Ceylonition (Tildy)
:: Hahmoesittelyt :: Rodwor
Sivu 1 / 1
Ceylonition (Tildy)
she's a rebel
she's a saint
she's salt of the earth
and she's dangerous
she's a rebel
vigilante
missing link on the brink
of destruction
Ceylonition
(CEYLONIcus + infiltraTION)
kutsutaan - Reena, Efa
sukupuoli - tamma
säkäkorkeus - 168 cm
ikä - 4 vuotta
lauma - rodwor
asema - laumalainen
perimä - puhdasverinen rodwor
from Chicago to Toronto
she's the one that they
call old what's her name
luonne
Tamma mietiskeli hetken, avatako suunta vielä ja kysyä sitä mitä ajatteli, mutta Reena inhosi olla kyselijän osapuolena. Inhosi kyllä myös olla koko ajan äänessä, mutta vihreä epäili ettei violettikaan mikään suupaltti junkkari ollut, joka avasi suuren suunsa heti kun sai tilaisuuden. Pikemminkin päinvastoin, ori vaikutti suorastaa pimittäjältä. Kuinka ärsyttävää, vaikka samanlainen pimittäjä vihreä oli itsekin. Olisi vain ollut paljon helpompaa, jos kaikki muut joista oli kiinnostunut, olisivat halukkaita puhumaan. Kun ei niin ei.
Reena on persoona hankalammasta päästä ja turhaa kuvitella, että se on näyttelyä, koettaa ystävystyä ja kuvitella, että sen myötä tammasta tulisi jotenkin helpompi. Ei näin. Tuolle ei ole oikeastaan yhtään väliä ketä kiusaa, varsaa vai vanhusta, tammaa vai oria, johtajaa vai pahnanpohjimmaista. Koska Reena on joutunut opettelemaan oikeastaan kaikki käytöstavat sosiaalisia tilanteita varten aivan perusasioita lukuunottamatta, arvatenkaan tavat eivät ole sieltä parhaasta päästä. Reena herjaa, ivaa, loukkaa, valehtelee ja puhuu sontaa välittämättä laisinkaan siitä, mitä muut ajattelevat tai loukkaantuuko joku. Tunteet ovat tammalle vain korvasta sisään ja ulos kulkevaa sanahelinää sillä tämän oma tunneskaala on varsin rajoittunut eikä tuo ole edes yrittänyt sitä laajentaa, saati perehtyä siihen, mitä kaikkea sanaan "tunne" voi liittyä. Reena tuntee pääasiassa vain tunteettomuutta, jos asian näin voisi ilmaista. Kuori ympärillä on äärimmäisen kova, eikä mikään herja tai loukkaus saa tammaa yleensä millään lailla järkähtämään. Tunneskaala tällä kulkee yleensä linjaa "ei mitään - vihaa - ei mitään". Äärimmäisen harvoin Reena edes suuttuu.
Vaikka Reena yleensä vain herjaa ja ivaa, on tällä jonkinlaista taipumusta myös puhua kauniimminkin. Ei tosin ilman syytä ja jos sattuisi tuntemaan tamman, tietäisi että tälläinen puhetyyli tarkoittaa poikkeuksetta valehtelua. Vaikka osaahan tämä valehdella samaan sävyyn kuin mitä puhuu tottakin. Luontainen valehtelija, sitä itse tiedostamattaankin eikä Reena ole edes juurikaan harjoitellut valehtelua. Se vain tulee luonnostaan melkoisen totuudenkaltaisena ja harva huomaa milloin tämä huiputtaa ja milloin ei. Tiedostaen tamma ei juuri kauniisti puhu, eivätkä sen lahjat tai koulutus edes tähän asiaan ole lainkaan riittävää vaan tahallisesta yrityksestä puhua kauniisti seuraa lähinnä farssi. Vieraat eivät juuri jaksa tammaa kiinnostaa, mikään ylisosiaalinen pyörremyrsky ei siis tämä nahkasiipi ole. Kasvatuksensa puolesta Reena voisi oikein hyvin lähettää jokaisen luokseen keskustelemaan saapuneen kuuseen, mutta luonteensa puolesta ei tee tätä. Mainiota huvia toisten kiusaaminen on aina toisinaan ja lähinnä sadistisisten piirteidensä vuoksi ei toivota kaikkia heti kuuseen. Aggressiiviseksi ei tammaa voi luokitella, kaikkien lähelletulleiden kimppuun ei hyökätä, mutta pitkäpinnaisuuskaan ei toisaalta kuulu vakio-ominaisuuksiin. Senkin kenties voisi mainita, että osittain sadistisuutensa, osittain vähäisen empatiakykynsä vuoksi ei Reenan tapoihin kuulu päästää ketään helpolla pakoon. Armo on heikkoutta ja heikkous on kuolemaa.
Uskollista tapausta jos etsiskelet, voit jättää Reenan huoletta laskuista, kaikissa tapauksissa, laumoissa, suhteissa, lupauksissa. Toisaalta, jos ensin käydään läpi laumasuhtautuminen, mikään äärikapinallinen ei tämä myöskään ole, ei huvikseen uhmaa sääntoja ja rakastu vastalaumalaiseen. No, rajat ovat tammalle melkoisen häilyviä ja epäselkeitä asioita, eikä tuo juurikaan välitä siitä missä sattuu pyöriskelemään vaikka paljolti kuitenkin viihtyy omilla alueilla tai hylkiöiden mailla, sulkasiipisten kanssa kun ei Reena halua joutua nokikkain joka toinen päivä vaan pitää sitä turhana energian tuhlauksena. Jokseenkin neutraali suhtautuminen kuitenkin vastalaumalaisiin, ei ole ikinä saanut kasvatusta näiden vihaamiseen tai muuhun, mutta jos mittari jonnekin kallistuisi, vihamielisyys olisi suunta. Ei tamma halua kaveeratakaan näiden kanssa ja ainahan chadroja on hyvä kurittaa jos sattuu huvittamaan. Hylkiöihin varsin samankaltainen suhtautuminen kuin sulkasiipiin, ei varsinaisesti inhoa näitä, mutta kiusaa aina kun huvittaa. Johtajiin suhtautuu kuin isoon vitsiin, vaikka ei sitä mitenkänä päällepäin näytäkään ja ainakin pääpiirteittäin kunnioittaa määräyksiä.
Muutenkaan Reena ei ole mikään uskollisuuden perikuva, edes ystävänä tai rakastajana. Tai rakastajana ja rakastajana. Oreihin suhtautuu varsin väliinpitämättömästi, ei katsele "sillä silmällä" eikä edes paremmista tapauksista ajattele mitään romanttista tai mitään siihen suuntaankaan. Paremmat tapaukset ovat vain keskivertoa fiksumpia vastakkaisen sukupuolen edustajia, sellaisia jotka ovat seurana siedettäviä, mutta eivät sen enempää. Reenalta on siis turha kuvitella saavansa vastakaikua tunteisiinsa, toiveet voi heittää saman tien vaikka kaivoon jos tähän sattuu ihastumaan tai rakastumaan. Turhiin ystävyyssuhteisiin ei tamma myöskään tuhlaa aikaa sillä ystävät ovat pohjimmiltaan arkoja ruikuttajia jotka haluavat jonkun isomman pitämään puoliaan. Reena harvoin viitsii edes teeskennellä jonkun ystävää, kaveria tai tuttavaa saadakseen siitä itselleen jotain hyötyä, sen puolesta tällä toimii pikemminkin periaate ottaa sen minkä tarvitsee antamatta edes valheellisuutta takaisin. Lupauksien ja valojen rikkominen ei tuota mitään tunnontuskaa tammalle, joten tuo voi varsin hyvin luvata pyhästi tekevänsä jollekulle jotakin, jos tämä auttaa Reenaa ja sitten jättää toisen kuin nallin kalliolle. Omaatuntoa tuo tuskin omaa laisinkaan tai ainakin se lojuu käyttämättömänä paketissaan edelleenkin.
she's the symbol
of resistance
and she's holding on my
heart like a hand grenade
ulkonäkö
kartta | kartta
Jos on nähnyt isän, ei tyttärestä ole juuri erehtymisen varaa. Vaikka Reena ei tietenkään mikään isänsä kopio ole, on samoja piirteitä enemmän kuin tarpeeksi. Tamma on suurikokoinen, joskaan ei mikään massahtavin otus, mutta siroksikaan ei voi luokitella. Erityisen lihaksikaskaan ei Reena ole, joten jos tuo joksikin pitäisi tyypittää, olisi paras vaihtoehto mitä luultavimmin kevyt työhevonen. Kissamaisen sulava. Samoja piirteitä kuin isässä ovat muunmuassa kissamainen viirupupilli, musta siima selässä sekä kolminiveliset siivet. Väritykseltään tamma on melko huomiotaherättävä. Pohjaväriltään tummanvihreä, vivahtaen kenties hivenen myrkynvihreään, mutta sävyjä löytyy sitten sen lisäksi niin violettia, mustaa, keltaista kuin oranssiakin. Pääasiassa Reena on siis tummanvihreä, mutta tujalat polviin saakka ovat violetit. Sen lisäksi tamman jouhet ovat kelta-mustat ja musta on myös tuon tumma juova, joka kulkee turvasta kaulaa ja selkää pitkin hännänjuureen. Ainoa merkintapainen on emältä peritty hassu violetti risti oikealla lautasella. Se ei ole krusifiksi, sillä pystyviivan yli kulkee poikkiviivan sijaan ruksi. Siipikalvot ovat väriltään kelta-oranssit ja siivissa on kolme niveltä. Oranssit viirupupilliset kissansilmät ja lukuisia arpia. Reenan siivissä on myös molemmissa yksi pitkä, terävä piikki jolla on hyvä raadella.
is she dreaming
what I'm thinking
is she the mother of all bombs
gonna detonate
taidot
Reena on taistelun saralla täysin itseoppinut ja tamma luottaakin enemmän väsytystaktiikkaan ja omaan väistelykykyynsä, joka jo varsana kehittyi varsin mallikkaaksi. Tamma on koko lapsuutensa joutunut pakoilemaan äitinsä hyökkäyksiä joten se alkaa olla jo selkäytimessä. Sen sijaan hyökkäyspuolen on Reena joutunut opettelemaan täysin itse eikä ole siinä vielä mitenkään erityisen hyvä. Suurena apuna tamma kuitenkin käyttää siivissään olevia piikkejä, jotka voi iskeä viholliseen lähes mistä kulmasta tahansa ja saada huonommallakin osumalla pahaa jälkeä aikaan. Muut fyysiset hyökkäykset Reena jättää paljolti vähemmälle ja ilmataisteluita pyrkii välttämään viimeiseen asti. On hivenen hankala lentää ja iskeä piikeillä yhtä aikaa. Keskinopea ja -vikkelä, ei siis mikään erikoisen nopea, jota ei saa kukaan kiinni mutta osaa kyllä juosta lujaa ja loikkia sivuun varsin vikkelästi. Erinomaiset refleksit tamma myös omistaa. Lihaksikas, joskaan ei mikään lihaksikkain, joten melko peruskauraa noin yleiseltä tasolta katseltuna. Henkisesti vahva eikä murru vaikeissakaan tilanteissa ja sen lisäksi Reenan manipulointi omia tarkoituksia varten on käytännössä katsoen mahdotonta, vaikka teoriassa voisi onnistua, tamma ei kuuntele kuin itseään.
is she trouble
like I'm trouble
make it a double
twist of fate
or a melody that
menneisyys
Verellä läträävä tamma jonka pää oli sanomattakin selvästi vähän poissa raiteiltaan, ovela kuin kolmetoista kettua kasassa ja nopea kuin kahdeksankymmentä barrakudaa parvessa. Mutta mitä hyväuskoisin mitä huomioon ja kehuun tuli sitä itseään kohtaan. Niin, sellainen tamma oli neiti Melody Murder. Itseriittoinen verellä läträäjä, ovela ja päästään vikkelä. Murderin kohtaloksi koitui kuitenkin sattumien sarja ja eräs ori, nimeltään Revolt. Ja vielä Reena, käärme, soluttautuja, perheiden murhaaja. Miten kaikki tapahtui ?
Aloitetaanpa alusta, aloitetaanpas siis siitä, miten Murderista tuli Murder ja miten Murder kohtasi Riotin. Rodwortamma nimeltään Melody Murder syntyi onnelliseen perheeseen, isä, äiti, kaksi veljeä joille pikkusisko oli todellinen unelma. Murder oli jo varsana hemmoteltu, perheen pikkuprinsessa jonka kaikki oikut ja virheet katsottiin läpi sormien ja jota palvottiin kuin kuuta taivaalla. Myös veljet palvoivat siskoaan, auttoivat, leikkivät ja puolustivat. Eikä pidä väärin ymmärtää, sillä vaikka Murder oli erittäin hemmoteltu, ei tamma mikään kauhukakara toistaiseksi ollut vaan pääasiassa suloinen pikkulapsi. Oikuttelu oli toki satunnaista, mutta aina se kuitattiin sillä, että vika oli jossakin muussa. Näin siis tammasta kasvoi itseriittoinen pikkuteini, mutta luontaisesti ovela ja sekopää.
Melody Murderin suurinta huvia oli ensin kietoa oreja pikkurillinsä ympärille valheellisilla ja tyhjillä lupauksilla kaikesta paremmasta, mutta rikkoa aina kaikki lupaamansa. Loppujen lopuksi sanottiin, tai ehkä itseriittoinen tamma keksi sen itse, että Melody Murder jätti jälkeensä vanan särkyneitä sydämiä. Taitava huiputtaja tuo oli, mutta mikä kenties vielä tärkeämpää, oli tamma oikein sieväkin. Erittäin kaunis, suoraan sanottuna. No, sehän teki tuosta vieläkin itserakkaamman kuin mitä ennen, se, että moni ori oli lääpällään ennen kuin ehti suutaan aukaista. Tietenkin Murder myös läträsi ajoittain veren kanssa, sillä turhan rasittavat orit kokivat särkyneen unelman lisäksi särkyneen ruumiin. Ja tietenkin tamma halusi elää nimensä mukaisesti, kukapa ei ? Siksipä tuolle kehittyikin tavaksi aina hyräillä samalla kun tappoi jonkun ja erityisen tyytyväistä hyräily oli yhdenyön suhteen jäljiltä.
Entä miksi juuri tietty ori koitui Murderin kohtaloksi ? Ehkä siksi, että kerrankin joku oli ovelampi kuin sievä pikkuneito, joka oli ehtinyt täyttää kuusi vuotta. Varsin siirappisissa tunnelmissa hilluessaan tamma kohtasi rodwororin nimeltään Revolt, Riot, joka pian pääsi selville Murderin heikoista kohdista. Vaikka tamma osasi kietoa oreja pikkusormensa ympärille kuin lankoja, oli tuo itse varsin helppo myös kietoa pauloihinsa, jos osasi oikein toimia. Oikein toimia tarkoitti oikein kehua. Pikkuprinsessan sai varsin sydämelliseksi persoonaksi jakelemalla sopivasti hunajalla maustettuja kehuja oikeaan aikaan, oikeassa muodossa, mikä ei kovin vaikeaa ollut. Lähes kaikki kehut kelpasivat. Kaksikko päätyi viettämään varsin romanttisen yön, mikä sopi Murderille varsin loistavasti - kuten aina. Aamulla tosin Riot oli poissa, mutta se ei tammaa juuri haitannut. Toiset olivat, toisen tuo päästi menemänä ja toiset saivat kurjan kohtalon.
Yksi asia oli kuitenkin muuttunut. Vaikka Murder ei sitä heti tiedostanutkaan, oli Riot onnistunut varsin taitavasti käännyttämään tamman puolelleen ja saamaan tämän ihailemaan itseään ja kaipaamaan tätä enemmän kuin omaa henkeään. Pikkuprinsessa oli rakastunut toivottomasti, vaikka kielsi asian pitkään ja sanoi itselleen, että se oli vain hetkellistä kiintymystä. Sen yön jälkeen Murderin yhden yön suhteet kuitenkin vähenivät. Sen hyräily muuttui yhä kaipaavammaksi ja tuskallisemmaksi. Joka päivä tamma toivoi vielä kerran löytävänsä Riotin, vaikka kielsikin aina loppujen lopuksi edes ajatelleensa koko asiaa. Niin kasvoi tuo vieläkin vääntyneemmäksi, kun edes unelmiaan ei kyennyt pitämään vaan tukahdutti niitä. Se sai Murderin kärsimään ja terveytensä heikkenemään. Vaikka toki kauneus ei tammasta rapissut mitenkänä merkittävästi, oli sisäisesti tuo rikki.
Loppujen lopuksi Murder vain tunki kiintymyksensä syvälle mieleensä, niin ettei enää voinut ajatella sitä kaikkea aikaa. Tehtyään sen tamma jatkoi entiseen malliin hyräilyä ja muuta samankaltaista, jota oli aina ennenkin tehnyt. Jonkin ajan kuluttua tamma kuitenkin huomasi olevansa kantavana ja järkyttyi suuresti. Eihän tuo ollut ikinä halunnut varsoja, ei yhtäkään ja ei etenkään Riotin varsaa, etenkin kun oli alkanu vihata tätä enemmän kuin mitään. Murder halusi tappaa Riotin ja syntymättömän varsansa, vaan ei löytänyt oria eikä kyennyt varsaansa tappamaan tappamatta itseään. Ja miksi jääprinsessa olisi itsemurhan halunnut tehdä ? Kyräillen itseään ja maailmaa Murder kuitenkin jatkoi suurin piirtein entisellä linjallaan.
Kun Murder vihdoin varsoi vihatun esikoisensa maailmaan, ei olisi pettymys, raivo ja pelko olla suurempaa kuin siinä tilanteessa. Tamma oli toivonut jälkeläisestään jotakin muuta, jotakin kaunista ja pientä, suloista, jota voisi rakastaan alkuperästä huolimatta. Väärin taas. Varsa muistutti eniten isäänsä, vaikka Revolt jr. jäikin syntymättä, ei ollut isästä epäilyksen häivääkään olemassa. Siinä missä Melody Murder oli naisellinen, kaunis, pikimusta oranssein kuvioin, oli tammavarsa pääosin tummanvihreä, violetti, vaikka oranssiakin tuosta löytyi, ei sitä kyennyt varsinaisesti yhdistämään Murderiin. Heti ensi töikseen Murder huusi varsalleen tuon kurjasti soluttautuneen sen elämään, pilannut sen ja muuta vastaavaa. Sen verran äidintunteita tammalla oli, että tuo nimesi varsansa - niin pahalla nimellä kuin keksi, Ceylonition, nimi johon Murder yhdisti kraittikäärme ceylonicuksen ja soluttautujaa tarkoittavan infiltrationin - ja opetti tuolle joitakin perustapoja ja huolehti juuri niin kauan, että pystyi hylkäämään Reenan niin, että varsa kuitenkin selviäisi. Juuri ja juuri.
Reena ei tietenkään voinut käsittää, mitä tuo oli tehnyt väärin saadakseen pelkkiä haukkuja ja huutoa. Niiden muutaman kuukauden ajan, jonka tamma vietti Murderin kanssa, kiusasi emä tätä kaiken aikaa, milloin sanoillaan, milloin teoillaan. Ei ollut harvinaista, että tuo puri ja potki varsaansa ja sen lisäksi, erään kerran tamma repäisi varsansa kaulan nahkaa irti huutaen että olisi varsa nyt sitten vielä vähän enemmän käärmeisänsä näköinen. Loppujen lopuksi Reena oppi huutamaan takaisin ja siinä vaiheessa Murder kyllästyi varsaansa ja häipyi. Tamma ei juuri surrut emäänsä, koska mitään äiti-varsasuhdetta ei koskaan ollut olemassa, vain huutoa, hakkausta, huutoa, hakkausta. Sen jälkeen tamma opetteli oikeastaan kaiken itse. Sosiaaliset teot, puolustautumisen, aivan kaiken ja eli omaa elämäänsä, johon ei monia omituisuuksia mahtunut.
Ajan kuluessa Reena huomasi, että henkilöt, joihin oli tutustunut ja kuvitellut ystävystyneensä, eivät todellisuudessa merkinneet tälle mitään, että tamma kykeni vallan hyvin vain käyttämään noita hyväkseen. Ei sillä, että tuolla mitenkään erikoisen paljoa käyttöä olisi ollut, samaan tapaan heitti ystävänsä nurkkaan kuin vanhat reikiintyneet sukat. Tokihan Reena oli tuntenut jonkinlaista alkeellista kiintymystä, mutta havainnut lopulta ettei se mitenkää riittänyt siihen, että tuo olisi voinut näitä sietää. Varsa-ajan tunteettomuus alkoi heijastella tamman luonteeseen ja elämään yha pahenevassa määrin. Reena ei juuri välittänyt tästä vaikka asian huomasikin, sillä kukaan ei ollut ikinä pitänyt huolta tammasta, joten miksi tämä pitäisi huolta kenestäkään muusta ? Nykyisin tuo ei anna asian häiritä vaan pitää sitä osana itseään. Reenalla ei elämälleen ole juuri päämääriä asetellut, vaikka haluaisi kyllä löytää isänsä joskus kuultuaan niin paljon pahaa puhetta Murderilta tästä.
she sings the revolution
the dawning of our lives
she brings this liberation
that I just cant define
nothing comes to mind
pelit
flashes in the dark // Countdown
kesken.
You've got your wings, stupid // Echilos
Felica-vuorella joku ääliö hylkiö käy haastamaan riitaa, tilanteen kulkeutuessa vaarallisille vesille molempien ärsyttäessä toisiaan parhaansa mukaan. Lopulta musta kuitenkin luikkii pakoon Reenan vannoessa hakkaavansa toisen seuraavan kerran märäksi läntiksi.
Twisted // Revolt
Acad-putouksella vastaan tulee kummallinen ja kiinnostava renttuori, joka jonkin ajan päästä paljastuu Reenan isäksi Revoltiksi. Tamma on todella tyytyväinen käänteeseen, sillä orissa on sen verran asennetta, että tämän voi hyväksyä isäksi. Riot ei onneksi aio alkaa miksikään isähahmoksi, mistä Reena on tyytyväinen. Kaksikko jutustelee hetken vihreän äidistä, kunnes Reena lähtee duunailemaan omiaan.
Life isn't just roses // Agilah
kesken.
You make a woman go mad // Nanian
keskeytetty
she's a rebel
she's a saint
she's salt of the earth
and she's dangerous
suhteet
tavatut: Nanian, Agilah, Revolt, Echilos, Countdown
paremmissa väleissä: Revolt
ystävät:
luotetut:
kunnioitetut:
ei pidä: Nanian, Echilos
vihaa:
ihastus:
rakastaa:
puoliso:
mielipiteitä tärkeimmistä tavatuista
Revolt: ei pidä oria todellakaan minkäänlaisena isähahmona, mutta pitää toisen asenteesta ja siitä, että toinen on varsinainen hulttio.
[b]perhe[b]
isä: Revolt (Dreamer)
emä: Melody Murder (kuollut ja kuopattu)
täti: Querrier (Dreamer)
enopuoli (isän velipuoli): Heath (Dreamer)
(puoli)sisarukset: o. Jaromir (Junity), t. Eefcatjee (Aida)
she's a rebel
vigilante
missing link on the brink
of destruction
fan-art
she's a rebel, she's a rebel, she's a rebel
and she's dangerous
she's a rebel, she's a rebel, she's a rebel
and she's dangerous
muuta
pelaaja - Tildy
Reena ja oheistuotteet © Tildy, vanuarteissa lukee
she's a saint
she's salt of the earth
and she's dangerous
she's a rebel
vigilante
missing link on the brink
of destruction
Ceylonition
(CEYLONIcus + infiltraTION)
kutsutaan - Reena, Efa
sukupuoli - tamma
säkäkorkeus - 168 cm
ikä - 4 vuotta
lauma - rodwor
asema - laumalainen
perimä - puhdasverinen rodwor
from Chicago to Toronto
she's the one that they
call old what's her name
luonne
Tamma mietiskeli hetken, avatako suunta vielä ja kysyä sitä mitä ajatteli, mutta Reena inhosi olla kyselijän osapuolena. Inhosi kyllä myös olla koko ajan äänessä, mutta vihreä epäili ettei violettikaan mikään suupaltti junkkari ollut, joka avasi suuren suunsa heti kun sai tilaisuuden. Pikemminkin päinvastoin, ori vaikutti suorastaa pimittäjältä. Kuinka ärsyttävää, vaikka samanlainen pimittäjä vihreä oli itsekin. Olisi vain ollut paljon helpompaa, jos kaikki muut joista oli kiinnostunut, olisivat halukkaita puhumaan. Kun ei niin ei.
Reena on persoona hankalammasta päästä ja turhaa kuvitella, että se on näyttelyä, koettaa ystävystyä ja kuvitella, että sen myötä tammasta tulisi jotenkin helpompi. Ei näin. Tuolle ei ole oikeastaan yhtään väliä ketä kiusaa, varsaa vai vanhusta, tammaa vai oria, johtajaa vai pahnanpohjimmaista. Koska Reena on joutunut opettelemaan oikeastaan kaikki käytöstavat sosiaalisia tilanteita varten aivan perusasioita lukuunottamatta, arvatenkaan tavat eivät ole sieltä parhaasta päästä. Reena herjaa, ivaa, loukkaa, valehtelee ja puhuu sontaa välittämättä laisinkaan siitä, mitä muut ajattelevat tai loukkaantuuko joku. Tunteet ovat tammalle vain korvasta sisään ja ulos kulkevaa sanahelinää sillä tämän oma tunneskaala on varsin rajoittunut eikä tuo ole edes yrittänyt sitä laajentaa, saati perehtyä siihen, mitä kaikkea sanaan "tunne" voi liittyä. Reena tuntee pääasiassa vain tunteettomuutta, jos asian näin voisi ilmaista. Kuori ympärillä on äärimmäisen kova, eikä mikään herja tai loukkaus saa tammaa yleensä millään lailla järkähtämään. Tunneskaala tällä kulkee yleensä linjaa "ei mitään - vihaa - ei mitään". Äärimmäisen harvoin Reena edes suuttuu.
Vaikka Reena yleensä vain herjaa ja ivaa, on tällä jonkinlaista taipumusta myös puhua kauniimminkin. Ei tosin ilman syytä ja jos sattuisi tuntemaan tamman, tietäisi että tälläinen puhetyyli tarkoittaa poikkeuksetta valehtelua. Vaikka osaahan tämä valehdella samaan sävyyn kuin mitä puhuu tottakin. Luontainen valehtelija, sitä itse tiedostamattaankin eikä Reena ole edes juurikaan harjoitellut valehtelua. Se vain tulee luonnostaan melkoisen totuudenkaltaisena ja harva huomaa milloin tämä huiputtaa ja milloin ei. Tiedostaen tamma ei juuri kauniisti puhu, eivätkä sen lahjat tai koulutus edes tähän asiaan ole lainkaan riittävää vaan tahallisesta yrityksestä puhua kauniisti seuraa lähinnä farssi. Vieraat eivät juuri jaksa tammaa kiinnostaa, mikään ylisosiaalinen pyörremyrsky ei siis tämä nahkasiipi ole. Kasvatuksensa puolesta Reena voisi oikein hyvin lähettää jokaisen luokseen keskustelemaan saapuneen kuuseen, mutta luonteensa puolesta ei tee tätä. Mainiota huvia toisten kiusaaminen on aina toisinaan ja lähinnä sadistisisten piirteidensä vuoksi ei toivota kaikkia heti kuuseen. Aggressiiviseksi ei tammaa voi luokitella, kaikkien lähelletulleiden kimppuun ei hyökätä, mutta pitkäpinnaisuuskaan ei toisaalta kuulu vakio-ominaisuuksiin. Senkin kenties voisi mainita, että osittain sadistisuutensa, osittain vähäisen empatiakykynsä vuoksi ei Reenan tapoihin kuulu päästää ketään helpolla pakoon. Armo on heikkoutta ja heikkous on kuolemaa.
Uskollista tapausta jos etsiskelet, voit jättää Reenan huoletta laskuista, kaikissa tapauksissa, laumoissa, suhteissa, lupauksissa. Toisaalta, jos ensin käydään läpi laumasuhtautuminen, mikään äärikapinallinen ei tämä myöskään ole, ei huvikseen uhmaa sääntoja ja rakastu vastalaumalaiseen. No, rajat ovat tammalle melkoisen häilyviä ja epäselkeitä asioita, eikä tuo juurikaan välitä siitä missä sattuu pyöriskelemään vaikka paljolti kuitenkin viihtyy omilla alueilla tai hylkiöiden mailla, sulkasiipisten kanssa kun ei Reena halua joutua nokikkain joka toinen päivä vaan pitää sitä turhana energian tuhlauksena. Jokseenkin neutraali suhtautuminen kuitenkin vastalaumalaisiin, ei ole ikinä saanut kasvatusta näiden vihaamiseen tai muuhun, mutta jos mittari jonnekin kallistuisi, vihamielisyys olisi suunta. Ei tamma halua kaveeratakaan näiden kanssa ja ainahan chadroja on hyvä kurittaa jos sattuu huvittamaan. Hylkiöihin varsin samankaltainen suhtautuminen kuin sulkasiipiin, ei varsinaisesti inhoa näitä, mutta kiusaa aina kun huvittaa. Johtajiin suhtautuu kuin isoon vitsiin, vaikka ei sitä mitenkänä päällepäin näytäkään ja ainakin pääpiirteittäin kunnioittaa määräyksiä.
Muutenkaan Reena ei ole mikään uskollisuuden perikuva, edes ystävänä tai rakastajana. Tai rakastajana ja rakastajana. Oreihin suhtautuu varsin väliinpitämättömästi, ei katsele "sillä silmällä" eikä edes paremmista tapauksista ajattele mitään romanttista tai mitään siihen suuntaankaan. Paremmat tapaukset ovat vain keskivertoa fiksumpia vastakkaisen sukupuolen edustajia, sellaisia jotka ovat seurana siedettäviä, mutta eivät sen enempää. Reenalta on siis turha kuvitella saavansa vastakaikua tunteisiinsa, toiveet voi heittää saman tien vaikka kaivoon jos tähän sattuu ihastumaan tai rakastumaan. Turhiin ystävyyssuhteisiin ei tamma myöskään tuhlaa aikaa sillä ystävät ovat pohjimmiltaan arkoja ruikuttajia jotka haluavat jonkun isomman pitämään puoliaan. Reena harvoin viitsii edes teeskennellä jonkun ystävää, kaveria tai tuttavaa saadakseen siitä itselleen jotain hyötyä, sen puolesta tällä toimii pikemminkin periaate ottaa sen minkä tarvitsee antamatta edes valheellisuutta takaisin. Lupauksien ja valojen rikkominen ei tuota mitään tunnontuskaa tammalle, joten tuo voi varsin hyvin luvata pyhästi tekevänsä jollekulle jotakin, jos tämä auttaa Reenaa ja sitten jättää toisen kuin nallin kalliolle. Omaatuntoa tuo tuskin omaa laisinkaan tai ainakin se lojuu käyttämättömänä paketissaan edelleenkin.
she's the symbol
of resistance
and she's holding on my
heart like a hand grenade
ulkonäkö
kartta | kartta
Jos on nähnyt isän, ei tyttärestä ole juuri erehtymisen varaa. Vaikka Reena ei tietenkään mikään isänsä kopio ole, on samoja piirteitä enemmän kuin tarpeeksi. Tamma on suurikokoinen, joskaan ei mikään massahtavin otus, mutta siroksikaan ei voi luokitella. Erityisen lihaksikaskaan ei Reena ole, joten jos tuo joksikin pitäisi tyypittää, olisi paras vaihtoehto mitä luultavimmin kevyt työhevonen. Kissamaisen sulava. Samoja piirteitä kuin isässä ovat muunmuassa kissamainen viirupupilli, musta siima selässä sekä kolminiveliset siivet. Väritykseltään tamma on melko huomiotaherättävä. Pohjaväriltään tummanvihreä, vivahtaen kenties hivenen myrkynvihreään, mutta sävyjä löytyy sitten sen lisäksi niin violettia, mustaa, keltaista kuin oranssiakin. Pääasiassa Reena on siis tummanvihreä, mutta tujalat polviin saakka ovat violetit. Sen lisäksi tamman jouhet ovat kelta-mustat ja musta on myös tuon tumma juova, joka kulkee turvasta kaulaa ja selkää pitkin hännänjuureen. Ainoa merkintapainen on emältä peritty hassu violetti risti oikealla lautasella. Se ei ole krusifiksi, sillä pystyviivan yli kulkee poikkiviivan sijaan ruksi. Siipikalvot ovat väriltään kelta-oranssit ja siivissa on kolme niveltä. Oranssit viirupupilliset kissansilmät ja lukuisia arpia. Reenan siivissä on myös molemmissa yksi pitkä, terävä piikki jolla on hyvä raadella.
is she dreaming
what I'm thinking
is she the mother of all bombs
gonna detonate
taidot
Reena on taistelun saralla täysin itseoppinut ja tamma luottaakin enemmän väsytystaktiikkaan ja omaan väistelykykyynsä, joka jo varsana kehittyi varsin mallikkaaksi. Tamma on koko lapsuutensa joutunut pakoilemaan äitinsä hyökkäyksiä joten se alkaa olla jo selkäytimessä. Sen sijaan hyökkäyspuolen on Reena joutunut opettelemaan täysin itse eikä ole siinä vielä mitenkään erityisen hyvä. Suurena apuna tamma kuitenkin käyttää siivissään olevia piikkejä, jotka voi iskeä viholliseen lähes mistä kulmasta tahansa ja saada huonommallakin osumalla pahaa jälkeä aikaan. Muut fyysiset hyökkäykset Reena jättää paljolti vähemmälle ja ilmataisteluita pyrkii välttämään viimeiseen asti. On hivenen hankala lentää ja iskeä piikeillä yhtä aikaa. Keskinopea ja -vikkelä, ei siis mikään erikoisen nopea, jota ei saa kukaan kiinni mutta osaa kyllä juosta lujaa ja loikkia sivuun varsin vikkelästi. Erinomaiset refleksit tamma myös omistaa. Lihaksikas, joskaan ei mikään lihaksikkain, joten melko peruskauraa noin yleiseltä tasolta katseltuna. Henkisesti vahva eikä murru vaikeissakaan tilanteissa ja sen lisäksi Reenan manipulointi omia tarkoituksia varten on käytännössä katsoen mahdotonta, vaikka teoriassa voisi onnistua, tamma ei kuuntele kuin itseään.
is she trouble
like I'm trouble
make it a double
twist of fate
or a melody that
menneisyys
Verellä läträävä tamma jonka pää oli sanomattakin selvästi vähän poissa raiteiltaan, ovela kuin kolmetoista kettua kasassa ja nopea kuin kahdeksankymmentä barrakudaa parvessa. Mutta mitä hyväuskoisin mitä huomioon ja kehuun tuli sitä itseään kohtaan. Niin, sellainen tamma oli neiti Melody Murder. Itseriittoinen verellä läträäjä, ovela ja päästään vikkelä. Murderin kohtaloksi koitui kuitenkin sattumien sarja ja eräs ori, nimeltään Revolt. Ja vielä Reena, käärme, soluttautuja, perheiden murhaaja. Miten kaikki tapahtui ?
Aloitetaanpa alusta, aloitetaanpas siis siitä, miten Murderista tuli Murder ja miten Murder kohtasi Riotin. Rodwortamma nimeltään Melody Murder syntyi onnelliseen perheeseen, isä, äiti, kaksi veljeä joille pikkusisko oli todellinen unelma. Murder oli jo varsana hemmoteltu, perheen pikkuprinsessa jonka kaikki oikut ja virheet katsottiin läpi sormien ja jota palvottiin kuin kuuta taivaalla. Myös veljet palvoivat siskoaan, auttoivat, leikkivät ja puolustivat. Eikä pidä väärin ymmärtää, sillä vaikka Murder oli erittäin hemmoteltu, ei tamma mikään kauhukakara toistaiseksi ollut vaan pääasiassa suloinen pikkulapsi. Oikuttelu oli toki satunnaista, mutta aina se kuitattiin sillä, että vika oli jossakin muussa. Näin siis tammasta kasvoi itseriittoinen pikkuteini, mutta luontaisesti ovela ja sekopää.
Melody Murderin suurinta huvia oli ensin kietoa oreja pikkurillinsä ympärille valheellisilla ja tyhjillä lupauksilla kaikesta paremmasta, mutta rikkoa aina kaikki lupaamansa. Loppujen lopuksi sanottiin, tai ehkä itseriittoinen tamma keksi sen itse, että Melody Murder jätti jälkeensä vanan särkyneitä sydämiä. Taitava huiputtaja tuo oli, mutta mikä kenties vielä tärkeämpää, oli tamma oikein sieväkin. Erittäin kaunis, suoraan sanottuna. No, sehän teki tuosta vieläkin itserakkaamman kuin mitä ennen, se, että moni ori oli lääpällään ennen kuin ehti suutaan aukaista. Tietenkin Murder myös läträsi ajoittain veren kanssa, sillä turhan rasittavat orit kokivat särkyneen unelman lisäksi särkyneen ruumiin. Ja tietenkin tamma halusi elää nimensä mukaisesti, kukapa ei ? Siksipä tuolle kehittyikin tavaksi aina hyräillä samalla kun tappoi jonkun ja erityisen tyytyväistä hyräily oli yhdenyön suhteen jäljiltä.
Entä miksi juuri tietty ori koitui Murderin kohtaloksi ? Ehkä siksi, että kerrankin joku oli ovelampi kuin sievä pikkuneito, joka oli ehtinyt täyttää kuusi vuotta. Varsin siirappisissa tunnelmissa hilluessaan tamma kohtasi rodwororin nimeltään Revolt, Riot, joka pian pääsi selville Murderin heikoista kohdista. Vaikka tamma osasi kietoa oreja pikkusormensa ympärille kuin lankoja, oli tuo itse varsin helppo myös kietoa pauloihinsa, jos osasi oikein toimia. Oikein toimia tarkoitti oikein kehua. Pikkuprinsessan sai varsin sydämelliseksi persoonaksi jakelemalla sopivasti hunajalla maustettuja kehuja oikeaan aikaan, oikeassa muodossa, mikä ei kovin vaikeaa ollut. Lähes kaikki kehut kelpasivat. Kaksikko päätyi viettämään varsin romanttisen yön, mikä sopi Murderille varsin loistavasti - kuten aina. Aamulla tosin Riot oli poissa, mutta se ei tammaa juuri haitannut. Toiset olivat, toisen tuo päästi menemänä ja toiset saivat kurjan kohtalon.
Yksi asia oli kuitenkin muuttunut. Vaikka Murder ei sitä heti tiedostanutkaan, oli Riot onnistunut varsin taitavasti käännyttämään tamman puolelleen ja saamaan tämän ihailemaan itseään ja kaipaamaan tätä enemmän kuin omaa henkeään. Pikkuprinsessa oli rakastunut toivottomasti, vaikka kielsi asian pitkään ja sanoi itselleen, että se oli vain hetkellistä kiintymystä. Sen yön jälkeen Murderin yhden yön suhteet kuitenkin vähenivät. Sen hyräily muuttui yhä kaipaavammaksi ja tuskallisemmaksi. Joka päivä tamma toivoi vielä kerran löytävänsä Riotin, vaikka kielsikin aina loppujen lopuksi edes ajatelleensa koko asiaa. Niin kasvoi tuo vieläkin vääntyneemmäksi, kun edes unelmiaan ei kyennyt pitämään vaan tukahdutti niitä. Se sai Murderin kärsimään ja terveytensä heikkenemään. Vaikka toki kauneus ei tammasta rapissut mitenkänä merkittävästi, oli sisäisesti tuo rikki.
Loppujen lopuksi Murder vain tunki kiintymyksensä syvälle mieleensä, niin ettei enää voinut ajatella sitä kaikkea aikaa. Tehtyään sen tamma jatkoi entiseen malliin hyräilyä ja muuta samankaltaista, jota oli aina ennenkin tehnyt. Jonkin ajan kuluttua tamma kuitenkin huomasi olevansa kantavana ja järkyttyi suuresti. Eihän tuo ollut ikinä halunnut varsoja, ei yhtäkään ja ei etenkään Riotin varsaa, etenkin kun oli alkanu vihata tätä enemmän kuin mitään. Murder halusi tappaa Riotin ja syntymättömän varsansa, vaan ei löytänyt oria eikä kyennyt varsaansa tappamaan tappamatta itseään. Ja miksi jääprinsessa olisi itsemurhan halunnut tehdä ? Kyräillen itseään ja maailmaa Murder kuitenkin jatkoi suurin piirtein entisellä linjallaan.
Kun Murder vihdoin varsoi vihatun esikoisensa maailmaan, ei olisi pettymys, raivo ja pelko olla suurempaa kuin siinä tilanteessa. Tamma oli toivonut jälkeläisestään jotakin muuta, jotakin kaunista ja pientä, suloista, jota voisi rakastaan alkuperästä huolimatta. Väärin taas. Varsa muistutti eniten isäänsä, vaikka Revolt jr. jäikin syntymättä, ei ollut isästä epäilyksen häivääkään olemassa. Siinä missä Melody Murder oli naisellinen, kaunis, pikimusta oranssein kuvioin, oli tammavarsa pääosin tummanvihreä, violetti, vaikka oranssiakin tuosta löytyi, ei sitä kyennyt varsinaisesti yhdistämään Murderiin. Heti ensi töikseen Murder huusi varsalleen tuon kurjasti soluttautuneen sen elämään, pilannut sen ja muuta vastaavaa. Sen verran äidintunteita tammalla oli, että tuo nimesi varsansa - niin pahalla nimellä kuin keksi, Ceylonition, nimi johon Murder yhdisti kraittikäärme ceylonicuksen ja soluttautujaa tarkoittavan infiltrationin - ja opetti tuolle joitakin perustapoja ja huolehti juuri niin kauan, että pystyi hylkäämään Reenan niin, että varsa kuitenkin selviäisi. Juuri ja juuri.
Reena ei tietenkään voinut käsittää, mitä tuo oli tehnyt väärin saadakseen pelkkiä haukkuja ja huutoa. Niiden muutaman kuukauden ajan, jonka tamma vietti Murderin kanssa, kiusasi emä tätä kaiken aikaa, milloin sanoillaan, milloin teoillaan. Ei ollut harvinaista, että tuo puri ja potki varsaansa ja sen lisäksi, erään kerran tamma repäisi varsansa kaulan nahkaa irti huutaen että olisi varsa nyt sitten vielä vähän enemmän käärmeisänsä näköinen. Loppujen lopuksi Reena oppi huutamaan takaisin ja siinä vaiheessa Murder kyllästyi varsaansa ja häipyi. Tamma ei juuri surrut emäänsä, koska mitään äiti-varsasuhdetta ei koskaan ollut olemassa, vain huutoa, hakkausta, huutoa, hakkausta. Sen jälkeen tamma opetteli oikeastaan kaiken itse. Sosiaaliset teot, puolustautumisen, aivan kaiken ja eli omaa elämäänsä, johon ei monia omituisuuksia mahtunut.
Ajan kuluessa Reena huomasi, että henkilöt, joihin oli tutustunut ja kuvitellut ystävystyneensä, eivät todellisuudessa merkinneet tälle mitään, että tamma kykeni vallan hyvin vain käyttämään noita hyväkseen. Ei sillä, että tuolla mitenkään erikoisen paljoa käyttöä olisi ollut, samaan tapaan heitti ystävänsä nurkkaan kuin vanhat reikiintyneet sukat. Tokihan Reena oli tuntenut jonkinlaista alkeellista kiintymystä, mutta havainnut lopulta ettei se mitenkää riittänyt siihen, että tuo olisi voinut näitä sietää. Varsa-ajan tunteettomuus alkoi heijastella tamman luonteeseen ja elämään yha pahenevassa määrin. Reena ei juuri välittänyt tästä vaikka asian huomasikin, sillä kukaan ei ollut ikinä pitänyt huolta tammasta, joten miksi tämä pitäisi huolta kenestäkään muusta ? Nykyisin tuo ei anna asian häiritä vaan pitää sitä osana itseään. Reenalla ei elämälleen ole juuri päämääriä asetellut, vaikka haluaisi kyllä löytää isänsä joskus kuultuaan niin paljon pahaa puhetta Murderilta tästä.
she sings the revolution
the dawning of our lives
she brings this liberation
that I just cant define
nothing comes to mind
pelit
flashes in the dark // Countdown
kesken.
You've got your wings, stupid // Echilos
Felica-vuorella joku ääliö hylkiö käy haastamaan riitaa, tilanteen kulkeutuessa vaarallisille vesille molempien ärsyttäessä toisiaan parhaansa mukaan. Lopulta musta kuitenkin luikkii pakoon Reenan vannoessa hakkaavansa toisen seuraavan kerran märäksi läntiksi.
Twisted // Revolt
Acad-putouksella vastaan tulee kummallinen ja kiinnostava renttuori, joka jonkin ajan päästä paljastuu Reenan isäksi Revoltiksi. Tamma on todella tyytyväinen käänteeseen, sillä orissa on sen verran asennetta, että tämän voi hyväksyä isäksi. Riot ei onneksi aio alkaa miksikään isähahmoksi, mistä Reena on tyytyväinen. Kaksikko jutustelee hetken vihreän äidistä, kunnes Reena lähtee duunailemaan omiaan.
Life isn't just roses // Agilah
kesken.
You make a woman go mad // Nanian
keskeytetty
she's a rebel
she's a saint
she's salt of the earth
and she's dangerous
suhteet
tavatut: Nanian, Agilah, Revolt, Echilos, Countdown
paremmissa väleissä: Revolt
ystävät:
luotetut:
kunnioitetut:
ei pidä: Nanian, Echilos
vihaa:
ihastus:
rakastaa:
puoliso:
mielipiteitä tärkeimmistä tavatuista
Revolt: ei pidä oria todellakaan minkäänlaisena isähahmona, mutta pitää toisen asenteesta ja siitä, että toinen on varsinainen hulttio.
[b]perhe[b]
isä: Revolt (Dreamer)
emä: Melody Murder (kuollut ja kuopattu)
täti: Querrier (Dreamer)
enopuoli (isän velipuoli): Heath (Dreamer)
(puoli)sisarukset: o. Jaromir (Junity), t. Eefcatjee (Aida)
she's a rebel
vigilante
missing link on the brink
of destruction
fan-art
she's a rebel, she's a rebel, she's a rebel
and she's dangerous
she's a rebel, she's a rebel, she's a rebel
and she's dangerous
muuta
pelaaja - Tildy
Reena ja oheistuotteet © Tildy, vanuarteissa lukee
Viimeinen muokkaaja, Tildy pvm Ma Joulu 27, 2010 4:58 pm, muokattu 12 kertaa
Tildy- Kokenut
- Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 30
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009
Vs: Ceylonition (Tildy)
03.06.2010
- pelit ja suhteet päivitetty ja listaustapa muutettu
- kakkoskuva jokin aika sitten
- yksi häiritsevä typo luonteesta pois
- ulkonäköön lisäyksiä
- pelit ja suhteet päivitetty ja listaustapa muutettu
- kakkoskuva jokin aika sitten
- yksi häiritsevä typo luonteesta pois
- ulkonäköön lisäyksiä
Tildy- Kokenut
- Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 30
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009
Vs: Ceylonition (Tildy)
20.08.2010
- uusi, parempi kuva vasemmalta puolen
- sitaatteja
- suhteet ja pelit päivitetty
- uusi, parempi kuva vasemmalta puolen
- sitaatteja
- suhteet ja pelit päivitetty
Tildy- Kokenut
- Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 30
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009
Vs: Ceylonition (Tildy)
19.11.2010
- uusi esittelykuva
- arttia Driimiltä <3
- perheeseen päivitystä
- uusi esittelykuva
- arttia Driimiltä <3
- perheeseen päivitystä
Tildy- Kokenut
- Viestien lukumäärä : 1111
Ikä : 30
Paikkakunta : pyöreän huoneen nurkassa
Registration date : 24.03.2009
:: Hahmoesittelyt :: Rodwor
Sivu 1 / 1
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa