Sez Kasharô (Tildy)

>> Sez Kasharô
>> kutsutaan - Kairou
>> sukupuoli - ori
>> säkäkorkeus - 168 cm
>> ikä - 5 vuotta
>> lauma - chadra
>> perimä - suurin piirtein puolet ja puolet, rodworia jonkin verran enemmän

>> luonne
Kairou on se pikkutuhma naapurinpoika, joka on niin pintapuolinen ja rasittava, mutta sisältä kuitenkin puhdasta kultaa, se, jota kaikki tytöt havittelevat salaa itselleen, vaikka aina sanovat sen olevan niin rasittava, ettei sitä kestä kukaan. Ori osaa pyöritellä tammoja pikkusormensa ympärille kuin lankoja, tietää aina parhaat keinot kunkin valloittamiseksi ja osaa lausua oikeat sanat. Kaikki vain siksi, että ennen tuo oli mitä parhain näyttelijä, valehtelija ja toisten lukija. Tietenkin Kairou osaa edelleen näytellä ja valehdella tarpeen vaatiessa, mutta harvemmin enää tätä nykyä. Ori haluaa vain elää, täyttä elämää ja olla juuri sellainen kuin on, ei heijastella vanhempiensa toiveita siitä, millainen tuon kuuluisi olla. Sillä juuri sellainen tuo pohjimmiltaan on ja on aina ollut. Naapurin renttupoika jota kaikki pitävät siistinä ja kadehtivat, mutta se, joka ei kiinnitä huomiota kuin pikaflirttinä kehenkään.

Mutta se on vain pintaraapaisua, sillä sen alla asuu vielä todellistakin hurmaavampi persoona. Siellä asuu se, joka saa vanhemmat hullaantumaan, kun ensimmäinen tyttöystävä esittelee tämän vanhemmilleen, nämä ovat täysin myytyjä, toivovat, että pari menee naimisiin jotta sukuun saataisiin tuo upea miekkonen, joka toimii sujuvasti tilanteessa kuin tilanteessa, on kohtelias ja hauska. Vaikka Kairou leikittelee ja vitsailee, osaa tuo oikeissa tilanteissa olla vakavakin, surullinen tai vihainen, tilanteesta täysin riippuen. Yleensä aina ori löytää sopivaa sanottavaa, vaikka toinaan jää tuppisuuksi - sitähän käy kaikkein hyväkäytöksisimmillekin. Näitä tilanteita, joissa tuo hiljaiseksi jää, on kuitenkin hyvin harvassa, eikä tämä ikinä kompastele sanoissaan tai kadu niitä. Kaikki, mitä sanotaan, sanotaan tositarkoituksella. Ellei sitten valehdella kunnolla, joten on olemassa kaksi vaihtoehtoa; ehdoton totuus tai puhdas vale. Kairou ei ole pelkkää vitsiä, osaa juonitella ja olla ilkeä, osaa olla hiljaa oikeissa tilanteissa, osaa jäädä sanattomaksikin. Harva tosin saa todistaa sitä hetkeä, kun ori on surullinen, tuo haluaa piilottaa sen aina ja mahdollisimman hyvin. Siksi tuo itkee vain yksin ollessaan, piilottaa kaiken surunsa muina aikoina.

Kairou rakastaa leikitellä tammoilla, kiusoitella näitä ja saada nämä kuolaamaan peräänsä, eikä juuri tunne tarvetta vakiintua. Joka tapauksessa, jos joku onnistuu todellakin valloittamaan orin puolelleen aivan todella, ei parempaa rakastajaa voisi toivoa. Ori on lämmin ja huolehtivainen, kuitenkin ollen samalla se sama kiusoitteleva naapurinpoika, johon alun perin ihastuit. Käytännössä katsoen Kairou on siis joka kantilta se täydellinen unelmien mies, sopiva sekoitus leikkisyyttä ja nuorta rasavilliä sekä lempeää ja huolehtivaista isähahmoa. Myös Kairoun kanssa ystävystyminen kannattaa, vaikka siihenkin voi mennä aikaa, sillä ori väistelee, kiertelee ja kaartelee ja kiusaa, ennen kuin ottaa todesta ketään, haluaa testata kuinka kovasti toinen tahtoo tutustua vai luovuttaako saman tien. Jos, kun kuitenkin saa vakuutettua orin aikeidensa pitävyydestä, on tuo lämminhenkinen, vitsaileva ja huolehtivainen - kaveria ei jätetä. Ei Kairou tietenkään ole 24/7 huolissaan, mutta jos ystävä saapuu paikalle verissä päin, ei tuo todellakaan toimettomaksi jää. Ori haluaa luottaa kaikkiin ystäviinsä varauksetta ja tietyllä tavalla luottaakin, mutta voi silti jättää asioita kertomatta ja sulkeutua toisinaan.

Ei tuo toki ole pelkkä Casanova, eihän toki. Kairousta ei välttämättä heti halua vihamiestä, vaikka tuo ei käykkään hampaat irvessä kurkkuun kiinni, ei toki. Ori käyttää paljon viekkaampia, paljon kierompia keinoja, mustamaalaa, piikittelee ja kaivaa maata vihollistensa jalkojen alta. Ja on siinä hyvinkin taitava. Kun tuo valehtelee, tekee tuo sne täysin kirkkain silmin ja vakaasti siihen uskoen - Kairoun valhe ei kuulosta valehtelulta vaan silkalta todelta, johon on pakko uskoa. Ori osaa myös käyttää hyväkseen heikkoja kohtia ja iskee kiinni empimättä heti kun yhdenkin löytää. Ja saa olla taitava piilottaja, jotta tuo ei jotain heikkoa kohtaa onnistuisi löytämään, sillä vaikka luonteeltaan Kairou ei olekaan lähellekään sitä, mitä ennen oli, on kaikki se taito tallella, mitä tarvitaan toisten lukemiseen ja miellyttämiseen. Tarpeen vaatiessa ori kyllä myös taistelee, eikä silloin anna armoa, ei ikinä, vaikka sääliä tuntisikin. Se ei kuitenkaan käytökseen heijastele millään tavalla ja voikin vaikuttaa, ettei tuo tunne mitään tappaessaan, vaikka todellisuudessa tekisi mielensä huutaa ja rääkyä "en halua en halua". Silti Kairou tekee sen, jos se on tehtävä, vaikka sitten kärsisikin painajaisista viikon sen perään.

Rodworeihin Kairou suhtautui ennen lähinnä väliinpitämättömästi, koska ei voinut näitä vihata, kun emänsäkin oli osa tätä nahkasiipisten joukkoa. Nyt, kun Sharazel on kuollut ja vielä oman laumansa toimesta, inhoaa ori nahkasiipiä sellaisella palavalla tarmolla, ettei hyvä tosikaan. Ei ole hyvä joutua nahkasiipisten vastakkain Kairoun suhteen, sillä tuo ei salli näiden astua jalallaankaan chadrojen maille. Ei niin kauan kuin tuossa henki pihisee. Ori on kasvatettu inhoamaan rodworeita ja nyt kun mikään ei estä, inhoaa tuo niitä erittäinkin pontevasti. Hylkiöiden suhteen Kairou on melko lailla passiivinen, sallii näiden tallustella chadrojen mailla niin kauan, kun eivät aiheuta hankaluuksia ja muistavat, missä ovat, mutta jos hylkiö alkaa rettelöidä suhtautuu ori siihen kuin nahkasiipeen, ei tosin ehkä yhtä palavalla inholla, mutta joka tapauksessa. Ori ei voisi kuvitellakaan pettävänsä sulkasiipien laumaa, rakastuvansa rodiin, auttavansa nahkapoimua tai muuta sellaista. Kairouhun voi luottaa kuin peruskallioon, jos on onnistunut muutenkin ansaitsemaan orin kunnioituksen, ei vain lauma-asioissa.

>> ulkonäkö
Kairou on melkoisen komea herrasmies, suuri, lihaksikas ja maskuliininen, olematta kuitenkaan mikään sellainen lihaskimppu, joiden kuvia näkee kuntosalien seinillä. Siroksi tuota ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, sillä sitä ori ei ole. Ei kyllä mikään raskasrakenteinenkaan, vaan siltä väliltä, juuri sopivasti molempia ainesosia ollakseen komea ja sopusuhtainen herrasmies. Jalo, suoraprofiilinen pää ja kapeat, suipot korvat yhdessä ilmeikkaiden silmien kanssa saavat monet jo tuijottamaan. Lihaksikas, kaartuva kaula ja pystyt lavat, keskimittainen selkä ja lihaksikas, laskeva lautanen. Reisissä ja lavoissa orilla on lihasta, kuten muuallakin, ja juuri sopivasti, jotta Kairou ei ole ruma lihaskimppu vaan komea miekkonen. Keskikokoiset siivet, joista vasemman siiven pitkien lentosulkien päistä on pari katkeillut. Otsaharja tuolla on pitkähköksi luokiteltava ja se ulottuukin lähes turvalle, mutta ei aivan. Harja on jakautunut kahdelle puolelle ja on keskimittainen. Häntä Kairoulla on pitkä ja hyvin tuuhea ja tuo kantaa sitä ylväästi korkealla, samoin kuin päätään. Hyvä, suora ja ylväs ryhti kokonaisuudessaan. Kauniit, kuivat jalat. Kairoun karva kiiltää hyväkuntoisesti, samoin silkkiset jouhet.

Väreiltään ori on tummahko, vaikka pohjavärinä toimiikin isältä peritty puhtaanvalkoinen karva, joka vivahtaa sopivissa määrin hopeaiseen näyttäen erityisesti kuunvalossa siis hopeanväriseltä. Muita sävyjä sitten ovatkin violetti ja musta, ne emän puolelta sillä Evorissa ei kyseisiä sävyjä ollut laisinkaan. Hallitseviksi ne eivät käy, vaan antavat vain oman lisäyksensä - kuin haluten korostaa orin komeutta entisestään. Kairoun turvasta lähtee violetti läsintapainen joka päättyy otsaharjan alla terävään piikkiin, piikin yläpuolella majaillen vielä violetti kolmio. Silmät tällä ovat eri paria, vasen on violetti ja oikea musta ja kummankin silmän ympärillä on musta alue, josta lähtee kyyneleentapainen viiva. Harja on valkoinen, mutta otsaharjassa ja kaulassa puoleen väliin asti juuret ovat mustat ja keskivaiheilta violetit. Kaulan puolestavälistä säkään asti musta on jouhien latvoissa. Häntä on samalla tavoin sävyttynyt kuin otsaharja. Vasemmassa lavassa orilla on kiemurainen violetti ristikuvio neljällä mustalla pisteellä, oikealla lautasella lepää väärinpäinristi violettina, mustin pistein. Etujalat orilla ovat alempaa mustat, ylempää violetit ja oikeassa etujalassa on kaksi raitaa. Ylempänä violetti ja alempana musta. Takasissa sävyt vaihtavat paikkaa, joskin se pätee vain oikeaan takaseen sillä vasemmassa on neljä raitaa, ylhäältä alas; musta, violetti, musta, violetti. Orin siivet ovat lyhyimmiltä suliltaan valkoiset parilla mustalla ja violetilla tahralla. Keskipitkät lentosulat ovat mustat ja pisimmät violetit.

Joitakin koristusiakin Kairou omistaa, kahdessa jalassaan sekä hännässään. Vasemmassa etujalassa on violetteja naruja vuohisen ja alasäären ympärillä. Sen lisäksi samassa jalassa on mustaa pintelintapaista pari kieputusta. Sama toistuu orin oikeassa takajalassa, joskin värit vaihtavat jälleen paikkaa niin, että narut ovat mustia ja pintelintapaiset violettia sekä niin, että narut ovatkin ylempänä jalassa. Myös orin häntään on kiedottu pari kiepautusta tätä, kumpaakin sävyä sekä kaksi narunpätkää. Kokonaisuudessaan Kairou on komea ja liikkuu sulavasti ja keveästi, kääntää katseet ja tietää sen.

>> menneisyys
Kairoun perhe tulee varmasti täytenä yllätyksenä jokaiselle, jolle ori sen vain suostuu paljastamaan. Olipa nimittäin kerran niin, että hyvin kaunis rodwortamma, musta, violettikuvioinen ja uljas, ylpeä ja jäätävä kuin talven viitta, chadroja vihaava, kohtasi uljaan, nuoren chadraorin, valkoisen kuin ensilumi, kevään siivin ratsastavan viisaan ja myötätuntoisen, rodworeja inhoavan. Kun kaksi toisiaan näin vihaavaa kohtaavat, onko mikään epätodennäköisempää kuin romanssi ? Eipä taida, mutta niin vain kävi. Näin kohtasi rodwortamma Sharazel, Shara elämänsä rakkauden, Evor Nopsasulan ja Evor, joka ei vielä siihen aikaan ollut neuvonantaja, ei voinut uskoa rakastuneensa rodworiin. Mutta niin siinä oli käynyt. Ei kulunut kuin muutama kuukausi, kun Shara sai huomata olevansa kantavana. Tämä oli suuri järkytys niin tammalle itselleen kuin Evorillekin ja vaikka se teki kipeää, niin Shara rikkoi välit suojellakseen Evoria ja syntymätöntä varsaansa. Melkein vuosi siitä, syntyi hylkiöiden mailla, Felica-vuoren monien luolien ja syvennysten kätköissä mitä epätodennäköisimmän parin jälkikasvu, sulkasiipinen, valko-musta-violetti orivarsa.

Shara kasvatti poikaansa hyvin ja nimesi tämän Sez Kasharôksi. Ikuisuuksia tamma ei kuitenkaan voinut piilotella poissa laumansa luota, joten tuo etsi käsiinsä Evorin ja anoi tätä kasvattamaan poikansa loppuun. Entisen rakkaansa epätoivoisen ilmeen nähdessään myötätuntoinen ori heltyi ja lupasi kasvattaa Kairoun parhaansa mukaan. Shara oli tavattoman tyytyväinen asiaan sillä tamma rakasti Evoria yhä vieläkin ja rakasti myös sulkasiipistä poikaansa jonka oli joutunut chadroille luovuttamaan. Hämmentyneenä Evor rupesi poikaansa kasvattamaan, ja vaikka varsoista ei kokemusta ollutkaan ori tuo mainio kasvattaja. Opetti Kairoulle, kuinka lukea muita, kuinka valehdella sujuvasti ja niin edelleen. Evor oli kärsivällinen, mutta tinkimätön opettaja. Jos varsa ei jotakin heti oppinut, sitä toistettiin ja toistettiin kunnes tuo muisti täydellisesti. Ja vain täydellisyys kelpasi vihreävalkoiselle. Sharazel oli opettanut Kairoulle jo itsensä puolustamista, mutta Evor täydensi opinnot sulkasiipien taistetutekniikoilla. Parivuotiaana Kairou lähti etsimään emäänsä.

Kului jonkin aikaa, muutama vuosi ja Kairou etsi kumpaakin vanhempaansa, näitä löytämättä, kunnes kuuli sodan syttyneen. Se oli kova isku orille, sillä tuo tiesi isän rynnänneen sinne puolustamaan sulkasiipiä parhaansa mukaan. Kuitenkaan tämä ei voinut kuin odottaa... odottaa... ja odottaa isäänsä, uutisia sodasta. Mitään muuta ei kuitenkaan kuulunut kuin suuri isku; chadrat olivat hävinneet. Mutta ei sanaakaan Evorista. Kunnes Kairou tapasi velipuolensa Lewethin, joka kertoi neuvonantajan kuolleen. Veljekset saivat selville sukulaissuhteensa ja poistuivat. Ori ei kuitenkaan kyennyt luottamaan velipuoleensa täysin vaikka yritti kovasti. Hetki sen jälkeen Kairou oli vaeltanut rodworien maille löytääkseen Sharazelin kun kohtasikin tämän - ja joukon muita nahkasiipiä, oreja, jotka olivat hakanneet tamman kuoliaaksi. Sulkasiipi ei voinut kuin katsoa piilosta nahkasiipien poistumista, ennen kuin nousi järkyttyneenä siivilleen ja lensi takaisin omille mailleen. Kun kummatkin vanhemmat olivat kuolleet, Kairou käsitti, että saisi tehdä mitä halusi. Ja niin tekikin.

>> perhe, suhteet ja pelit
isä: Evor Nopsasulka
emä: Sharazel
velipuoli: Leweth Sulankantaja

tavatut: Sixella, Mischance, Teithon, Varenne, Leweth Sulankantaja, Sirena Farfalla
ystävät:
luotetut:
kunnioitetut:

ei pidä: Teithon
vihaa:

ihastus:
rakastaa:
puoliso:

Aamupäivän aurinko // Sirena
kesken

horseshoes and handgrenades // Shoka
kesken

- tietojen päivitys, luonnemuutos -
Play Possum // Leweth Sulankantaja
Routaa sydämessä. // Varenne
Feeling a little feverish, eh? // Teithon, Mischance
Boulevard of Broken Dreams // Sixella

>> muuta
pelaaja - Tildy
Kairou ja oheistuotteet © Tildy, vanuarteissa lukee

oioioioi nätti kuva !

06.10.2009
- suhteet ja pelit
- lyriikat

hihi kiitos 8>

17.01.2010
- pelit ja suhteet
- luonteeseen lisätty selvennystä

16.05.2010
- KOKO helahoito päivitetty