Ilves (Aida) x

ILVES
Kutsumanimi: Ilves
Ikä: 5 v.
Skp: tamma
Säkä: 166 cm
Lauma, Asema: rodwor, vakooja

LUONNE
Ilves on omalla tavallaan hyvinkin kierohko otus, mutta ei sitä oikeastaan koskaan näytä. Tamman älykkyysosamäärä on varsin suuri, vaikka välillä tamma teeskenteleekin aivotonta kanaa joka on tyhmä kuin puupökkelö. Oikeastaan tamma pitää itseään keskivertoa älykkäämpänä, ja vaikka se itsekeskeistä onkin, voi sen sanoa olevan varsin totta. Partaveitsenterävät aivot yhdistettynä nättiin tytöntyllerö-ulkonäköön ja näyttelijänlahjoihin saattavat osaltaan auttaa tammaan hyvinkin paljon julmassa maailmassa.
Tavatessaan jonkun tamma käyttäytyy lempeästi ja ystävällisesti, oikeastaan toinen on kuin luotu huolehtivaksi siskoksi tai äidiksi. Lähinnä siskoksi nuoren ikänsä vuoksi. Kuitenkin teatterin takana piilee pikkuinen ohdakepallukka, joka itse tarkkailee varmoin ottein keskustelukumppania ja koittaa nyhtää kaiken tiedon itselleen. Soma ulkonäkö ja hauska luonne saa monien suojelunhalun käyntiin, ja se ei todellakaan tammaa haittaa. Ilves on enemmän kuin tottunut ympärillään häärääviin ihailijoihin ja huolehtiviin tuttavuuksiin.
Tammalla itsellään ei ole niinkään minkäänlaista tarkoitusta tekemisilleen. Ilves vain tekee sen, niin kuin on aina tehnyt ja tulee tekemään. Huijaaminen ja toisten kiusoitteleminen on sen elämäntapa. Ehkä jossain syvemmällä sisällään, jos keltasilmäinen sinne joskus kurkkaisi, voisi syynä olla halu tulla rakastetuksi ja huomatuksi, olla jotain muuta kuin joku kiva ohimennen tapahtunut tuttavuus. Salaa tamma kaipaa itselleen vertaista keskustelukumppania, jolle voisi purkaa huolensa ja murheensa ilman pelkoa, että joutuu hylätyksi siitä syystä. Hylätyksi joutuminen onkin yksi tamman pahimmista peloista.
Itsetuntemusta tammalla ei ole vähääkään, ja siksi välillä tamma sortuu itkemään ihan ilman syytä. Vaikka Ilves ei näytä kenellekään salaista herkkyyttään, ei tamma koskaan kestäisi katsella vaikka ketään satuttamassa itseään. Jos tamman luottamuksen ansaitsee omakseen, on tulos hieman radikaali: Tamma on hivenen epävarma tekemisistään ja varsinkin aluksi varoo jäykästi paljastamasta tunteitaan. Sitten tammasta tuleekin hysteerikko, joka kuullessaan jotain surullista itkee kuin rakkaansa haudalla. Vasta kahden tämänkaltaisen ’kohtauksen’ jälkeen tamma alkaa muistuttaa normaalia, ja jo sinne päästäkseen on tehtävä huima työ jo pelkästään itsekurissa, ettei kuristaisi tammaa siihen paikkaan.
Vaikkei myönnäkään, Ilves haikailee myös todellisen kumppanin perään. Lapsuuden ajoista hylätyksi joutumisen tunne on voimakkaampi, varsinkin jos puhutaan oreista. Tamma ei oikein uskalla luottaa vastakkaiseen sukupuoleen epävarmuutensa vuoksi, jonka puolestaan piilottaa teräskasvojensa taakse.
Tamma muuten on oikein hyväntuulinen, ellei nyt jotain epätavallista satu ja tulivuori purkaudu. Ilveksellä on tapana myös pidättäytyväisyytensä suojista vihjailla ja flirttailla vain koekillakseen rajojaan kuin utelias lapsi. Tamma kuitenkin hätääntyy kovasti jos ori käy liian tuttavalliseksi, ja häipyy paikalta liukkaasti monien siirappisten valheiden saattelemana.

MENNYT
Tamma syntyi chadrojen mailla, mutta on silti puhdas rodwor. Väärinkäsityksen vuoksi Ilveksen vanhemmat joutuivat kulkemaan rotkon yli rajan toiselle puolelle juuri kuin Ilveksen emä oli saamassa esikoisensa, ja sille tielle kumpikin jäi. Vaan jättivät he jälkeensä jotain: Surkean, itkevän lähes vastasyntyneen varsanpolon, jonka löysi eräs nuori chadratamma. Chadratamma, nimeltään Halette oli nuori, eikä omistanut vielä omaa varsaa. Nähdessään pienen, rääkyvän, onnettoman varsan hylättynä yksi ja ystävittä, tuon sydän pehmeni, vaikka tamma tiesikin varsin hyvin maassa makaavan pienen kasan olevan selkeä rodwor. Oli käynyt niin, että Ilveksen aidot vanhemmat olivat chadrojen mailla tapettu chadrasotilaiden toimesta, mutta nopeasti kivenkoloon piilotettu Ilves oli säästynyt julmistuneiden sotilaiden aikeilta, ja melun lakattua ryömi ulos aukosta ja lähti hoipertelemaan parhaaksi katsomaansa suuntaan, eli suoraan eteenpäin. Kohta kevyet varsanjalat eivät enää jaksaneetkaan ja oli pakko pysähtyä, mutta kun nälkäkin oli, eikä missään maitoa, oli ollut pakko alkaa huutamaan.

Halette kasvatti Ilveksen suhteellisen hyvin, ja risti tamman tuolloin Wenesseksi. Halette kuitenkin oli vähän liian neitimäinen ja turhamainen, ja koska ei voinut ylpeänä kierrellä ja näytellä suloista lastaan, oli tuon ihailtava tammaa itse. Vanhennuttuaan Ilves ei kuitenkaan ollut enää niin suloinen kuin oli ollut, ja Halette alkoi menettää mielenkiintoaan rodworia kohtaan. Ilves kuitenkin oli jo nuorena tarpeeksi fiksu, ja kikatteli ja keikisteli sijais-emälleen iloisena, kompasteli vähän, parkui, ja sitten kikatti taas, ja Halette oli tyytyväinen. Silloin pieni varsa halusi miellyttää ainoata kohtaamaansa tuttavuutta, ’äitiään’, eikä keksinyt köyttäytymiselleen vaihtoehtoja. Samaan aikaan kuitenkin sademetsässä, jonne Halette oli ottovarsansa piilottanut, alkoi kuljeskella eräs ori. Kerran sattumalta, kun Halette oli jättänyt Ilveksen yksikseen jonnekin selviämään itsekseen kaksikko törmäsi ja rakastui oitis. Siitä pitäen Ilves sai viettää aina enemmän ja enemmän aikaa yksikseen. Ilves tunsi olonsa hylätyksi ja kerran salaa seurasi emäänsä ja sai tietää tuon vaihtaneen mielenkiinnon kohdetta. Viikon verran Ilves yritti olla niin suloinen kuin osasi, mutta sekään ei enää Haletten päätä kääntänyt. Niin onneton ja orpo tamma yhtenä yönä lähti sijais-emänsä luota ymmärtämättä mitään laumajaoista tai rangaistuksista, joista Halette ei onnellisesti ollut kertonut mitään somalle pikku varsalleen.

Ei mennyt pitkäkään aika, kun tuolloin kaksivuotias tamma löydettiin. Löytäjä oli jälleen chadra, nuorehko, noin kuusi vuotias ori, joka aluksi suuttui tammalle, mutta hölmistyneenä tamman käytöksestä alkoi tivata toiselta selitystä: Miksei se tajunnut tehneensä väärin, miksi se edes uskalsi puhua orille. Ori, Loch, ymmärsi ettei tamma tiennyt hölkäsen pöläystäkään mistään tietämisen arvoisesta, ja hempeänä herrasmiehenä piilotti tamman myös sademetsään. Sattuipa niin onnellisesti, että Loch oli sama ori, joka oli Haletten rakastettukin. Nyt Halette puolestaan sai kokea karvaan tappion omalle ottovarsalleen, jonka kimpussa nyt Loch vietti aikaansa, kertoi tarinoita ja opetti rodworin rodworin tavoille. Halette suuttui silmittömästi, ja alkoi punoa juonta otto-varsansa päänmenoksi. Halette yritti saada Lochin tajuamaan, että kyseessä oli rodwor, vihollinen, inhon ja vihan kohde. Aluksi Loch vain viis veisasi Haletten sanoista, mutta lopulta alkoi tosiaan miettimään. Ilves oli osoittautunut määrätietoiseksi ja hyvin järkeväksi rodworiksi, ja Loch alkoi pelätä tamman tietoisuutta, vaikka keltasilmäinen olikin sitä neljä vuotta nuorempi. Ilves taas oli tajunnut emänsä typeryyden, ja alkoi halveksia äsken ihailemaansa aivopesijää, ja muuttui ennen kaikkea järkeväksi ja kylmän määrätietoiseksi tammaksi. Loch kuitenkin tuli siihen tulokseen, että ennemmin puhdas chadra Halette, kuin piiloteltu rodwor Ilves, ja karkotti tamman suojeluksestaan. Ilves kirosi kummatkin, ja lähti kulkemaan kohti rotkoa. Nyt tamma osasi varoa jo chadroja, ja liikkui enemmikseen yöaikaan.

Kävi kuitenkin niin että lähellä rotkoa sen sai kiinni kaksi sotilasta, jotka olivat myös päättämässä rodworin päivät, kun tamma viimeisenä oljenkortenaan alkoi parkua hysteerisen tyttömäisesti, ja sai vartijat hämilleen. Rodwor käytti kursailematta tilanteen hyväksi ja dramaattisesti nyyhkien vakuutti, että ei ollut täällä omasta tahdostaan ja jos kaksi komeaa chadraa vain voisivat saattaa sen rotkolle, se tulisi olemaan hyvin kiitollinen. näin ladellen siirappisuuksia kolmas ja neljäskin chadra taipui tamman tahdon alle ja Ilves ymmärsi, että tässä oli sen oljenkorsi: Jo kolmeen kertaan hylätty tamma ei tarvitsisi muita kuin välineinä, se selviäisi yksin tässä maailmassa, joka oli pullollaan hyväskoisia. Chadrat saattoivat tamman rotkolle ja Ilves lehahti nopeasti sen yli. Muutamaa viikkoa myöhemmin tamma oli kotiutunut täysin rodworien alueille ja vaihtanut nimensä Ilvekseksi. Ilves vihasi Haletten antamaan pikku tytöntyllerönimeään, ja päätti vahtaa sen ja unohtaa kaiken muun Lochista ja Halettesta paitsi kaunan niitä kohtaan. Sattuipa niin, että kun Ilves oli kurottelevassa entistä kotiaan kohti, toiselle puolelle pelmahti jälleen chadrasotilas, eikä mikä tahansa chadrasotilas, vaan juuri toinen siitä, jonka Ilves oli saanut huijattua tuomaan tamman rotkolle. Chadra pyysi saada jutella Ilveksen kanssa, ja mikäpä siinä. Ilveksen suureksi hämmästykseksi chadra kertoi, ettei voinut enää ajatella mitään muuta kuin Ilvestä. Aluksi Ilves oli hyvin hämillään, mutta uteliaisuudesta lähti leikkiin mukaan. Se halusi nähdä, missä vaiheessa chadra tajuaisi oman typeryytensä. Tamma itse halusi tehdä jollekulle saman kohtalon, joka sille oli koitunut osakseen. Se halusi aiheutta kipua ja tuskaa, kyyneleitä ja hylätyksi tulemisen tunnetta. Niin kaksikko tapaili silloin tällöin, noin kuukauden verran rotkolla. Eräänä iltana chadra kuitenkin kävi vähän liian tungettelevaksi Ilveksen makuun ja tamma vasta siinä tajusi, kuinka pitkälle olikaan mennyt. Tamma säikähti kovin, ja yksinkertaisesti karkasi juosten chadran syleilystä. Vasta kolmea päivää myöhemmin Ilves uskaltautui rotkolle, jossa chadra sitä odotti. Ori pahoitteli liian nopeaa edistymistä, mutta siinä vaiheessa Ilves ei enää voinut hillitä itseään vaan pamautti koko totuuden orin korvien kuultavaksi: Ensinnäkään Ilves ei rakastanut oria, oli vain pelleillyt ja halunnut nähdä, kuinka tyhmä joku voi ollakaan, jos menee uskomaan noin halpamaiseen vitsiin. Nyt oli muserretun orin vuoro lähteä karkuun, ja Ilves jäi yksin.
Vatsa nyt se tajusi, ettei hylkääminen ollutkaan sen puuhaa ja vihaisena itselleen (naamioiden sen päänsä sisällä, vihaisena chadralle), tamma meni syvälle rodworien alueille. Ilves kuitenkin huomasi, että aina tavatessaan jonkun, sen käyttäytyminen muuttui radikaalisti: Tamma haki hyväksyntää, nauroi toisten älyttömille sutjauksille, räpytteli ripsiään oreille ja vakuutti ystävyyttään typerille tammoille.

Ilves ei enää osannut olla normaali, vain esitti kaikille jotain muuta kuin oli. Vuoden verran tammalta kesti tottua asiaan, se ei enää koskaan kykenisi luottamaan kehenkään heti suoralta kädeltä, ja alkoi käyttämään heikkouttaan hyväkseen. Tylsistyessään tamma lähti keimailemaan vastaantuleville oreille, lähti salakavalasti, rikkomatta toisen tunteita (koska sitä tunnetta tamma ei itselleen koskaan enää halunnut), haki kylkeensä kiinni jonkun toisen, jutteli vieraille tammoille ja kehui niiden ulkonäköä, mielssään nauroi räkäisesti jälkeenpäin. Kuinka ohjailtavissa ne olivatkaan, kun sanoi muutaman kohteliaan sanan ! Mitä enemmän tamma loi turhia ystävyyssuhteita tammoihin, ja vietti yhden illan toisen orin sierellä ja toisen toisen orin vierellä, alkoi tamma tajuta, että se haki oikeasti jotakuta, jolle puhua, ja jotakuta, jota rakastaa. Mutta tamma ei enää osannut lopettaa ja jäi sille tielleen.




ULKONÄKÖ
Ilves on rakenteeltaan suhteellisen normaali rodwor. Jo kauemman matkan päästä sen tunnistaa selkästi tammaksi, sillä jo pelkkä sen tapa kävellä, keinuva käynti ja notkeat liikkeet saavat tamman näyttämään hyvin naiselliselta. Tamma käyttää kursailematta somaa ulkonäköään hyväkseen ja onkin oppinut hallitsemaan liikkeensä ja eleensä saaden teeskennellyllä pidättyväisyydellään aikaan varsin hurmaavan mutta sievän ja kainon kuvan. Tamma omaa joutsenmaisesti kaartuvan kaulan, kauniit kasvot, suoran profiilin ja suuret, kirkkaankeltaiset ja elävät silmät. Tamman selkä on pitkä, samoin jalat, ja tuon vuohiset ovat karvaiset kuten friisiläisellä. Tupsuiksi niitä saattaakin sanoa, sillä ne eivät ensinnäkään ole kovin pitkät. Ilveksen pohjaväri on tummanharmaa, mutta jalat ovat mustanpäistäriköt. Jokaisessa jalassa on pitkä valkea sukka. Tamman kasvot ovat puolestaan täysin valkoiset. Tamman jouhet ovat sinertävän turkoosit, ja kaikkialta muualta hyvin pitkät ja sileät, mutta harja on pystyyn kyniytynyt, paitsi aivan säästä, josta ulottuu lähemmäs polvea. Ne eivät kuitenkaan häiritse liikkumista tai muutakaan, sillä ne ovat taidokkaalla nutturalla, josta kuitenkin muutama jouhi on tyylikkäästi karannut. Tamman kasvoissa on kirkkaankeltaisia merkkejä silmien ympärillä ja turvassa, täysin samaa eläväistä keltaista, jota tamman syvissä silmissäkin on. Tamma omaa lisäksi kauniit nahkasiivet, joiden kalvot ovat myös keltaiset. Siivissä on muutama piikki, mutta kun näkee tamman taidokkaasti huolitellun lempeän ilmeen, voi olla varma, ettei tamma käytä niitä väärin. Tai niinhän kaikki luulevat. Tamma on kaikin puolin houkuttelevan ja näyttävän tapaus.
Ilveksen elettyä sademetsässä lähes koko lapsuuden, on tamman lentotaitos uhteellisen huono. Se ei kuitenkaan haittaa, kuten tamma itsekin huomasi, sillä se riittää rodwortasolle suht normaalina lentotaitona. Tamma ei myöskään ole ruumiillisesti kovin vahva, ja luottaakin, että tarpeen vaatiessa hurmaa jonkun muun tekemään työn puolestaan. Ilves on sitä vastoin hyvin vahva mieletään, ainakin mitä ulos näyttää, ja lisäksi suhteellisen ketterä rodworiksi ja nopea pienissä spurteissa. Kauan tamma jaksaa juosta vain, jos tahti ei ole kovin kova.


ARTIT

PELIT JA SUHTEET

Jigsaw=neutraali tuttavuus, kiitollisuudenvelassa vuohisensa parantamisesta
Heath=positiivinen tuttavuus, Ilves erittäin kiinnostunut erilaisesta orista ja haluaisi tulevaisuudessa tavata tuon uudestaan ja oppia ehkä tuntemaan toista vähän paremmin omana itsenään
Pandira=positiivinen tuttavuus, löytää itsemurhaa yrittäneestä tammasta ja itsestään paljon yhtäläisyyksiä, mutta ei vielä tiedä oikein millä tasolla oiseen pitäisi suhtautua

Tamma alkoi pitkästä aikaa liikuskella ympäriinsä rodworien alueita, jotka keltasilmäiselle olivat vielä toistaiseksi jokseenkin tuntemattomia. Tamma päätti kierrellä ympäriinsä, ensinnäkin jokaisen rodworien alueen, mutta päätti ensimmäisenä mennä niitylle. Aluksi niitty näytti autilta ja tamma kiipesi lähimmälle kukkulalle, mutta tulikin sieltä sitten alas vähän väärällä tavalla ja taittoi vuohisensa. Paikalle saapunut Jigsaw tuli auttamaan. (Lynx Lynx)
Ilves jatkoi kulkuaan ja päätyi louhikolle. Siellä ollessaan tamma huomasi horisnotissa myrskyn ja päätti jäädä odottamaan sitä, sade virkistäisi tamman pölyisiä ajatuksia. Odotellessaamn tamman tuli ajateltua yhtä ja toista, kunnes turkoosiharjaista alkoi suunnattomasti ärsyttämään. Paikalle saapunut Heath sai kuitenkin jälleen normaalin vastaanoton, tosin tamma oli tyytyväinen siihen, että onnistui olemaan välillä hijlaakin orin seurassa.
Seuraavaksi tamma suuntasi kulkunsa Acad-putoukselle, jonne päätyi todistamaan Pandora-nimisen tamman itsemurhayritystä. Ilves ehti ajoissa hätiin ja koppasi tamman alas ja sai toisen luopumaan murhayrityksistään.

PÄIVITYKSET

28.04.2010 hahmo hyväksytty, tiedot tehty, kaksi kuvaa lisätty.
26.06.2010 Dreamerin ja Delican fan-artit lisätty, kiitokset tekijöille!
07.08.2011 uudelleensyntymysmuokkailuja, uusi kuva,