kunnes tähtisilmä pääsisi omilleen. Jos kultaharjainen polttaisi kääminsä tai kyllästyisi, ei se olisi enää mukavaa seuraa.

//Jos pyydettäis joku kolmas kohta näiden seuraks tänne ja sitten myöhemmin lähtisivät omille teilleen? (: \\

// Joo :DD mukaan vaan porukkaa :DD jos löyät jonkun :DD

Tamma seurasi hitaasti perässä.
- okei, luotan suhun nyt enemmän.. Dragu sanoi. Oli outoa luottaa johonkin.. jolle saattoi kertoa kuinka yksin oli ollut koko elämän.. se tuntui lohduttavalta.. Toinen tuntui jo hieman tutummalta.. vaikkei ollut kuullutkaan juuri mitään muuta tammasta kun nimen..
-Oletko sinä tutustunut moneenkin Chadraan?? ovatko he yhtä ystävällisiä kuin sinä?? Dragu kysyi ohimennen.. Toisesta olisi kiva tietää muutakin kuin pelkkä nimi..

//okei, pyydetään joku mukaan vaikka tähän samaan peliin (8\\

Sirena väisteli muutamaa harvinaisen hankalaa liaania jotka tunkivat tielle. Hirttoköysiviidakon jälkeen eteen tuli muutama metri lotisevaa sammalta, ja sitten valkea hyppäsi aavistuksen helppokulkuisemmalle, useampien kavioiden kuluttamalle polulle. Sirena pysähtyi odottamaan Dragua.
-Ehkä muutamaan kymmeneen... Kaikki eivät ole, mutta suurin osa.
Sirenan hymy käväisi hiukan vinohkona, ei tamma itse yleensä ystävällisimmästä päästä ollut.
-Ja olen minäkin välillä hiukan kirpakampi... valkea naurahti.

Sademetsässä sai usein viettää pitkiäkin aikoja rauhassa, poissa uteliaiden katseiden tieltä, piilossa maailmalta. Sabra piti siitä, yksin ollessaan se tiesi olevansa turvassa, ei tarvinnut pelätä sanovansa liikaa taikka paljastavansa liikaa. Siron tamman vatsa oli hiljalleen kasvanut, mitä ilmeisimmin se siis oli kantavana, pelkkä ajatuskin kauhistutti nuorta sulkasiipeä. Millainen siitäkin varsasta tulisi? Sabrahan oli itsekkin karmean liiton tuotos, ylihöyheninen ja turhan siro chadra, josta ei ollut mihinkään. Luthor oli toista maata, tamma ei olisi halunnut edes ajatella voimakasta ja ylvästä kaksoiveljeään.

Sademetsän sisuksista kuuluvat äänet kiinnittivät Sabran huomion, kaksi sille täysin vierasta hevosta kulki vain muutaman naurettavan metrin päästä siitä paikasta jossa sulkasiipi oli maannut. Sulkasiipi tutkaili kaksikkoa kullanhohtoisen harjansa turvista, tamma oli valinnut suojaisan paikan itselleen, eikä tarkkasilmäisenkään hevosen olisi ollut helppoa huomata tätä vaikeassa maastossa.

Sabra olisi saanut jäädä paikoilleen rauhassa, mutta sen hermot eivät riittäneet paikallaan pysymiseen, epäluuloisesti kaksikkoa mulkoillen siro tamma kohosi vaivanloisesti jaloilleen. Pitkä makoilu oli puuduttanut paikat, siipien leväytys oli lähinnä ilmoitus siitä etteivät nuo kaksi vierasta olleet yksin.

Dragu Huomasi pikkuhiljaa että he olivat jo kulkeneet aika pitkän matkan. Metsä näytti hyvin valoisalta pitkistä vihreistä liaaneista..
-Mitä nää vihreet narut on.. eikai ne oo vaarallisii?? Dragu kysyi väistellen nauhoja jotka sattuivat tielle.

Kaksikko menivät rauhallisesti eteenpäin.. Liaanit olivat vähentyneet, ja nyt niitä tuli enään harvoin eteen. Dragu pystyi samalla katsoa maisemia kun käveli eteenpäin.. Tarkemmin sanottuna Dragu vilkuili taakseen ettei kukaan hyökkäisi.. tai jos pelottava hiiri tulisi..
-Onko muuten hiiret vai mitkä ne nyt olikaan.. joka tapauksessa "hiiren" näköiset elukat niin vaarallisia.. äiti sanoi ettei hiiret ole järkevä seuraa..??!! Dragu sanoi säpsähtäen pientä rapsahdusta, joka kuuluin aikas läheltä..
-Ja eikai ne oo kovin suuria?? Dragu kysyi taas säpsähtäen hiljaista rapinaa.. Dragu vlkaisi ohi mennen jalkoihinsa, jokin kutitti takajalan säärtä..
-Hei mikä toiii vihree mun jalassa on?? Dragu kysyi heiluttaen takajalkaa jossa roikkuin ohut vihreä kasvi.. Täällä päin kasvit eivät olleet ollenkaan tuttuja..
-Ei se taida olla kovin vaarallinen.. Samalla kun Dragu irrotti turvallaan kutittavaa heinää, hän katsahti aukella.. sieltä oli kuulunut jotain rapsahduksia.. sillä Dragu oli aivan varma siitä.. mutta nyt hän näki jonkun vaalean keskellä aukeaa. jonne Dragun tarkoitus oli vain vilkaista ohimennen.. Siitä ei hyvää seurannu.. Outoon vieraaseen joka oli ollut siellä koko ajan ei tuntunut kovin turvalliselta.. Dragu säihkähti toista hevosta enemmän kun oli itsekkään tajunnut.. Dragu kompsteli paikallaan mutta lopusta kaatui maahan..

Nyt Sirena todella toivoi kärsivällisyytensä kestävän. Eihän Dragu voinut tajuta mistään mitään kun oli kasvanut äitinsä helmoissa täysin puskassa... Mutta silti... Valkea hengitti kerran hitaasti syvään.

Tähtisilmäisen kysyessä hiiristä kultajouhinen ei voinut hillitä naurunpyrskähdystä.
-Anteeksi, en pilkkaa sinua. Väärinkäsitys vain on aika hullunkurinen... Hiiret ovat pieni, suuripiirtein kavionkokoisia eläimiä, joista ei ole hevosille mitään vaaraa. Varo mieluummin petoeläimia, hevosia yleensä matalampi mutta voimakkaita kissapetoja ja susia. Kyllä sinä tunnistat mitkä ovat vaarallisia ja mitkä eivät, vaistokin kertoo jos pakeneminen on tarpeen.
Sirena kääntyi vilkaisemaan taas Dragua joka oli vaihteeksi onnistunut säikkymään ruohonkortta.
-Joku kasvi, ota nyt iisisti...
Tamma ei huomannut vierasta ennen kuin Dragu äkkäsi ilmeisesti äskettäin pystyynkömpineen vieraan. Sirena yritti tähystellä puiden lomaan, vaalea chadratamma kuten hekin...

-Voi Dragu, ihan rauhassa nyt.
Sirenan äänessä oli jo pieni häivähdys epätoivoista kyllästymistä kun valkea käveli toisen luo auttamaan tätä pystyyn. Samalla tamma päätti tervehtiä vierasta.
-Hei.
Sinijuovainen katsoi nyt vaaleaa tammaa, jolla näytti tarkemmin katsottuna sojottavan sulkia hiukan siellä sun täällä.

Sabra ei ollut juuri viitsinyt kuunnella kaksikon keskustelua aiemmin, nyt kuitenkin toisen tamman käytös sai vaalean pyöräyttämään silmiään, tamma tiesi olevansa itsekkin turhankin vainoharhainen mutta ei se samallainen sätkynukke ollut kuin tuo sulkasiipi. Toisen kaaduttua maahan tamma asetteli siipensä takaisin kyljelleen, tutkaillen tilannetta hetken. Kumpikin vieraista vaikutti melko nuorilta silti sulkasiipeä itseä vanhemmilta, vaarattomilta siis toisinsanoen, se oli hyvä. Ainakin mitä tuli Sabran omaan mielenrauhaan sillä hetkellä.

Kaksikosta tammalla tuntui olevan enemmän järkeä päässään siinä tilanteessa, tämä näytti lähinnä olevan hieman kyllästynyt seuralaisensa reaktioihin. Sabra asteli lähemmäs kaksikkoa, tutkaillen koko ajan hieman epäluuloisesti säikympää tapausta, tuollainen sätkyisyys oli kovia kokeneesta tammasta suorastaan epäilyttävää.
"Hei."

Dragu ihmetteli kahen tamman puuhia. Toinen tuli vain lähemmäksi. Dragu nousi seisomaan Sirenan avustuksella.
"Tota.. Sirena... voitaisko niikun mennä jo.. niinkun go?!?!?" Dragu kuiskasi toisen korvaan ollenkaan tietämättä kuuliko toinen. Mutta toinen näytti suurelta ja kokeneelta tähän alueeseen..
"Meinaan mua taitaa hieman heikottaa... mä taidan tästä mennä.. tai en sittenkään.." Dragu mietti ääneen..

Tamma joka oli äsken ollut tarpeeksi kaukana oli nyt hyvin lähellä.. Molemmat tervehtivät toisiaan, mutta Dragu ei saanut mitään suustaan.. Jalat tuntuivat aivan muussilta ja nyt tekisi vain mieli kaatua..

Dragun hötkyily oli hermostuttavaa. Tuntuisi oudolta rynnistää heti eteenpäin, pysähtymättä sen pidempään kullankirjavan tamman puoleen. Dragu ei kuitenkaan tuntunut viihtyvän, ja jos tähtisilmä ei uskaltaisi lähteä yksikseen minnekään, skitsoaisi tamma sinijuovaisen vierellä.
Sirenan huonosti peitelty ilme kertoi kyllästymisestä. Valkea huokaisi. Tamma päätti stragediansa: ensin Dragun rauhoittelua ja sitten säätäminen poikki ja pinoon.
Sirena kääntyi tähtisilmän puoleen.
-Rauhoitu, ei nyt ainakaan juosta heti pois. Tuosta nuoresta, hennosta tammasta ei ole mitään vaaraa.
Seuraavaksi meripihkasilmät kääntyivät vieraaseen.
-Olen Sirena, ja tämä on Dragu. Jos ihmettelet hänen käytöstään -kultajouhinen vilkaisi Dragua tyynnyttelevästi- hänellä on ollut hiukan vaikeaa viime aikoina, eivätkä sosiaaliset kontaktit ole kuuluneet hänen repertuaariinsa.
Valkea huoahti. Selityksensä lomassa tamma oli vaivihkaa mittaillut vierasta. Sulkia oli tosiaan erikoisessa paikassa, mutta siro tamma oli kyllä nättinaamainen. Miksiköhän lastenhoitajaksi se luulisi Sirenaa...

Harmaja häntä heilahti hieman kyllästyneen oloisena, Sabra ei voinut, ei yksinkertaisesti voinut, uskoa että tähtipäinen tamma todella pelkäsi sitä noin paljon. Hah! Toinenhan oli selvästi Sabraa itseään suurempi ja vaikka siro olikin oli tämä silti vankempaa tekoa kuin kultaharjaksinen tamma.

Sirenaksi esittäytyvä tamma tuntui olevan kaksikosta se henkisesti johtava osapuoli, tämän hoitaessa kaikki esittelyt sun muut selitykset, Dragun hakiessa lähinnä tukea tästä. Sabra pani merkille Sirenan mittailevan katseen, tullen lähinnä kaiken oman kokemansa takia epäluuloiseksi. Ainoa ele joka kuitenkin kertoi tamman hermostuneisuudesta oli harmaiden siipien hieman pakonomainen liikahdus, aivan kuin Sabra olisi valmistellut lentoon lähtöä.

"Eiköhän kaikilla ole ollut omat ongelmansa." nuorehko tamma huomautti kuivasti, oli Dragun ongelma mitä hyvänsä, se ei juuri saanut harmaasiipistä heltymään toiselle. Satikka tuntemaan empatiaa tätä kohtaan. Oli sääli että kaikki Sabran kokema oli tehnyt siitä sellaisen, joka ei yksinkertaisesti voinut asettua muiden asemaan ja näkemään heidän ongelmiaan juuri kyseisten sielujen näkökohdista.

"Merel."

Dragu huomasi ettei ollut ainoa joka oli epävarma toisen liikkeistä.. Tamma, joka oli esitellyt itsensä Mereliksi. Oli hyvin kaunis niinkun Sirenakin.. Dragun mielestä ainakin.. Merelillä oli tosin oudosti sen paksut siivet.
"Onko tää turvallista?" Dragu kysyi Sirenalta samalla kun korjasi asentoaan. Tamma ei enään jaksanut panikoida kun Sirenakin näytti olevan rauhallinen. Tuskin toinen olisi yhtään sen vaarallisempikaan kun Sirena joka oli ollut hyvin kiltti Dragulle tähän saakka.