Keidas

Sirenan teki jo melkein mieli loikata lähimpään pusikkoon ja hommata helpompaa seuraa. Mereliksi esittäytynyt tamma vaikutti kuivalta ja jo nyt hivenen epäluuloista, toisaalta taas tylsistyneeltä. Dragu taas oli jo rauhoittunut hiukan, vaikka sinikirjottu pelkasi tähtisilmän hyppäävän mistä tahansa ympäristön tai sulkasiipien normaalista käytöksestä pari metriä johonkin ennustamattomaan suuntaan.

"Niin." Valkea kuitenkin kuittasi kultatamman lausahduksen, tajuten vasta jälkeenpäin sen kuulostavan melko typerältä. Sulavan seurapiirineidon roolia oli perin hankala vetää tässä tilanteessa.

"Dragu, kyllä on. Rauhoitu, kaikki on täysin normaalia ja turvallista, ainakin niin kauan kun et ärsytä minua." Loppuun päin Sirenan ääni muuttui naurahdukseksi, vaikka sanoissa oli perää ei tamma halunnut pahoittaa suojattinsa mieltä.
"Sinun kuuluisi nyt tervehtiä Mereliä." Meripihkasilmäinen nyökkäsi sulkaisen tamman suuntaan.
Mistä ihmeestä keksisi jotakin sanottavaa... Sirena vilkaisi ympärilleen, mutta päätti pysyä ainakin hetken hiljaa. Perhanan sademetsä, antaisi nyt jotain keskustelun aihetta!

"Mm, kaunis päivä tänään."

Jos Sabra olisi ollut ilkeä, mistään mitään välittämätön, se olisi nauranut räkäisesti Dragun kysymykselle ja pelotellut tätä tahallaan. Ajatus käväisi kyllä sulkasiiven mielessä, mutta sen vahva moraali nopeasti tainnutti moiset aatteet, miksi tehdä mitään sellaista? Vakuuttaa tähtipäälle tämän olevan täysin oikeassa epäillessään ja pelätessään kaikkea, jopa itseään pienenpää ja takuulla heiveröisempää tammaa, joka oli vielä yksin. Olihan suhtautuminen kieltämättä Sabrasta itsestäänkin melko järkeväkin, nyt toinen kävi lähinnä sen hormoonien rasittamille hermoille.

Venytelläkseen kultaharjainen tamma ojensi harmaat siipensä koko pituuteensa, eiväthän ne olleet kovinkaan vakuuttavan kokoiset, mutta juuri sopivat kantamaan muutenkin pienikokoista tammaa. Mutta kuinka kauan jos vatsa jatkaisi kasvamistaan? Puolella korvalla se samalla kuunteli Sirenan ja tämän suojatin välillä käytyä keskustelua, ilmeisesti sinimerkkinen tammakaan ei olisi jaksanut seuralaisensa hötköilyä.

"Onko teillä joku sosiaalistaminen menossa? Vai käyttäytyykö Dragu huvikseen kuin hyppyrotta?" Sabra kysyi nostaen kasvoilleen hyväntahtoisen hymyn, vaikka tiesikin olevansa hieman epäkohtelias ohittaessaan täysin Sirenan hieman valjun keskustelunaloitteen.

Dragua alkoi kiukuttaa ja ärsyttä moinen käytös. Vaikkei tamma ollutkaan juuri mittän järkevää tehnyt tai edes sanonut sitä ärsytti tuommoinen käytös.
"Moi vaan.." Dragu sanoi jatkaen, mutta sulki suusnsa samantien.. Nyt hän oli tervehtinyt niikun Sirna oli neuvonut.
"Sirena sähän sanoit että täällä on mukavaa porukkaa?!" Dragu sanoi kääntäen päätään Sirenaan..
"Ja sä Merlinkö se oli?!, no joka tapauksessa en ole saanut kokea MITÄÄN mitä muut varsat ovat lapsuudessaan kokenut.. SIksi olen hiljainen ja pelokas.." Dragu sanoi painottaen "mitään" sanaa eniten.. Sitä ärsytti huomattavasti toinen oli saanut kokea sen mitä Dragu olisi halunnut kokea varsana.. Olla vapaa ja nauttia elämästä..

Sirena melkein naurahti Merelin tokaistessa hyppymyyräkommenttinsa. Tähtisilmän suhtautuminen kuitenkin sai valkean taas vaivautuneen vakavaksi. Huumorillahan tästä voisi yrittään selvitä, harmaasiipisenkin hymy oli ollut hyvää tarkoittava. Sirenaa alkoi kuitenkin surettaa Dragun menneisyys, tamma oli melkoisen tyhjän päällä kun ei ollut kokenut oikein mitään. Sinijuovaisen olisi pakko auttaa.
"Merel." Sirena laittoi väliin Dragun muistellessa nimeä.
Toisaalta tamma oli tyyväinen tähtisilmän uskaltauduttua puhumaan reippaasti.
"Olet oikeassa, Dragu. En kuitenkaan usko, että Merel tarkoitti pahaa. Seoli vain vitsi, hän tuskin oli tosissaan." Sirena katsoi kultakoristeista tammaa pyytävästi. Kunpa se tulisi vastaan edes sen verran, ettei Dragu saisi ensimmäisestä kohtaamisestaan enempiä traumoja.
Lopulta Sirena päätti vain oikoa mutkat.
"Juteltaisiinko jostain? Ihan vaan jostain tavallisesta. Tämä saattaisi olla hiukan helpompaa." Kultajouhinen katsoi molempia vuorotellen, ystävällisesti. Tamma ei jaksaisi nyt enempää kiemuroita tai draamailuja.

Lähes vaistomaisesti Sabran korvat kääntyivät taaksepäin Dragun kärrytessä sille, toinen ei selvästikkään ollut sosiaalisesti kovinkaan kykeneväinen. Silti toisen varsakommentit särähtivät ikävästi harmaasiipisen korviin, se melkein jo avasi suunsa tuodakseen ilmi kuinka pahasti hyppyrotta olikaan erehtynyt. Lopulta kuitenkin terve järki sai niskalenkki otteen tempperamentista ja vaiensi sulkasiiven viime tingassa. Ei ollut viisasta jakaa kauheaa lapsuuttaan ventovieraille, eikä kyllä tutummillekkaan.

Vaivoin tamma nieli ylpeytensä ja katkeruutensa, ja nosti ystävällisen hymyn takaisin kasvoilleen.
"En tarkoittanut sitä loukauksena, päin vastoin, yritin vain välttää vaivautuneen keskustelun säästä jota ei näin tiheässä metsikössä voi edes sen suuremmin analysoida." Sabra ilmoitti, hieman töksähtelevällä äänellä, tamman pyrkiessä pitämään äänensä tasaisena ja edes kohtalaisen iloisena ja rauhallisena.

"Se voisi olla hyvä idea." Sabra myöntyi, siirtäen katseensa Sirenaan, ollen tälle kiitollinen koko asian hoitamisesta, miten pahasti kaikki olisikaan päättynyt jos sinimerkkinen tamma ei olisi ollutkaan paikalla. Harmaasiipi ei voinut kuin ihailla kultajouhisen hermojen kestävyyttä, itse se olisi luultavasti marssinut paikalta jo aikoja sitten.

Dragu kääntyi myöntyen katsomaan eteenpäin.. Dragu ei muutenkaan tykännyt riidoista kenenkään kanssa.

"Miten on?! mitä tehään??" Tamma kysyi pää Sirenaan päin kääntyneenä. Dragun oisi niin tehnyt mieli leikkiä ja temmeltää aivan kuin pikkuvarsa.. Mutta metsä oli niin tiheää ettei kovin erilaisia leikkejä varmasti voisi tehä.. Tammahan ei ollut koskaan leikkinyt kun yksin silloin kuin äiti oli ollut jossain muualla. Nyt Dragu pystyi katsomaan toista tammaa tarkemmin.. Tamma ei ollut kovin tukevan näköinen toisin kuin Dragu, paksut jalat ja vuohiset paksut.. Dragu mittaili mielessään toisen jalkojen pituutta ja kuinka ohuet ne olivat varrattuna Dragun jalkoihin..
"Voih!" tamma huokaisi..

Sirena lepuutti toista takajalkaansa. Valkea katsahti Mereliin kiitollisena senkin haluista rauhalliseen jutusteluun. Tamma oli jo ehtinyt pelätä kullankirjavan vain tuhahtavan sinikirjotun ehdotukselle. Onneksi ei.

"Onko ehdotuksia puheenaiheista?" Sirena hymyili hiukan huvittuneena, jos keskustelu täytyi vääntämällä vääntää, olkoon sitten niin.
"Onko teillä mitään lempihedelmää?" Valkea kohotti katseensa puuhun ja nosti varoen etujalkojaan nousten takastensa varaan ja pudottaen kirkkaankeltaisen, päärynämäisen luonnon antimen puusta. Kuului kevyt tömähdys sen pudotessa lehtipeitteelle.
"Sademetsästä löytyy kaikenlaista... Oletko sinä nähnyt sellaista kummallista, turkoosinkirjavaa lintua joka puhuu, Merel? Tai sinä Dragu? Minua piinasi sellainen eräänä yönä, en saanut millään nukuttua kun se hoki jotain hyvistä maisemista..." Sirena pudisti naurahtaen päätään.

Tamma kuuli tähtisilmän huokaisun.
"Mitä nyt, Dragu?"

Sabra yritti mukautua seuraansa, siitä oli ikuisuus kun tamman oli pitänyt käyttää sosiaalisia taitojaan. Jotka jo valmiiksi olivat olleet turhankin vajavaiset, tamman ennakkoluulojen sekä epäluuloisuuden takia, ja tietenkin taustansa takia, milloimpa sulkasiipi mitään tapoja olisi ehtinyt oppia?
"En juuri ole maistellut hedelmiä.." Se oli valhe, siro tamma oli käynyt läpi useita sademetsän hedelmiä, siinä toivossa että olisi löytänyt jonkin joka olisi aiheuttanut sen mahassa hiljalleen kasvavan varsan kuoleman. Sabra ei todellakaan halunnut äidiksi, eikä todellakaan halunnut saattaa jotain niin sairasta varsaa niin kauheaan maailmaan kuin missä asui. Kultaharja halusi kiihkeästi vihata vatsansa asukkia, se suuttui itselleen aina kun huomasi omaavansa minkäänlaisia tuntemuksia ajatellessaan tulevaa.

"En ole nähnyt, mutta useita muita puhuvia lintuja, jokaisella jotain erillaista sanottavaa." Sabra vastasi nostaen mahdollisimman todentuntuisen hymyn kasvoilleen, se ei halunnut muistella sitä painajaismaista yötä kun eräs lintu oli huutanut metsässä kerta toisensa jälkeen apua ja jäljitellyt ääntä joka oli kuulostanut tuskan kiljahduksilta. Oli selvää että kyseinen lintu oli päässyt todistamaan jonkun tammalle tuntemattoman olennon kuolinkamppailun.

Tavallaan Sabra oli kiitollinen kun Dragu keskeytti sen synkät ajatukset huokauksellaan, se suuntasi kysyvän katseensa tammaan.

Tamma oli omissa ajatuksissaan eikä huomannut kun molemmat tammat olivat kääntyneet katsomaan kysyvästi Dragua kohti.. Dragu pähkäili asioita joita tammatolivat puhuneet.. puhuvista linnuista ja hedelmistä.. Nekin olivat tammalle aivan uusi asia, ainoat asiat joista hän oli kuullut oli kuri ja hyvät tavat.. Miettiessään miltä maistuisi keltaisen värinen hedelmä, jota toinen tamma döi para-aikaa.

"hmm..mm.." Dragu ei saanut sanoja suusta, hän vain päätyi mumisemaan.. Pikkuhiljaa ajatukset poksahtelivat pois niinkun saippuakuplat..
"Ai juu.. kysyittekö te jotain kenties.." Dragu sanoi vilkaisten molempia kerra ja painen päänsä alas ja sitten ylös samalla ravistellen..

Tamman selän päälle tippui pieni pisara, jota Dragu kääntyi katsomaan.. pisara oli levinnyt tamman silkkisen pehmeää karvaa vasten..
"voi katso tuota.. se muodostaa kuvion.. ihan kuin.. vesipisara.." Dragu sanoi katsoessaan selkääänsä johon oli alkanut tippua lisää pieniä tippoja..
" Oi, niitä tulee lisää.. ne ovat sitten nättejä.." Dragu ihasteli taivaalta tippuvaa vettä joka yltyi hetki hetkeltä kovemmaksi.. Dragu nosti katseensa kohti taivasta ja sulki silmänsä.. Vesi valui märkää karvaa pitkin ja tipahtelivat maahan sitä kautta.. Dragu seisoi siinä pitkään pää ylös päin taittuneena ja silmät ummessa.. Vesi oli aivan ihanan tuntuista. Se raikasti tammaa se tunsi itsensä väsyneeksi, mutta vesi piristi sitä kummasti.
"ihanaa.." samma henkäisi ja jatkoi seisomistaan rankka sateetta joka oli yltynyt.

Merelkään ei enää vaikuttanut yhtä epäilevältä uusien tuttavien suhteen, ja Sirenaan hymykin meni täydestä, tosin ei sinikuvioinen tarkkaillutkaan toisia mitenkään analyyttisesti. Dragukin vaikutti, miettiliäisyydestään huolimatta olevan ihan kunnossa, ja mielentilaltaan rauhallisempi. Sirena kuun teli toista kultakirjailtua nyökkäillen aina välillä.
"Niinpä, eikä usein mitään kovinkaan järkevää." Sirena totesi aavistuksen vinosti hymyillen Merelin lintukommenttiin.

Dragu heräsi horroksestaan. "Ei mitään tärkeää, ei sen väliä." Kultaharjainen hymyili valkealle, nyt oli enää hyödytöntä kysellä miksi tamma oli huokaissut niin kaihoisasti hetki sitten. Dragu oli jo alkanut ihmetellä pisaroita jotka lähtivät tippumaan kuin tyhjästä.
"Totta, vähän kuin kastetta."
Sade alkoi todella äkkiä. Pian Dragun ihastelemat pisarat olivat jo muodostamassa hyvää vauhtia valtamerta kunkin tamman selälle.
"Äh, sademetsän sää... Mutta hyvä että sinä pidät siitä, Dragu." Sirena naurahti ja käänsi korviaan hiukan taaksepäin peläten veden tunkeutuvan korvakäytäviinsä.
"Nyt sateensuoja tekisi minulle terää, vaikka vesi onkin virkistävää." Tamma joutui puhumaan jo lujempaa sateen alkaessa pitää pauhaavaa ääntä piiskatessaan puiden lehtiä. Sirena hakeutui lähimmän puun alle, mutta suurelle lehdelle kerääntynyt vesi läsähtikin tamman selälle. Muutamalla tanssahtavalla askeleella valkea siirtyi pois puun alta.


//Jos alettais pelaamaan loppuun päin, häivyn nyt ajaksi to-su, ja sitä seuraavana torstaina viikoksi. Jos ehtisitte vastailla niin voisin pelata Sirenan pois ma-ke (: Jos ette ehdi, niin voisin muokkailla sitten tätä viestiä niin, että Sirena häipyy. Jos teille sopii? \\

Sabra ei juuri jaksanut välittää sen suuremmin Dragun huokailusta, vaikka tokihan tämä olisin halunnut tietää mikä sai toisen reagoimaan siten. Toinen muistutti varsaa, spontaanin ja naivin käytöksensä takia, vaalean ei ollut tarvinnut sen suuremmin kohdata mitään pahaa tiellään. Ajatus oli jollain tavalla jopa lohduttava, maailmassa oli edes joitakin joita elämä ei ollut ehtinyt muokata kyynisiksi ja skeptisiksi olennoiksi.

Vesipisarat kiinnittivät myös Sabran huomion, se rakasti vettä kaikissa muodoissa, sade huuhtoi pois kaiken valheellisen ainakin hetkeksi. Ensimmäiset pisarat enteilivät sadetta, eikä kultaharjainen olisi voinut toivoa mitään muuta. Pisaroiden putoillessa yhä suurempina joukkoina, yltyessä lopulta kunnon sateeksi tamma kohotti päänsä kohti taivasta silmät suljettuina. Taivasta kohti kurottaen, huomaamattaan harmaasiipinen kohotti häntänsä ja levitti siipensä, antaen pisaroiden putoilla päälleen.

Hieman viileä vesi tuntui helpottavalta iholla, kuumahkon päivän jäljiltä. Ulkokuoren lisäksi se rauhoitti myös Sabran mieltä. Jos tamma olisi saanut toivoa jotain, olisi se halunnut itselleen oman sadepilven, tietenkin ellei sillä olisi ollut muitakin ongelmia.

Muut näyttivät nauttivan vedestä, niin Sirenakin, kunhan se vain tuli hänen herkälle hipiälleen silloin kuin tamma itse halusi. Valkea piti ehkä uimisesta laguunilla, muttei välittänyt vesisateista.
"Minä taidan lähteä sateensuojaan... Pärjäät varmaan, Dragu?" Kultaharjainen kuulosteli hetken, ettei tähtisilmäinen saisi pahimman sortin paniikkikohtausta jos hän lähtisi. Kun vaikutti siltä, että aika olisi kypsä sinimerkkisen lähteä, tamma hymyili kohteliaasti molemmille tammoille vuorollaan.
"Siis kiitos seurasta, näkemiin!" Sirena perääntyi muutaman askeleen puun alle ja kääntyi sitten vilkaisten kahta muuta vielä kerran ja kadoten sitten viidakkoon, suunnistaen laguunin läheisiin luoliin.

//Anteeksi, olen laiska ja pelaan Sirenan tähän lyhyesti pois. Vapautan heppanne muihin peleihin kun en pääse nyt viikkona koneelle\\

// harmillista :( miten me sitten tehään Dreamer.. jatketaanko vielä?

Dragu avasi silmänsä pitkän hiljaisuuden päätteeksi.. vaikka hän oli kuullut että toinen lähtisi.. tuli tammalle hirveän yksinäinen ja kauhustunut olo..
"Sirena??" Tamman paniikki vain kasvoi.. hän ei olisi saanut jättää Dragua yksin aivan vieraiden hevosten hoiviin.. tammahan ei juuri osannut mitään, joten ei olut tulossa helppo elämä tammalle..

Dragu katseli tammaa joka oli pää korkealla ja siivet levitettyinä nauttimaan sadetta.. mitä hän meinaisi Dragusta jos tämä saisi kamalan paniikkikohtauksen. Tuskin kenenkään kärsivällisyys kestäisi Dragua..
"Mä en halua jäädä yksin.. oo kiltti älä jätä mua yksin.. etkai sä jätä mua yksin??" Dragun silmät kostuivat jo pelkästä ajattelusta että toinenkin tamma jättäsi Dragun..

Dragu lysähti maahan makaamaan. se painoi päänsä etujalkojen väliin ja oli hiljaan.. hän ei haluaisi kuulla enään yhtään hyvästiä.. DRagu makasi pitkään.. sade alkoi pikkuhiljaa olemaan hyvin viileää ja tuntui että jätyisi tähän paikkaan. ei se haittaisi.. ei kukaan muutenkaan hänestä välittänyt.. Dragu alkoi mielessään hyräillä kehto laulua ja antoi ikävän vain paisua..