Onko kaiken pakko olla niin vaikeaa?

Lupin

Suoraan sanoen, tässä saaressa ei oikeastaan ollut paljoa järkeä.. Tai enhän minä edes tiennyt oliko tämä saari ollenkaan. Äitini oli kertonut vain siitä että minun olisi mentävä tänne.. Loraniaan, koska siellä oli muitakin kaltaisiani. Kiristelin hampaitani hivenen, katseeni kierrellessä ympäristöä hivenen ymmällään. Missään ei näkynyt isompia elonmerkkejä, vain pienempien elukoiden, kuten pienten hiirien ja sensellaisten.. Seisahduin hetkeksi paikoilleni, oikoen siipeni paremmin kylkiäni vasten, valmiina menemään jonkinlaisen ryteikön läpi. Tosiaan, tämä oli aika vaikeakulkuista maastoa..

Hera

Ryteikköä toisensa perään, pusikoita, piikkiokamia ja ties mitä. Kohotin etustani, repäisten hampaillani jonkinlaisen piikin vuohisestani. Manailin itsekseni, ärähdellen jokaiselle joka tuli lähelleni. Minulla oli todella paha päivä. Eikä asiaa auttanut ollenkaan se ettei täällä näkynyt ketään muuta. Tuhahtaen seisoin paikoillani, tyrehdyttäen vuohisen tihkuisan vuodon jotain lehteä vasten. Toivottavasti nyt ei ollut mikään myrkkylehti..

Lupin

Läheisestä pensaasta kuului muutama ärräpää. Kohotin päätäni yllättyneesti, pysähtyen paikalleni. Kurkistin varoen pensaaseen. Siellä seisoi suunnilleen kokoiseni, lumivalkoinen tamma jolla oli siniset silmät. Tuo vieras ei ollut nähtävästi vielä huomannut minua, joten pysyin hiljaa paikoillani, katsoen kuinka tamma painoi jotain lehteä vuohiseensa. Lehti alkoi muuttua punaiseksi..
- Hei.. Tarvitseeko neiti kenties apua? Kysyin tammalta pieni hymynkare suupielelläni.

Hera

Kohotin katseeni, tuijottaen jostain ilmestynyttä vaaleaa oria, jolla oli mustat sukat joka jalassa.
- En tosiaankaan tarvitse apuasi, häivy. Ärähdin ennenkuin kerkesin ajatella mitään. Huokaisten katsahdin taas vuohiseen ja huomasin sen lopettaneen vuotamisen. Onnuin pois pensaikosta, kävellen orin ohi huomioimatta tuota ollenkaan.

Lupin

Jaahas, no ollaan sitä sitten pahalla tuulella tänään. Vai ettei tarvitse apuani, no en minä voisi häntä pakottaakkaan. Kohotin kulmaani hivenen, katsoen hiljaisuuden vallitessa kuinka tamma nilkutti ohitseni.
- Olen Lupin. Esittäydyin, nyt enää hymyilemättä.

Hera

- Ja minä olen susi.. Jupisin itsekseni kuullessani orin esittäytyvän. Tunsin Lupinin katseen selässäni, joten seisahduin, kääntyen hitaasti katsomaan tuota. - Olen Hera. Esittäydyin nopeasti, ontuen kovaa vauhtia kohti metsän laitaa. Täällä ei ollut turvallista avata siipiään.

Lupin

Vai että susi. Naurahtaen katsoin tamman perään, kunnes tuo kääntyi minua kohti ja esitteli itsensä Heraksi.. Ahaa, niin, tammallahan oli herasilmät. Nyökäytin päätäni, kääntyen ja kävellen toiseen suuntaan kuin tamma. Olipa siinä taas omituinen tapaaminen. Ajattelin ennenkuin katosin varjoihin.

Hera ja Lupin poistuvat.